Energiamurros etenee Suomessa vauhdilla, mutta sen hyödyt ja haitat jakautuvat alueellisesti epätasaisesti. Uusiutuvaan energiaan nojaava hajautettu energiajärjestelmä tarjoaa alueille uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta se ei takaa niitä automaattisesti. Riskinä on, että siirtymä uusiutuviin syventää epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja alueellisia kehityseroja niiden kaventamisen sijaan.
Blogin kirjoittajat tutkivat paikallisten ja alueellisten toimijoiden näkökulmia energiamurrokseen haastatteluiden avulla Luonnonvarakeskuksen REPower-hankkeessa.
Vihreän siirtymän investoinnit kasautuvat tällä hetkellä länsirannikon maakuntiin ja osin Pohjois-Suomeen. Elinkeinoelämän keskusliiton dataikkunan tilannekuvaa ja Suomen uusiutuvien tuuli- ja aurinkovoimakarttoja tarkasteltaessa näkyy, että erityisesti tuulivoima ja vetyhankkeet painottuvat läntiseen Suomeen. Lisäksi suunnitteilla oleva kansallinen vedyn siirtoverkko vahvistaa alueellista painottumista.
Syitä alueelliseen painottumiseen löytyy niin olosuhteista, käytettävissä olevasta maa-alasta, olemassa olevasta infrastruktuurista, siirtoverkon kapasiteetista, aluekehityksestä kuin puolustusvoimien tarpeista. Lisäksi alueiden väestö- ja elinkeinorakenteet vaikuttavat siihen, millaisia energiahankkeita alueille syntyy ja minne investoinnit sijoittuvat.
Uusiutuvan energian investoinnit avaavat kuitenkin uusia alueellisia kehityspolkuja, joihin liittyy erilaisia odotuksia ja toiveita. Samalla investoinnit aiheuttavat myös paikallistasolla huolta ja ratkaistavia ristiriitoja. Kuinka siis voisimme varmistaa, että energiamurros synnyttää mahdollisimman oikeudenmukaisia energiamurroksen ratkaisuja? Alueellisen oikeudenmukaisuuden tavoitteena on, että energiamurroksen hyödyt, haitat, kustannukset ja vaikutusmahdollisuudet jakautuisivat eri alueiden välillä reilusti, ja että alueiden erilaiset lähtökohdat tunnistettaisiin päätöksenteossa.
Kunnat paikallisten ratkaisuiden keskiössä
Kunnat toimivat paikallistason investointien portinvartijoina. Lähtökohtaisesti tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden luomat aluetaloudelliset ja elinvoimavaikutukset lisäävät kuntien kiinnostusta kaavoittaa hankkeita alueilleen. Tuuli- ja aurinkovoimahankkeet voivat olla edellytys myös uudenlaisen sähköintensiivisen teollisuuden, kuten vihreän vedyn tuotantolaitoksen, sijoittumiselle kunnan alueelle.
Myös kiinteistöverot hyödyttävät kuntia, vaikka ne eivät olekaan ratkaisu kaikkiin kuntatalouden ongelmiin. Ne nähdään kuitenkin yhtenä hyvittämisen keinona. Pienille ja syrjäisemmille kunnille kiinteistövero voi olla merkittävä tulonlähde tukemaan kuihtuvaa kuntataloutta. Verohallinnon mukaan erityisesti Pohjanmaalla useat pienemmät kunnat saavat merkittävän osan kiinteistöverotuotoista tuuli- ja aurinkovoimasta. Pohjois-Karjalassa, kiinteistöveroa aurinko- ja tuulivoimasta ei taas ole kertynyt juuri ollenkaan.
Kuva: Panu Runko
Kunnilla voi olla myös painetta kieltäytyä kaavoittamasta tuulivoimaa tai muita hankkeita, mikäli paikallinen vastustus kasvaa. Energiamurros vaatii paljon maa-alaa, mikä muuttaa paikallista maisemaa ja ympäristöä sekä voi vaikuttaa alueella jo toimiviin elinkeinoihin. Uusiutuvan energian investointien voikin olla vaikea saada hyväksyntää ainoastaan yhteiseen hyvään tai ilmastonmuutoksen hillintään vetoamalla. Koska hyväksyntä ja koettu oikeudenmukaisuus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, on paikallisten varhainen osallistaminen tärkeää. Näin hankkeen hyötyjen ja haittojen jakautuminen voitaisiin paremmin räätälöidä alueille sopiviksi, parantaen samalla yleistä huoltovarmuutta.
Uusiutuvan energian hankkeet toteutuvat nykyisen oikeusjärjestelmän puitteissa. Lisäksi osallistamisen ja kuulemisen prosessit ovat hankkeissa vakiintuneita käytänteitä. Kuitenkin tekemissämme haastatteluissa nousi esiin, ettei energiamurroksen lopputulokset ole automaattisesti oikeudenmukaiseksi ja reiluksi koettuja. Vaikka oikeusjärjestelmiin nojaavat prosessit voivat osaltaan hidastaa investointeja, niiden koettiin varmistavan vähintäänkin eri äänten ja näkökulmien kuuleminen energiainvestointeihin ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
Kansalliset tavoitteet voivat olla ristiriidassa paikallisten näkemysten kanssa
Aina kansalliset tavoitteet ja huoltovarmuuden takaaminen eivät riitä perusteluiksi, jos on kyse paikallisesti tärkeästä kansallisomaisuudesta, jolla on merkittäviä virkistys- ja luontoarvoja sekä vaikutuksia paikalliseen elinkeinoon ja kulttuuriin. Lähiympäristöllä on usein monenlaisia merkityksiä alueen ihmisille, ja maankäytön osalta täysin merkityksettömiä neliökilometrejä on vaikeaa löytää.
Kansallisella tasolla tarvitaan ymmärrystä siitä, miten eri alueet todella eroavat toisistaan ja millaisia alueellisia mahdollisuuksia ja riskejä murroksen sisältyy.
Kiinnostava viimeaikainen esimerkki kansallisten intressien ja paikallisen toteutuksen osalta on Kemijärven pumppuvoimalahanke: Kemijärven kunnanvaltuusto hylkäsi hankkeen periaatepäätöksellä. Hankkeen valmistelua kuitenkin jatketaan, sillä se on Suomen energiajärjestelmälle strategisesti tärkeä. Myös Joensuun keskustasta kaakkoon Kontiosuolle suunniteltu aurinkovoimahanke kaatui hyväksyttävyys-, ympäristö- ja monimuotoisuustekijöiden summaan. Aurinkovoimahanke olisi ollut Pohjois-Karjalalle ja Itä-Suomelle merkittävä, sillä alueen on vaikeuksia saada puolustusvoimilta hyväksyntää tuulivoimahankkeille itärajan tutkavalvontaa heikentävien turvallisuustekijöiden vuoksi.
