Tiededebatti

Saksan energiapolitiikka puhuttaa

Alkuperäinen vertaisarvioitu artikkeli The German energy transition in the British, Finnish and Hungarian news media löytyy täältä. Miklós Antal and Kamilla Karhunmaa, Nature Energy volume 3, pages 994–1001 (2018)

”Energian mallimaa Saksa on lisännyt hiilenpolttoa”, uutisoitiin Helsingin Sanomissa huhtikuussa 2014. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Saksan energiapolitiikka on herättänyt keskustelua sekä Suomessa että maailmalla. Vuonna 2011 Saksa sinetöi energiakäänteensä ja sitoutui lisäämään uusiutuvaa energiaa, lopettamaan ydinvoiman käytön ja edistämään energiatehokuutta. Arvioita Saksan energiapolitiikan käänteestä, Energiewendestä, on esiintynyt kansainvälisessä politiikassa, mediassa ja akateemisessa keskustelussa.

Mutta mihin kansainväliset yleisöt kiinnittävät katseensa tarkastellessaan Saksan energiapolitiikkaa? Mediakeskustelussa on korostettu kysymystä Saksan energiapolitiikan onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Samaan aikaan pohdinta siitä, mitä onnistunut energiapolitiikka tarkoittaa, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Saksan tapauksessa muun muassa hiilidioksidipäästöjen väheneminen, kohtuuhintainen energia, paikallinen osallistavuus ja teollisuustyöpaikkojen säilyttäminen ovat olleet esillä. Tutkimuksessamme olemme halunneet kääntää kysymyksenasettelun pois ”onnistumisen” ja ”epäonnistumisen” kapeasta näkökulmasta ja vertailla, millä tavoin Saksan energiakäännettä on tulkittu eri maiden mediakeskusteluissa.

Mediakeskustelua Isossa-Britanniassa, Suomessa ja Unkarissa

Tutkimus, joka julkaistiin syyskuussa kansainvälisessä vertaisarvioidussa Nature Energy -lehdessä, vertailee kolmen maan mediakeskusteluja Saksan energiapolitiikan viidestä ensimmäisestä vuodesta (2011—2015). Valitsimme tutkimukseen ne kolme eurooppalaista valtiota, jotka ovat sitoutuneet rakentamaan uutta ydinvoimaa vuoden 2011 jälkeen, eli Ison-Britannian, Suomen ja Unkarin. Näiden maiden energiapoliittinen linja poikkeaa Saksan valitsemasta ydinvoiman alasajosta. Tutkimuksessa vertailun kohteena on viisi eri medialähdettä: The Guardian ja The Times Isosta-Britanniasta, Helsingin Sanomat Suomesta sekä Index ja Origo Unkarista.

Meitä kiinnosti, millä tavoin kansainvälisesti merkittävää energiapoliittista ilmiötä, Energiewendeä, katsotaan muista maista käsin. Mitkä aspektit Saksan energiapolitiikasta korostuvat ja mitkä jäävät vaille huomiota? Miten Saksan tilannetta verrataan paikalliseen energiapolitiikkaan?

Vertaileva tutkimus tuo ilmi, mikä on eri maille ja kulttuureille yhteistä ja missä ne eroavat toisistaan. Samaan aikaan on kuitenkin pidettävä mielessä, että kohde, jota tarkastellaan, tulkitaan eri tavoin eri konteksteissa. Parhaimmillaan vertaileva tutkimus voi osoittaa, miltä oma normaali näyttää muiden silmin. Esitellessäni suomalaista media-aineistoa unkarilaiselle kollegalleni hän kysyi useaan otteeseen: nousiko tämä todellakin Suomessa esille näin usein?

