Nuorten ilmastoahdistus ja sen käsittelyn tärkeys

Viime vuosikymmeninä on kiinnitetty paljon huomiota ilmastonmuutokseen ja sen tuhoisiin vaikutuksiin maapallolla, mutta nuorten suuri ja nopeasti kasvava ilmastoahdistus on tullut esiin vasta viime vuosina. Tämä näkökulma on minulle tulevana biologian ja maantieteen aineenopettajana erittäin tärkeä ja hälyttävä. Opiskelijana ja muutamien opetuskokemuksieni kautta voin sanoa, että kyseessä on vakava asia, joka kaipaa entistä enemmän huomiota. Erityisesti nyt, kun ilmaston tilanne pahenee entisestään odotettua nopeammin.

Vastassa ilkeitä ongelmia

Ilmastonmuutos on yksi niin sanotuista ilkeistä ongelmista (engl. wicked problems), joiden ratkaisu näyttää lähes mahdottomalta. Ilkeitä ongelmia ratkottaessa asiat voivat mennä entistä huonompaan suuntaan, tai ratkaisusta saattaa koitua haittoja jollekin muulle kuin ratkaisijalle itselleen. Tällaisia ovat ilmastonmuutoksen lisäksi muun muassa nälänhätä ja köyhyys. Kuitenkin ilkeitä ongelmia pitäisi saada ratkottua niin ihmiskunnan kuin maapallon hyvinvoinnin kannalta. Käyttökelpoisten ratkaisujen puuttumisen takia ilmastonmuutos aiheuttaa suurta huolta ja muita negatiivisia tunteita nuorissa ja kaiken muunkin ikäisissä ihmisissä.

Ilmastoahdistus näkyy nuorissa kaikista eniten suruna, pelkona, yleisenä ahdistuneisuutena ja vihana, raportoi Tosin Thompson artikkelissaan Hickmanin ym. (2021) tutkimukseen viitaten. Tutkimuksessa oli haastateltu myös monia suomalaisia nuoria. Kuten artikkelissa mainitaan, on arkielämässä helppoa huomata, että nuoret, joita ilmastonmuutoksen suuret tuhot eivät suoranaisesti vielä kosketa ja joita ympäröivän väestön hyvinvoinnin taso on korkea, tuntevat syyllisyyttä ja ahdistusta muiden huonoimmista oloista. Tämän olen huomannut myös suomalaisissa kouluissa.

huoli asiasta, jota on lähes mahdotonta korjata, voi olla musertava nuorelle ihmiselle, joka vasta opettelee hahmottamaan suuria asioita ja omien tunteidensa käsittelyä

Thompsonin artikkelin mukaan moni nuori kokee syyllisyyden ja ahdistuksen lisäksi voimattomuutta ja epävarmuutta, kun valtio ei tee joko tarpeeksi tai valtion antamat lupaukset eivät ole johtaneet mihinkään. Lukioissa olen huomannut, että ne nuoret, jotka ovat vielä vanhempiensa talouksista riippuvaisia eivätkä pääse vaikuttamaan talouden kulutus- ja kierrätyspäätöksiin, tuntevat samalla tavalla. On selvää, että mikäli ihminen tuntee näin taukoamatta, voi sillä olla tuhoisia seurauksia niin mielenterveyden kuin pahimmassa tapauksessa myös fyysisen terveyden kannalta. Tällainen huoli asiasta, jota on lähes mahdotonta korjata, voi olla musertavaa nuorelle ihmiselle, joka vasta opettelee hahmottamaan suuria asioita ja omien tunteidensa käsittelyä.

Mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi lievittää ahdistusta

Niissä valtioissa, joissa valtion toimet vastaavat puheita ja lupauksia, nuoriso tuntee olonsa rauhallisemmaksi, raportoi Thompson. Samoin kuin valtiotasolla voidaan jo koulun ja kodin kohdalla panostaa nuorten äänen kuuluvuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin siinä toivossa, että nuori edes hetkellisesti tuntee pystyvänsä auttamaan ja vaikuttamaan oman maapallonsa tulevaisuuteen. Kodin ja koulun yhteistyö on merkityksellistä, sillä se antaa niin vanhemmille kuin oppilaillekin keinoja käsitellä ilmastonmuutosta ja siitä johtuvia tunteita. Velda McCunen ym. (2021) mukaan kodin ja koulun yhteistyöllä on tärkeä merkitys epävarmuuden ja voimattomuuden tunteiden käsittelyssä. Lisäksi nuorten tekemä omien vanhempien ympäristötietoisuuden lisääminen muuttaa vanhempien käytöstä empaattisemmaksi ja antaa nuorille enemmän tilaa käsitellä huoliaan.

