Aito jatkuva kasvatus on parasta metsien hoitoa ja ennallistamista

Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde ja metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Norokorpi kehittivät 1980-luvun alussa metsän jatkuvan kasvatuksen menetelmän vaihtoehdoksi avohakkuulle. Malli otettiin siitä, miten luonnonmetsät ovat toimineet tuhansia vuosia. Menetelmää voidaan myös käyttää ennallistamisessa eli ekosysteemin palauttamisessa lähelle luonnontilaa. Katsauksessa tarkastellaan tutkimusten ja käytännön tuloksia tästä menetelmästä. 

Ennen viime sotia metsänomistajat harvensivat metsistään tukkipuita. Avohakkuukielto oli voimassa vuoteen 1967 asti. Harvennushakkuuta kutsuttiin harsinnaksi eli harvaan harvennukseksi.

Kansalaisten enemmistö on aina vastustanut avohakkuita. Siitä huolimatta päättäjät suosivat niitä valtion, kuntien ja seurakuntien metsissä eivätkä noudata niiden omistajien eli kansalaisten suuren enemmistön tahtoa.

Tuottotaulukot ja harsintajulkilausuma ovat metsätalouden harhoja

Jo 1900-luvun alussa Yrjö Ilvessalo laati metsien kasvu- ja tuottotaulukot. Mallikoealoiksi haettiin kymmenvuotisikäluokittain yhden puulajin samanikäisiä puustoja. Sellaisia puustoja ei kuitenkaan ollut kuin paikoitellen laikkuina. Niinpä Ilvessalo manipuloi aineistoja toivottuun suuntaan: taulukot laadittiin teoreettisille puustoille. Näitä taulukoita käytettiin kymmeniä vuosia, ja käsitys metsien luontaisesta rakenteesta vääristyi todellisuuden vastaiseksi. 

Uusi käytäntö varmistettiin vuonna 1948 harsintajulkilausumalla. Vaikka sen allekirjoittajina oli myös metsäopetuksen ja -tutkimuksen edustajia, se ei perustunut asiallisesti tehtyyn tutkimukseen. Silti metsätaloudessa noudatetaan edelleen sen kuvitelmia.

Jo ennen harsintajulkilausumaa tehtiin myös Ilvessalon johdolla valtakunnallinen puuvarojen inventointi (VMI 1; 1921–23). Sen mukaan kaksi kolmasosaa metsistä oli vielä luonnontilaisia. Nämä metsät olivat jatkuvarakenteisia: puiden määrä siis pieneni puiden koon ja iän suuretessa. Yhtään metsikköä, jossa puut olisivat olleet samankokoisia, sen sijaan ei ollut. Kasvu- ja tuottotaulukot olisi pitänyt laatia näiden todellisten mittaustietojen perusteella. 

Kansalaisten enemmistö on aina vastustanut avohakkuita.

Lähes vastakkaisia menetelmiä kutsutaan samalla nimellä

Meillä Suomessa on käytössä kaksi lähes vastakkaista metsän jatkuvaa kasvatusta. Alkuperäisessä 1980-luvun alussa kehitetyssä jatkuvassa kasvatuksessa harvennetaan tukkipuita. Osa isoista puista jätetään säästöpuina hakkaamatta ja lopulta lahoamaan tai kelottumaan aikaa myöten. Metsä uudistuu luontaisesti isomman puuston alle alikasvokseksi. Käytännön organisaatioiden ohjeissa aidosta jatkuvasta kasvatuksesta ei ole edes mainintaa.

Toinen jatkuvan kasvatuksen nimellä kulkeva metsän käsittelytapa on avohakkuun ja poimintahakkuun yhdistelmä. Se otettiin käyttöön eri metsäorganisaatioissa vuoden 2014 metsälain uudistamisen jälkeen, eli sitä on käytetty jossain määrin kymmenisen vuotta. Kyseisessä menetelmässä avoalan koko on rajattu 0,3 hehtaariin, mikä luonnossa on todellisuudessa suuri aukko. Jäävän puuston minimipohjapinta-ala on paljon pienempi kuin aidossa jatkuvassa kasvatuksessa.