Yhteiset piirteet maiden mediakeskusteluissa

Tutkimuksemme nostaa esille kolme asiaa, jotka esiintyivät kaikkien maiden uutismedioissa. Ensinnäkin kaikissa maissa mediakeskustelu Energiewendestä keskittyi talouskysymyksiin ja teknologiaan. Tämä poikkeaa Energiewenden historiallisista lähtökohdista ydinvoiman vastustusliikkeenä, jolla oli laaja kansalaisten tuki, mutta heijastelee tämänhetkistä saksalaista keskustelua, jossa niin ikään taloudella ja teknologialla on merkittävä rooli. Toiseksi energian tuotantopuoli sai enemmän huomiota kuin energiankulutus. Esimerkiksi energiatehokkuutta, joka on yksi Energiewenden osa-alueita uusiutuvan energian lisäämisen ja ydinvoiman alasajon ohella, ei käsitelty juurikaan. Kolmanneksi tuotantopuolen ratkaisuista käsiteltiin erityisesti aurinko- ja tuulivoimaa, kun taas bioenergia, jonka osuus Saksan energiantuotannossa oli tutkitulla ajanjaksolla suurempi kuin aurinkovoiman, ei puhuttanut.

Suomalaisen keskustelun ominaispiirteet

Vertaileva tutkimus osoitti suomalaiselle keskustelulle ominaisia aiheita, joita ei esiintynyt yhtä paljon muiden maiden medialähteissä. Helsingin Sanomissa Saksan energiapolitiikka puhutti erityisesti ilmaston, työpaikkojen ja hiilineutraaliuden näkökulmasta. Arviot Energiewendestä suhteessa kotimaan energiapolitiikkaan jakautuivat useasti kahdelle kannalle. Yhtäältä Suomi esitettiin vanhanaikaisten ja globaaleilla markkinoilla epäsuotavien teknologisten ratkaisujen kannattajana, kun taas Saksaa pidettiin kansainvälisen kilpailun ja teknologian edelläkävijänä. Toisaalta Saksan energiapolitiikkaa kuvailtiin kalliina ja hiilidioksidipäästöjä lisäävänä verrattuna Suomen edistämään hiilineutraaliin politiikkaan, jossa ydinvoimalla ja bioenergialla on keskeinen rooli.

Suomalaisessa mediassa Saksan energiapolitiikan korkeaan hintaan suhtauduttiin erittäin kriittisesti ja suhtautuminen uusiutuvan energian tukeen oli huomattavasti negatiivisempi kuin britti- ja unkarilaismediassa. Keskustelussa korostuivat uusiutuvan energian tuotannon ongelmat, etenkin vaihtelevaan tuotantoon liitetyt hankaluudet. Oltiin huolissaan sekä Saksan sähköverkkojen kyvystä kantaa vaihtelevan tuotannon kuormitus että vaihtelevan tuotannon kyvykkyydestä tyydyttää teollisuuden energiantarve. Esimerkiksi huhtikuussa 2014 Helsingin Sanomien Saksan kirjeenvaihtaja kirjoitti: ”Suurin syy hiilen käyttöön on, että uusiutuvaa energiaa ei voida tuottaa tasaisesti. Eri vuodenaikoina tuulee eri tavoin, eikä aurinko paista jatkuvasti. Teollisuusmaan sähköverkossa pitää olla tasaisesti sähköä.” Tutkimuksemme perusteella tämä näyttäisi olevan suomalaisen energiapoliittisen keskustelun ominaispiirre, sillä samanlaisia huolia ei esitetty Isossa-Britanniassa tai Unkarissa.

Saksan energiapolitiikan hyvät puolet käsiteltiin pitkälti talous- ja erityisesti työllisyysvaikutusten kautta. Esimerkiksi useat vihreät poliitikot, ympäristöjärjestöt ja akateemikot siteerasivat lukua 300 000 – 400 000 uudesta työpaikasta, jotka oli luotu Energiewenden ansiosta. Ympäristön näkökulmasta korostui huoli Saksan energiapolitiikan kyvystä vähentää hiilidioksidipäästöjä. Tätä verrattiin useasti Suomen valitsemaan ydinvoiman uudisrakentamiseen ja Saksan energiapolitiikka kehystettiin ympäristön kannalta haitalliseksi, kun taas Suomen ydinvoimapolitiikka esitettiin hiilineutraalina vaihtoehtona.