Eri alueilla voi olla vaihtelevia tarpeita ja tahtotiloja uusiutuvan energian tuotantohankkeille. Niiden suunnittelu, kaavoittaminen ja sijoittaminen vaatii silti huolellista paikallisten erityispiirteiden huomiointia, sillä esimerkiksi kaupunkisuunnittelu on voinut synnyttää hyvinkin erinäköisiä alueita. Myös sosiaalinen hyväksyttävyys ja luontoarvot ovat usein ristiriidassa. Mitä kauemmas rakennetusta ympäristöstä uutta energiainfrastruktuuria rakennetaan, sitä suurempi riski on menettää luontoarvoiltaan merkityksellistä ympäristöä.
Kansallisella tasolla tarvitaan ymmärrystä siitä, miten eri alueet todella eroavat toisistaan ja millaisia alueellisia mahdollisuuksia ja riskejä murroksen sisältyy. Vaikka sähköistämisen vauhdittaminen ja verkkokapasiteetin kasvattaminen ovat olennaisen tärkeitä energiamurroksen edistämiseksi, ylhäältä alaspäin suuntautuvan ohjauksen sekä luvituksen nopeuttaminen voivat lisätä alueellisen epäoikeudenmukaisuuden riskejä. Toisaalta myös aluetasolla energiamurroksen katveeseen jäävien alueiden tilanne tulee tunnistaa ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan poistamaan merkittävimpiä esteitä investoinneille ja kehittämistyölle. Esimerkiksi Itä-Suomen elinvoima voi olla kansallisesti tunnistettua tärkeämpi tekijä, myös turvallisuuden kannalta.
Tuotantoperiferioiden välttäminen on tärkeää
Aluetasolla nousee esiin hyvin konkreettinen kysymys siitä, kuka hyötyy ja kuka kantaa investointien sijoittumisesta koituvat haitat. Jos tuotanto sijoittuu kovin kauas kulutuksesta ja teollisuuden kasvusta, voi syntyä tunne, että murros etenee alueiden kustannuksella, eikä niiden hyväksi. Harva alue haluaa tuottaa sähköä ilman toivetta esimerkiksi jalostusarvon kasvattamisesta ja elinkeinojen uudistumisesta tai uuden teollisuuden tulosta alueelle.
Energiamurroksessa tulee huomioida myös muutokset maaseutujen sosiaalisessa dynamiikassa. Aiemmat, päästöintensiivisemmät energiantuotantomuodot ovat usein tarjonneet vähintään kausiluontoista työtä paikallisille, kasvattaen niiden alueellista sosiaalista merkitystä. Siirtymä aktiivista työvoimaa vaativista bio- ja turve-energian tuotantomuodoista passiivisempiin uusiutuviin energiantuotantomuotoihin tulee näkymään myös alueen työllisyydessä ja elinvoimassa, ellei tuotantoinfrastruktuuri tuo perässään uutta teollisuutta, tai sitä muuten kompensoida.
Mikäli tuuli- ja aurinkovoima tuovat paikallisia hyötyjä, kuten työpaikkoja ja alueelle sopivaa teollisuutta, voisi paikallinen hyväksyttävyys myös olla korkeammalla tasolla.
Maaseutu-kaupunkidynamiikka on myös keskeinen osa tuotannon sijoittumiseen liittyvää keskustelua. Maankäyttöintensiivisinä tuotantomuotoina tuulivoima ja jossain määrin aurinkovoima sijoittuvat maaseutualueille, joten riski tuotantoperiferioiden syntymisestä on todellinen. Maaseutualueilla tosin potentiaalia investointien ja jatkojalostuksen osalta löytyy myös biokaasun, bio- ja e-metaanin tuotannosta, mutta kehitykselle tarvitaan tukea.
Mikäli tuuli- ja aurinkovoima tuovat paikallisia hyötyjä, kuten työpaikkoja ja alueelle sopivaa teollisuutta, voisi paikallinen hyväksyttävyys myös olla korkeammalla tasolla. Aurinko- ja tuulivoimainvestoinneilla on toki aluetaloutta tukeva vaikutus, mutta ne eivät ole tae uusista työpaikoista ja teollisuudesta.
Energiamurroksessa tulee tunnistaa eri lähtökohdat
Alueellinen oikeudenmukaisuus ei liity ainoastaan energiantuotannon ja investointien sijoittumiseen, vaan myös siihen, miten hyödyt ja kustannukset näkyvät kulutuksen arjessa eri puolilla Suomea. Kotitalouksilla, kunnilla ja yrityksillä on alueittain erilaiset mahdollisuudet hyötyä sähköistymisestä, energiatehokkuusratkaisuista tai omasta energiantuotannosta. Eroja voi syntyä esimerkiksi asumismuodoista, lämmitysjärjestelmistä, liikkumisesta, sähköverkon kapasiteetista sekä investointimahdollisuuksista. Jos energiamurros laskee kustannuksia ja lisää valinnanmahdollisuuksia joillakin alueilla, mutta näkyy toisilla alueilla lähinnä korkeampina kustannuksina tai heikompina mahdollisuuksina sopeutua muutokseen, voi kulutuksen näkökulmasta syntyä kokemuksia alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta.
Lähitulevaisuudessa yksi energiasiirtymän oikeudenmukaisuutta koettelevista keskeisistä kysymyksistä on se, kuinka ylhäältä alas suunnitelluissa ja energiaintensiivisissä hankkeissa, kuten datakeskushankkeissa, energiademokraattiset ja kestävyysperiaatteet aidosti toteutuvat. Hyvin energiaintensiiviset investoinnit voivat vaatia merkittävän osan alueella käytetystä energiasta, vaikka niiden työllistävät vaikutukset jäisivät loppujen lopuksi vähäisiksi. Paikallistasolla hankkeiden vaikutukset voivat lisäksi olla moninaiset ja ulottua taloudellisista kysymyksistä sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ulottuvuuksiin.
Rinkinen, Matschoss ja Laakso määrittelevät energiademokratian siten, että kansalaisia ja julkista sektoria osallistetaan entistä vahvemmin ja uudenlaisin keinoin energiajärjestelmän hallintaan ja päätöksentekoon. Lisäksi energiademokratiaan voi sisältyä paikallistasolla luodut työpaikat, paikallisen tuotannon omistajuus tai muiden hyötyjen jakautuminen. Energiademokraattisten piirteiden ja osallistumisen keinojen toteutumista voisi tarkastella nykyistä tarkemmin erityisesti paikallistasolla, jotta voitaisiin löytää keinoja hyväksyttävämmän ja oikeudenmukaisemman murroksen edistämiseen.
