Kuluttajapakkausten uudelleenkäytöllä voitaisiin ratkaista monia muovista ja kertakäytöstä aiheutuvia ongelmia. Jotta uudelleenkäytöstä tulisi normi, tarvitaan laajaa muutosta koko yhteiskunnassa. Ratkaisuja muutoksen tekemiseen on, mutta löydetäänkö niiden toteuttamiseen lopulta tahtotilaa?
M
uovia käytetään valtavasti lähes kaikkialla, ja kertakäyttöisten kuluttajapakkausten määrä on viime vuosina lisääntynyt. Tämä on johtanut kestävyyshaasteeseen, johon pakkausten uudelleenkäyttö on tunnistettu mahdollisena ratkaisuna. Esimerkiksi EU:ssa asiaa on alettu edistää. Uusi pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva asetus tulee vaatimaan muun muassa pakkausten uudelleenkäytön sekä uudelleentäyttömahdollisuuksien lisäämistä. Uudelleenkäytön edistämisen keinoja pohdittiin myös keväällä 2024 Suomen muovitiekartan toimeenpanoa edistävässä PlastLIFE-hankkeessa järjestetyissä murrosareena-työpajoissa. Työpajojen aineiston pohjalta selvitin gradussani, mikä kuluttajapakkausten uudelleenkäytön yleistymisen ja kertakäytön vähenemisen kannalta olisi tärkeintä. Havaitsin myös, että ongelmiin takerrutaan helposti, eikä hyviinkään ideoihin aina uskota.
Muovin ylikulutukseen ratkaisu uudelleenkäytöstä
Muovien elinkaaren aikana fossiilisten raaka-aineiden hankinnasta logistiikkaan ja jätteenkäsittelyyn vapautuu valtavia määriä kasvihuonekaasuja. Lisäksi ympäristöön pääsee haitallisia aineita tuotannon ja kuluttamisen aikana. Valitettavan usein muovi päätyy elinkaarensa lopuksi ympäristöön, jossa se säilyy jopa vuosisatoja. Suuri osa ympäristöön päätyvästä muovista on peräisin kuluttajapakkauksista. Ympäristössä muovit aiheuttavat haittaa niin ekosysteemeille kuin esimerkiksi ihmisten elinkeinoille ja terveydelle.
Muovisista kuluttajapakkauksista aiheutuvia ongelmia on pyritty ehkäisemään tähän mennessä lähinnä materiaalia vähentämällä ja kierrätyksellä. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole riittäneet. Suurempia vaikutuksia voitaisiin saada aikaan uudelleenkäytöllä, jolloin myös kertakäyttö vähenisi. Uudelleenkäyttö määritellään eri yhteyksissä hieman eri tavoin. Yhteistä määritelmille on kuitenkin se, että tuotetta tai sen osaa käytetään uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Pakkausten uudelleenkäyttöä on myös uudelleentäyttö eli esimerkiksi se, että kaupassa oma astia täytetään uudelleen vaikkapa kaurahiutaleilla tai pesuaineella. Uudelleenkäyttöön valmistelu puolestaan tarkoittaa esimerkiksi järjestelmään palautetun pakkauksen puhdistusta seuraavaa käyttöä varten. Uudelleenkäytössä tuotteiden arvo säilyy pidempään ja resursseja säästyy uuden tuotteen valmistamiseen verrattuna. Siksi se on esimerkiksi kierrätystä kannattavampaa. Suomessa muovipakkaukset kuitenkin yleensä kierrätetään tai hyödynnetään energiana uudelleenkäytön sijaan.
Murrosareenasta vauhtia muutokseen
Keväällä 2024 järjestetyssä murrosareena-työpajasarjassa eri alojen asiantuntijat rakensivat konkreettisista askelista koostuvia polkuja kohti tulevaisuuden tavoitteita. Olin harjoittelijana tiiviisti mukana työpajojen järjestämisessä, ja graduni aineisto koostui kuluttajapakkauksiin keskittyneen ryhmän tuotoksista.
Murrosareena on osa 2000-luvun alussa Hollannissa kehitettyä systeemisten murrosten suuntaamisen menetelmää, jossa yhteiskunnallisia kestävyyshaasteita pyritään ratkaisemaan yhteiskehittämällä pitkän aikavälin visioita ja muutospolkuja. Polkuja luodaan murrosareena-työpajoissa. Samalla ymmärrys valitusta kestävyyshaasteesta lisääntyy, ja esiin voidaan tuoda myös innovatiivisia ideoita ja marginaalisia toimijoita. Murrosareenan menetelmää on kehitetty edelleen Aalto-yliopistossa, jossa polkujen rakentaminen on pelillistetty metallitaulusta ja magneeteista koostuvalla polkutyökalusetillä. Niiden avulla muutospoluista voidaan luoda visuaaliset kokonaisuudet, joissa eri toimet ja niiden väliset suhteet hahmottuvat hyvin.
Järjestimme murrosareenan neljän työpajan sarjana. Osallistujia kutsuttiin eri aloilta, ja esimerkiksi kaupan ala, tutkimuslaitokset, kaupungit, sekä uudelleenkäyttöä jo toteuttavat toimijat olivat edustettuina. Työskentely aloitettiin pohtimalla uudelleenkäytön esteitä ja ajureita, sekä määrittelemällä tavoitteet vuoteen 2045 mennessä. Muutospolut rakennettiin hyödyntäen Aallon työkalusettiä.
