Teksti pohjautuu vertaisarvioituun artikkeliin, joka on luettavissa täältä. Kettunen, M. (2021). “We need to make our voices heard”: Claiming space for young people’s everyday environmental politics in northern Finland. Nordia Geographical Publications, 49(5), 32-48.
Tutkimusten mukaan nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristömme tilasta ja sen elinkelpoisuudesta. Vuoden 2018 Nuorisobarometrissä 67% nuorista ilmoitti kokevansa turvattomuutta tai epävarmuutta ilmastonmuutoksesta. Nuorten huoli näkyy myös heidän toiminnassaan. Yksi tunnetuimmista toimintamuodoista on vuonna 2019 maailmanlaajuiseksi ilmiöksi kasvaneen Fridays for Future -ilmastoliikkeen koululakot ja mielenosoitukset, jotka ovat vallanneet niin kadut kuin median.
Ensimmäiset laajamittaiset koululaisten ilmastolakot nähtiin perjantaina 15. maaliskuuta 2019. Lapset ja nuoret jalkautuivat Eduskuntatalon portaille ja kunnantalojen edustoille vaatimaan päättäjiltä ripeitä ilmastotoimia. Ilmastolakoista on kehkeytynyt erityisesti kaupungissa asuville ja vaikuttaville nuorille ominainen poliittisen toiminnan muoto. Sen kautta he pyrkivät tuomaan ääntään kuuluviin ja vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.
Lakkojen kaltaiset ulkoparlamentaariset vaikuttamiskeinot ovat valtavirtaistuneet nuorten keskuudessa. On kuitenkin tärkeä kiinnittää huomiota myös kaupunkikeskusten ulkopuolella asuviin nuoriin sekä arkisempaan ilmastotoimijuuteen.
Nuorten kiinnostus ilmastolakkoihin kasvussa ympäri Suomen
Selvitin tutkimuksessani pohjoissuomalaisten 9.-luokkalaisten nuorten näkemyksiä ja ympäristöpoliittista toimijuutta kolmessa kaupunki- ja maaseutukunnassa keväällä 2019. Etenkin pienissä maaseutukunnissa asuvat nuoret käsittivät ilmastolakot ja -mielenosoitukset lähinnä Etelä-Suomen ja suurempien kaupunkien jutuksi.
”Ei minun tietääkseni ole hirveästi täällä meidän kunnassa lakkoiltu tai marssittu. Mutta on puhuttu siitä mitä maailmalla ja Suomen tuolla eteläosissa tapahtuu.”
Sitä vastoin nuorten tietoisuus ympäristökysymyksistä ja omista vaikutusmahdollisuuksista näytti lisääntyvän kevään mittaan myös siellä, missä varsinaisia lakkoja ei järjestetty. Ilmastolakot sekä niiden aikaansaama kansainvälinen ja kansallinen liikehdintä nousivat puheenaiheeksi myös pohjoissuomalaisten kuntien kouluissa, oppitunneilla ja koulun käytävillä kuin sosiaalisessa mediassa, kaveriporukoissa ja perhepiireissäkin.
Näitä keskusteluja käydessään nuoret asemoivat itsensä osaksi yhteiskuntapoliittisia ja globaaleja kehityskulkuja, ottavat kantaa ja haastavat toisiaan ”politiikkaa puhuessaan”. Mielenosoitusten ja lakkojen lisäksi nuorten poliittinen toiminta ja osallistuminen ulottuukin varsinaisia ilmastolakkoja arkisempiin toimiin ja käytänteisiin.
Nuoret harjoittavat myös arkisempaa ympäristöpolitiikkaa
Monet epämuodolliset ja arkiset toimintamuodot, niin sanottu arkipäivän ympäristöpolitiikka, nousivat tärkeiksi osallistumisen muodoksi tutkimukseen osallistuneiden 15–16-vuotiaiden nuorten kohdalla. Alaikäisinä nämä nuoret eivät voi äänestää tai asettua ehdolle vaaleissa. Siitä huolimatta he voivat olla poliittisia toimijoita. Lakkoihin ja mielenosoituksiin osallistuminen on itseasiassa vain pieni osa nuorten arkielämässä harjoittamasta ympäristöpolitiikasta, jonka kautta nuoret omaa ympäristökansalaisuuttaan rakentavat.
