Otsikkokuvassa näkymää Kuusamon Valtavaaran laelta. Kuva: Sanna Ojalammi

Euroopan unionin energiamurros ja vihreä siirtymä ovat osa kestävän kehityksen ja vähähiilisen talouden tavoitteita. Vähähiilinen energiamurros näkyy muun muassa uusien ja uusiutuvien energiamuotojen, kuten aurinkosähkön ja tuulivoiman, lisääntymisenä sekä liikenteen ja lämmityksen sähköistymisenä. Energiamurroksen toteutuminen vaatii siten investointeja sähköverkkojen laajentamiseen ja uusien maa- ja merialueiden käyttöönottoon. Nykyisillä teknisillä ratkaisuilla raaka-aineiden kysyntä kasvaa voimakkaasti: kierrätys ei yksin riitä kattamaan tarvetta, vaan tarvitaan myös uusia kaivoksia ja raaka-aineita, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä. Näitä tarvitaan infrastruktuurissa ja teknologisissa välineissä, kuten puhelimissa ja sähköautoissa. 

Suomi ja kunnat EU:n raaka-ainepolitiikan keskiössä

Suomen asema ulkomaisten kaivosinvestointien kohteena vahvistui EU-jäsenyyden jälkeen, kun markkinat avautuivat ja pääoman vapaa liikkuvuus lisäsi kiinnostusta maan mineraalivaroihin. 1980–1990-lukujen taitteessa ja 2000-luvun alussa tilannetta vauhditti myös kansallinen ja kansainvälinen kehitys. Outokumpu Oy vetäytyi asteittain omasta kaivostoiminnastaan ja keskittyi metallien jalostukseen, mikä avasi tilaa uusille kotimaisille ja ulkomaisille kaivosyhtiöille. Kiinan talouskasvu osaltaan lisäsi kaivannaisten kysyntää.

Metalliteollisuus ja puunjalostus ovat Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla vahvoja vientialoja. Kaivannaisalalla on Suomen taloudelle huomattava merkitys, ja erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle kaivannaisala on tärkeä alueellisen työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta. Suomessa louhitaan useita kansainvälisesti tärkeitä raaka-aineita, kuten kultaa, kuparia, nikkeliä, kromia ja litiumia. Suomen kaivannaisala vastaa noin 10–15 prosentista koko teollisuuden viennistä ja noin 2,5–3 prosentista bruttokansantuotteesta. Tulevaisuudessa Pohjois-Suomen roolin odotetaan vahvistuvan edelleen, kun kriittisten mineraalien kysyntä kasvaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2023 kaivosalan toimialaraportin mukaan vuonna 2022 noin 81 prosenttia Suomen malminetsinnästä kohdistui Lappiin. Raaka-aineista etsitään erityisesti akkumineraaleja, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä, ja jalometalleja, kuten kultaa ja kuparia. Suomen merkitys EU:lle on kasvanut erityisesti litium- ja kobolttivarantojen ansiosta, joita tarvitaan sähköautojen akkujen ja uusiutuvan energian varastointiteknologioiden valmistukseen. Suomi on ainoa koboltin tuottaja EU:ssa.

Kaivannaisalalla on Suomen taloudelle huomattava merkitys, ja erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle kaivannaisala on tärkeä alueellisen työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta.

Nykyiset vallalla olevat akkuteknologiat perustuvat pitkälti juuri koboltin ja litiumin hyödyntämiseen. Maailmanlaajuisesti näiden tuotanto keskittyy harvoihin maihin, erityisesti Chileen, Argentiinaan, Boliviaan, Australiaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Tästä syystä Euroopan omat raaka-ainelähteet ovat entistä tärkeämpiä huoltovarmuuden ja strategisen autonomian kannalta. Lapin geologia, laajat harvaan asutut alueet ja hyvä infrastruktuuri sekä maamme poliittinen vakaus tekevät Lapista erityisen houkuttelevan kohteen malminetsintä- ja kaivosyhtiöille.