Muutospolku tästä päivästä vuoteen 2045 koostui monenlaisia toimia sisältävistä askelista sekä niitä yhdistävistä nuolista. Lopputuloksena oli yhteiskunnan eri osat huomioiva koko-naisuus. Kuva: Aino Kyynäräinen
Kuluttajapakkausten uudelleenkäytön valtavirtaistamiseksi tarvitaan toimia yhteiskunnan kaikilla alueilla
Työpajoista saadun aineiston perusteella selvitin gradussani merkittävimpiä toimia kuluttajapakkausten kertakäytön vähentämiseksi sekä esteitä, hidasteita ja ratkaisuja kuluttajapakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi. Tulosten perusteella tärkeää olisi tehdä yhteistyötä, todentaa ympäristöhyödyt luotettavasti, tehostaa sääntelyä, rakentaa ja ottaa uusi järjestelmä käyttöön sekä taata liiketoiminnan kannattavuus. Laaja muutos vaatii ennen kaikkea kiertotalous- ja kulutusnarratiivien muuttumista.
Jotta uudelleenkäyttöjärjestelmästä saadaan toimiva, tulee eri toimijoiden yrittäjistä päätöksentekijöihin, kuluttajiin ja tutkijoihin tehdä yhteistyötä jo suunnitteluvaiheessa. Sujuvuuden varmistamiseksi vuoropuhelua tarvitaan muun muassa kaupan ja logistiikan välillä. Lisäksi kansainvälisellä yhteistyöllä voitaisiin ratkaista tuontituotteisiin liittyviä haasteita ja edistää muutosta laajemmin. Tärkeää olisi myös yhteisymmärryksen aikaansaaminen muutoksen suunnasta ja tarpeesta, mitä korostettiin työpajoissa useaan kertaan.
Laaja muutos vaatii ennen kaikkea kiertotalous- ja kulutusnarratiivien muuttumista.
Jotta yhteisymmärrys uudelleenkäytön edistämisestä voidaan saavuttaa, täytyy muutos voida perustella ympäristöhyödyillä. Niissä on kuitenkin epävarmuuksia, jotka johtuvat tiedon puutteesta ja toisistaan eroavista laskentatavoista. Tarvitaan siis lisää taustadataa ja tutkimuksia, jotka huomioivat ympäristövaikutukset pakkausten koko elinkaaren ajalta. Tutkimuksissa löytyvät ongelmakohdat tulisi myös nähdä ensisijaisesti kehityskohteina, joita parantamalla saataisiin suuremmat kestävyyshyödyt.
Työpajoissa sääntely nähtiin perustana, joka ohjaa ja suuntaa muutosta ja luo raamit toiminnalle. Nykyisellään sääntely koetaan kuitenkin liian heikkona, koska se on hajanaista ja korostaa kierrätystä uudelleenkäyttöä enemmän. Sääntelyä täytyykin kiristää, ja sen jatkuvuutta ja ennakoitavuutta parantaa. Vaikka EU:n uusi asetus on tärkeä askel, tarvitaan jatkossa lisää kunnianhimoisempia tavoitteita.
Uuden toimivan järjestelmän rakentaminen ja käyttöönotto ovat muutoksen kannalta välttämättömiä. Työpajoissa ehdotettiin, että mallia voitaisiin ottaa nykyisestä pullonpalautusjärjestelmästä. Suurten hyötyjen saamiseksi järjestelmän tulisi kattaa mahdollisimman monenlaiset pakkaukset ja saavuttaa korkea palautusaste. Tämä vaatii niin joustavuutta kuin helppokäyttöisyyttä. Koska kertakäyttökin on perusteltua joissain tapauksissa, säilyisi se uudelleenkäytön rinnalla.
Järjestelmän toimimiseksi tulisi uudelleenkäytön liiketoiminta saada kannattavaksi. Tähän keinoiksi esitettiin niin verotus kuin yritystuet sekä rahoituksen saannin helpottaminen uudelleenkäyttöhankkeille ja -yrityksille. Merkittävää olisi saada uudelleenkäytöstä kertakäyttöä edullisempaa. Silloin uudelleenkäyttö olisi mahdollista kaikille ja tavoitettaisiin suuret kuluttajamäärät.
Jos luonnonvarojen käytön vähentäminen nähtäisiin ensisijaisena tavoitteena, voisi uudelleenkäytön asema nousta kertakäytön yläpuolelle.
Kiertotalous- ja kulutusnarratiivien muuttuminen on uudelleenkäytön valtavirtaistamisessa sekä ratkaisu että päämäärä, ja muutoksen kannalta tärkein asia. Se olikin valmista muutospolkua läpileikkaava teema. Nykyisin haasteita uudelleenkäytölle asettaa kierrätyksen vahva rooli kulutus- ja jäteongelmien ratkaisijana sekä muovisten kertakäyttöpakkausten korvaaminen kartonkisilla. Jos luonnonvarojen käytön vähentäminen nähtäisiin ensisijaisena tavoitteena, voisi uudelleenkäytön asema nousta kertakäytön yläpuolelle. Tämä johtaisi muutoksiin niin asenteissa, kulutuksessa, politiikassa kuin uuden järjestelmän luomisessa, mikä muuttaisi narratiiveja yhä enemmän uudelleenkäyttöä tukeviksi. Lopulta uudelleenkäytöstä voisi tulla normaali osa ihmisten arkea.
Ongelmia, innovaatioita ja kehitystä näköpiirissä
Muutoksen aikaansaamiseksi tärkeää on myös pienempien haasteiden ratkaiseminen. Muutospolkua rakennettaessa nimittäin tuli vastaan useampiakin suhteellisen pieniä ongelmia, jotka nousivat keskusteluun yhä uudelleen. Esimerkiksi hygienian varmistaminen, vastuukysymykset sekä yritysten yhteistyö kilpailulainsäädännön puitteissa nähtiin merkittävinä haasteina. Tämä oli hämmentävää, sillä onhan astioiden uudelleenkäyttö ravintoloissakin normaali hygieniasääntöjen mukainen käytäntö, yritykset käyttävät jo nyt yhteisiä kuljetuspakkauksia ja pullonpalautusjärjestelmässäkin tehdään yhteistyötä. Vastuut taas voitaisiin saada selviksi vuoropuhelun, sääntelyn ja ohjeistusten avulla.
