Tiededebatti

Suomen ja Ruotsin välisen rajan turvallistaminen ja arjen geopolitiikka vuoden 2015 laajamittaisen maahanmuuton yhteydessä

Rajat ja turvallistaminen tutkimuskohteena

Vuonna 2015 Suomeen saapui tilastojen mukaan 32 476 turvapaikanhakijaa, mikä on kymmenkertainen määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Suurin osa turvapaikanhakijoista saapui Ruotsin ja Haaparannan rajanylityspaikan kautta Tornion rajakaupunkiin. Suomen ja Ruotsin rajan ylittäminen on ollut Torniossa helppoa pohjoismaisen viisumivapaussopimuksen (1957) voimaantulosta lähtien. Kaupunki on tehnyt pitkään yhteistyötä Ruotsin Haaparannan kanssa ja rajan avoimuudesta on tullut tärkeä alueellinen voimavara ja imagotekijä.

Vuonna 2015 turvallisuusnäkökulma nousi hallitsevaksi tavaksi lähestyä Suomen ja Ruotsin välistä rajaa ja sen kautta tapahtuvaa maahantuloa. Valvonnan lisääminen EU:n sisärajalla esitettiin turvallisuutta lisäävänä ratkaisuna poikkeavaan tilanteeseen. Suomen valtio otti käyttöön tehostetun rajavalvonnan keinot ja turvapaikanhakijoiden rekisteröintiä toteuttamaan siirtyi muista valtion toimipaikoista satoja turvallisuusviranomaisia, poliiseja, rajavartioita ja varusmiehiä. Suomen ja Ruotsin välisen rajan ylittäminen niin sanotusti turvallistettiin.

Turvallisuusnäkökulman korostamiseen rajojen ja siirtolaisuuden yhteydessä suhtaudutaan akateemisessa kirjallisuudessa yleensä kriittisesti. Turvallisuuden tavoittelu johtaa usein lisääntyvään valvontaan ja tämän nähdään pidemmällä aikavälillä johtavan kaikkien yksilöiden vapauksien kaventumiseen. Lisäksi tutkimukset ovat myös osoittaneet, että turvallisuuden korostaminen johtaa paradoksaalisesti usein lisääntyneeseen pelon ilmapiiriin. Viimeaikaisessa tutkimuksessa huomiota on kuitenkin alettu kiinnittää myös siihen, että turvallisuuteen ja turvallistamiseen liittyviä kysymyksiä ei tulisi tarkastella ikään kuin kansalaisten yläpuolelta ohjautuvana kehityksenä. Tässä kehitystrendissä on korostettu, että turvallisuustutkimuksessa tulisi ottaa paremmin huomioon myös tavallisten kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuudet ja huolenaiheet.

Artikkelissani ”Rajan turvallistaminen ja poikkeustilan arjen geopolitiikka: Tornion kaupunki maahantulon reittinä syksyllä 2015” raportoin ja analysoin Tornion kaupungissa toteuttamani tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella sitä, miten paikalliset ihmiset kokevat rajan ja turvapaikanhakijoiden maahantulon käytännöt, sekä miten oma osallisuus ja asema vaikuttavat turvallisuuden tunteen muodostumiseen. Lähtökohtana paikallisen tason tarkastelussa on turvallistamisen moniulotteisuus. Lisäksi kiinnitetään huomiota turvallisuusnäkökulman korostamisen mahdollisiin vaikutuksiin yhteiskuntaan. Tutkimuksen näkökulma rajautuu suomalaisen yhteiskunnan toimijoiden kokemuksiin ja rajoille paikallistasolla liitettäviin geopoliittisiin merkityksiin.

Turvapaikanhakijoiden vastaanottotyö Tornion kaupungissa

Vuoden 2015 laajamittainen turvapaikanhakijoiden saapuminen Ruotsin kautta Suomeen nähtiin Suomessa kansallisena ja kansainvälisenä poikkeustilana. Torniossa tekemissäni haastatteluissa tuotiin esille tilanteen hämmentävyys paikallisten asukkaiden näkökulmasta. Siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantulo ja rajavalvonnan puuttuminen aiheuttivat huolta ja jopa pelon tunteita. Haastattelukertomuksissa huoli liitettiin erityisesti laajamittaisen maahantulon ensimmäisiin viikkoihin ennen laajennetun rajavalvonnan aloittamista. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että valtion toimenpiteet Torniossa lisäsivät paikallisten asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Toisaalta esille nousi myös se, kuinka turvallisuusviranomaisten näkyminen maisemassa toimi ikään kuin hälytysmerkkinä; eli jotain hyvin poikkeuksellista on meneillään.