Moni nuori niin kaupunki- kuin maaseutukunnassa oli myös sitä mieltä, että lakkoilun tai muun muodolliseen politiikkaan vaikuttamisen sijaan he mieluummin vaikuttavat omilla arkisilla toimillaan ja valinnoillaan. Tällaista arjen moninaista ympäristöpolitiikkaa nuoret harjoittavat poliittisten debattien seuraamisen ja politiikan puhumisen lisäksi esimerkiksi omien elämäntapaan liittyvien valintojen kautta. Moni nuori kertoi esimerkiksi suosivansa kasvisruokaa tai liikkuvansa lihasvoimin auton tai mopon sijaan
”Ennemmin otan pyörän ku meen mopolla.”
Lukemalla myös arkisemmat, yksityisemmät ja epävirallisemmat toimet poliittisen toiminnan piiriin nämä tutkimushavainnot moninaistavat käsitystämme nuorten poliittisesta toimijuudesta. Havainnot myös haastavat yleistä käsitystä siitä, että nuoret olisivat ikänsä puolesta epäpoliittisia toimijoita tai he eivät olisi kiinnostuneita politiikasta. Päinvastoin, myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että nuoret ottavat kantaa ja osallistuvat itselleen tärkeisiin asioihin oman arkensa ja toimintamahdollisuuksiensa puitteissa.
Toisaalta tutkimuksessa oli mukana myös niitä nuoria, jotka eivät ole erityisemmin kiinnostuneet ympäristöasioista eivätkä koe omia arkisia valintoja tai elämäntapoja tärkeinä vaikuttamisen keinoina. Heille ilmastolakot näyttäytyivät ennemmin tilaisuutena lintsata koulusta kuin tärkeinä osallistumisen paikkoina. Onkin tärkeää muistaa, etteivät kaikki nuoret koe tarvetta vaikuttaa.
Suomalaisen koulujärjestelmän yksi keskeisiä tavoitteita on kasvattaa nuoret aktiivisiksi kansalaisiksi. Nuorten omaehtoiseen ympäristövaikuttamiseen ei kuitenkaan aina suhtauduta suopeasti.Kuva: Callum Shaw/Unsplash.
Aikuiset kyseenalaistavat nuorten omaehtoista osallistumista
Suomalaisen koulujärjestelmän yksi keskeisiä tavoitteita on kasvattaa nuoret aktiivisiksi kansalaisiksi. Myös ympäristökasvatuksessa pyritään nuorten aktiivisen toimijuuden edistämiseen. Nuorten omaehtoiseen toimintaan ja aktiivisuuteen ei kuitenkaan aina suhtauduta suopeasti.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorten arkinen ympäristöpolitiikka ja omaehtoinen toiminta herätti myös vastustusta ja kitkaa. Erityisesti aikuiset kyseenalaistivat nuorten omaehtoista osallistumista. Monesti lakkoihin osallistuminen tulkittiin ensisijaisesti lintsaamisena eikä niinkään poliittisena aktiivisuutena ja haluna vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tutkimukseen osallistuneet nuoret kertoivat, että etenkin vanhemmat ja opettajat olivat suhtautuneet varsin nihkeästi nuorten haluun vaikuttaa mielenosoituksin ja lakoin.
”Musta se oli niinku tosi tyhmä juttu, että jos nuoriso pystyy vaikuttamaan, niin miksi se kielletään sillon.”