Työpajoissa kekseliäimmät ideat jäivät kuitenkin lähinnä sivuhuomioiksi, ja ratkaisuissa keskityttiin jo olemassa oleviin käytäntöihin.
Murrosareenan yhtenä tavoitteena oli löytää innovatiivisia ja radikaalejakin ideoita. Työpajoissa kekseliäimmät ideat jäivät kuitenkin lähinnä sivuhuomioiksi, ja ratkaisuissa keskityttiin jo olemassa oleviin käytäntöihin. Toisaalta jo pelkkä tavoite uudelleenkäytön valtavirtaistumisesta on kunnianhimoinen ja muutospolusta haluttiin realistinen. Kaikki ideat eivät kuitenkaan saaneet mielestäni ansaitsemaansa huomiota keskusteluissa. Koska tulevaisuudessa jokin nyt outo voi olla aivan normaalia, saattaisivat mielikuvituksellisemmatkin ideat osoittautua toimiviksi, jos niille antaisi mahdollisuuden. Eikö olisikin hienoa, jos myymäläautosta voisi ostaa tuotteita uudelleentäytettäviin astioihin?
Muutosta on kuitenkin nähtävissä. Esimerkiksi jotkin kaupungit ovat kieltäneet kertakäyttöastiat tilaisuuksissaan, ja EU:n uusi asetus vaatii kauppoja panostamaan uudelleentäyttöön. Tapahtuvasta kehityksestä huolimatta kertakäyttökieltoa ei pidetty työpajoissa alkuun kovinkaan realistisena eikä uudelleentäytön uskottu tavoittavan suuria kuluttajaryhmiä. Lisäksi kertakäytön verotusta pidettiin liian rajuna ja vaikeasti toteutettavana toimena. Kertakäyttöisiä juomapakkauksia on kuitenkin aikanaan verotettu, kunnes verovapaus laajeni kaikkiin pantillisiin pulloihin. Miksei se siis voisi toimia uudestaan?
Muutos vaatii tahtoa
Kun graduni oli loppusuoralla, olin innoissani tulevaisuudesta, jossa kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö olisi osa arkea. Keinoja muutoksen toteuttamiseen ja ratkaisuja haasteiden ylittämiseen oli löytynyt murrosareenassa paljon – ne vain pitäisi toteuttaa. Toisaalta olin turhautunut siitä, kuinka helposti ongelmiin jäätiin jumiin, eivätkä tavanomaisesta poikkeavat ideat saaneet oikein tuulta alleen. Kuten työpajoissa todettiinkin, muutos kyllä saadaan aikaan, kun tahtoa löytyy. Mutta löytyykö sitä? Entä uskotaanko muutoksen mahdollisuuteen tarpeeksi?
AINO KYYNÄRÄINEN
Artikkelikuva: cottonbro studio/pexels
Lisälukemista
Coelho, P. M., Corona, B., Klooster, R. T., & Worrell, E. (2020). Sustainability of reusable packaging – Current situation and trends. Resources, Conservation & Recycling: X, 6, 100037. https://doi.org/10.1016/j.rcrx.2020.100037
Fjäder, P., Korkalainen, M., Kauppi, S., Lehtiniemi, M., Salminen, J., Selonen, S., Setälä, O., Sillanpää, M., Sorvari, J., Suikkanen, S., Talvitie, J., Turunen, T., Virkkunen, H. & Ala-Ketola, U. (2022). Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061045864
Hyysalo, S., Lukkarinen, J., Kivimaa, P., Lovio, R., Temmes, A., Hildén, M., Marttila, T., Auvinen, K., Perikangas, S., Pyhälammi, A., Peljo, J., Savolainen, K., Hakkarainen, L., Rask, M., Matschoss, K., Huomo, T., Berg, A., & Pantsar, M. (2019). Developing policy pathways: Redesigning transition arenas for mid-range planning. Sustainability, 11(3), 603. https://doi.org/10.3390/su11030603
Aino Kyynäräinen
Aino Kyynäräinen on yhteiskuntatieteiden maisteri ympäristöpolitiikan alalta. Hän on kiinnostunut erityisesti kestävyyshaasteiden ratkaisumahdollisuuksista yhteiskunnallisella tasolla, ja toivoo sanahelinän sijaan tarttumista toimeen.
Kirjoittaja toimii Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisuuden kehityspäällikkönä päävastuualueenaan pakkauskehitys. Hän osallistui PlastLIFE kuluttajapakkausten murrosareenatyöskentelyyn kevään 2024 aikana.
Yhteistyöllä kestävämpää uudelleenkäyttöä
Aino Kyynäräisen pro gradu ”Kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö systeemisenä murroksena” on erittäin ajankohtainen tutkielma kuluttajapakkausten uudelleenkäytön mahdollisuuksista. Gradu tuo hyvin esiin toisaalta sitä potentiaalia mitä uudelleenkäytöllä voi olla erityisesti muovijätteen määrän vähentämisessä, mutta toisaalta sen kuinka suurta systeemistä muutosta kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö vaatii.
Alkuvuonna hyväksytty pakkaus- ja pakkausjäteasetus asettaa EU:n jäsenmaille kunnianhimoisia tavoitteita pakkausjätteen määrän vähentämiselle ja on selvää, että pakkausmateriaalin määrän vähentäminen ei vie meitä tavoitteeseen, vaan vastauksia on haettava esimerkiksi myös pakkausten uudelleenkäytön laajentamisesta. Pakkausten uudelleenkäyttö onkin melko yleistä yritysten välisessä logistiikassa, mutta kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö on koettu haastavana.