Lähitulevaisuudessa yksi energiasiirtymän oikeudenmukaisuutta koettelevista keskeisistä kysymyksistä on se, kuinka ylhäältä alas suunnitelluissa ja energiaintensiivisissä hankkeissa, kuten datakeskushankkeissa, energiademokraattiset ja kestävyysperiaatteet aidosti toteutuvat.
Joka tapauksessa energiamurros ei ole vain teknologinen tai taloudellinen prosessi. Se on paikallistasolla ja ihmisten arjessa konkretisoituva kokemuksellinen murros. Se muuttaa maisemia, elinkeinoja ja paikallisia tulevaisuuskuvia sukupolvien päähän. Ilman oikeudenmukaisuuden huomioimista taloudellisten mahdollisuuksien jakautumisen, ympäristövaikutusten ja sosiaalisen hyväksyttävyyden osalta murros ei ole kestävä.
NELLI EERIKÄINEN, PANU RUNKO, PASI RIKKONEN & MIKKO WECKROTH
Artikkelikuva: Nelli Eerikäinen
Tiededebatti liittyy Luonnonvarakeskuksen REPower-hankkeessa tehtyyn tutkimukseen ja tiekarttaan.
Tiekartan politiikkasuositukset voit lukea täältä.
Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä edusta Luonnonvarakeskuksen virallista kantaa. Alueellisen oikeudenmukaisuuden tarkastelu on osa Luonnonvarakeskuksen REPower-hanketta. Hankkeesta syntyy useampi väitöskirja. Hanketta rahoittaa Euroopan komissio. Lisätietoja hankkeesta täältä: https://www.luke.fi/fi/projektit/repower
Saukkonen, E. 2026. Kemijärvi sanoi ei miljardi-investoinneille – kaupunki haluaa pumppuvoimalat jäihin. Yle Uutiset, 3.2.2026. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20207767
Eerikäinen toimii väitöskirjatutkijana Luonnonvarakeskuksessa (LUKE) ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee alueellisia energiamurroksen tulevaisuuksia ja eri toimijoiden roolia osana energiamurrosta. Hänen kiinnostuksensa kohteita ovat erityisesti uusiutuvan energian ja luonnonvarojen käytön vaihtoehtoiset tulevaisuudet sekä energiamurroksen ohjaus, hallinta ja alueelliset vaikutukset.
PANU RUNKO
Runko työskentelee väitöskirjatutkijana Luonnonvarakeskuksessa (LUKE) ja tekee väitöskirjaansa maankäytön murroksista Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa koskee uusiutuvan energiantuotannon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, oikeudenmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat myös luontoon liittyvät arvot sekä metsäsuhteet.
PASI RIKKONEN
Rikkonen työskentelee tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). Hänen tutkimuksensa keskittyy biokiertotalouden ennakointiin, erityisesti biotalouden ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön vaihtoehtoisten tulevaisuusskenaarioiden sekä niiden taloudellisten, teknologisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten vaikutusten tarkasteluun. Hänen tutkimusteemoihinsa kuuluvat myös maatalouden ja ruokajärjestelmän tulevaisuudet, energiajärjestelmien ennakointi sekä ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaus.
MIKKO WECKROTH
Weckroth toimii erikoistutkijana ja tutkimuspäällikkönä Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). Maantieteilijänä hänen kiinnostuksensa kohteena ovat olleet koetun hyvinvoinnin maantiede, kaupunki–maantiede-ulottuvuus sekä nykyään erityisesti oikeudenmukainen kestävyysmurros alueellisesta ja biokiertotalouden näkökulmasta.
Tiina Mäcklin on Pudasjärven kaupungin ympäristöasiantuntija.
Kunnan oma ohjaus avaimena energiamurroksen ja alueellisten haasteiden risteyksessä
Artikkeli kokoaa kattavasti eri näkökulmia ja kehitystarpeita alueellisesti oikeudenmukaiseen energiamurrokseen. Pudasjärven kaltaisissa, vähenevän ja vanhenevan väestökehityksen syrjäisissä kunnissa, aihe on konkreettinen ja enenevissä määrin läsnä sekä poliittisessa päätöksenteossa että asukkaiden arjessa. Valtionosuuksien vähentyessä ja verotulopohjan pienentyessä tarvitaan jotakin ratkaisua peruspalveluiden turvaamiseksi, mikä luonnollisesti lisää kuntien intressiä investointien houkutteluun alueilleen.
Merkittävien investointihankkeiden, kuten uusiutuvan energian hankkeiden, ohjaus tulisi kuitenkin tehdä ottaen huomioon alueelliset ominaispiirteet, joihin suurimmat vaikutukset todennäköisesti tulisivat kohdistumaan. Kun vuosikymmenen alussa Pohjois-Pohjanmaalla tehtiin energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavaan tarvittavia selvitystöitä, Pudasjärven kaupunki jalosti niiden pohjalta Pudasjärven tuulivoimaselvityksen ja Pudasjärven tuulivoimaohjelman 2030 kriteereineen. Tuulivoimaohjelman sisältämä hankeselvitysmalli on siitä lähtien toiminut käytännön työkaluna Pudasjärven kaupungin poliittisessa päätöksenteossa. Jo ennen kaavoitusaloitteen käsittelyä tehtävässä hankeselvityksessä toteutetaan tärkeiden sidosryhmien, kuten kyläyhdistysten ja paliskuntien, aikainen osallistaminen ennakkolausuntoja pyytämällä. Lisäksi hankkeiden virallisissa kuulemisvaiheissa tulee noudattaa kaupungin sidosryhmäohjetta ja muuta ohjeistusta.
Pudasjärven alueellisten ominaispiirteiden mukaisesti hankeselvityksissä on painottunut viisi vaikutustyyppiä: maisema, elinkeinot, petolinnusto, luonnonrauha-alueet ja ekologinen verkosto. Esimerkiksi erään paliskunnan alueelle osoitettiin maakuntakaavassa neljä seudullisesti merkittävää tuulivoima-aluetta, joista kolme on Pudasjärven kaupungin alueella ja yksi Oulun kaupungin alueella. Lisäksi kyseisen paliskunnan rajan ulkopuolella, mutta sen välittömässä läheisyydessä, on suunnitteilla useita ja toiminnassa yksi tuulivoima-alue. Näin usean toteutuneen tai potentiaalisen tuulivoimahankkeen sijoittuessa suhteellisen pienelle maantieteelliselle alueelle, tunnistettiin Pudasjärven kaupungin hankeselvityksissä näiden useiden hankkeiden merkittävät yhteisvaikutukset useisiin vaikutustyyppeihin, etenkin poronhoitoon. Seurauksena Pudasjärven kaupungissa hylättiin ensimmäiset maakuntakaavan tuulivoima-alueelle suunnitellut tuulivoimahankkeet.