Aikuiset myös raamittivat ja rajoittivat nuorten omaehtoista toimintaa. Nuoria kiellettiin osallistumasta kaupungissa järjestettyihin koululakkoihin. Toisella maaseutupaikkakunnalla nuoret pohtivat vaihtoehtoisia tapoja osoittaa tukensa ilmastolakkoileville nuorille, sillä koulu oli jälki-istunnon uhalla kieltänyt nuoria osallistumaan maaliskuun koululakkoon. Nuorten omasta aloitteesta oppilaskunta järjesti ilmastomarssin koulun jälkeen, jotta ylimääräisiksi katsottuja poissaoloja ei tulisi.
Paikallinen toimintakulttuurikaan ei aina tue nuorten toimijuutta
Myös ikätoverit ja luokkakaverit tuomitsivat helpommin arkiset ja yksityiset ympäristöpolitiikan muodot, kuten ruokavalioon tai elämäntapaan liittyvät valinnat. Haastamalla toistensa toimintaa ja ottamalla kantaa toistensa tekoihin nuoret näin harjoittivat arkipäivän politiikkaa ja muodostivat omaa suhdettaan ympäristöpolitiikkaan.
Koulut oppitunteineen ja välitunteineen olivat tässä keskeisiä toiminnan paikkoja: nuoret kuvailivat oppitunneilla ja kaveriporukoissa käytyjä eripuraisiakin keskusteluja esimerkiksi yksilön vastuista ja velvollisuuksista globaalin ympäristökriisin aikakaudella. Toisella maaseutupaikkakunnalla nuoret nostivat esiin myös riidaksi äityviä sanailuja omien ruokavaliovalintojen vaikutuksista ja henkilökohtaisista merkityksistä. Joskus nuorten keskinäinen kanssakäyminen kärjistyi koulukiusaamiseksi ja toisten nimittelyksi.
”Mutta täällä, ihmiset ei välitä. Yhtään.”
Myöskään kotikunnan tai asuinpaikan tarjoamat mahdollisuudet eivät välttämättä tue nuorten kuntalaisten toimintaa tai toiveita huomioida ympäristö omassa arjessaan. Maaseutukuntien nuoret nostivat esimerkkinä muovijätteen kierrättämisen. Sen käytänteet vaihtelevat kunnittain ja esimerkiksi muovin kierrättäminen ei välttämättä ole mahdollista. Ympäristötietoisten nuorten keskuudessa tämä herätti ristiriitaisia tunteita ja vaikutti vahvistavan ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa paikalliseen, ei niin ympäristöystävälliseksi koettuun toimintakulttuuriin ja tapoihin.
Nuorten muutosvoimaisen toimijuuden tukeminen on tärkeää
Nuorten ympäristöpoliittinen toiminta ilmenee monin tavoin niin arkisessa vuorovaikutuksessa kuin kollektiivisina kannanottoina ja yksityisinä valintoina. Monelle nuorelle omat arkiset valinnat ja toiminta ympäristön puolesta ovat myös aktiivinen keino lieventää ilmastonmuutokseen liittyvää epävarmuutta ja ahdistusta.
Ei ole nuorten vastuulla toimia yksin ympäristökriisin eteen. Ekologisen kriisin selättäminen vaatii globaalien toimien ja suurten rakenteellisten muutosten lisäksi myös paikallistason kulttuurista muutosta ja uusia käytänteitä. Tämän muutoksen ajamisessa nuoret ovat avainasemassa. Nuorten on tärkeä saada äänensä kuuluviin paitsi heille itselleen tärkeissä asioissa, myös heitä itseään koskevissa asioissa.
”Ku kuitenkin meidän tulevaisuushan se on. Meidän pitäis saada se meän ääni kuuluviin.”
Tutkimuksen perusteella paikallinen taso ja arki ovat tärkeitä rakennuspalikoita nuorten ympäristöpoliittisen toimijuuden ja ympäristökansalaisuuden kannalta. Onkin olennaista kysyä, miten pystyisimme edistämään nuorten arkipoliittiset toimet ja toiveet sallivaa toimintakulttuuria eri paikkakunnilla ja alueilla? On tärkeää, että nuoret otetaan mukaan ympäristötyöhön ja, että myös aikuiset tukevat nuorten halua vaikuttaa.