Mikä puuttui keskusteluista?

Britti- ja unkarilaismedian tarkastelu nosti esille aiheita, joita ei käsitelty Helsingin Sanomissa. Isossa-Britanniassa sanomalehdet ovat jakautuneet ideologisen näkökulmansa mukaan: The Guardian on perinteisesti edustanut vasemmistolaisempaa maailmankuvaa, kun taas The Times on painottanut konservatiivista arvoja. Molemmissa lehdissä kuitenkin korostui kansainvälisen kilpailun merkitys Ison-Britannian energiapolitiikassa. Saksan energiapolitiikan seuraaminen koettiin tärkeäksi, jotta Iso-Britannia pysyy mukana kansainvälisessä talouskilvassa. Ideologisesti jakautuneessa brittilehdistössä oltiin kuitenkin eri mieltä siitä, vaatiiko kilpailussa mukana pysyminen uuden uusiutuvan energian tukemista vai vanhan teollisuuden säilyttämistä.

The Guardian käsitteli Saksan energiakäännettä enemmän kuin muut tarkastelemamme medialähteet. Se nosti esille erityisesti uusiutuvan energian omistusmuotojen tärkeyden Energiewenden ominaispiirteenä. The Guardianissa korostettiin, miten tämä ei vain lisää paikallista osallisuutta vaan myös horjuttaa olemassa olevia energiantuotannon valtarakenteita.

Unkarilainen mediakeskustelu sen sijaan oli pitkälti kuvailevaa, eikä siinä otettu vahvasti kantaa Saksan energiapolitiikkaan. Unkarissa korostui muita maita enemmän vastakkainasettelu ydinvoiman ja uusiutuvan energian välillä, erityisesti liittyen Unkarin uusin ydinvoimahankkeisiin.

Tutkimuksemme kiinnitti huomiota myös aiheisiin, jotka eivät nousseet vahvasti esille minkään maan mediakeskusteluissa. Kun vallitseva keskustelu oli talous- ja teknologiakeskeistä, muun muassa energiademokratia ja paikallinen osallistuminen päätöksentekoon jäivät vähälle huomiolle, vaikka juuri näitä aiheita on pidetty Saksan energiakäänteelle oleellisina. Myöskään energian kulutuspuolen ratkaisut ja energiansäästö eivät olleet esillä. Tällaisten aiheiden huomioiminen voisi monipuolistaa keskustelua Saksan energiapolitiikasta myös Suomessa.

Onnistuminen vai epäonnistuminen?

Saksan energiapolitiikan arviointi ei tiivisty kapeaan kysymykseen siitä, onko energiakäänne onnistunut vai ei. Vertaileva tutkimus osoittaa, kuinka erilaisia näkemyksiä Saksan onnistumisesta tai epäonnistumisesta esitetään Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Unkarissa. Arviointi riippuu katsojan ymmärryksestä mikä on hyvää energiapolitiikkaa. Eri ryhmät nostavat esille yksittäisiä asioita Saksan energiapolitiikasta onnistumisina tai epäonnistumisina ja joko kannustavat ottamaan mallia Saksasta tai varoittavat seuraamasta sen esimerkkiä. Näin unkarilaisen kollegani ihmettelemä suomalaisen keskustelun keskittyminen vaihtelevan tuotannon ongelmiin selittyy ainakin osittain teollisuuden ja tasaista sähköä tuottavan ydinvoiman vankalla roolilla suomalaisessa energiapolitiikassa. Selkeämpi energiapoliittinen keskustelu edellyttäisi taustaoletusten avaamista siitä mikä on energian rooli hyvässä yhteiskunnassa. Saksan esimerkki osoittaa, ettei kysymykseen voida vastata katsomalla pelkästään bkt- tai CO2 – käyriä, vaan kokonaisuuteen liittyy useanlaisia intressejä, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia.