Toimiakseen järjestelmän tulisi olla taloudellisesti ja ympäristön näkökulmasta kannattava sekä kuluttajien tulisi omaksua se. Uudelleenkäyttö ei myöskään saa asettaa kuluttajia sosiaalisesti epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi pakkausten pantteihin voi sitoutua kuluttajan näkökulmasta liikaa rahaa, mikä toisaalta haittaa kuluttajan halua ottaa uudelleenkäytettävä pakkaus käyttöön tai jopa asettaa hänet sosiaalisesti epätasa-arvoiseen asemaan. Kuten Kyynäräinen nostaa esiin, uudelleenkäytön ympäristöhyötyjä ei ole selvitetty luotettavasti, ja tätä tietoa tarvittaisiinkin tukemaan uudelleenkäyttöjärjestelmien luomista.
Kyynäräinen esittää yhtenä systeemisen muutoksen avaimena kiertotalous- ja kulutusnarratiivin muutosta. Näen, että tämä gradu on erinomainen esimerkki uuden narratiivin luomisesta. Myös meillä kaikilla arvoketjun toimijoilla on mahdollisuus muuttaa tätä narratiivia.
On selvää, että muutos vaatii koko arvoketjun yhteistyötä ja on ollut ilo huomata, että halua yhteistyöhön löytyy. PlastLIFE-murrosareenaan kokoontui kattava joukko toimijoita pohtimaan muovien kestävää tulevaisuutta. Toinen esimerkki arvoketjun kattavasta yhteistyöstä on Reusify-tutkimus- ja kokeiluhanke, joka yhdistää sekä akateemisen tutkimuksen sekä yritysten yhteisen kokeilun, jonka tarkoituksena on selvittää pakkausten uudelleenkäytön mahdollisuuksia Suomessa.
HANNELE DAHL-NEVALAINEN
Outi Jounila
Outi on kiertotalouden ja kestävän elämäntavan ammatti-intoilija, joka osallistui Murrosareena-työpajoihin kaupungin edustajana.
Avoimin mielin kohti muutosta
Ainon tekstissä erityisesti yksi kysymys jää vaivaamaan mieltäni. Vaikka jätehierarkia on jo kauan ohjannut uudelleenkäytön suosimiseen, vaikka useat tutkimukset puoltavat uudelleenkäytön kannattavuutta ja vaikka maailmalta tulvii onnistuneita esimerkkejä, niin miksi uudelleenkäyttö tuntuu silti niin uudelta, oudolta ja hankalalta jopa alan ammattilaisille?
Näin jälkikäteen huomaan nimittäin Ainon osuneen naulan kantaan ihmetellessään Murrosareenaan koottujen ammattilaisten arkuutta heittäytyä uudenlaiseen tulevaisuuteen.
Uudelleenkäytön yleistyminen on kinkkistä siinä mielessä, että mitä isompi osa systeemistä nojaa uudelleenkäyttöön, sitä helpompaa se on kaikille – ja vastaavasti myös toisin päin. Tien raivaaminen on siis alkutaipaleen pioneereille suhteettomasti hankalampaa, kuin seuraaville ja sitä seuraaville uudelleenkäyttäjille.
Missä kohtaa matkaa sitten olemme? Yleisen asennemuutoksen asettaminen tärkeysjärjestyksessä niin korkealle, kuin me Murrosareenassa teimme, perustunee ainakin osittain ajatukseen siitä, että olemme muutospolulla vasta alussa, ja tarvitsemme suotuisat asenteet työntämään lumipalloefektin liikkeelle. Mutta onko näin?
Vaikkei uudelleenkäyttö-sanan hakutulosten määrä päätä huimaa, ei se välttämättä tarkoita, etteivätkö uudelleenkäytön ratkaisut olisi voimissaan. Haaste piilee siinä, etteivät monet kiertotaloushankehenkilön unelmatoimijat välttämättä itse miellä toimivansa kiertotalousalalla laisinkaan. Heillä on ihan omat trendisanansa, liiketoimintamallinsa ja verkostonsa – toiminta vain sattuu olemaan uudelleenkäyttöä. Tarkoitan vaikkapa tavallisia tapahtumatuottajia, ravintoloita tai esimerkiksi kirjastoja.
Mietin siis, voisiko uusien innovaatioiden ja avomielisen tulevaisuuden kuvittelun tiellä olla eräänlainen metsää puilta -ilmiö: emme pysty kuvittelemaan uudelleenkäytön laajaa vakiintumista, koska takerrumme liian tiukkoihin ennakkoasenteisiin siitä, mitä uudelleenkäyttö on, miten siitä pitää puhua ja mikä meidän roolimme tämän muutoksen toteutumisessa on.
Varmasti on niin, että uudelleenkäyttö on monille ihmisille vierasta ja vaikeaa, ja on tärkeää tehdä työtä sen eteen, että uudelleenkäyttö nähtäisiin ennemminkin kivana ja kätevänä. Jos samaan aikaan etenemistä kuitenkin häiritsee jonkinlainen asemointiharha, jonka johdosta jo tapahtuneita edistysaskeleita ja siten koko kehityksen suuntaa ei meinata hahmottaa, niin se on hyvä ottaa huomioon. Yhtenä ratkaisuna tulee mieleen, olisiko muutospolulle hyvä sanoittaa myös menneisyys, ja näin helpottaa oman paikan löytämistä.