Vuonna 2024 voimaan tullut EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus (Critical Raw Materials Act, CRMA) pyrkii vahvistamaan Euroopan raaka-aineomavaraisuutta ja nopeuttamaan strategisesti tärkeiden hankkeiden lupaprosesseja. Asetus on lisännyt kansainvälisten kaivosyhtiöiden kiinnostusta erityisesti Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee suuri osa maamme EU:n kannalta kriittisiksi katsotuista mineraalivaroista. Vaikka kiinnostus on kasvanut, vuoden 2024 aikana uusia kaivoksia ei kuitenkaan perustettu Suomeen. Viimeisimpien vuosikymmenten aikana Suomesta on löytynyt vain kolme merkittävää uutta esiintymää: Ikkari (kulta), Rompas-Rajapalot (kulta-koboltti) ja Sakatti (nikkeli-kupari-koboltti-platinoidit).

Huhtikuussa 2025 Euroopan unioni julkaisi ensimmäisen listan strategisista kaivos-, jalostus- ja kierrätyshankkeista, joiden tavoitteena on edistää kriittisten raaka-aineiden omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomesta strategisen aseman sai kuusi hanketta: Sakatti Sodankylässä (Anglo Americanin kaivos- ja jalostushanke), Kolmisoppi Sotkamossa (Terrafamen kaivoshankkeen laajennus), Keliber Kokkolassa ja Kaustisella (litiumkaivos- ja jalostushanke) sekä Hycamiten, Jervois’n ja Fortumin jalostus- ja kierrätyshankkeet Kokkolassa ja Harjavallassa. Uusia kaivosprojekteja ovat erityisesti Sakatti ja Keliber. Keliberin litiumprojekti Kaustisella on edennyt pisimmälle ja rakentaminen on jo käynnissä.

Näiden hankkeiden eteneminen vaatii edelleen kansallisten viranomaisten hyväksynnän ja kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin. Lopullinen päätösvalta toteutuksesta säilyy sijoituskunnilla, erityisesti kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun kautta. Asetuksen toimeenpanon yhteydessä on kuitenkin noussut esiin huolia erityisesti nopeutettujen lupaprosessien vaatiman asiantuntijaosaamisen riittävyydestä. Kuntatasolla keskustelu on keskittynyt siihen, onko paikallisilla päättäjillä ja viranhaltijoilla riittävästi asiantuntemusta arvioida monimutkaisia kaivoshankkeita osana maankäytön suunnittelua.

Suomen kaivoslain uudistus ja ympäristövaikutusten hallinta

Kaivoshankkeet ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat muun muassa sijainti, esiintymän ominaisuudet, louhintamenetelmät ja jalostusprosessit. Suomessa kaivostoimintaa säätelee kaivoslaki (KaivosL 621/2011), jota uudistettiin vuonna 2023. Lainmuutos lisäsi kuntien ja paikallisten vaikutusmahdollisuuksia, tiukensi lupaehtoja ja yhdisti kaivos- ja ympäristölupien käsittelyä.

Kuten muukin teollinen toiminta, kaivokset aiheuttavat ympäristövaikutuksia koko elinkaarensa ajan. Vaikutukset voivat ulottua yli kuntarajojen, esimerkiksi vesistöjen, liikenteen tai pölypäästöjen kautta. Näitä vaikutuksia säädellään ympäristöluvalla, joka asettaa toiminnalle päästö- ja jäterajat ja velvoittaa vaikutusten seurantaan viranomaisvalvonnassa.

Euroopan omat raaka-ainelähteet ovat entistä tärkeämpiä huoltovarmuuden ja strategisen autonomian kannalta. Lapin geologia, laajat harvaan asutut alueet ja hyvä infrastruktuuri sekä maamme poliittinen vakaus tekevät Lapista erityisen houkuttelevan kohteen malminetsintä- ja kaivosyhtiöille.

Vuoden 2024 alussa Suomessa otettiin käyttöön kaivosmineraalivero (0,6 % louhintamäärästä). Veron tuotosta 60 prosenttia ohjataan kaivosten sijaintikunnille ja 40 prosenttia valtiolle. Ensimmäisen vuoden verotuotto oli yhteensä 31,2 miljoonaa euroa, josta kunnille tilitettiin 18,7 miljoonaa euroa ja valtiolle 12,5 miljoonaa euroa. Suurimmat verotuotot saivat Sotkamo, Keminmaa ja Sodankylä. Verotuottojen määrä riippuu louhintamääristä ja voi merkittävästi vaikuttaa kuntien talouteen. Kaivosveron tasosta ja jakautumisesta on kuitenkin käyty keskustelua: veron tasoa on pidetty kansainvälisesti alhaisena, ja on esitetty, että tuottoja tulisi jakaa tasaisemmin myös naapurikunnille.