KAMILLA KARHUNMAA


Kamilla Karhunmaa

VTM Kamilla Karhunmaa on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen taustansa on ympäristöpolitiikassa ja tieteen- ja teknologiantutkimuksessa. Karhunmaan väitöskirja tarkastelee energiapoliittisia keskusteluja Suomessa. Hän on kiinnostunut tiedon politiikasta, asiantuntijuudesta ja diskurssin roolista ympäristöpolitiikassa. Karhunmaa on aiemmin työskennellyt Turun yliopistossa ja ollut vuoden 2017-2018 tutkijavaihdossa Harvardin yliopiston Science, Technology and Society –ohjelmassa. Lisäksi hän on mukana YHYS ry:n hallituksessa. Oma sivu, Tuhat-profiili ja Twitter.


Satu Hassi

Satu Hassi on kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan pj ja sähkövoimatekniikan lisensiaatti.

Keskustelu Saksan Energiewendestä on ollut varjonyrkkeilyä ydinvoimasta

Nature-lehden artikkeli, jossa analysoidaan Saksan Energiewenden julkista kommentointia Suomessa, lähinnä sen perusteella miten Helsingin Sanomissa on asiasta kirjoitettu, osuu mielestäni suunnilleen oikeaan. Tosin oma muistinvarainen vaikutelmani kommentoinnin yleissävystä on voimakkaammin kielteisen puolella, joskin muistikuviini tietysti vaikuttaa kirjoittelu muissakin lehdissä, joita ovat esimerkiksi Kauppalehti, Tekniikka ja talous, Talouselämä sekä Energia.

Naturen artikkeli osuu oikeaan erityisesti siinä, että Suomen julkisuudessa on tuskin lainkaan puhuttu Energiewendestä ruohonjuuriliikkeenä, jossa on mukana miljoonia tavallisia
pientaloasukkaita, maanviljelijöitä ja pienyrittäjiä. Tämä johtuu ehkä siitä, että ajatus rivikansalaisista ja pienyrityksistä energiapolitiikan toimijoina – eikä pelkkinä asiakkaina – on Suomessa niin vieras. Naturen artikkelikin toteaa, mielestäni osuvasti, että ”Finland may be characterized as an inclusive corporatist state with a tradition of consensus policies, negotiated largely among existing interest groups. Energy policy has been driven by the aims of the energy-intensive industries, which supported the development of nuclear energy.”

Hyvin suuri osa Saksan Energiewendeä koskevasta raportoinnista suomalaisessa mediassa on rivien välissä ollut ydinvoimakeskustelua. Ne, jotka kannattavat ydinvoimaa, ovat halunneet esittää Energiewenden varoittavana esimerkkinä, todisteena siitä että hullusti käy jos ruvetaan ajamaan ydinvoimaa alas.

Tällöin on tuotu esille tuuli- ja aurinkovoiman syöttötariffin korkea kokonaiskustannus – ja unohdettu mainita, että tuo raha ei ole virrannut Saksan kansantaloudesta ulos, vaan on kiertänyt sen sisällä, toisin kuin esimerkiksi tuontiöljylasku. Sitäkään on suomalaisessa mediassa harvemmin mainittu, että tuuli- ja aurinkovoima ovat alentaneet sähkön keskimääräistä markkinahintaa, ja tämä vaikutus on ollut suurempi kuin näille sähköntuotantomuodoille syöttötariffin kautta maksettu tuki.

Uusiutuvan energian investointeihin kannustavan politiikan vaikutus uusien työpaikkojen luojana ja viennin lisääjänä on suomalaisessa julkisuudessa silloin tällöin mainittu. Sekin on kerrottu, kun aurinkopaneelien valmistus siirtyi halvemman työvoiman maihin. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta entistä halvemmat aurinkopaneelit ja tuulivoimalat ovat hyvä juttu, vaikka saksalaisen ja eurooppalaisen työllisyyden näkökulmasta asia ei ollutkaan iloinen.