MARIKA KETTUNEN
OTSIKKOKUVA: CALLUM SHAW/UNSPLASH
Marika Kettunen
Marika Kettunen toimii väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa Maantieteen tutkimusyksikössä. Häntä kiinnostaa, miten aikamme suuret haasteet kuten ympristökriisi ja alueellinen eriarvoisuus näyttäytyvät paikallistasolla nuorten näkökulmasta – miten ne eletään ja koetaan arjessa, ja millaisia raameja ne luovat nuorten toimijuuden ja kansalaisuuden rakentumiselle.
Opettaja Ari Kähkönen ja Patenniemen koulun 8. biologian valinnaisen kurssin oppilaat
Nuorten palaute aikuisille: ”Uskokaa meihin ja auttakaa meitä tekemään ilmastotyötä omalla tavallamme”
Olemme sitä mieltä, että tutkija Marika Kettusen artikkelin aihe on ajankohtainen ja tärkeä. On hienoa, että nuoria kiinnostaa planeettamme tulevaisuus! Teksti on koottu hyvin ja siinä on paljon asiaa. Teksti on mielenkiintoinen, vaikkakin melko pitkä. Samoin tuntemattomat termit häiritsivät osittain lukemista.
Artikkeli oli järkevä, koska siinä kerrotaan vakavasta asiasta, joka vaikuttaa koko maapalloon. Oli hyvä, että tekstissä kerrottiin nuorten mielipiteistä ilmastonmuutokseen. Tällaisia nuorison ajatuksista kertovia tekstejä saisi esittää enemmän nuorille. Tämä auttaisi ymmärtämään ilmastoasian tärkeyden sekä antaisi vertauskuvia ja ideoita muilta nuorilta. Toivomme, että tutkimus saa yhä useammat nuoret kiinnostumaan ilmaston suojelusta
Pyörällä teet ilmastotyötä ja arjen valintoja
Mielestämme ilmastonmuutokseen pitää puuttua ja jokaisen alkaa itse miettiä, miten voi omalta osaltaan hidastaa sitä. Aloimme myös miettiä varsinkin sitä, että jossain vaiheessa toisella puolella maapalloa ihmiset eivät pysty enää asumaan kuumien olosuhteiden vuoksi. Mitä silloin tehdään?
Ilmastonmuutos pitää ottaa vakavasti ja siihen pitää puuttua. Kaikki ottavat osaa ilmastotyöhön omalla tavallaan, eli esimerkiksi täysin vegaaniksi ei ehkä tarvitse ryhtyä, mutta jokainen voisi vähentää tuotantolihan syöntiä ja tutustua erilaisiin kasvisruokiin. Nuoret, joiden mielestä ilmastonmuutos ei ole tärkeä asia, saisivat etsiä lisää tietoa ilmaston muutoksista ja niiden haitoista sekä vaikutuksesta maailmaan.
Jossain vaiheessa toisella puolella maapalloa ihmiset eivät pysty enää asumaan kuumien olosuhteiden vuoksi. Mitä silloin tehdään?
Mopoilevat voisivat miettiä, tarvitseeko alle kolmen kilometrin matkoja kulkea mopolla, vai voisiko ne kulkea kävellen tai pyöräillen. Pyörän valitseminen mopon tai auton sijaan puolestaan kertoo todellisesta huolesta ja kiinnostuksesta ilmastonmuutosta kohtaan!
Äiti, saanko mää alkaa aktivistiksi?
Aikuiset eivät saisi olla esteenä nuorten omaehtoiselle osallistumiselle ilmastotoimissa. Heidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria vaikuttamaan ja ottamaan kantaa ilmastonmuutokseen. Teksti on oikeassa siinä, että aikuiset kyseenalaistavat nuorten halua vaikuttaa.