Vaikka CRMA mahdollistaa strategisten hankkeiden lupaprosessien nopeuttamisen, se ei ohita jäsenvaltioiden ja paikallisten viranomaisten päätösvaltaa. Suomessa kunnat säilyttävät vahvan roolin kaivoshankkeiden hyväksymisessä kaavoituksen kautta. Tämä tarkoittaa, että vaikka hanke olisi saanut EU:n strategisen statuksen, kaivoksen toteutuminen edellyttää kunnan hyväksyntää.

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on vahvistettu, ja paikkakunnilla on järjestettävä avoimia yleisötilaisuuksia, jotta asukkaat voivat saada tietoa suunnitteilla olevista kaivoshankkeista ja esittää mielipiteitään asiasta. Lisäksi malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksiä on tiukennettu. Kaivos- ja malminetsintäyhtiöillä on nykyisin myös velvollisuus aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan ja järjestää yleisötilaisuuksia toiminta-alueillaan. Tämä lisää avoimuutta, ehkäisee väärinkäsityksiä ja vahvistaa paikallisten luottamusta hankkeiden etenemiseen, mutta saattaa myös lisätä kaivosvastustusta paikallisella tasolla.

Paikallisten ihmisten näkemysten kartoitus verkkokyselyllä 

Rovaniemellä, Posiolla ja Kuusamossa toteutettiin vuonna 2023 Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin verkkokysely, jossa tarkasteltiin vastaajien näkemyksiä malminetsinnän ja kaivosten hyväksyttävyydestä ja kestävyydestä Suomessa ja malminetsinnän vaikutuksista paikallistasolla. (Kysely toteutettiin uudelleen keväällä 2025.) Kyselyssä selvitettiin myös asukkaiden luottamusta eri kaivostoimijoihin ja alueiden tulevaisuuden visioita. Verkkokyselyyn vastasi noin 300 henkilöä. Suurin osa oli Rovaniemeltä (107 vastaajaa) ja Kuusamosta (116 vastaajaa).

Vastauksista analysoidaan paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta erityisesti paikkakuntien väestön arvoja, asenteita ja ajatuksia kaivoksiin ja kaivannaisalaan liittyen. Kyselyssä koottiin myös kartalle annettavia vastauksia. Vuonna 2024 yliopistojen tutkijat toteuttivat henkilöhaastatteluja Kuusamon Käylän kylässä. Niiden tarkoituksena oli kerätä syvällisempää tietoa paikallisten asukkaiden asenteista kaivosalaa ja kaivostoimintaa kohtaan ja kartoittaa asukkaiden juurtuneisuutta ja alueiden tulevaisuuden näkymiä asuinpaikkakunnilla. 

Vuoden 2023 verkkokysely osoittaa, miten Rovaniemellä (64 %) ja Kuusamossa (56 %) enemmistö vastaajista hyväksyy kaivostoiminnan Suomessa. Paikkakunnan tasolla hyväksyttävyys taas vaihtelee. Moni vastaaja (60 %) hyväksyy kaivostoiminnan Rovaniemellä, mutta Kuusamossa näin tekee vain 35 % vastaajista. Eniten näillä paikkakunnilla kaivostoimintaa kannattavat 40–49-vuotiaat (42 %) miehet (169 vastaajaa), joista suurin osa (69 %) suhtautuu kaivostoimintaan myönteisesti. Naisista (104 vastaajaa) osa (39 %) suhtautuu kaivoksiin kriittisesti, ja kriittisimmin kaivoksiin suhtautuvat yli 70-vuotiaat ja alle 40-vuotiaat vastaajat. Paikallisten ihmisten keskenään erilaisiin kaivosasenteisiin vaikuttavat sosioekonominen rakenne, arvomaailma ja mahdolliset aiemmat kokemukset kaivoksista ja muista luonnonvarahankkeista.

Mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen rakentamisesta kuntien alueille

Suomessa malminetsintä ja kaivos hyväksytään yleisimmin asumattomille syrjäisille alueille Rovaniemen ja Kuusamon kunnissa kaivostoiminta hyväksytään useimmiten parhaiten mineraalirikkaille alueille, joissa on suoritettu malminetsintää, louhintaa tai muuta kaivostoimintaa aiemmin. Yleisesti ottaen Pohjois-Suomessa kaivosta ei hyväksytä paikkakuntien asutus- tai matkailualueiden läheisyyteen eikä alkutuotantoon perustuville elinkeinoalueille, kuten Lapissa poronhoitoalueille ja saamelaisten kotiseutualueelle. Kaivosta ei myöskään useimmiten hyväksytä kulttuurimaisema- tai luonnonsuojelualueiden (kansallis- ja luonnonpuistojen), erämaiden tai suurten vesistöjen läheisyyteen, esimerkiksi Pallas-Ylläs tunturin, Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistojen tai Koillismaan vesistöjen kuten Kitkajärven tai Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijokien lähettyville.

Tutkimuksen kysely ja haastattelut osoittavat, että Suomessa kaivosmielipiteet sisältävät paikallisellakin tasolla usein vastakkaisia näkökulmia, ja malminetsintää tai kaivosta voidaan laajasti tukea tai vastustaa. Rovaniemellä ja Kuusamossa kaivosmielipiteissä korostuvat asukkaiden paikkasidonnaisuus kotipaikkakunnalla, ihmisten arvot, tunteet ja tulevaisuuden mieltymykset alueen maankäytön suunnittelussa sekä elinkeinojen jatkuvuus. Kaivosmyönteiset asukkaat korostavat kaivosteollisuuden oikeutta hyödyntää alueen resursseja ja tuottaa aluetaloudellista arvoa ja hyötyjä paikkakunnille. Moni uskoo kaivoksen työllisyysvaikutuksien edistävän asukkaille parempaa elintasoa ja hyvinvointia.

Kyselyn karttakysymyksillä selvitettiin tarkemmin näkemysten paikkasidonnaisuutta ja alueellista kohdentumista. Kuusamossa vastaajien kielteiset näkemykset malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta keskittyvät vahvasti Kitkajärven sekä Oulangan kansallispuiston ja Rukan matkailukohteen läheisyyteen. Verkkokyselyn vastaajien avoimissa mielipiteissä taas korostuvat huoli suunnitellun kaivoksen ja kaivostoimintojen aiheuttamasta vaarasta luonnonympäristölle sekä toive huomioida paikkakunnan ja luonnon kestävä kehitys. Oheinen karttakuva osoittaa, kuinka Kuusamon alueella kaivostoiminnalta haluttaisiin suojella matkailulle keskeisiä kohteita sekä arvokkaita luontokohteita. 

Paikallisten näkemysten syvempää kartoitusta haastatteluilla

Kyselytulosten johdattelemana paikallistason näkemyksiin perehdyttiin lähemmin haastattelemalla 22 asukasta Käylän kylällä ja Kuusamossa kesällä 2024. Asukkailta kysyttiin, mitä mieltä he ovat malminetsinnästä tai kaivoksesta yleensä sekä mitä mieltä he ovat näistä kylän läheisyydessä. Useat haastatelluista nostavat esiin samankaltaisia teemoja kaivoksesta ja lähiympäristön tilasta.

Melko moni haastateltava kertoo hyväksyvänsä yleisesti kaivostoiminnan, mutta ei hyväksy malminetsintää tai kaivosta Käylän kylän asuin- tai virkistysalueiden, lähivesistöjen tai metsien läheisyyteen. Heidän kaivosmielipiteissään korostuvat asuinalueiden mielekkyys, turvallisuus, juurtuminen alueelle sekä asuin- ja luonnonympäristön turvallisuus. Tästä syystä moni heistä on huolissaan luonnosta ja lähiympäristöstä sekä omista elinkeinoistaan. Virkistykselliset ja esteettiset luontoarvot ovat myös asukkaille tärkeitä: tästä esimerkkinä kylän läpi vapaasti virtaava Kitkajoki.