Jokaisen Pudasjärvelle kaavoitusaloitteen jättäneen hankekehittäjän tulee sitoutua tuulivoimaohjelman kriteereihin. Kriteerien mukainen taso vaaditaan myös kaavoitusta varten tehtävissä selvityksissä eli käytännössä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Vaikka YVA-menettelyssä viranomaisena toimii lupa- ja valvontavirasto eikä kunta, tekee kaupunki laadunvalvontaa YVA-menettelyn selvitysten ja materiaalien osalta varmistaakseen tuulivoimaohjelmansa toteutumisen. Pudasjärvellä hankkeet eivät kaavoituksen osalta etene toimielimen käsittelyyn, ennen kuin selvitysten laajuus ja laatu ovat tuulivoimaohjelman ja sen kriteerien mukaisia.
Usein kuulee lauseen, että ”eivät ne kaikki hankkeet kuitenkaan toteudu” ja sillä perusteella kunnissa hyväksytään kaikki kaavoitusaloitteet ilman minkäänlaista seulaa. Kuntien olisi hyvä kuitenkin olla kriittisiä, sillä useiden hankkeiden aiheuttamat yhteisvaikutukset saattavat lisätä valitusten määrää kuulemisvaiheissa, hidastaa hankkeiden etenemistä ja supistaa niiden kokonaistehoa ja hankealuetta. Kaavoitusmonopolin antama valta on yksi kuntien työkalu toteuttaa energiademokratiaa.
Pudasjärven kaltaisissa kaupungeissa ja kunnissa energiamurrosta ei voida tarkastella irrallaan elinvoimasta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Kuntien on yhtä aikaa osallistuttava valtakunnallisiin ilmasto- ja energiatavoitteisiin sekä pyrittävä vastaamaan vanhenevan ja vähenevän väestökehityksen tuomiin haasteisiin. Syrjäisillä pohjoisen, koillisen ja itäisen Suomen alueilla yksi keskeinen pullonkaula on sähkönsiirtoverkko. Sähköverkon kapasiteetilla on suora vaikutus investointien houkuttelevuuteen ja sitä kautta siihen, jääkö kunta pelkäksi sähkön tuotantoalueeksi vai syntyykö alueelle myös sähköä jalostavaa toimintaa.
Negatiivisen väestökehityksen kunnissa yksi tärkeimmistä energiamurroksen tavoitteista onkin se, että investointien tuottamaa energiaa hyödyntävää tuotantoa saadaan alueelle. Olennaista on, että energiainvestoinnit kytkeytyvät muuhun elinkeinorakenteeseen, kuten Pudasjärvellä puuteollisuuteen ja matkailuun, eivätkä jää irrallisiksi hankkeiksi. Työpaikkojen syntyminen konkretisoi suurista investoinneista syntyneen hyödyn ja on merkittävä sosiaalista hyväksyttävyyttä edistävä asia. Paikallisesti voi olla helpompi hyväksyä esimerkiksi maiseman muutoksia, jos ne näkyvät myös lisääntyvänä paikkakunnan elinvoimana. Määrätietoisen paikallisen elinkeinopolitiikan lisäksi tarvittaisiin myös valtakunnallisia ratkaisuja, jotka huomioivat syrjäisten alueiden erilaiset lähtökohdat ja haasteet.
REPower-CEST-hankkeessakin tunnistettu tarve esimerkiksi alueellisen (maakunnallisen) suunnittelun resurssien lisäämiseksi sijainninohjausta parantamaan on todellinen. Pohjois-Pohjanmaalla tämä sijainninohjaus ja tehdyt selvitykset ovat antaneet kunnille paljon työkaluja. Maakunnallisesta ohjauksesta huolimatta tulisi kunnilla kuitenkin olla riittävät resurssit alueensa hankkeiden koordinointiin.
Artikkelissa totuudenmukaisesti kirjoitetaan kuntien toimivan paikallistason investointien portinvartijoina, mutta kuinka hyvin ja millä tavalla tätä portinvartijan roolia pystyy toteuttamaan, on kiinni juurikin resursseista. Kunnan viranhaltijoilla tulisi olla riittävä asiantuntemus arvioida hankkeita ja toimielimen valtuutus vaatia tiettyä laadullista tasoa hankkeita kehittäviltä tahoilta. Lisäksi viranhaltijoiden tulisi tarkastella hankkeita, niiden vaikutuksia ja niiden sijoittumista kunnassa objektiivisesti ilman poliittista latautuneisuutta. Kuntien asukkaiden kannalta oikeudenmukainen energiamurros on todennäköisemmin saavutettavissa, kun hankkeiden asianmukaiseen arviointiin riittävä resurssi on kunnossa.
Pitkäjänteinen, vuodesta 2022 tapahtunut uusiutuvaa energiaa Pudasjärvellä ohjaava työ on myös kantanut hedelmää, sillä vuoden 2024 jälkeen kaupungin päätöksenteko hankkeissa on ollut pääosin yksimielistä ja viranhaltijoiden päätösehdotusten mukaista. Toki edelleen löytyy ääripään mielipiteitä edustavia henkilöitä energiamurrokseen liittyen. On kuitenkin muistettava koko kaupungin kollektiivinen etu. Tämä tarkoittaa kompromissin löytämistä haastavina aikoina, jotta paikkakunta ei kuihdu pois.
Toivonen, M. & Vuori, K-M. 2026: Maatuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset tutkimuskirjallisuudessa. Julk.: Vuori, K-M. & Hytönen, J. (toim.). Tuuli- ja aurinkovoiman ekologinen kestävyys Suomessa. Nykytila ja kehittämistarpeet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2026.
Blogin kirjoittajat tutkivat paikallisten ja alueellisten toimijoiden näkökulmia energiamurrokseen haastatteluiden avulla Luonnonvarakeskuksen REPower-hankkeessa.