Sitä en epäile, etteikö uudelleenkäytön täyttämään tulevaisuuteen keinolla tai toisella päästäisi, mutta Murrosareena-menetelmän vaatimalle polulle sen kuvitteleminen oli tosiaan haastavaa. Toivottavasti Ainon gradu saa mahdollisimman monen muunkin pohtimaan omaa ennakkoluulottomuuttaan, kuten olen tässä tehnyt.
Kuluttajapakkausten uudelleenkäytöllä voitaisiin ratkaista monia muovista ja kertakäytöstä aiheutuvia ongelmia. Jotta uudelleenkäytöstä tulisi normi, tarvitaan laajaa muutosta koko yhteiskunnassa. Ratkaisuja muutoksen tekemiseen on, mutta löydetäänkö niiden toteuttamiseen lopulta tahtotilaa?
M
uovia käytetään valtavasti lähes kaikkialla, ja kertakäyttöisten kuluttajapakkausten määrä on viime vuosina lisääntynyt. Tämä on johtanut kestävyyshaasteeseen, johon pakkausten uudelleenkäyttö on tunnistettu mahdollisena ratkaisuna. Esimerkiksi EU:ssa asiaa on alettu edistää. Uusi pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva asetus tulee vaatimaan muun muassa pakkausten uudelleenkäytön sekä uudelleentäyttömahdollisuuksien lisäämistä. Uudelleenkäytön edistämisen keinoja pohdittiin myös keväällä 2024 Suomen muovitiekartan toimeenpanoa edistävässä PlastLIFE-hankkeessa järjestetyissä murrosareena-työpajoissa. Työpajojen aineiston pohjalta selvitin gradussani, mikä kuluttajapakkausten uudelleenkäytön yleistymisen ja kertakäytön vähenemisen kannalta olisi tärkeintä. Havaitsin myös, että ongelmiin takerrutaan helposti, eikä hyviinkään ideoihin aina uskota.
Muovin ylikulutukseen ratkaisu uudelleenkäytöstä
Muovien elinkaaren aikana fossiilisten raaka-aineiden hankinnasta logistiikkaan ja jätteenkäsittelyyn vapautuu valtavia määriä kasvihuonekaasuja. Lisäksi ympäristöön pääsee haitallisia aineita tuotannon ja kuluttamisen aikana. Valitettavan usein muovi päätyy elinkaarensa lopuksi ympäristöön, jossa se säilyy jopa vuosisatoja. Suuri osa ympäristöön päätyvästä muovista on peräisin kuluttajapakkauksista. Ympäristössä muovit aiheuttavat haittaa niin ekosysteemeille kuin esimerkiksi ihmisten elinkeinoille ja terveydelle.
Muovisista kuluttajapakkauksista aiheutuvia ongelmia on pyritty ehkäisemään tähän mennessä lähinnä materiaalia vähentämällä ja kierrätyksellä. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole riittäneet. Suurempia vaikutuksia voitaisiin saada aikaan uudelleenkäytöllä, jolloin myös kertakäyttö vähenisi. Uudelleenkäyttö määritellään eri yhteyksissä hieman eri tavoin. Yhteistä määritelmille on kuitenkin se, että tuotetta tai sen osaa käytetään uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Pakkausten uudelleenkäyttöä on myös uudelleentäyttö eli esimerkiksi se, että kaupassa oma astia täytetään uudelleen vaikkapa kaurahiutaleilla tai pesuaineella. Uudelleenkäyttöön valmistelu puolestaan tarkoittaa esimerkiksi järjestelmään palautetun pakkauksen puhdistusta seuraavaa käyttöä varten. Uudelleenkäytössä tuotteiden arvo säilyy pidempään ja resursseja säästyy uuden tuotteen valmistamiseen verrattuna. Siksi se on esimerkiksi kierrätystä kannattavampaa. Suomessa muovipakkaukset kuitenkin yleensä kierrätetään tai hyödynnetään energiana uudelleenkäytön sijaan.
Murrosareenasta vauhtia muutokseen
Keväällä 2024 järjestetyssä murrosareena-työpajasarjassa eri alojen asiantuntijat rakensivat konkreettisista askelista koostuvia polkuja kohti tulevaisuuden tavoitteita. Olin harjoittelijana tiiviisti mukana työpajojen järjestämisessä, ja graduni aineisto koostui kuluttajapakkauksiin keskittyneen ryhmän tuotoksista.
Murrosareena on osa 2000-luvun alussa Hollannissa kehitettyä systeemisten murrosten suuntaamisen menetelmää, jossa yhteiskunnallisia kestävyyshaasteita pyritään ratkaisemaan yhteiskehittämällä pitkän aikavälin visioita ja muutospolkuja. Polkuja luodaan murrosareena-työpajoissa. Samalla ymmärrys valitusta kestävyyshaasteesta lisääntyy, ja esiin voidaan tuoda myös innovatiivisia ideoita ja marginaalisia toimijoita. Murrosareenan menetelmää on kehitetty edelleen Aalto-yliopistossa, jossa polkujen rakentaminen on pelillistetty metallitaulusta ja magneeteista koostuvalla polkutyökalusetillä. Niiden avulla muutospoluista voidaan luoda visuaaliset kokonaisuudet, joissa eri toimet ja niiden väliset suhteet hahmottuvat hyvin.
Järjestimme murrosareenan neljän työpajan sarjana. Osallistujia kutsuttiin eri aloilta, ja esimerkiksi kaupan ala, tutkimuslaitokset, kaupungit, sekä uudelleenkäyttöä jo toteuttavat toimijat olivat edustettuina. Työskentely aloitettiin pohtimalla uudelleenkäytön esteitä ja ajureita, sekä määrittelemällä tavoitteet vuoteen 2045 mennessä. Muutospolut rakennettiin hyödyntäen Aallon työkalusettiä.