Aitoa jatkuvaa kasvatusta tutkittu perusteellisesti

Viimeisten yli 40 vuoden aikana on jatkuvan kasvatuksen kokeista ja valtakunnan metsien inventoinneista kertynyt kymmeniä julkaisuja. Laaja tutkimus julkaistiin vuonna 1999 Forest Ecology and Management -sarjassa. Puuston kasvu aidossa jatkuvassa kasvatuksessa oli keskimäärin 50 % jaksollista kasvatusta suurempi.

Etelärannikolta Lappiin asti ulottuvassa koesarjassa on verrattu jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen menetelmiä. Tilavuuskasvu oli jatkuvassa kasvatuksessa 24 % suurempi kuin nykykäytännön jaksollisessa. Pirkanmaalla tehdyssä koko kiertoajan seuratussa kokeessa puuston tilavuuskasvu puolestaan oli 30 % suurempi jatkuvan kasvatuksen koealoilla kuin jaksollisessa kasvatuksessa.

Valtakunnanmetsien inventointiaineiston (VMI 3; 1951–53) aitoa jatkuvaa kasvatusta edustavilla koealoilla tilavuuskasvu oli Lounais-Suomessa mäntyvaltaisissa puustoissa 15 % suurempi kuin nykykäytäntöä vastaavissa tasarakenteisissa puustoissa. Ero oli sekä kuusikoissa että kuusivaltaisissa sekametsissä 13 %. Runsaasti lehtipuita sisältävät sekametsät kasvoivat yli 10 % enemmän kuin puhtaat kuusikot.

Oheisen piirroskuvan vasemmanpuoleinen kuvasarja havainnollistaa jaksollisen kasvatuksen eli avoalasta alkavan ja avohakkuuseen päättyvän menetelmän kasvatuskierroksen. Oikeanpuoleinen kuvasarja taas esittää aidon jatkuvan kasvatuksen samanaikaiset vaiheet.

 

Yhteenvetona tarkastellen aidon jatkuvan kasvatuksen keskimääräinen vuotuinen kasvu Etelä-Suomessa on ollut 200 kuutiometrin puustossa noin 1,5 kuutiometriä suurempi hehtaaria kohden, kun verrataan jaksolliseen kasvatukseen. Lisäämällä merkittävästi jatkuvan kasvatuksen tukkipuiden harvennusta tuotettaisiin sellua paljon arvokkaampaa sahatavaraa. Silti hakkuualan ajourilta, tukkipuiden latvaosasta ja sahaustähteistä kertyisi runsaasti sellun raaka-ainetta. Metsänomistajien ja kansantalouden tulot voitaisiin kaksinkertaistaa.

Jatkuvalla kasvatuksella voitaisiin sitoa hiiltä sekä maaperään että puustoon huomattavasti. Samalla vesistöjen ravinne- ja kiintoaineskuormitus vähenisi. Avohakkuussa ja maan muokkauksessa sen sijaan hiili karkaa ilmaan ja vesiin.

Menetelmien kannattavuuden asiallinen vertailu aloitetaan jaksollisessa kasvatuksessa avoalasta. Kun lasketaan kiertoajan tulot ja menot korkoa korolle -periaatteella kiertoajan lopun avohakkuuseen asti ja verrataan niitä samanaikaiseen aitoon jatkuvaan kasvatukseen, huomataan, että jatkuva kasvatus on taloudellisesti paljon kannattavampi ratkaisu.

Miksi puustojen kasvu suurentui?

Puustojen tilavuuskasvu sekä suojelu- että talousmetsissä suurentui huomattavasti noin 30 vuoden ajan vuosituhannen vaihteessa. Alan ammattilaiset selittävät, että se on harjoitetun metsätalouden ansiota.

Suurin osa kasvun lisäyksestä johtuu kuitenkin ilmastonmuutoksesta. Ilmasto on lämmennyt jo yli kolme astetta. Kasvukaudet ovat pidentyneet useita viikkoja. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on merkinnyt myös huomattavaa kasvun lisäystä. Ilmansaasteina on kaikkialle levinnyt typpeä yhden, paikoin kahden lannoituskerran verran.