Vihreän siirtymän investoinnit kasautuvat tällä hetkellä länsirannikon maakuntiin ja osin Pohjois-Suomeen. Elinkeinoelämän keskusliiton dataikkunan tilannekuvaa ja Suomen uusiutuvien tuuli- ja aurinkovoimakarttoja tarkasteltaessa näkyy, että erityisesti tuulivoima ja vetyhankkeet painottuvat läntiseen Suomeen. Lisäksi suunnitteilla oleva kansallinen vedyn siirtoverkko vahvistaa alueellista painottumista.
Syitä alueelliseen painottumiseen löytyy niin olosuhteista, käytettävissä olevasta maa-alasta, olemassa olevasta infrastruktuurista, siirtoverkon kapasiteetista, aluekehityksestä kuin puolustusvoimien tarpeista. Lisäksi alueiden väestö- ja elinkeinorakenteet vaikuttavat siihen, millaisia energiahankkeita alueille syntyy ja minne investoinnit sijoittuvat.
Uusiutuvan energian investoinnit avaavat kuitenkin uusia alueellisia kehityspolkuja, joihin liittyy erilaisia odotuksia ja toiveita. Samalla investoinnit aiheuttavat myös paikallistasolla huolta ja ratkaistavia ristiriitoja. Kuinka siis voisimme varmistaa, että energiamurros synnyttää mahdollisimman oikeudenmukaisia energiamurroksen ratkaisuja? Alueellisen oikeudenmukaisuuden tavoitteena on, että energiamurroksen hyödyt, haitat, kustannukset ja vaikutusmahdollisuudet jakautuisivat eri alueiden välillä reilusti, ja että alueiden erilaiset lähtökohdat tunnistettaisiin päätöksenteossa.
Kunnat paikallisten ratkaisuiden keskiössä
Kunnat toimivat paikallistason investointien portinvartijoina. Lähtökohtaisesti tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden luomat aluetaloudelliset ja elinvoimavaikutukset lisäävät kuntien kiinnostusta kaavoittaa hankkeita alueilleen. Tuuli- ja aurinkovoimahankkeet voivat olla edellytys myös uudenlaisen sähköintensiivisen teollisuuden, kuten vihreän vedyn tuotantolaitoksen, sijoittumiselle kunnan alueelle.
Myös kiinteistöverot hyödyttävät kuntia, vaikka ne eivät olekaan ratkaisu kaikkiin kuntatalouden ongelmiin. Ne nähdään kuitenkin yhtenä hyvittämisen keinona. Pienille ja syrjäisemmille kunnille kiinteistövero voi olla merkittävä tulonlähde tukemaan kuihtuvaa kuntataloutta. Verohallinnon mukaan erityisesti Pohjanmaalla useat pienemmät kunnat saavat merkittävän osan kiinteistöverotuotoista tuuli- ja aurinkovoimasta. Pohjois-Karjalassa, kiinteistöveroa aurinko- ja tuulivoimasta ei taas ole kertynyt juuri ollenkaan.
Kunnilla voi olla myös painetta kieltäytyä kaavoittamasta tuulivoimaa tai muita hankkeita, mikäli paikallinen vastustus kasvaa. Energiamurros vaatii paljon maa-alaa, mikä muuttaa paikallista maisemaa ja ympäristöä sekä voi vaikuttaa alueella jo toimiviin elinkeinoihin. Uusiutuvan energian investointien voikin olla vaikea saada hyväksyntää ainoastaan yhteiseen hyvään tai ilmastonmuutoksen hillintään vetoamalla. Koska hyväksyntä ja koettu oikeudenmukaisuus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, on paikallisten varhainen osallistaminen tärkeää. Näin hankkeen hyötyjen ja haittojen jakautuminen voitaisiin paremmin räätälöidä alueille sopiviksi, parantaen samalla yleistä huoltovarmuutta.
Uusiutuvan energian hankkeet toteutuvat nykyisen oikeusjärjestelmän puitteissa. Lisäksi osallistamisen ja kuulemisen prosessit ovat hankkeissa vakiintuneita käytänteitä. Kuitenkin tekemissämme haastatteluissa nousi esiin, ettei energiamurroksen lopputulokset ole automaattisesti oikeudenmukaiseksi ja reiluksi koettuja. Vaikka oikeusjärjestelmiin nojaavat prosessit voivat osaltaan hidastaa investointeja, niiden koettiin varmistavan vähintäänkin eri äänten ja näkökulmien kuuleminen energiainvestointeihin ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
Kansalliset tavoitteet voivat olla ristiriidassa paikallisten näkemysten kanssa
Aina kansalliset tavoitteet ja huoltovarmuuden takaaminen eivät riitä perusteluiksi, jos on kyse paikallisesti tärkeästä kansallisomaisuudesta, jolla on merkittäviä virkistys- ja luontoarvoja sekä vaikutuksia paikalliseen elinkeinoon ja kulttuuriin. Lähiympäristöllä on usein monenlaisia merkityksiä alueen ihmisille, ja maankäytön osalta täysin merkityksettömiä neliökilometrejä on vaikeaa löytää.
Kiinnostava viimeaikainen esimerkki kansallisten intressien ja paikallisen toteutuksen osalta on Kemijärven pumppuvoimalahanke: Kemijärven kunnanvaltuusto hylkäsi hankkeen periaatepäätöksellä. Hankkeen valmistelua kuitenkin jatketaan, sillä se on Suomen energiajärjestelmälle strategisesti tärkeä. Myös Joensuun keskustasta kaakkoon Kontiosuolle suunniteltu aurinkovoimahanke kaatui hyväksyttävyys-, ympäristö- ja monimuotoisuustekijöiden summaan. Aurinkovoimahanke olisi ollut Pohjois-Karjalalle ja Itä-Suomelle merkittävä, sillä alueen on vaikeuksia saada puolustusvoimilta hyväksyntää tuulivoimahankkeille itärajan tutkavalvontaa heikentävien turvallisuustekijöiden vuoksi.
Eri alueilla voi olla vaihtelevia tarpeita ja tahtotiloja uusiutuvan energian tuotantohankkeille. Niiden suunnittelu, kaavoittaminen ja sijoittaminen vaatii silti huolellista paikallisten erityispiirteiden huomiointia, sillä esimerkiksi kaupunkisuunnittelu on voinut synnyttää hyvinkin erinäköisiä alueita. Myös sosiaalinen hyväksyttävyys ja luontoarvot ovat usein ristiriidassa. Mitä kauemmas rakennetusta ympäristöstä uutta energiainfrastruktuuria rakennetaan, sitä suurempi riski on menettää luontoarvoiltaan merkityksellistä ympäristöä.