Koulun on pakko valvoa oppilaitaan, mutta kuka voi antaa luvanesimerkiksi ilmastolakkoiluun? Äitikö? Luonnosta pitää huolehtia paremmin. Miksi vanhemmat kuitenkin tavallaan vastustavat nuorten innostusta puuttua ilmastonmuutokseen?
Lakkoon vai ei?
Jos aikuiset suhtautuvat nihkeästi ilmastolakkoiluun, mutta niin tekevät myös nuoret itse. Ilmastolakosta ryhmämme on monta mieltä. Toisten mielestäni ei ole järkeä pitää koululakkoa, koska ei se muuta ilmastonmuutoksen tilannetta ja samalla menee vain tärkeää kouluaikaa hukkaan. Moni käyttää ilmastolakkoilua tekosyynä lintsata koulusta.
Toisen ryhmän mielestä vaikuttaminen on tärkeää. Yhdessä pohdimme sitä, miksi ilmastoasioihin ei vaikuteta koulun jälkeen. Niin sanottu arkinen ympäristöpolitiikka on järkevämpää kuin lakkoilu tai mielenosoitukset sillä se saa aikaan enemmän todellista vaikutusta ilmastonmuutokseen.
Tosin olemme sitä mieltä, että koulut eivät saisi kieltää lakkoja tai uhkailla niihin osallistujia. Aikuisten pitäisi olla ymmärtäväisempiä lakkoihin ja mielenosoituksiin osallistumisen suhteen. Se että lakkoilu tulkitaan vain lintsauksena, on väärin. Opettajien pitäisi päinvastoin kehottaa nuoria osallistumaan tällaiseen ja ottaa kantaa, sillä tämä kasvattaisi nuoria tulevaisuutta varten.
Lopuksi haluamme esittää toiveen aikuisille: uskokaa meihin ja auttakaa meitä tekemään ilmastotyötä kukin tavallamme. Me haluamme hengittää puhdasta ilmaa ja nähdä jääkarhuja tulevaisuudessakin!
Antti Rajala on Suomen Akatemian tutkijatohtori, joka työskentelee Oulun yliopistossa. Hän johtaa Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa -tutkimusprojektia.
Miten oppilaitokset voivat tukea nuorten toimia ilmaston hyväksi?
Marika Kettunen kysyy tutkimuksessaan, minkälaisia muotoja ympäristöpolitiikka saa pohjoisessa Suomessa asuvien nuorten arjessa sekä minkälaista vastustusta ja kitkaa heidän ympäristöpoliittinen vaikuttamisensa kohtaa. Tutkimus perustuu etnografiseen havaintoaineistoon ja nuorten haastatteluihin. Se tuo tärkeän maantieteellisen näkökulman nuorten ympäristöliikehdintää koskevaan keskusteluun.
Nuorten puheenvuorot korostivat maantieteellisten erojen merkitystä. Esimerkiksi monet tutkimukseen osallistuneista nuorista vierastivat radikaalimpia toimia ilmaston hyväksi, kuten ilmastolakkoja. Ne koettiin enemmän Etelä-Suomen suurten kaupunkien jutuiksi.
Kettusen hienovarainen analyysi tuo kuitenkin esiin muita, helposti piiloon jääviä ympäristöpolitiikan muotoja, jotka olivat tärkeitä nuorille itselleen. Esimerkkeinä hän mainitsee henkilökohtaiset ilmastoteot, kuten kasvisruokavalioon siirtymisen, autoilun välttämisen tai ympäristöasioista puhumisen ystäväpiirissä ja perheen parissa. Tutkimus tuo myös esiin kitkaa ja vastustusta, jota ympäristön puolesta toimivat nuoret kokivat aikuisten ja vertaisten taholta.