Tornion kaupunki näyttäytyi turvapaikanhakuprosessissa ensisijaisesti kauttakulkureittinä. Suurin osa tulijoista viipyi alueella korkeintaan muutaman päivän ajan. Varsinainen järjestelykeskus perustettiin Tornion vanhan yhteislyseon rakennuksen tiloihin syyskuun 22. päivä 2015. Haastattelukertomuksissa voi nähdä selkeän muutoskohdan ennen ja jälkeen järjestelykeskuksen perustamista ja valtion interventiota rajalle. Torniolaisten kertomuksissa järjestelykeskusta kuvataan ikään kuin paluuna järjestyksen aikaan. Juuri valtiollisen tilan järjestyneisyys poikkeusajan keskellä nousi haastatteluissa esille turvallisuuden tunnetta lisäävänä tekijänä. Moni haastateltava toivoi, että rajalla olisi myös muina aikoina enemmän valvontaa, sillä tehostetussa valvonnassa paljastui normaalia enemmän muun muassa huumausainerikoksia.

Turvapaikanhakijoiden saapuminen Tornioon teki Suomen ja Ruotsin välisen rajan näkyväksi paikallisille uudella tavalla. Median uutisoinnin kautta Tornion tilanteesta muodostui mielikuva turvallisuusuhkasta. Turvapaikanhakijoita vastaanottavien ja avustavien henkilöiden haastattelukertomuksissa esille nousivat kuitenkin yhteistyön merkitys ja onnistumisen kokemukset. Useiden paikallisten toimijoiden kertomuksista paistoi tyytyväisyys siihen, että omalla toiminnalla on pystynyt vaikuttamaan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Osalle haastateltavista ajanjakson aikana muodostunut uusi toimijuus ja roolit nousivat merkittäviksi ja voimaannuttaviksi kokemuksiksi. Kolikolla on myös kääntöpuolensa: moni avustustyössä mukana ollut haastateltava oli kuullut tuttaviltaan tai vierailta kritiikkiä siitä, että oli mukana vastaanottotyössä. Tämä kuvastaa hyvin myös muissa ajanjaksoa tarkastelleissa tutkimuksissa esille tullutta, polarisoitunutta yhteiskunnallista ilmapiiriä. Haastateltavien saama kritiikki kertoo siitä, että myös Torniossa muodostui uudenlaista maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoita vastustavaa geopoliittista toimijuutta.

Turvallisuutta yhteistyöllä – yhteistyö turvallisuutena

Eri toimijoiden yhteistyön merkitys korostui turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Kunnilla ja keskeisillä järjestöillä, erityisesti Suomen Punaisella Ristillä on ollut merkittävä rooli turvapaikanhakijoiden tukitoimintojen, asumisen ja ensikotouttamisen järjestämisessä. Myös Tornion kaupungin viranomaiset osallistuivat monin eri tavoin turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja hätämajoitustilojen järjestämiseen.

Paikallisten toimijoiden haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että turvallisuusnäkökulma arjen toiminnoissa perustui yhteistyöhön ja luottamukseen. Turvallisuuskäytäntöihin osallistuvat useat eri toimijat, myös itse turvapaikanhakijat, jotka haastateltavien mukaan osallistuivat yhteisen turvallisuuden ylläpitämiseen järjestelykeskuksessa auttamalla ja niin sanotusti ”pitämällä oman porukan kasassa”. Kansalaisjärjestöjen työntekijöiden haastatteluissa nousi kuitenkin esille, että joidenkin paikallisten henkilöiden avustustyön tarkkailu ja vastustus avustustyötä kohtaan oli tuntunut uhkaavalta.