Jos kaikkien muutostekijöiden vaikutukset olisivat toteutuneet täysimääräisesti, puuston vuotuisen kasvun olisi pitänyt olla hehtaarilla vielä pari kuutiometriä suurempi. Jopa kolmanneksen kasvun lisäystä metsäteollisuuden edustajat odottivatkin tutkijoiden arvelujen mukaan vielä kymmenisen vuotta sitten. Todellisuudessa ympäristömuutokset olivat jo siinä vaiheessa myös lisänneet kasvua vähentäviä metsätuhoja. Todennäköisesti tuhot lisääntyvät edelleen.

Eliöt viihtyvät jatkuvalla kasvatuksella ennallistetussa metsässä

Paitsi puuntuottamiselle metsien merkitys on suuri myös monella muulla tavalla. Näistä tekijöistä olisi huolehdittava samanaikaisesti puuntuotannon kanssa. Avohakkuu estää monia käyttömuotoja.

Jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen haitta- ja hyötyvaikutuksia ihmiselle ja muulle luonnolle on vertailtu tieteellisesti. Oheinen jatkuvaa kasvatusta ja nykykäytännön jaksollista kasvatusta vertaileva taulukko esittää, että jatkuva kasvatus on menetelmänä yli kymmenkertaisesti avohakkuuta suotuisampi. Taulukossa jatkuvan kasvatuksen symbolina on plusmerkki (+) ja nykykäytännön jaksollisen kasvatuksen symbolina miinusmerkki (-). Yksi merkki tarkoittaa, että menetelmällä on myönteistä vaikutusta, kaksi merkkiä tarkoittaa huomattavaa vaikutusta ja kolme suurta vaikutusta.

Taulukko: Jatkuvan kasvatuksen ja nykykäytännön jaksollisen kasvatuksen vertailua

1. Puun tuotanto ja käyttö	Vaikutus	2. Puuston taudin- ja tuhonkestävyys	Vaikutus
Puun määrä	++	Tuulituhot	+++
Puun laatu	+++	Tulvat	++
Kannattavuus	++	Hirvieläimet	+++
Markkinat, sopeutuminen	++	Lahoviat	++
Ilmasto, sopeutuminen	++	Myyrät	+++
Puun käyttö	+++	Punkit	+++
Hiilen sidonta	++	Hirvikärpäset	++
Lahopuun tuotanto	+	Rabiesvirus	++
		Hyönteistuhot	++
3. Monimuotoisuus ja elinolot		4. Ympäristön suojelu
Puuston diversiteetti	+++	Eroosion torjunta	+++
Puustojen diversiteetti	+	Vesien laatu	++
Luontokato	++	Pohjavesi	++
Eliökato	+++	Porotalous	++
Vadelman määrä	---	Luontomatkailu	++
Mustikan määrä	++	Maisema	++
Puolukan määrä	+/-	Terveyden vaaliminen	+++
Hirvieläimet	--	Ekologiset käytävät	+++
Metsäkanalinnut	++	Ilmastonmuutos	+++
Hömötiainen, liito-orava jne.	++	Ääri-ilmiöt	+++
	Yhteensä + 33 ja - 6		Yhteensä + 47 ja - 0
Kaikki osatekijät: + yht. 80 ja - yht. 6

Useille linnuille, nisäkkäille ja hyönteisille mustikka on erittäin tärkeä ravinto- ja suojakasvi eri vaiheissa kasvukautta. Mustikka kasvaa ja marjoo parhaiten juuri sellaisessa metsässä, joka on optimaalinen jatkuvan kasvatuksen puuntuotoksen kannalta.

Heinävedellä on tehty useita ennallistamiskäsittelyjä nykykäytännöllä yksipuolistettuihin metsiköihin. Monet metsän eläimet viihtyvät nimenomaan jatkuvalla kasvatuksella käsitellyissä kohteissa. Esimerkiksi linnuista tällaisia ovat töyhtö- ja hömötiainen, puukiipijä, hippiäinen, pohjantikka ja kuukkeli sekä kanalinnuista pyy ja metso. Heinäveden tutkimusmetsissä metsän tiaiset ovat viihtyneet heti aidon jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen.