Oppilaitoksilla on tärkeä rooli nuorten ympäristökansalaisuuden tukemisessa
Kettusen tutkimus nostaa esiin koulujen merkityksen nuorten ympäristökansalaisuuden tukemisessa. Hän kuvaa tapoja, joilla koulut ja opettajat rajasivat nuorten osallistumista tavalla, jonka nuoret kokivat epäoikeudenmukaiseksi ja lannistavaksi. Esimerkiksi lupa osallistua ilmastolakkoon vasta kouluajan jälkeen vesitti erään nuoren mielestä lakon idean; se antoi nuorelle viestin, että opettajat eivät arvostaneet hänen haluaan vaikuttaa asioihin.
Kettunen mainitsee myös yksittäisiä esimerkkejä, joissa nuoret kokivat saaneensa koulusta tukea toiminnalleen ilmaston puolesta. Tutkimuksesta kuitenkin välittyy kuva, että tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei ollut riittäviä valmiuksia ja halua ottaa nuorten ilmastohuolta vakavasti.
Kettusen tutkimus lisää ymmärrystä tarvittavia muutoksia jarruttavista tekijöistä, kuten ilmastotoimia vähättelevistä asenteista.
Millä keinoilla koulut ja opettajat voisivat parhaiten tukea nuorten aktiivisen kansalaisuuden kehittymistä ja edistää kestävän kehityksen toimia? Tätä kysymystä tutkimme parhaillaan projektissamme Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa. Tutkimuksemme tuo esiin nuorten ympäristöpolitiikan muotoja, jotka eivät nousseet esiin Kettusen tutkimuksessa.
Konkreettiset utopiat käytännön ympäristöteoiksi
Hankkeessa olemme esimerkiksi tutkineet opiskeluprojekteja, joissa opettaja ja opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat ympäristötekoja yhdessä. Etelä-Tapiolan lukion opettajien Mikael Sorrin ja Pentti Heikkisen Fillarit liikkeelle! -projektissa opiskelijat ja opettajat kehittivät yhdessä pyöräilykulttuuria pääkaupunkiseudulla. Projekti toteutettiin osana yhteiskuntaopin kestävän kehityksen soveltavaa kurssia.
Projektin aikana opiskelijat tekivät yhteistyötä tutkijoiden, aktivistien ja päättäjien kanssa sekä vaikuttivat kunnan pyöräilyä koskevaan päätöksentekoon. Opiskelijat tekivät virallisia muistutuksia katusuunnitelmista, kirjoittivat mielipidekirjoituksia, ottivat yhteyttä kaupungin virkahenkilöihin ja kaupunginvaltuustoon sekä osallistuivat suunnittelukilpailuihin. Virkamiesten vastustuksesta huolimatta opiskelijoiden ja Helsingin polkupyöräilijät ry:n aloite Leppävaaran aseman seudun muuttamisesta pyöräilyyn soveltuvaksi toteutettiin.
Projektien lisäksi oppilaitoksissa voidaan luoda pitkäkestoisempia rakenteita nuorten ympäristöpolitiikalle. Hyvä esimerkki on opettaja Jarmo Lehtisen vetämä Lempäälän lukion Ilmastosoturit-toiminta. Toimintaan liittyminen on vapaaehtoista ja ryhmä toimii nuorten ehdoilla. Kolmen vuoden aikana ryhmään on liittynyt yli 70 nuorta ja useampi opettaja. Jälkimmäiset auttavat toiminnan organisoimisessa ja ideoinnissa.
Ryhmä tekee aktiivista yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen, kuten järjestöjen, yritysten ja kunnan virkahenkilöiden, kanssa. Se toimii myös useilla tasoilla; oppilaitoksen sisällä, kunnassa sekä kansallisesti.
Ilmastosoturit osallistuvat oppilaitoksen kehittämiseen ja päätöksentekoon. Nuorten aloitteesta kasvisvaihtoehto siirrettiin ruokalan linjastolle ensimmäiseksi, mikä on lisännyt kasvisruuan menekkiä. Kuntatason toiminnasta on esimerkkinä kouluvierailut lähialueen ala- ja yläkouluissa, kunnan strategian konsultointi ja puuarboretumin perustaminen kuntaan. Valtakunnallisesti ryhmä viestii toiminnastaan eri sosiaalisen median kanavilla.