Susan Claytonin (2020) huomiot tukevat Thompsonia siinä, että tahojen päätökset, joista nuoret ovat riippuvaisia, aiheuttavat hyvin negatiivisia tunteita nuorille. Claytonin mukaan on mahdollista, että nuoret tuntevat ilmastoahdistusta voimakkaammin kuin muut, koska he vielä suunnittelevat edessä olevaa tulevaisuuttaan. Vanhemmat ihmiset eivät enää odota tulevaisuudeltaan yhtä paljon. Samoin kuin valtioiden ja vanhempien päätökset, myös ilmastonmuutoksen ja muiden ilkeiden ongelmien luonne lisää nuorten epävarmuutta. Kaikki ilkeät ongelmat, mutta erityisesti ilmastonmuutos, muuttuvat ja kasvavat sekä kehittyvät jatkuvasti, mikä tekee käsittelyn teoriassa ja korjaamisen käytännössä Claytonin mukaan mahdottomaksi. Kun tapahtumaa on vaikea käsittää teoriassa, on vaikeaa valita oikeat ratkaisut ja ahdistus vain lisääntyy.

Ymmärryksellä ja yhteistyöllä kohti tulevaisuuden ratkaisuja

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa on ihmisillä keskimäärin hyvä koulutustaso, jolloin opiskelevilla nuorilla on yllättävän paljon tietoa ja siten kiinnostusta asioita kohtaan jo koulun pohjalta. Omien havaintojeni mukaan kiinnostus yleensä johtaa lisätiedon etsintään, ja nuoret alkavat etsiä internetistä tietoa. On helppoa törmätä eri uutisiin siitä, miten paljon huonommin asiat ovat monessa maassa, jolloin saattaa nousta esiin ahdistuksen ja syyllisyyden tunteet omista paremmista oloista. Claytonin mukaan sopiva ahdistus voi kuitenkin motivoida ja pakottaa parempaan suoritukseen ja valmistautumiseen haasteita vastaan. Sen sijaan, että nuoret kokisivat puuduttavaa syyllisyyttä, olisi merkityksellistä, että nuorten kokema ahdistus osattaisiinkin valjastaa ja suunnata kohti tulevaisuuden ideoita. Joissain Suomen kouluissa onkin käynnissä monenlaisia ilmastoprojekteja nuorten aktivoimiseksi, mikä on hienoa ja tavoiteltavaa.

McCunen ym. mukaan ilkeiden ongelmien käsittelyssä tärkeintä on yhteistyö ja tiedon lisääminen. Tieteenalojen ja eri oppiaineiden yhteistyö lisää tietoa ja siten auttaa hahmottamaan ilmiöiden monipuolisuutta lisäämällä ymmärrystä eri prosesseja kohtaan. Oikean tiedon saaminen koulussa vähentää lisäksi väärän tiedon hankintaa muun muassa internetistä. Kun asioita on helpompi ymmärtää ja harhaluulot osataan erottaa oikeasta tiedosta, toimivien ratkaisujen keksiminen on mahdollista.

Oppilaan pitää saada tietää, että hän ei ole yksin tunteidensa kanssa eikä yksin vastuussa maailman tapahtumista

Olen huomannut, että nuoret ottavat herkästi omalle vastuulleen liikaa ja syyttävät itseään asioista, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. Tällöin on tärkeää, että oman perheen lisäksi myös opettajat osaavat olla empaattisia. Oppilaan pitää saada tietää, että hän ei ole yksin tunteidensa kanssa eikä yksin vastuussa maailman tapahtumista. Tällöin päästään siirtymään ihmisten vastuuttamisesta vastuullisuuden tukemiseen, jolloin kehitys parempaan on sujuvampaa ja mielekkäämpää niin nuorille kuin muillekin.

Ilmastoahdistus poistuu kokonaan vasta, kun ilmastoon liittyvät ongelmat saadaan korjattua, mutta siihen menee vielä aikaa. Tämän takia on tärkeää, että nuorten ilmastoahdistukseen puututaan heti, jolloin henkisen hyvinvoinnin kannalta nuoren oma tulevaisuus ei ole vaarassa. Nuoret ovat tulevaisuutemme ja turvaamalla heidän tulevaisuutensa panostamme koko maapallon tulevaisuuteen.

JANIKA LAPPALAINEN

Otsikkokuva: Jonathan Kemper/Unsplash