Kriittisesti kaivoksiin suhtautuvat maanomistajat vastustavat suunniteltua Juomasuon kaivoshanketta ja ovat huolissaan maa-, metsä- tai kiinteistöomistuksiensa hallinnasta ja arvon muutoksista. Kuusamon ja Käylän kylän luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjät sekä poromiehet kokevat pelkoa kaivoksen kielteisistä seurannaisvaikutuksista. He korostavat kaivoksen uhkaavan elinkeinojensa jatkuvuutta Kuusamossa ja Käylän kylällä. Luonnonympäristön puhtautta myös korostetaan, ja moni luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjä on huolissaan siitä, miten vesistöjen saastuminen vaikuttaisi ihmisten terveyteen tai lajikatoon Kuusamon Kitkajoessa ja Kitkajärvessä. Kuusamon luonnontuotantoalan yrittäjät ovat tämän lisäksi huolissaan mahdollisesti lisääntyvästä rekkaliikenteestä, kasvavasta melusta ja pölypäästöistä sekä näiden vaikutuksista ihmisiin ja poroihin Kuusamossa.

Erään tutkimukseen osallistuneen henkilön kaivosvastainen mielipide ilmentää luonnon arvostusta ja toivetta edistää kestävää kehitystä:
”Säästetään maat ja pidetään luonnosta huolta, eikä tuhota niitä. Luonnon kantokyky, kestävä kehitys ja kauaskantoisempi ajattelu mukaan päätöksien tekoon.” (X vastaaja, 2024).

Toisaalta osa haastatelluista paikallisista myös puoltaa kaivostoiminnan edistämistä Suomessa: 
“Meistä jokainen tarvitsee kaivoksista tuotettuja tuotteita ja missä muualla ne tuotetaan paremmin ja vastuullisemmin kuin meillä Suomessa.” (X vastaaja, 2024)

Paikallisten ihmisten keskenään erilaisiin kaivosasenteisiin vaikuttavat sosioekonominen rakenne, arvomaailma ja mahdolliset aiemmat kokemukset kaivoksista ja muista luonnonvarahankkeista.

Lopuksi

Rovaniemellä ja Kuusamossa asukkaiden kaivosmielipiteet nostavat esille asukkaiden tämänhetkisiä mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen hyväksynnästä. Artikkelimme osoittaa, miten malminetsinnän tai kaivoksen hyväksyttävyyteen vaikuttavat eri seikat, kuten luonnonvarojen sijainti, erilaiset elinkeinot, luontoarvot sekä asukkaiden kiinnittyneisyys asuinalueilleen ja alueiden paikka- ja luontoarvot.

Kunnissa moni verkkokyselyyn ja haastatteluun osallistunut asukas suhtautuu kriittisesti asuinalueiden läheisyyteen sijoitettujen kaivosten sosiaalisympäristöllisiin seurausvaikutuksiin. Erityisesti Käylän kylän asukkaiden mielipiteet kaivoksista osoittavat, että nykyinen energiamurros ja pyrkimys vähähiilisyyteen sekä laajempaan taloudelliseen ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen saattaa olla ristiriidassa paikallisen sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden kanssa. Kaivosten paikallinen hyväksyttävyys voi myös heikentyä, jos suunniteltu kaivos aiheuttaa ihmisille epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta ja ennakoi kielteisiä ympäristö- ja talousvaikutuksia paikkakunnan elinkeinoille. 

Artikkelimme vahvistaa, miten nykyaikana luonnonvarahankkeita on tärkeää toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla, korostaen paikallistason päätöksentekoprosessiin kytkeytyviä oikeuttamisen perusteita ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuun tulisikin huomioida toiminnan hyväksyttävyys, paikallisten osallistaminen ja asukkaiden luontoon ja ympäristöön kytkeytyvät mielipiteet kaivospäätöksissä osana alueellista maankäytön suunnittelua – ei ainoastaan Kuusamossa, vaan koko Suomessa.

SANNA OJALAMMI, OSSI KOTAVAARA JA JARI JOUTSENVAARA  

Video Kitka-joesta: Sanna Ojalammi

Kaivostoimintaan liittyvä vastustus kohdistuu enenevissä määrin varauksiin ja malminetsintään. Vastustuksen myötä näkyviin on tullut tarve pohtia, millaisia oikeudenmukaisuusvaikutuksia siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan aiheuttaa.