Kansallisella tasolla tarvitaan ymmärrystä siitä, miten eri alueet todella eroavat toisistaan ja millaisia alueellisia mahdollisuuksia ja riskejä murroksen sisältyy. Vaikka sähköistämisen vauhdittaminen ja verkkokapasiteetin kasvattaminen ovat olennaisen tärkeitä energiamurroksen edistämiseksi, ylhäältä alaspäin suuntautuvan ohjauksen sekä luvituksen nopeuttaminen voivat lisätä alueellisen epäoikeudenmukaisuuden riskejä. Toisaalta myös aluetasolla energiamurroksen katveeseen jäävien alueiden tilanne tulee tunnistaa ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan poistamaan merkittävimpiä esteitä investoinneille ja kehittämistyölle. Esimerkiksi Itä-Suomen elinvoima voi olla kansallisesti tunnistettua tärkeämpi tekijä, myös turvallisuuden kannalta.
Tuotantoperiferioiden välttäminen on tärkeää
Aluetasolla nousee esiin hyvin konkreettinen kysymys siitä, kuka hyötyy ja kuka kantaa investointien sijoittumisesta koituvat haitat. Jos tuotanto sijoittuu kovin kauas kulutuksesta ja teollisuuden kasvusta, voi syntyä tunne, että murros etenee alueiden kustannuksella, eikä niiden hyväksi. Harva alue haluaa tuottaa sähköä ilman toivetta esimerkiksi jalostusarvon kasvattamisesta ja elinkeinojen uudistumisesta tai uuden teollisuuden tulosta alueelle.
Energiamurroksessa tulee huomioida myös muutokset maaseutujen sosiaalisessa dynamiikassa. Aiemmat, päästöintensiivisemmät energiantuotantomuodot ovat usein tarjonneet vähintään kausiluontoista työtä paikallisille, kasvattaen niiden alueellista sosiaalista merkitystä. Siirtymä aktiivista työvoimaa vaativista bio- ja turve-energian tuotantomuodoista passiivisempiin uusiutuviin energiantuotantomuotoihin tulee näkymään myös alueen työllisyydessä ja elinvoimassa, ellei tuotantoinfrastruktuuri tuo perässään uutta teollisuutta, tai sitä muuten kompensoida.
Maaseutu-kaupunkidynamiikka on myös keskeinen osa tuotannon sijoittumiseen liittyvää keskustelua. Maankäyttöintensiivisinä tuotantomuotoina tuulivoima ja jossain määrin aurinkovoima sijoittuvat maaseutualueille, joten riski tuotantoperiferioiden syntymisestä on todellinen. Maaseutualueilla tosin potentiaalia investointien ja jatkojalostuksen osalta löytyy myös biokaasun, bio- ja e-metaanin tuotannosta, mutta kehitykselle tarvitaan tukea.
Mikäli tuuli- ja aurinkovoima tuovat paikallisia hyötyjä, kuten työpaikkoja ja alueelle sopivaa teollisuutta, voisi paikallinen hyväksyttävyys myös olla korkeammalla tasolla. Aurinko- ja tuulivoimainvestoinneilla on toki aluetaloutta tukeva vaikutus, mutta ne eivät ole tae uusista työpaikoista ja teollisuudesta.
Energiamurroksessa tulee tunnistaa eri lähtökohdat
Alueellinen oikeudenmukaisuus ei liity ainoastaan energiantuotannon ja investointien sijoittumiseen, vaan myös siihen, miten hyödyt ja kustannukset näkyvät kulutuksen arjessa eri puolilla Suomea. Kotitalouksilla, kunnilla ja yrityksillä on alueittain erilaiset mahdollisuudet hyötyä sähköistymisestä, energiatehokkuusratkaisuista tai omasta energiantuotannosta. Eroja voi syntyä esimerkiksi asumismuodoista, lämmitysjärjestelmistä, liikkumisesta, sähköverkon kapasiteetista sekä investointimahdollisuuksista. Jos energiamurros laskee kustannuksia ja lisää valinnanmahdollisuuksia joillakin alueilla, mutta näkyy toisilla alueilla lähinnä korkeampina kustannuksina tai heikompina mahdollisuuksina sopeutua muutokseen, voi kulutuksen näkökulmasta syntyä kokemuksia alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta.
Lähitulevaisuudessa yksi energiasiirtymän oikeudenmukaisuutta koettelevista keskeisistä kysymyksistä on se, kuinka ylhäältä alas suunnitelluissa ja energiaintensiivisissä hankkeissa, kuten datakeskushankkeissa, energiademokraattiset ja kestävyysperiaatteet aidosti toteutuvat. Hyvin energiaintensiiviset investoinnit voivat vaatia merkittävän osan alueella käytetystä energiasta, vaikka niiden työllistävät vaikutukset jäisivät loppujen lopuksi vähäisiksi. Paikallistasolla hankkeiden vaikutukset voivat lisäksi olla moninaiset ja ulottua taloudellisista kysymyksistä sosiaalisiin ja ympäristöllisiin ulottuvuuksiin.
Rinkinen, Matschoss ja Laakso määrittelevät energiademokratian siten, että kansalaisia ja julkista sektoria osallistetaan entistä vahvemmin ja uudenlaisin keinoin energiajärjestelmän hallintaan ja päätöksentekoon. Lisäksi energiademokratiaan voi sisältyä paikallistasolla luodut työpaikat, paikallisen tuotannon omistajuus tai muiden hyötyjen jakautuminen. Energiademokraattisten piirteiden ja osallistumisen keinojen toteutumista voisi tarkastella nykyistä tarkemmin erityisesti paikallistasolla, jotta voitaisiin löytää keinoja hyväksyttävämmän ja oikeudenmukaisemman murroksen edistämiseen.
Joka tapauksessa energiamurros ei ole vain teknologinen tai taloudellinen prosessi. Se on paikallistasolla ja ihmisten arjessa konkretisoituva kokemuksellinen murros. Se muuttaa maisemia, elinkeinoja ja paikallisia tulevaisuuskuvia sukupolvien päähän. Ilman oikeudenmukaisuuden huomioimista taloudellisten mahdollisuuksien jakautumisen, ympäristövaikutusten ja sosiaalisen hyväksyttävyyden osalta murros ei ole kestävä.