Kuluttajapakkausten uudelleenkäytön valtavirtaistamiseksi tarvitaan toimia yhteiskunnan kaikilla alueilla
Työpajoista saadun aineiston perusteella selvitin gradussani merkittävimpiä toimia kuluttajapakkausten kertakäytön vähentämiseksi sekä esteitä, hidasteita ja ratkaisuja kuluttajapakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi. Tulosten perusteella tärkeää olisi tehdä yhteistyötä, todentaa ympäristöhyödyt luotettavasti, tehostaa sääntelyä, rakentaa ja ottaa uusi järjestelmä käyttöön sekä taata liiketoiminnan kannattavuus. Laaja muutos vaatii ennen kaikkea kiertotalous- ja kulutusnarratiivien muuttumista.
Jotta uudelleenkäyttöjärjestelmästä saadaan toimiva, tulee eri toimijoiden yrittäjistä päätöksentekijöihin, kuluttajiin ja tutkijoihin tehdä yhteistyötä jo suunnitteluvaiheessa. Sujuvuuden varmistamiseksi vuoropuhelua tarvitaan muun muassa kaupan ja logistiikan välillä. Lisäksi kansainvälisellä yhteistyöllä voitaisiin ratkaista tuontituotteisiin liittyviä haasteita ja edistää muutosta laajemmin. Tärkeää olisi myös yhteisymmärryksen aikaansaaminen muutoksen suunnasta ja tarpeesta, mitä korostettiin työpajoissa useaan kertaan.
Jotta yhteisymmärrys uudelleenkäytön edistämisestä voidaan saavuttaa, täytyy muutos voida perustella ympäristöhyödyillä. Niissä on kuitenkin epävarmuuksia, jotka johtuvat tiedon puutteesta ja toisistaan eroavista laskentatavoista. Tarvitaan siis lisää taustadataa ja tutkimuksia, jotka huomioivat ympäristövaikutukset pakkausten koko elinkaaren ajalta. Tutkimuksissa löytyvät ongelmakohdat tulisi myös nähdä ensisijaisesti kehityskohteina, joita parantamalla saataisiin suuremmat kestävyyshyödyt.
Työpajoissa sääntely nähtiin perustana, joka ohjaa ja suuntaa muutosta ja luo raamit toiminnalle. Nykyisellään sääntely koetaan kuitenkin liian heikkona, koska se on hajanaista ja korostaa kierrätystä uudelleenkäyttöä enemmän. Sääntelyä täytyykin kiristää, ja sen jatkuvuutta ja ennakoitavuutta parantaa. Vaikka EU:n uusi asetus on tärkeä askel, tarvitaan jatkossa lisää kunnianhimoisempia tavoitteita.
Uuden toimivan järjestelmän rakentaminen ja käyttöönotto ovat muutoksen kannalta välttämättömiä. Työpajoissa ehdotettiin, että mallia voitaisiin ottaa nykyisestä pullonpalautusjärjestelmästä. Suurten hyötyjen saamiseksi järjestelmän tulisi kattaa mahdollisimman monenlaiset pakkaukset ja saavuttaa korkea palautusaste. Tämä vaatii niin joustavuutta kuin helppokäyttöisyyttä. Koska kertakäyttökin on perusteltua joissain tapauksissa, säilyisi se uudelleenkäytön rinnalla.
Järjestelmän toimimiseksi tulisi uudelleenkäytön liiketoiminta saada kannattavaksi. Tähän keinoiksi esitettiin niin verotus kuin yritystuet sekä rahoituksen saannin helpottaminen uudelleenkäyttöhankkeille ja -yrityksille. Merkittävää olisi saada uudelleenkäytöstä kertakäyttöä edullisempaa. Silloin uudelleenkäyttö olisi mahdollista kaikille ja tavoitettaisiin suuret kuluttajamäärät.
Kiertotalous- ja kulutusnarratiivien muuttuminen on uudelleenkäytön valtavirtaistamisessa sekä ratkaisu että päämäärä, ja muutoksen kannalta tärkein asia. Se olikin valmista muutospolkua läpileikkaava teema. Nykyisin haasteita uudelleenkäytölle asettaa kierrätyksen vahva rooli kulutus- ja jäteongelmien ratkaisijana sekä muovisten kertakäyttöpakkausten korvaaminen kartonkisilla. Jos luonnonvarojen käytön vähentäminen nähtäisiin ensisijaisena tavoitteena, voisi uudelleenkäytön asema nousta kertakäytön yläpuolelle. Tämä johtaisi muutoksiin niin asenteissa, kulutuksessa, politiikassa kuin uuden järjestelmän luomisessa, mikä muuttaisi narratiiveja yhä enemmän uudelleenkäyttöä tukeviksi. Lopulta uudelleenkäytöstä voisi tulla normaali osa ihmisten arkea.
Ongelmia, innovaatioita ja kehitystä näköpiirissä
Muutoksen aikaansaamiseksi tärkeää on myös pienempien haasteiden ratkaiseminen. Muutospolkua rakennettaessa nimittäin tuli vastaan useampiakin suhteellisen pieniä ongelmia, jotka nousivat keskusteluun yhä uudelleen. Esimerkiksi hygienian varmistaminen, vastuukysymykset sekä yritysten yhteistyö kilpailulainsäädännön puitteissa nähtiin merkittävinä haasteina. Tämä oli hämmentävää, sillä onhan astioiden uudelleenkäyttö ravintoloissakin normaali hygieniasääntöjen mukainen käytäntö, yritykset käyttävät jo nyt yhteisiä kuljetuspakkauksia ja pullonpalautusjärjestelmässäkin tehdään yhteistyötä. Vastuut taas voitaisiin saada selviksi vuoropuhelun, sääntelyn ja ohjeistusten avulla.