Tiedeyhteisön konsensus on, että ympäristökatastrofin välttämiseksi tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kettusen tutkimus on tärkeä puheenvuoro. Se lisää ymmärrystä tarvittavia muutoksia jarruttavista tekijöistä, kuten ilmastotoimia vähättelevistä asenteista. Tässä kommenttipuheenvuorossa esitellyt projektit ja oppilaitosten toimintamuodot ovat uudenlaisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan tuoda yhteen ilmastonmuutoksesta huolissaan olevia nuoria ja tukea heitä toimissa ilmaston puolesta.
Mari Sjöström toimii Kuntaliitossa perusopetuksen erityisasiantuntijana. Työssä keskeistä on kehittää kuntien perusopetuksen järjestämisen lähtökohtia sekä koulujen toimintaa.
Ottavatko lapsen ja nuoret uudella tavalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen haltuun?
Kettunen tarkastelee kirjoituksessaan nuorten kiinnostusta ympäristöasioihin nostaen samanaikaisesti esille nuorten kokeman epävarmuuden ja huolen tulevaisuudesta ja maapallon kantokyvystä. Hän käsittelee toimijuutta ja kuvailee, kuinka nuoria mobilisoineet ilmastonvastaiset mielenilmaukset jalkautuivat Suomen eri paikkakunnille ja erityisesti pohjoissuomalaisten nuorten arkeen. Ilmiö levisi nuorten keskuuteen eritahtisesti paikkakunnasta riippuen, mutta myös eri vaikutuksin. Tekstiä on ansiokkaasti rikastettu siteeraamalla nuoria.
Nuoret kokevat huolta tulevaisuudesta, erityisesti ympäristön tilasta kuten luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin nuorilla on epätoivoon lannistumisen sijaan ollut tässä ajassa intoa, motivaatiota ja kyvykkyyttä kääntää huoli myös keskusteluksi ja toiminnaksi.
Onko nuorten arkeen vaikuttavien aikuisten ja nuorten välillä ympäristötoimijuuden kohtaanto-ongelma?
Yleissivistävän koulutuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta tätä on syytä pitää hyvänä asiana. Yksi keskeisimpiä kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteita on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuunkykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen, kuten Kettunenkin toteaa.
Onko ilmastotoimijuudessa kyse sukupolvien välisestä kohtaanto-ongelmasta?
Kettunen päättelee, että aikuiset nuorten vanhempina sekä eri ammatillisissa rooleissa ovat joutuneet punnitsemaan suhtautumistaan monimutkaiseen asiaan. Myös nuorten keskuudessa mielipiteet osallistumisen tai tehtyjen yksilöllisten valintojen suhteen ovat jakautuneet eivätkä näin ollen muodosta poikkeusta aikuisten tapaan tarkastella asiaa kriittisesti.
Kirjoitus herättelee pohtimaan, onko nuorten arkeen vaikuttavien aikuisten ja nuorten välillä merkittäviä käsityseroja tai kitkaa. Voisiko kyse olla myös siitä, että aikuisten tunnistamat osallistumisen tai toimijuuden keinot sekä nuorten uudenlaisten vaikuttamis- ja toimintatapojen välillä on ns. kohtaanto-ongelma?
Esimerkiksi kunnissa tehdään yhä strategisempaa työtä kestävän kehityksen edistämiseksi, joka sisältää muun muassa kaikkien kuntalaisten osallistamisen ja aktivoinnin ikä ja olosuhteet huomioiden. Lisäksi on panostettu yhä enemmän kuntalain mukaisiin nuorisovaltuustoihin ja koulujen oppilaskuntatoimintaan sekä muihin tapoihin tuoda lasten ja nuorten ääntä kuuluviin demokratia- ja ympäristökasvatuksen keinoin ja toimintamallein.