Tutkimuksen perusteella esitän, että turvallistamisen diskurssi ja käytännöt ovat moniulotteisia ja osin jopa ristiriidassa keskenään, ja tämä tulisi huomioida paremmin myös tutkimuksessa. Ristiriitaisuutta kuvaa osaltaan valtiovallan samanaikaisesti toteuttama eri ryhmien ja toimintojen turvaaminen. Esimerkiksi poliisivalvonta kohdistui maahanmuuttoa vastustavien ja puolustavien mielenosoituksiin, turvapaikanhakijoiden olosuhteiden ja turvapaikkaprosessin valvontaan sekä kolmannen sektorin työntekijöiden ja vapaaehtoisten auttajien toiminnan turvallisuuteen. Myös rajat ylittävä yhteistyö nähtiin tärkeänä toimintojen ja toimijoiden turvallisuuden näkökulmasta. Suomen poliisi huolehti avustajien ja turvapaikanhakijoiden turvallisuudesta Suomen puolella ja Ruotsin poliisi turvasi suomalaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa Haaparannan puolella sijaitsevalla yhteisellä linja-autoasemalla.

Paikallisten toimijoiden haastatteluissa korostui vahva luottamus turvallisuusviranomaisiin ja yhteistyö turvapaikanhakuprosessin eri vaiheissa. Paikallisten viranomaisten rooli kasvoi valtakunnallisesti merkittäväksi ja he toimivat yhteistyössä eri tason turvallisuusasiantuntijoiden kanssa sekä neuvottelivat järjestelyistä muun muassa ministeriöiden edustajien kanssa. Asioiden sujuminen ja osallistuminen loivat hallinnan tunnetta ja turvallisuutta myös kansalaisjärjestöjen toimijoille ja vapaaehtoistoimijoille. Valtion, kuntien ja kansalaisjärjestöjen kiinteä yhteistyö onkin jälkikäteen nähty ehkä merkittävimmäksi tekijäksi siinä, että kaikki vuoden 2015 turvapaikanhakijat saatiin vietyä turvapaikkaprosessin ensimmäisen vaiheen läpi.

Eri toimijoiden yhteistyö ei kuitenkaan ollut täysin kitkatonta. Valtiovallan päätökset ja vastaanottokeskusten perustamiseen liittyvä paine kunnissa kiinnittivät paikallisten kuntapäättäjien huomion kaupunkien ja valtion suhteeseen ja siihen, kuinka se määritellään poikkeustilan aikana. Kaupungin viranomaiset kuvasivat, kuinka valtiovallan edustajat toimivat kunnan hallinnollisella alueella yhteistyössä, mutta kuitenkin viimekätistä päätäntävaltaa rajakysymyksissä ja turvapaikkaprosessin järjestämisessä pitävänä suvereenina toimijana. Lisäksi valtion rajalla tekemän intervention voidaan todeta muodostaneen lopulta suuren kontrastin Torniossa ja Haaparannalla vuosikymmeniä tehdylle paikalliselle rajayhteistyölle. Poikkeustilan aikana turvallisuusnäkökulma korostui ja pitkäaikainen työ rajaesteiden poistamiseksi ja rajan avoimuuden lisäämiseksi näyttäytyi toissijaisena. Toisaalta yhteistyösuhteiden olemassaolo ja niiden kautta rakentuva luottamus edesauttoivat sujuvaa vastaanotto- ja avustustyötä.

On myös muistettava, että EU:n sisärajoilla rajakontrollin lisääminen ei ole ainoastaan kansallinen kysymys vaan laajempi naapurivaltioiden ja unionin jäsenmaiden suhteita määrittävä kysymys. Suomen ja Ruotsin rajalla toimeenpantiin niin kutsuttu tehostettu rajavalvonta ja tullivalvonta, joka mahdollistaa erään viranomaisen sanoja lainaten ”valikoidumman tarkastuksen”. Suomessa ei siis otettu käyttöön Schengen rajasäännöstön (2006) mahdollistamaa rajatarkastusten väliaikaista palauttamista kuten on tapahtunut muun muassa Ruotsin ja Tanskan välisellä rajalla.