Murrosareenan yhtenä tavoitteena oli löytää innovatiivisia ja radikaalejakin ideoita. Työpajoissa kekseliäimmät ideat jäivät kuitenkin lähinnä sivuhuomioiksi, ja ratkaisuissa keskityttiin jo olemassa oleviin käytäntöihin. Toisaalta jo pelkkä tavoite uudelleenkäytön valtavirtaistumisesta on kunnianhimoinen ja muutospolusta haluttiin realistinen. Kaikki ideat eivät kuitenkaan saaneet mielestäni ansaitsemaansa huomiota keskusteluissa. Koska tulevaisuudessa jokin nyt outo voi olla aivan normaalia, saattaisivat mielikuvituksellisemmatkin ideat osoittautua toimiviksi, jos niille antaisi mahdollisuuden. Eikö olisikin hienoa, jos myymäläautosta voisi ostaa tuotteita uudelleentäytettäviin astioihin?
Muutosta on kuitenkin nähtävissä. Esimerkiksi jotkin kaupungit ovat kieltäneet kertakäyttöastiat tilaisuuksissaan, ja EU:n uusi asetus vaatii kauppoja panostamaan uudelleentäyttöön. Tapahtuvasta kehityksestä huolimatta kertakäyttökieltoa ei pidetty työpajoissa alkuun kovinkaan realistisena eikä uudelleentäytön uskottu tavoittavan suuria kuluttajaryhmiä. Lisäksi kertakäytön verotusta pidettiin liian rajuna ja vaikeasti toteutettavana toimena. Kertakäyttöisiä juomapakkauksia on kuitenkin aikanaan verotettu, kunnes verovapaus laajeni kaikkiin pantillisiin pulloihin. Miksei se siis voisi toimia uudestaan?
Muutos vaatii tahtoa
Kun graduni oli loppusuoralla, olin innoissani tulevaisuudesta, jossa kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö olisi osa arkea. Keinoja muutoksen toteuttamiseen ja ratkaisuja haasteiden ylittämiseen oli löytynyt murrosareenassa paljon – ne vain pitäisi toteuttaa. Toisaalta olin turhautunut siitä, kuinka helposti ongelmiin jäätiin jumiin, eivätkä tavanomaisesta poikkeavat ideat saaneet oikein tuulta alleen. Kuten työpajoissa todettiinkin, muutos kyllä saadaan aikaan, kun tahtoa löytyy. Mutta löytyykö sitä? Entä uskotaanko muutoksen mahdollisuuteen tarpeeksi?
AINO KYYNÄRÄINEN
Artikkelikuva: cottonbro studio/pexels
Lisälukemista
Coelho, P. M., Corona, B., Klooster, R. T., & Worrell, E. (2020). Sustainability of reusable packaging – Current situation and trends. Resources, Conservation & Recycling: X, 6, 100037. https://doi.org/10.1016/j.rcrx.2020.100037
Fjäder, P., Korkalainen, M., Kauppi, S., Lehtiniemi, M., Salminen, J., Selonen, S., Setälä, O., Sillanpää, M., Sorvari, J., Suikkanen, S., Talvitie, J., Turunen, T., Virkkunen, H. & Ala-Ketola, U. (2022). Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061045864
Hyysalo, S., Lukkarinen, J., Kivimaa, P., Lovio, R., Temmes, A., Hildén, M., Marttila, T., Auvinen, K., Perikangas, S., Pyhälammi, A., Peljo, J., Savolainen, K., Hakkarainen, L., Rask, M., Matschoss, K., Huomo, T., Berg, A., & Pantsar, M. (2019). Developing policy pathways: Redesigning transition arenas for mid-range planning. Sustainability, 11(3), 603. https://doi.org/10.3390/su11030603
Aino Kyynäräinen
Aino Kyynäräinen on yhteiskuntatieteiden maisteri ympäristöpolitiikan alalta. Hän on kiinnostunut erityisesti kestävyyshaasteiden ratkaisumahdollisuuksista yhteiskunnallisella tasolla, ja toivoo sanahelinän sijaan tarttumista toimeen.
LUE KOMMENTAARIT:
Hannele Dahl-Nevalainen
Kirjoittaja toimii Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisuuden kehityspäällikkönä päävastuualueenaan pakkauskehitys. Hän osallistui PlastLIFE kuluttajapakkausten murrosareenatyöskentelyyn kevään 2024 aikana.
Yhteistyöllä kestävämpää uudelleenkäyttöä
Aino Kyynäräisen pro gradu ”Kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö systeemisenä murroksena” on erittäin ajankohtainen tutkielma kuluttajapakkausten uudelleenkäytön mahdollisuuksista. Gradu tuo hyvin esiin toisaalta sitä potentiaalia mitä uudelleenkäytöllä voi olla erityisesti muovijätteen määrän vähentämisessä, mutta toisaalta sen kuinka suurta systeemistä muutosta kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö vaatii.
Alkuvuonna hyväksytty pakkaus- ja pakkausjäteasetus asettaa EU:n jäsenmaille kunnianhimoisia tavoitteita pakkausjätteen määrän vähentämiselle ja on selvää, että pakkausmateriaalin määrän vähentäminen ei vie meitä tavoitteeseen, vaan vastauksia on haettava esimerkiksi myös pakkausten uudelleenkäytön laajentamisesta. Pakkausten uudelleenkäyttö onkin melko yleistä yritysten välisessä logistiikassa, mutta kuluttajapakkausten uudelleenkäyttö on koettu haastavana.