Ehkä suurin yleinen väärinkäsitys Suomessa liittyy siihen, miten Energiewende on vaikuttanut hiilidioksidipäästöihin. Ne, jotka eivät Energiewendestä tykkää, ovat aina tuoneet isosti esille sen, jos Saksan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat nousseet edellisvuodesta.

Niinpä monella suomalaisella on mielikuva, että hiilen poltto ja päästöt ovat Saksassa 2000-luvulla kasvaneet. Todellisuus on kuitenkin toinen, päästöjen alenemistrendi on selvä, vaikka Saksan itse itselleen asettamaa tavoitetta vähentää päästöjä 40%:lla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna ei saavutetakaan. EUn yhteinen 20 %:n päästövähennystavoite sen sijaan on jo saavutettu. Vuosien 2003 ja 2017 välillä sähköntuotanto ydinvoimalla väheni 89,2 TWh, ja tuotanto uusiutuvilla kasvoi 171 TWh. Kivi- ja ruskohiilisähkön tuotanto aleni samana aikana 62,5 TWh. Poistuvaa ydinvoimaa ei korvattu tuomalla ranskalaista ydinsähköä, vaan päinvastoin sähkön vienti kasvoi 49,5 TWh.

Omasta mielestäni Saksan Energiewenden suurin vaikutus ilmastopolitiikkaan on sen kansainvälinen vaikutus. Saksa on yksi maailman suurista kansantalouksista. Se, että Saksa, yhdessä joidenkin muiden Euroopan maiden, kuten Tanskan kanssa, synnytti kotimaanmarkkinat tuuli- ja aurinkovoimalle, käynnisti näiden teknologioiden myönteisen kehityskierteen ja yksikköhintojen laskun. Sen tuloksena tuuli- ja aurinkovoima ovat nyt edullisimmat uuden sähköntuotannon muodot valtaosassa maailmaa.

En usko, että maailman valtioilla olisi vuonna 2015 ollut rohkeutta solmia Pariisin ilmastosopimusta, ellei jo silloin olisi tuntunut uskottavalta, että hyvinvoinnin tulevaisuus voidaan rakentaa uusien energiatekniikoiden varaan, ilman fossiilisia polttoaineita.

SATU HASSI
Takaisin ylös ↑


Paula Kivimaa

Paula Kivimaa on Senior Research Fellow Sussexin yliopistossa ja erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa.

Talous ja resurssikysymykset vaikuttavat tulkintoihin Saksan energiamurroksesta

Saksan Energiewende on varmasti eniten käytetty esimerkki energiamurroksesta kansainvälisesti. Antalin ja Karhunmaan Nature Energy –artikkeli on tärkeä avaus siitä, miten kansainvälisiä menestysesimerkkejä – tai epäonnistumisia – tarkastellaan mediakeskustelussa osin kontekstista irrallaani tai valikoidusti kontekstiin liittäen. Myös Suomen poliittisessa päätöksenteossa haetaan näkymiä ja esimerkkejä muualta, jolloin sekä tarkastellun maan että Suomen konteksti ovat tärkeitä.

Karhunmaan Versus-teksti kuvaa, kuinka talous, teknologia ja ydinvoima ovat usein olleet avainnäkokulmia, kun Energiewendesta on keskusteltu Suomen mediassa. Tämä sekä tutkijoiden Nature Energy –artikkeli viittaavat siihen, että median tulkinnat heijastelevat usein kyseisen maan vallitsevia poliittisia tavoitteita. Monesti talous on merkittävässä roolissa; Suomessa talouden rooli näkyy erityisesti ydinvoiman ja bioenergian korostumisessa energiapolitiikassa.