NELLI EERIKÄINEN, PANU RUNKO, PASI RIKKONEN & MIKKO WECKROTH
Artikkelikuva: Nelli Eerikäinen
Routa, J. (toim.), Höysniemi, S. (toim.), Aakkula, J. (toim.), Eerikäinen, N., Hannula, I., Kautto, N., Kohl, J., Lehto, J., Lintunen, J., Luukkonen, S., Mikkola, O.-M., Niinistö, T., Rasi, S., Rikkonen, P., Runko, P., Sikanen, L., Sääskilahti, L., Tolvanen, A. & Weckroth, M. (2026). Uusiutuvan energian Suomi 2055: Strateginen tiekartta maankäytön, alueellisuuden ja geopolitiikan kysymyksiin energiasiirtymässä. Luonnonvarakeskus.
Tiekartan politiikkasuositukset voit lukea täältä.
Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä edusta Luonnonvarakeskuksen virallista kantaa. Alueellisen oikeudenmukaisuuden tarkastelu on osa Luonnonvarakeskuksen REPower-hanketta. Hankkeesta syntyy useampi väitöskirja. Hanketta rahoittaa Euroopan komissio. Lisätietoja hankkeesta täältä: https://www.luke.fi/fi/projektit/repower
Lähteet
Airaksinen, A. 2025. 110 hehtaarin aurinkovoimahanke kaatui Suomessa. Tekniikka & Talous, 23.5.2025. Saatavilla: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/7349858f-73c2-4ffc-bca6-9755d7916290
Rinkinen, J., Matschoss, K., & Laakso, S. (2024). Oikeudenmukaisuus ja kansalaisten osallisuus energiamurroksessa. Teoksessa J. M. Korhonen (toim.), Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025 (s. 219–250). Into Kustannus. Saatavilla: https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/oikeudenmukainen-siirtyma-suomessa-2025.pdf
Saukkonen, E. 2026. Kemijärvi sanoi ei miljardi-investoinneille – kaupunki haluaa pumppuvoimalat jäihin. Yle Uutiset, 3.2.2026. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20207767
Verohallinto. 2025. Kiinteistöverotus verovuonna 2025. Verohallinto, 19.11.2025. Saatavilla: https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tilastot/kiinteistoverotilastoj/kiinteistoverotus-verovuonna-2025/
NELLI EERIKÄINEN
Eerikäinen toimii väitöskirjatutkijana Luonnonvarakeskuksessa (LUKE) ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee alueellisia energiamurroksen tulevaisuuksia ja eri toimijoiden roolia osana energiamurrosta. Hänen kiinnostuksensa kohteita ovat erityisesti uusiutuvan energian ja luonnonvarojen käytön vaihtoehtoiset tulevaisuudet sekä energiamurroksen ohjaus, hallinta ja alueelliset vaikutukset.
PANU RUNKO
Runko työskentelee väitöskirjatutkijana Luonnonvarakeskuksessa (LUKE) ja tekee väitöskirjaansa maankäytön murroksista Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa koskee uusiutuvan energiantuotannon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, oikeudenmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat myös luontoon liittyvät arvot sekä metsäsuhteet.
PASI RIKKONEN
Rikkonen työskentelee tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). Hänen tutkimuksensa keskittyy biokiertotalouden ennakointiin, erityisesti biotalouden ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön vaihtoehtoisten tulevaisuusskenaarioiden sekä niiden taloudellisten, teknologisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten vaikutusten tarkasteluun. Hänen tutkimusteemoihinsa kuuluvat myös maatalouden ja ruokajärjestelmän tulevaisuudet, energiajärjestelmien ennakointi sekä ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaus.
MIKKO WECKROTH
Weckroth toimii erikoistutkijana ja tutkimuspäällikkönä Luonnonvarakeskuksessa (LUKE). Maantieteilijänä hänen kiinnostuksensa kohteena ovat olleet koetun hyvinvoinnin maantiede, kaupunki–maantiede-ulottuvuus sekä nykyään erityisesti oikeudenmukainen kestävyysmurros alueellisesta ja biokiertotalouden näkökulmasta.
LUE KOMMENTAARI:
Tiina Mäcklin
Tiina Mäcklin on Pudasjärven kaupungin ympäristöasiantuntija.
Kunnan oma ohjaus avaimena energiamurroksen ja alueellisten haasteiden risteyksessä
Artikkeli kokoaa kattavasti eri näkökulmia ja kehitystarpeita alueellisesti oikeudenmukaiseen energiamurrokseen. Pudasjärven kaltaisissa, vähenevän ja vanhenevan väestökehityksen syrjäisissä kunnissa, aihe on konkreettinen ja enenevissä määrin läsnä sekä poliittisessa päätöksenteossa että asukkaiden arjessa. Valtionosuuksien vähentyessä ja verotulopohjan pienentyessä tarvitaan jotakin ratkaisua peruspalveluiden turvaamiseksi, mikä luonnollisesti lisää kuntien intressiä investointien houkutteluun alueilleen.
Merkittävien investointihankkeiden, kuten uusiutuvan energian hankkeiden, ohjaus tulisi kuitenkin tehdä ottaen huomioon alueelliset ominaispiirteet, joihin suurimmat vaikutukset todennäköisesti tulisivat kohdistumaan. Kun vuosikymmenen alussa Pohjois-Pohjanmaalla tehtiin energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavaan tarvittavia selvitystöitä, Pudasjärven kaupunki jalosti niiden pohjalta Pudasjärven tuulivoimaselvityksen ja Pudasjärven tuulivoimaohjelman 2030 kriteereineen. Tuulivoimaohjelman sisältämä hankeselvitysmalli on siitä lähtien toiminut käytännön työkaluna Pudasjärven kaupungin poliittisessa päätöksenteossa. Jo ennen kaavoitusaloitteen käsittelyä tehtävässä hankeselvityksessä toteutetaan tärkeiden sidosryhmien, kuten kyläyhdistysten ja paliskuntien, aikainen osallistaminen ennakkolausuntoja pyytämällä. Lisäksi hankkeiden virallisissa kuulemisvaiheissa tulee noudattaa kaupungin sidosryhmäohjetta ja muuta ohjeistusta.
Pudasjärven alueellisten ominaispiirteiden mukaisesti hankeselvityksissä on painottunut viisi vaikutustyyppiä: maisema, elinkeinot, petolinnusto, luonnonrauha-alueet ja ekologinen verkosto. Esimerkiksi erään paliskunnan alueelle osoitettiin maakuntakaavassa neljä seudullisesti merkittävää tuulivoima-aluetta, joista kolme on Pudasjärven kaupungin alueella ja yksi Oulun kaupungin alueella. Lisäksi kyseisen paliskunnan rajan ulkopuolella, mutta sen välittömässä läheisyydessä, on suunnitteilla useita ja toiminnassa yksi tuulivoima-alue. Näin usean toteutuneen tai potentiaalisen tuulivoimahankkeen sijoittuessa suhteellisen pienelle maantieteelliselle alueelle, tunnistettiin Pudasjärven kaupungin hankeselvityksissä näiden useiden hankkeiden merkittävät yhteisvaikutukset useisiin vaikutustyyppeihin, etenkin poronhoitoon. Seurauksena Pudasjärven kaupungissa hylättiin ensimmäiset maakuntakaavan tuulivoima-alueelle suunnitellut tuulivoimahankkeet.