Yhteenveto: Turvallisuus tavoitteena ja paradoksina

● Epäsäännöllisen maahantulon valvonta ja turvallisuusviranomaisten toiminta Tornion rajanylityspaikalla koettiin Suomen ja Ruotsin raja-alueella pääasiassa positiivisena asiana.
● Raja-alueen paikalliset toimijat eivät ole ainoastaan rajaan kohdistuvan turvallisuuspuheen kohteita ja myötäilijöitä vaan myös aktiivisia toimijoita.
● Turvallisuuden tunteen muodostumisessa ja ylläpitämisessä yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä on tärkeä merkitys.
● Turvallisuuspuhe, kuten myös turvallisuuden tutkimus, sisältää paradoksin: Pelkotuntemusten nimeäminen ja analysoiminen on tärkeää turvallisuuden tunteen palauttamiseksi, toisaalta pelkoja esille nostava keskustelu voi pahimmassa tapauksessa vahvistaa yhteiskunnallista ja kulttuurista vastakkainasettelua.

KESKEISET KÄSITTEET

Siirtolainen: Pysyvästi toiseen maahan eri syistä asumaan ja työskentelemään muuttanut henkilö.
Turvapaikanhakija: Henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua toisesta maasta. Tehostettu rajavalvonta: Tehostetun rajavalvonnan keinoina ovat tiivis yhteistyö eri viranomaisten (poliisi, rajaviranomaisten, maahanmuuttovirasto, tulli) välillä rajanylityspaikoilla ja sisämaassa sekä tehostettu ulkomaalaisvalvonta.
Dublinin asetus: Asetuksen pääperiaate on, että henkilön turvapaikkahakemus käsitellään vain yhdessä valtiossa. Sopimuksessa ovat mukana EU:n jäsenvaltiot, Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein. Vastuuvaltion selvittää se maa, jossa hakija on jättänyt ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa.
Schengen alueen rajavalvonta: Schengen alueeseen kuuluvat maat voivat poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoilleen, mikäli yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen katsotaan kohdistuvan vakava vaara. Valvonnan pituus saa olla enintään 30 päivää, poikkeuksellisesti pidempään säännöstössä säädetyin ehdoin tai vakavan vaaran ennakoidun keston ajaksi.
Järjestelykeskus: Paikka, johon majoitetaan ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia ja joka järjestää heidän vastaanottopalvelunsa. Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, ettei heitä voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus.
Vastaanottokeskus: Paikka, johon kansainvälistä suojelua hakeva ja tilapäistä suojelua saava majoitetaan ja joka järjestää kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan vastaanottopalvelut. Suomessa vastaanottokeskuksista suurin osa on Suomen Punaisen Ristin ylläpitämiä.

Lähteet: Sisäasiainministeriö; Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 746/2011 FINLEX

EEVA-KAISA PROKKOLA

Alkuperäinen artikkeli Suomen ja Ruotsin välisen rajan turvallistaminen ja arjen geopolitiikka vuoden 2015 laajamittaisen maahanmuuton yhteydessä. löytyy täältä. Prokkola, Eeva-Kaisa. Alue & Ympäristö (2018), 47(1), 3-16

Eeva-Kaisa Prokkola

Eeva-Kaisa Prokkola toimii Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä aluepolitiikan ja aluekehityksen yliopistotutkijana. Prokkolalla on dosentuuri ihmismaantieteen (erityisesti rajatutkimus) alalta Itä-Suomen yliopistossa. Prokkola on mukana Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa tutkimuskonsortiossa Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat (GLASE). Prokkola on julkaissut runsaasti rajoihin, rajojen hallintaan ja aluekehitykseen liittyvistä teemoista erityisesti Euroopan unionin ja Pohjoismaiden kontekstissa. Häntä kiinnostavat erityisesti liikkuvuuden, erityisesti matkailun ja siirtolaisuuden hallinnan teemat ja niiden suhde alueelliseen transformaatioon


Saara Koikkalainen

Saara Koikkalainen on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa (Soc&Kom). Hänen sosiologian väitöskirjansa käsitteli korkeastikoulutettujen suomalaisten työkokemuksia EU-maissa. Lisäksi on hän tutkinut esimerkiksi muuttoliikepäätöksentekoa ja irakilaisia turvapaikanhakijoita Suomessa. Hänen nykyinen tutkimuksensa keskittyy pohjoismaisten muuttajien kokemuksiin Lontoossa Brexit-prosessin.