Toimiakseen järjestelmän tulisi olla taloudellisesti ja ympäristön näkökulmasta kannattava sekä kuluttajien tulisi omaksua se. Uudelleenkäyttö ei myöskään saa asettaa kuluttajia sosiaalisesti epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi pakkausten pantteihin voi sitoutua kuluttajan näkökulmasta liikaa rahaa, mikä toisaalta haittaa kuluttajan halua ottaa uudelleenkäytettävä pakkaus käyttöön tai jopa asettaa hänet sosiaalisesti epätasa-arvoiseen asemaan. Kuten Kyynäräinen nostaa esiin, uudelleenkäytön ympäristöhyötyjä ei ole selvitetty luotettavasti, ja tätä tietoa tarvittaisiinkin tukemaan uudelleenkäyttöjärjestelmien luomista.
Kyynäräinen esittää yhtenä systeemisen muutoksen avaimena kiertotalous- ja kulutusnarratiivin muutosta. Näen, että tämä gradu on erinomainen esimerkki uuden narratiivin luomisesta. Myös meillä kaikilla arvoketjun toimijoilla on mahdollisuus muuttaa tätä narratiivia.
On selvää, että muutos vaatii koko arvoketjun yhteistyötä ja on ollut ilo huomata, että halua yhteistyöhön löytyy. PlastLIFE-murrosareenaan kokoontui kattava joukko toimijoita pohtimaan muovien kestävää tulevaisuutta. Toinen esimerkki arvoketjun kattavasta yhteistyöstä on Reusify-tutkimus- ja kokeiluhanke, joka yhdistää sekä akateemisen tutkimuksen sekä yritysten yhteisen kokeilun, jonka tarkoituksena on selvittää pakkausten uudelleenkäytön mahdollisuuksia Suomessa.
HANNELE DAHL-NEVALAINEN
Outi Jounila
Outi on kiertotalouden ja kestävän elämäntavan ammatti-intoilija, joka osallistui Murrosareena-työpajoihin kaupungin edustajana.
Avoimin mielin kohti muutosta
Ainon tekstissä erityisesti yksi kysymys jää vaivaamaan mieltäni. Vaikka jätehierarkia on jo kauan ohjannut uudelleenkäytön suosimiseen, vaikka useat tutkimukset puoltavat uudelleenkäytön kannattavuutta ja vaikka maailmalta tulvii onnistuneita esimerkkejä, niin miksi uudelleenkäyttö tuntuu silti niin uudelta, oudolta ja hankalalta jopa alan ammattilaisille?
Näin jälkikäteen huomaan nimittäin Ainon osuneen naulan kantaan ihmetellessään Murrosareenaan koottujen ammattilaisten arkuutta heittäytyä uudenlaiseen tulevaisuuteen.
Uudelleenkäytön yleistyminen on kinkkistä siinä mielessä, että mitä isompi osa systeemistä nojaa uudelleenkäyttöön, sitä helpompaa se on kaikille – ja vastaavasti myös toisin päin. Tien raivaaminen on siis alkutaipaleen pioneereille suhteettomasti hankalampaa, kuin seuraaville ja sitä seuraaville uudelleenkäyttäjille.
Missä kohtaa matkaa sitten olemme? Yleisen asennemuutoksen asettaminen tärkeysjärjestyksessä niin korkealle, kuin me Murrosareenassa teimme, perustunee ainakin osittain ajatukseen siitä, että olemme muutospolulla vasta alussa, ja tarvitsemme suotuisat asenteet työntämään lumipalloefektin liikkeelle. Mutta onko näin?
Vaikkei uudelleenkäyttö-sanan hakutulosten määrä päätä huimaa, ei se välttämättä tarkoita, etteivätkö uudelleenkäytön ratkaisut olisi voimissaan. Haaste piilee siinä, etteivät monet kiertotaloushankehenkilön unelmatoimijat välttämättä itse miellä toimivansa kiertotalousalalla laisinkaan. Heillä on ihan omat trendisanansa, liiketoimintamallinsa ja verkostonsa – toiminta vain sattuu olemaan uudelleenkäyttöä. Tarkoitan vaikkapa tavallisia tapahtumatuottajia, ravintoloita tai esimerkiksi kirjastoja.
Mietin siis, voisiko uusien innovaatioiden ja avomielisen tulevaisuuden kuvittelun tiellä olla eräänlainen metsää puilta -ilmiö: emme pysty kuvittelemaan uudelleenkäytön laajaa vakiintumista, koska takerrumme liian tiukkoihin ennakkoasenteisiin siitä, mitä uudelleenkäyttö on, miten siitä pitää puhua ja mikä meidän roolimme tämän muutoksen toteutumisessa on.
Varmasti on niin, että uudelleenkäyttö on monille ihmisille vierasta ja vaikeaa, ja on tärkeää tehdä työtä sen eteen, että uudelleenkäyttö nähtäisiin ennemminkin kivana ja kätevänä. Jos samaan aikaan etenemistä kuitenkin häiritsee jonkinlainen asemointiharha, jonka johdosta jo tapahtuneita edistysaskeleita ja siten koko kehityksen suuntaa ei meinata hahmottaa, niin se on hyvä ottaa huomioon. Yhtenä ratkaisuna tulee mieleen, olisiko muutospolulle hyvä sanoittaa myös menneisyys, ja näin helpottaa oman paikan löytämistä.
Sitä en epäile, etteikö uudelleenkäytön täyttämään tulevaisuuteen keinolla tai toisella päästäisi, mutta Murrosareena-menetelmän vaatimalle polulle sen kuvitteleminen oli tosiaan haastavaa. Toivottavasti Ainon gradu saa mahdollisimman monen muunkin pohtimaan omaa ennakkoluulottomuuttaan, kuten olen tässä tehnyt.
OUTI JOUNILA
Takaisin ylös ↑