Jokaisen Pudasjärvelle kaavoitusaloitteen jättäneen hankekehittäjän tulee sitoutua tuulivoimaohjelman kriteereihin. Kriteerien mukainen taso vaaditaan myös kaavoitusta varten tehtävissä selvityksissä eli käytännössä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Vaikka YVA-menettelyssä viranomaisena toimii lupa- ja valvontavirasto eikä kunta, tekee kaupunki laadunvalvontaa YVA-menettelyn selvitysten ja materiaalien osalta varmistaakseen tuulivoimaohjelmansa toteutumisen. Pudasjärvellä hankkeet eivät kaavoituksen osalta etene toimielimen käsittelyyn, ennen kuin selvitysten laajuus ja laatu ovat tuulivoimaohjelman ja sen kriteerien mukaisia.
Usein kuulee lauseen, että ”eivät ne kaikki hankkeet kuitenkaan toteudu” ja sillä perusteella kunnissa hyväksytään kaikki kaavoitusaloitteet ilman minkäänlaista seulaa. Kuntien olisi hyvä kuitenkin olla kriittisiä, sillä useiden hankkeiden aiheuttamat yhteisvaikutukset saattavat lisätä valitusten määrää kuulemisvaiheissa, hidastaa hankkeiden etenemistä ja supistaa niiden kokonaistehoa ja hankealuetta. Kaavoitusmonopolin antama valta on yksi kuntien työkalu toteuttaa energiademokratiaa.
Pudasjärven kaltaisissa kaupungeissa ja kunnissa energiamurrosta ei voida tarkastella irrallaan elinvoimasta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Kuntien on yhtä aikaa osallistuttava valtakunnallisiin ilmasto- ja energiatavoitteisiin sekä pyrittävä vastaamaan vanhenevan ja vähenevän väestökehityksen tuomiin haasteisiin. Syrjäisillä pohjoisen, koillisen ja itäisen Suomen alueilla yksi keskeinen pullonkaula on sähkönsiirtoverkko. Sähköverkon kapasiteetilla on suora vaikutus investointien houkuttelevuuteen ja sitä kautta siihen, jääkö kunta pelkäksi sähkön tuotantoalueeksi vai syntyykö alueelle myös sähköä jalostavaa toimintaa.
Negatiivisen väestökehityksen kunnissa yksi tärkeimmistä energiamurroksen tavoitteista onkin se, että investointien tuottamaa energiaa hyödyntävää tuotantoa saadaan alueelle. Olennaista on, että energiainvestoinnit kytkeytyvät muuhun elinkeinorakenteeseen, kuten Pudasjärvellä puuteollisuuteen ja matkailuun, eivätkä jää irrallisiksi hankkeiksi. Työpaikkojen syntyminen konkretisoi suurista investoinneista syntyneen hyödyn ja on merkittävä sosiaalista hyväksyttävyyttä edistävä asia. Paikallisesti voi olla helpompi hyväksyä esimerkiksi maiseman muutoksia, jos ne näkyvät myös lisääntyvänä paikkakunnan elinvoimana. Määrätietoisen paikallisen elinkeinopolitiikan lisäksi tarvittaisiin myös valtakunnallisia ratkaisuja, jotka huomioivat syrjäisten alueiden erilaiset lähtökohdat ja haasteet.
REPower-CEST-hankkeessakin tunnistettu tarve esimerkiksi alueellisen (maakunnallisen) suunnittelun resurssien lisäämiseksi sijainninohjausta parantamaan on todellinen. Pohjois-Pohjanmaalla tämä sijainninohjaus ja tehdyt selvitykset ovat antaneet kunnille paljon työkaluja. Maakunnallisesta ohjauksesta huolimatta tulisi kunnilla kuitenkin olla riittävät resurssit alueensa hankkeiden koordinointiin.
Artikkelissa totuudenmukaisesti kirjoitetaan kuntien toimivan paikallistason investointien portinvartijoina, mutta kuinka hyvin ja millä tavalla tätä portinvartijan roolia pystyy toteuttamaan, on kiinni juurikin resursseista. Kunnan viranhaltijoilla tulisi olla riittävä asiantuntemus arvioida hankkeita ja toimielimen valtuutus vaatia tiettyä laadullista tasoa hankkeita kehittäviltä tahoilta. Lisäksi viranhaltijoiden tulisi tarkastella hankkeita, niiden vaikutuksia ja niiden sijoittumista kunnassa objektiivisesti ilman poliittista latautuneisuutta. Kuntien asukkaiden kannalta oikeudenmukainen energiamurros on todennäköisemmin saavutettavissa, kun hankkeiden asianmukaiseen arviointiin riittävä resurssi on kunnossa.
Pitkäjänteinen, vuodesta 2022 tapahtunut uusiutuvaa energiaa Pudasjärvellä ohjaava työ on myös kantanut hedelmää, sillä vuoden 2024 jälkeen kaupungin päätöksenteko hankkeissa on ollut pääosin yksimielistä ja viranhaltijoiden päätösehdotusten mukaista. Toki edelleen löytyy ääripään mielipiteitä edustavia henkilöitä energiamurrokseen liittyen. On kuitenkin muistettava koko kaupungin kollektiivinen etu. Tämä tarkoittaa kompromissin löytämistä haastavina aikoina, jotta paikkakunta ei kuihdu pois.
TIINA MÄCKLIN
Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2025. Energia- ja ilmastovaihemaakuntakaava kuulutettu voimaan 22.8.2025. Saatavilla: https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/kehittaminen/maakuntakaava/ilmastomaakuntakaava/
Pudasjärven kaupunki. 2023. Pudasjärven tuulivoimaohjelma 2030. Saatavilla: https://www.pudasjarvi.fi/tuulivoima/pudasjarven-tuulivoimaohjelma-2030/
Toivonen, M. & Vuori, K-M. 2026: Maatuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset tutkimuskirjallisuudessa. Julk.: Vuori, K-M. & Hytönen, J. (toim.). Tuuli- ja aurinkovoiman ekologinen kestävyys Suomessa. Nykytila ja kehittämistarpeet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2026.
Takaisin ylös ↑