Rajan tuntumassa eläneet ihmiset näkivät ja kokivat Torniossa ”eurooppalaista pakolaiskriisiä” värittäneiden mustan ja valkoisen lisäksi niitä kuuluisia harmaan sävyjä, jotka mediadiskursseissa usein jäävät piiloon

Eeva-Kaisa Prokkola analysoi Alue & Ympäristö –lehden artikkelissaan (2018) rajan turvallistamista ja poikkeustilan arjen geopolitiikkaa Suomen ja Ruotsin rajalla Torniossa. Tutkimus kohdistuu tuohon poikkeukselliseen aikaan vuonna 2015, jolloin muutaman kuukauden aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä saapui Suomeen hakeakseen täältä turvapaikkaa. Monet heistä olivat matkustaneet jopa kymmenen eurooppalaisen maan halki matkalla kohti pohjoista. Viimeinen rajanylitys tapahtui monien kohdalla Prinsessa Victorian mukaan nimetyllä torilla, joka yhdistää Haaparannan ja Tornion kaupungit. Vilkkaimpana aikana rajan ylitti yli 500 turvapaikanhakijaa päivässä. Yleensä Ruotsin puolella Ikeassa käyvä suomalainen tai Tornion Rajalla-kauppakeskuksessa vieraileva ruotsalainen ei valtioiden rajaa edes huomaa.

Prokkolan teksti tarkastelee sitä, miten paikalliset ihmiset tässä tilanteessa kokivat rajan ja turvapaikanhakijoiden maahantulon käytännöt. Osana maahantulon hallintaa Suomen valtio suoritti tehostettua rajavalvontaa ja perusti Tornioon järjestelykeskuksen, josta tulijat lähetettiin eri puolille Suomea kiireellä perustettaviin uusiin vastaanottokeskuksiin. Prokkolan teksti haastaa näkemystä siitä, että tämänkaltaisella maahanmuuton ja kansallisvaltioiden rajojen turvallistamisella viranomaisvoimin olisi aina pelkästään kielteisiä vaikutuksia, jotka johtaisivat lisääntyvään valvontaan, uhkakuviin ja lopulta kaikkien yksilöiden vapauksien kaventumiseen.

Tämä on tärkeä näkökulma, sillä pakolaiskriisinä tunnettu aika oli monimuotoinen ja poikkeusajallinen tilanne, jonka eri osapuolet kokivat hyvin eri tavoin. Tutkimushankkeessamme Matkalla ajassa ja paikassa – turvapaikanhakijat pohjoisessa Suomessa (Koneen säätiö 2016-2018) haastattelimme turvapaikanhakijoita, vastaanottokeskusten työntekijöitä ja vastaanottokeskusten naapurissa asuvia ihmisiä. Kaikki he elivät omalla tavallaan erikoislaatuista aikaa: turvapaikanhakijat toivoivat uutta alkua elämälleen, uusien keskusten työntekijät pyrkivät täyttämään Maahanmuuttoviraston poukkoilevia ohjeistuksia samalla, kun opettelivat omia työtehtäviään, ja naapurit pohtivat asuinalueensa muutosta ja lastensa turvallisuutta. Nämä ryhmät kohtasivat toisiaan vastaanottokeskusten arjessa ja niiden ympärillä – ja sosiaalisessa mediassa kiertäneistä uhkakuvista poiketen – naapuruston arki jatkui kuitenkin aika lailla tavanomaisena.

Myös Prokkolan haastattelemien ihmisten arki ”maailman rauhallisimmalla rajalla” muuttui kriisin myötä. Turvallisuus- ja käytännön syistä rajalle sijoitettiin satoja turvallisuusviranomaisia ja sotilaita, jotka vastasivat laajennetusta rajavalvonnasta ja turvapaikanhakijoiden rekisteröinnistä. Prokkola kuvaa artikkelissaan kiinnostavasti sitä, kuinka sotilaiden läsnäolo toisaalta lisäsi pelkoja, mutta myös antoi ihmisille kuvan hallinnasta ja lupauksen siitä, että viranomaiset pystyvät hoitamaan tilanteen. Valtiovallan turvaamistoimet voitiin siis nähdä myös turvallisuuden tunnetta lisäävänä tekijänä sekä luottamuksen rakentamisena kansalaisten ja viranomaisten välille.