Jatkuva kasvatus osoittautuu kokonaisuudessaan yli kymmenkertaisesti nykykäytäntöä suotuisammaksi.

Isot säästöpuut ovat tärkeitä maiseman, siementuotannon ja puustorakenteen sekä niihin erikoistuneiden eliöiden kannalta. Luonnon monimuotoisuudelle suuri merkitys on lehtipuiden säilyttämisellä sekä lahopuujatkumolla. Ikään kuin aidon jatkuvan kasvatuksen sertifioijana maakotka tuli pesimään Rautavaaran koekentälle jatkuvan kasvatuksen koemetsikköön säästöpuuksi jätettyyn isoon aihkimäntyyn.

Soilla tapahtuu suuria muutoksia ojituksen jälkeen. Turpeen hajoaminen kiihtyy sitä enemmän mitä syvemmälle pohjaveden pinta alenee ja turvetta riittää. Hiili karkaa ilmaan ja vesiin sekä turveliete likaa vedet pienistä puroista lähimeriin asti. Suometsien hoidossa on tärkeää käyttää jatkuvaa kasvatusta, jolla pohjaveden korkeus voidaan pitää optimaalisella tasolla puiden kasvun kannalta. Näin hillitään turpeen hajoamisnopeutta.

Jatkuva kasvatus ennallistamisen mahdollistajana

Koska aidon jatkuvan kasvatuksen mallit kehitettiin luontaisesti kehittyneistä metsistä, ne sopivat hyvin nykykäytännön puupelloiksi muuttamien puustojen ennallistamiseen. Metsien ohella kiireellisimpiä ennallistamiskohteita ovat suot, kosteikot sekä pienvedet ja vesistöt. Näissä kaikissa tehdyt käsittelyt ovat aiheuttaneet luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, luontotyyppien ja eliöiden uhanalaistumista sekä eliökatoa. Samalla ne ovat vähentäneet monikäytön kuten marjastuksen, sienestyksen, ulkoilun, metsästyksen, poronhoidon ja terveyden vaalimisen mahdollisuuksia.

Hiiltä on karannut ilmaan ja vesiin. Ravinne- ja kiintoainevalumat ovat lianneet vesistöjä, mistä seurauksena ovat jokakesäiset sinileväkukinnot. Naapurimaassa Ruotsissa on yhtä surkea tilanne.

Pintakasvillisuus ja jäkäläkasvustot peittävät luonnontilaisen kangasmetsän humuskerroksen, joka sisältää koko ekosysteemin kannalta elintärkeät sienirihmastot ja muun myös paljon hiiltä sitovan eliöstön. Kun puustoa lähdetään ennallistamaan jatkuvalla kasvatuksella, koko ekosysteemi alkaa vähitellen monimuotoistua.

Metsien ohella kiireellisimpiä ennallistamiskohteita ovat suot, kosteikot sekä pienvedet ja vesistöt.

Alikasvos ja havupuuvaltaisissa metsissä lehtipuut ovat metsäekosysteemin elävyyden, toimivuuden ja jatkuvuuden ylläpitäjiä. Avohakkuun ja maanmuokkauksen seurauksena puiden elintoimintojen kannalta elintärkeät mykorritsasienet tuhoutuvat. Tutkimukset osoittavat, että harsintaa aikoinaan käyttäneet metsänomistajat toimivat sekä talouden että ympäristön kannalta järkevällä tavalla.

Jatkuva kasvatus ennallistaa metsän luontaisen monimuotoisuuden sekä mahdollistaa eliölajien ja harvinaisten luontotyyppien säilymisen. Jatkuvaa kasvatusta käyttämällä hiilivarasto karttuu edelleen maaperässä ja pysyy jatkuvasti hyvällä tasolla puustossa. Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä sekä luontokadon hillintä edellyttävät siirtymistä aidon jatkuvan kasvatuksen käyttöön viivyttelemättä.

ERKKI LÄHDE & YRJÖ NOROKORPI

Otsikkokuva: Jenni Etelämäki

Takaisin ylös ↑