Paikallisista kiistoista tunnetuiksi liikkeiksi

Kesällä 2018 Heinäveden kirjasto täyttyi ääriään myöten huolestuneista paikallisista ja kauempaa tulleista mökkiläisistä. Paikkakunnalla oli edellisenä vuonna aloitettu grafiittimalminetsintähanke ja paikalliset olivat heränneet pohtimaan, miten mahdollinen kaivos heihin vaikuttaisi. Suuren väkimäärän takia paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä, pienimuotoiseksi kaavailtu tilaisuus jouduttiin siirtämään ulos, missä käytiin paikoin kiivaaksikin yltynyttä keskustelua malminetsinnän vaikutuksista alueelle. Viesti oli selvä: malminetsintää tai kaivosta ei haluta Heinävedelle.

Vielä samana kesänä kuntalaisten huoli mahdollisen kaivoksen vaikutuksista vesistöihin ja matkailuun kasvoi aktiivisten yksilöiden avulla malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle rajoituksia ja vaihtoehtoja ajavaksi Pro Heinävesi -liikkeeksi. Kansallisestikin merkittäväksi noussut liike jätti jälkensä myös meneillään olevaan kaivoslain uudistusprosessiin Kaivoslaki NYT -kansalaisaloitteen avulla.

Heinävedeltä lähtenyt Pro Heinävesi -liike on sittemmin saanut seurakseen uusia kansalaisliikkeitä. Näistä erityisesti Saimaa ilman kaivoksia- ja Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeet ovat nousseet julkisuuteen kampanjoidessaan Saimaan ja Käsivarren alueilla malminetsintää edeltäviä varauksia ja malminetsintähankkeita vastaan. Liikkeet ovat kasvaneet lumipallon lailla sosiaalisessa mediassa ja saavuttaneet julkisuutta myös perinteisessä mediassa. Saimaa ilman kaivoksia -liikkeestä sai alkunsa myös Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite, joka eteni eduskunnan käsittelyyn alkuvuodesta 2022 kerättyään yli 60 000 allekirjoitusta. Aloitteen tavoitteena on sulkea esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja saamelaisten kotiseutualue kokonaan malminetsinnän ja kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Akkumineraalit kiistojen keskiössä

Kuohunnan keskellä oleva malminetsintä on osa laajempaa kokonaisuutta. Pyrkimys ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti on johtanut tavoitteeseen siirtyä vähähiiliseen yhteiskuntaan. EU:ssa puhutaan vihreästä siirtymästä, jota edistetään muun muassa liikennettä sähköistämällä ja uusiutuvia energiantuotantomuotoja lisäämällä. Siirtymälle olennaiset teknologiat esimerkiksi liikenteessä ja energiantuotannossa vaativat kasvavissa määrin mineraaleja, kuten litiumia, kobolttia, nikkeliä ja grafiittia.

Vihreän siirtymän teknologioihin tarvittavien raaka-aineiden kysynnän moninkertaistuessa nopeasti töitä uusien mineraaliesiintymien löytämiseksi ja hyödyntämiseksi tehdään myös Suomessa. Alkuvuodesta 2021 ilmestyneessä akkustrategiassa työ- ja elinkeinoministeriö visioi, että Suomen akku- ja sähköistymissektorin tulisi olla alan edelläkävijä vuoteen 2025 mennessä. Yhdeksi Suomen vahvuuksista on strategiassa tunnistettu juuri akkumineraaleja tuottava kaivosteollisuus. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan viimeaikainen kiinnostus akkumineraaleja kohtaan näkyy Suomessa erityisesti kobolttia ja litiumia koskevien malminetsintälupien määrän kasvussa.

Akku- ja sähköistymissektorin kehitys ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä. Suomen Ilmastopaneeli julkaisi syksyllä 2021 raportin sähköistymisen ja energiamurroksen oikeudenmukaisuusvaikutuksista. Raportissa tuodaan esiin, että sähköistymiselle elintärkeiden mineraalien ja materiaalien suhteen on kiireellistä huomioida tuotannon kansainväliset, kansalliset ja paikalliset oikeudenmukaisuusvaikutukset, kuten vaikutukset yhteisöjen elinympäristöihin ja terveyteen, ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumiseen. Yhtenä näiden vaikutusten ilmentymänä voidaan pitää malminetsintäkonflikteja.