Koska vuoden 2015 tapahtumia käsiteltiin niin laajalti sosiaalisessa mediassa, poliittisissa keskusteluissa ja tiedotusvälineissä erilaisten uhkien ja turvattomuuden lisääntymisen kautta, on tärkeää, että tätä tulkintaa haastavia tutkimustuloksia julkaistaan. Prokkolan artikkeli ottaa osaa tärkeisiin tieteellisiin keskusteluihin, mutta se myös dokumentoi kiinnostavaa historiallista ajankohtaa. Rajan tuntumassa eläneet ihmiset, kansalaisjärjestöjen aktiivit, virkamiehet ja operaatioon mukaan komennetut sotilaat ja poliisit näkivät ja kokivat Torniossa ”eurooppalaista pakolaiskriisiä” värittäneiden mustan ja valkoisen lisäksi niitä kuuluisia harmaan sävyjä, jotka mediadiskursseissa usein jäävät piiloon.

SAARA KOIKKALAINEN

Takaisin ylös ↑


Sampo Kangastalo

Sampo Kangastalo toimii Tornion kaupungilla kehitysjohtajana ja keskushallintopalvelujen toimialajohtajana. Keskushallinnon toimiala koostuu neljästä palveluyksiköstä, joita ovat hallinto- ja kehittämispalvelut, talous- ja hankintapalvelut, henkilöstö- ja työllisyyspalvelut ja tietohallintopalvelut. Kangastalo vastaa työssään mm. toimialansa toiminnasta ja taloudesta, kaupungin kehittämistyöstä, strategiaprosessista sekä osallistuu kv-yhteistyöhön eri foorumeilla. Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat mm. strategiatyö, liikennepolitiikka ja rajayhteistyö.

Torniossa rajatarkastukset ja järjestelykeskus lisäsivät lopulta kuntalaisten turvallisuuden tunnetta

Torniossa elettiin syksyllä 2015 poikkeuksellista aikaa monessakin mielessä. Euroopan pakolaiskriisi konkretisoitui pohjoisessa rajakaupungissa, jonka kautta saapui Suomeen tuhansia turvapaikanhakijoita. Lähes samanaikaisesti Torniossa aloitti työssään myös uusi kaupunginjohtaja, jonka ensimmäisiä työtehtäviä oli pakolaiskriisin toimenpiteiden hoitaminen paikallistasolla yhteistyössä lukuisten viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa yli valtakunnanrajojen.

Eeva-Kaisa Prokkola toteaa artikkelinsa alussa, että akateemisten tutkimusten mukaan rajan turvallistaminen ja turvallisuuden korostaminen johtaa paradoksaalisesti usein lisääntyneeseen pelon ilmapiiriin. Väitän, että ainakin Torniossa rajatarkastukset ja järjestelykeskus lisäsivät lopulta kuntalaisten turvallisuuden tunnetta alkuvaiheen hämmennyksen ja epäilysten jälkeen. Erityisesti kuntalaisia mietitytti järjestelykeskuksen sijainti kaupungin ydinkeskustassa, mutta julkinen keskustelu laantui, kun järjestelykeskuksen liepeillä ei ilmennytkään isompia järjestyshäiriöitä. Myös Prokkolan tutkimuksen yhteydessä tekemät haastattelut tukevat tätä näkökulmaa, sillä hän toteaa valtion toimenpiteiden lisänneen Torniossa paikallisten asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Toisaalta itselleni jäi sellainen mielikuva, että närkästyksen tai vähintään hämmästyksen ilmapiiri lisääntyi enemminkin Ruotsin Haaparannalla, jossa ei täysin ymmärretty Suomen toteuttamaa turvapaikkapolitiikkaa (rajavalvonta, järjestelykeskus). Mielestäni Torniossa suhtautuminen rajan turvallistamiseen oli hyvinkin pragmaattinen ainakin keskeisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden taholta. Mielipiteet toki jakautuivat Torniossakin.