Iso-Britanniassa mediassa esiintyviä, osin ristiriitaisia tulkintoja aiheuttavat vuonna 2008 voimaan astuneen ilmastolain myötävaikutus uusiutuvaan energiaan, ja toisaalta ‘suuren kuusikon’ (‘the big six’) eli isojen energiayritysten intressit. Muiden maiden kokemuksia peilataan siis oman maan vallitsevasta näkökulmasta. Tämä selittää myös sen, miksi energiademokratiaan tai energiatehokkuuteen on kiinnitetty mediassa kovin vähän huomiota. Ne ovat aihealueita, jotka ovat jääneet liian vähälle poliittiselle huomiolle niin Suomessa, Iso-Britanniassa kuin Unkarissakin.

Tutkijat tekevät Nature Energy –artikkelissaan kiinnostavan havainnon siitä, miten keskustelu on muuttunut ajan myötä. Alun perin Energiawendea kuvailevat uutisjutut ovat muuttuneet ideologisesti latautuneimmiksi, kun Energiawenden olemassa olevaa energiajärjestelmää horjuttavat vaikutukset ovat tulleet esille. Tämä kytkeytyy keskusteluun energiamurroksen – tai minkä tahansa yhteiskunnallisen murroksen – häviäjistä ja voittajista. Ne, joilla on suotuisa asema nykyisen järjestelmän valtarakenteissa, kohtaavat suuren riskin joutua häviäjiksi energiamurroksessa. He voivat yrittää uusiutua (Apajalahti ym., 2017) tai taistella muutosta vastaan (Negro ym., 2012).

On suuryritysten tavoite sitten uusiutuminen tai pysyvyys muutosta vastaan taistelemalla, ovat niiden resurssit mittavammat kuin uusien tulokkaiden. Kontekstista riippuen resurssit voivat myös vaikuttaa mediakeskusteluun. Resursseihin kytkeytyy lisäksi työllisyysvaikutusten näkyvyys Energiawende –keskustelussa, kuten Karhunmaa toteaa Versus-tekstissään. Työpaikkojen uudelleen suuntaaminen kestävällä tavalla onkin todettu yhdeksi kestävän energiamurroksen kynnyskysymyksistä (Johnstone & Kivimaa, 2017). Kysymykset valtarakenteiden kytkeytymisestä mediakeskusteluun sekä siitä, miten ‘voittajat’ ja ‘häviäjät’ ovat esillä ja miten horjuminen näkyy uutisjutuissa ovat kiinnostavia jatkotutkimuksen aiheita.

Jo Versus-tekstin alussa tutkija tuo esille tärkeän kysymyksen siitä, mitä onnistunut energiapolitiikka tarkoittaa. Samalla tutkija itse osin vastaa siihen ottamalla kantaa, että keskustelu Energiewenden menestyksistä ja epäonnistumisista on liian kapeaa. Energiamurros tarkoittaa eri asioita eri maille, eri organisaatioille ja eri ihmisille – täten myös menestyksen mittari on eri, jos energiapolitiikkaa tarkastellaan pidemmällä aikavälilla ja laajemmin kuin nykyisen hallituksen intresseistä. Tällä kentällä on tilaa uudelle yhteiskuntatieteelliselle ja monitieteelliselle tutkimukselle.

Viitteet:
Apajalahti, E-L., Temmes, A., Lempiälä, T (2017). Incumbent organisations shaping emerging technological fields: cases of solar photovoltaic and electric vehicle charging. Technol. Anal. Strategic Manage. 1–14.

Johnstone, Phil; Kivimaa, Paula (2018). Multiple dimensions of disruption, energy transitions and industrial policy. Energy Research & Social Science 37: 260-265.

Negro, S.O., Alkemade, F., Hekkert M.P. (2012). Why does renewable energy diffuse so slowly? A review of innovation system problems, Renew. Sustain. Energy Rev. 16 (6) (2012) 3836–3846.

PAULA KIVIMAA
Takaisin ylös ↑