Oikeudenmukaisuuteen ei ole yhtä määritelmää

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna viime vuosien malminetsintäkonfliktit näyttäytyvät sekoituksena erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on oikeudenmukaista ja kenen käsitys oikeudenmukaisuudesta tulisi huomioida päätöksenteossa. Keskustelu tiivistyy usein hyötyjen ja haittojen jakautumiseen. Paikallisesti käydään keskustelua siitä, jäävätkö mahdollisen kaivoksen ympäristöhaitat paikallisten harteille taloudellisten hyötyjen valuessa kansainvälisten yhtiöiden taskuun. Vai syntyykö kaivoksesta haittoja enemmän hyötyä myös paikallisille esimerkiksi työpaikkojen muodossa? Maailmanlaajuisessa mittakaavassa väitellään, kenen vastuulla ilmastonmuutoksen hillitseminen on ja voidaanko globaalilla oikeudenmukaisuudella perustella paikallisten kokemat haitat. Seuraako suurempi hyöty akkumineraalien käyttämisestä vai jättämisestä kallioperään, vai onko mahdollista löytää kultainen keskitie?

Oman lisänsä keskusteluun tuo sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, tulevista sukupolvista kun ovat huolissaan sekä akkumineraalien vastustajat että kannattajat. Yhtä lailla huoli koskee tulevien sukupolvien oikeutta puhtaaseen elinympäristöön kuin oikeutta elämään ilman ilmastokatastrofin seurauksia.

Haittojen ja hyötyjen lisäksi kysymys on myös kuulluksi tulemisesta. Esimerkiksi kuntalaisten vastalauseiden on koettu kaikuvan kuuroille korville kaivostoimintaa ajavien tahojen saadessa äänensä helponoloisesti kuuluville paitsi lupaprosessien aikana. Myös kaivoslain uudistus on tuonut pintaan huolia kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa lain valmisteluun. Oma kysymyksensä on, miten marginalisoitujen ryhmien, kuten saamelaisten tai nuorten, äänet kuuluvat paikallisessa, kansallisessa tai kansainvälisessä siirtymää koskevassa päätöksenteossa.

Konfliktit muovaavat siirtymää

Malminetsintäkonfliktien kautta avautuvia oikeudenmukaisuuden näkökulmia voidaan tarkastella oikeudenmukaisen siirtymän kehyksessä. Oikeudenmukaisen siirtymällä tarkoitetaan vihreän siirtymän toteuttamista sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioiden niin, ettei ilmastotavoitteisiin liittyvistä päätöksistä synny kohtuutonta haittaa. Kuten malminetsinnän ympärille syntyneistä konflikteista voidaan päätellä, oikeudenmukaisen siirtymän toteutuminen käytännössä ei ole yksinkertaista tai ongelmatonta. Puhuttaessa oikeudenmukaisesta siirtymästä onkin tärkeää puhua myös siitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan, kenen näkökulmasta oikeudenmukaisuus toteutuu ja kenen ääni todella kuuluu päätöksenteossa.

Konflikti saa alkunsa, kun jokin kehityskulku tai tapahtuma koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Konfliktin aikana tämä kokemus tuodaan näkyväksi, jolloin avautuu tilaisuus tutkia olemassa olevia rakenteita kriittisesti. Malminetsintäkonfliktit tuovat osaltaan esiin tämänhetkiseen siirtymään liittyviä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Lisäksi kansalaisliikkeet eri puolilla Suomea ovat viime vuosina osoittaneet, että vastustus voidaan kanavoida yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tätä kautta pyrkiä muuttamaan kehityskulkua omasta näkökulmasta oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Viimeaikaista malminetsinnän ympärillä käytävää liikehdintää ja konflikteja Suomessa on tärkeää tutkia, jotta erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia oikeudenmukaisuudesta voidaan tuoda osaksi myös päätöksentekoa. Tunnustamalla oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvä monimutkaisuus päästään käsiksi perustavanlaatuisiin kysymyksiin siitä, millaisin prosessein erilaisia näkemyksiä voidaan yhteensovittaa ja oikeudenmukaisuutta edistää päätöksenteossa. Konflikteja ei tule sivuuttaa: niiden kautta avautuu mahdollisuuksia rakentaa oikeudenmukaista siirtymää.

JOHANNA LEINO

Takaisin ylös ↑