Prokkolan artikkelista käy myös ilmi, että useat paikalliset toimijat olivat tyytyväisiä omaan toimintaan osana järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Vaikka myös toisenlaisia näkökulmia esitettiin, niin pääosin Torniossa haluttiin olla mieluummin osa ratkaisua kuin ongelmaa varsinkin, kun yhteistyöpyyntö tuli kansalliselta tasolta. Tästä johtuen esimerkiksi paikallistasolla toimijoiden välinen yhteistyö oli alusta lähtien hyvin laajaa (mm. kaupunki, viranomaiset, seurakunnat, oppilaitokset, vapaaehtoisjärjestöt) ja poikkeustilanteessa ymmärrettiin laajamittaisen yhteistyön tarve yli toimija- ja hallintorajojen valtakunnan tasolle saakka. Myöhemmin moni on kokenut Torniossa ylpeyttäkin tilanteen hoidosta. Toki helpotustakin oli ilmassa, kun tilanne normalisoitui ja rajavalvonta sekä järjestelykeskus purettiin. Tornion ja Haaparannan kaupunkien välillä yhteistyö sujui erittäin hyvin koko pakolaiskriisin ajan.

Prokkolan tutkimuksesta ja artikkelista ei käy ilmi, että paikalliseen mielipideilmastoon Torniossa saattoi vaikuttaa jonkin verran myös pakolaiskriisin aiheuttama taloudellinen hyvinvointi torniolaisille yrittäjille. Esimerkiksi paikalliset ravintolat ja majoituspaikat olivat kuukausia täynnä viranomaisten ja median edustajia. Lisäksi liikennöitsijät kuljettivat tauotta turvapaikanhakijoita Tornion järjestelykeskuksesta vastaanottokeskuksiin ympäri Suomea. Tornioon perustettu vastaanottokeskuskin työllisti paikallisia. Kaupunki puolestaan sai tyhjilleen jääneelle lukiorakennukselle muutamaksi kuukaudeksi uuden käyttötarkoituksen vuokralaisineen ja lisäaikaa rakennuksen jalostamiselle uuteen käyttöön. Tällä hetkellä entistä lukiorakennusta ollaan muuttamassa pysyvästi hotellikäyttöön ja järjestelykeskuksen aikakausi väritti entisestään historiallisen rakennuksen tarinaa.

Artikkelissa ei myöskään sivuta juurikaan Rajat kiinni -mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia, jotka olivat oma lukunsa pakolaiskriisin hoidossa. Jännitteet rajakaupungissa kasvoivat ja kaikki kulminoitui valtakunnan rajalle, jossa mielenosoitukset pidettiin. Kahakan ainekset olivat ilmassa (osin median nostattamana), mutta lopulta mielenosoitukset olivat onneksi rauhallisia tapahtumia. Keskustelua ne kuitenkin herättivät ja osalle paikallisista toimijoista oli tärkeää tällöin valita puolensa ja näyttää mielipiteensä julkisesti. Mielestäni mielenosoituksilla oli suurempi, vaikkakin mittakaavaltaan vähäinen, negatiivinen vaikutus TornioHaparandan rajattoman rajan imagolle, kuin esimerkiksi rajatarkastuksilla ja järjestelykeskuksella.

Kolmas mielenkiintoinen elementti, josta olisi suonut olevan enemmänkin analysointia, on Tornion ja TornioHaparandan saama laaja kansainvälinen mediahuomio ja ylipäänsä median vaikutus pakolaiskriisin hoidossa. Paikallisesti media-analyysiä ei ehditty tekemään kaiken kiireen keskellä, mutta sittemmin olisi ollut mielenkiintoista saada kaupunkien käyttöön tutkittua materiaalia, jossa olisi analysoitu suomalaisen, ruotsalaisen ja kansainvälisen median suhtautuminen (positiivinen, negatiivinen, neutraali) tilanteeseen. Joka tapauksessa TornioHaparanda nousi jälleen vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä maailmanpolitiikassa yhdeksi hotspotiksi kuten sata vuotta sitten maailmansotien aikanakin.

Prokkolan artikkelin lopussa esittämä yhteenveto ja tutkimuksen johtopäätökset ovat mielestäni perusteltuja ja pääosin samankaltaisia kuin oma mielikuvani asioiden kulusta.

SAMPO KANGASTALO

Takaisin ylös ↑