Tutkimus nuorten halukkuudesta toimia ympäristön eteen tervetullutta
Vaikka on olennaista kiinnittää huomiota siihen, että arjen toiminnallisuutta edistetään ”nuorten ehdoin”, tarvitaan myös keinoja kanavoida ja yhteensovittaa globaalin ilmiön nostattamaa nuorten toimijuutta koulutusjärjestelmän rakenteisiin, erityisesti kouluihin sekä kuntavaikuttamiseen. Tällöin toimijuus nivoutuu osaksi kestävää kehitystä edistävää yhteiskunnallista ja yhteisöllistä paikallista toimintakulttuuria.
Tutkimus on osunut oivaan ajankohtaan ja antaa monelle lasten ja nuorten arjessa toimivalle ymmärrystä sekä näkökulmaa nuorten kyvykkyydestä ja halukkuudesta vaikuttaa tulevaisuuteen ylisukupolvisesti.
Tutkimusten mukaan nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristömme tilasta ja sen elinkelpoisuudesta. Vuoden 2018 Nuorisobarometrissä 67% nuorista ilmoitti kokevansa turvattomuutta tai epävarmuutta ilmastonmuutoksesta. Nuorten huoli näkyy myös heidän toiminnassaan. Yksi tunnetuimmista toimintamuodoista on vuonna 2019 maailmanlaajuiseksi ilmiöksi kasvaneen Fridays for Future -ilmastoliikkeen koululakot ja mielenosoitukset, jotka ovat vallanneet niin kadut kuin median.
Ensimmäiset laajamittaiset koululaisten ilmastolakot nähtiin perjantaina 15. maaliskuuta 2019. Lapset ja nuoret jalkautuivat Eduskuntatalon portaille ja kunnantalojen edustoille vaatimaan päättäjiltä ripeitä ilmastotoimia. Ilmastolakoista on kehkeytynyt erityisesti kaupungissa asuville ja vaikuttaville nuorille ominainen poliittisen toiminnan muoto. Sen kautta he pyrkivät tuomaan ääntään kuuluviin ja vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.
Lakkojen kaltaiset ulkoparlamentaariset vaikuttamiskeinot ovat valtavirtaistuneet nuorten keskuudessa. On kuitenkin tärkeä kiinnittää huomiota myös kaupunkikeskusten ulkopuolella asuviin nuoriin sekä arkisempaan ilmastotoimijuuteen.
Nuorten kiinnostus ilmastolakkoihin kasvussa ympäri Suomen
Selvitin tutkimuksessani pohjoissuomalaisten 9.-luokkalaisten nuorten näkemyksiä ja ympäristöpoliittista toimijuutta kolmessa kaupunki- ja maaseutukunnassa keväällä 2019. Etenkin pienissä maaseutukunnissa asuvat nuoret käsittivät ilmastolakot ja -mielenosoitukset lähinnä Etelä-Suomen ja suurempien kaupunkien jutuksi.
Sitä vastoin nuorten tietoisuus ympäristökysymyksistä ja omista vaikutusmahdollisuuksista näytti lisääntyvän kevään mittaan myös siellä, missä varsinaisia lakkoja ei järjestetty. Ilmastolakot sekä niiden aikaansaama kansainvälinen ja kansallinen liikehdintä nousivat puheenaiheeksi myös pohjoissuomalaisten kuntien kouluissa, oppitunneilla ja koulun käytävillä kuin sosiaalisessa mediassa, kaveriporukoissa ja perhepiireissäkin.
Näitä keskusteluja käydessään nuoret asemoivat itsensä osaksi yhteiskuntapoliittisia ja globaaleja kehityskulkuja, ottavat kantaa ja haastavat toisiaan ”politiikkaa puhuessaan”. Mielenosoitusten ja lakkojen lisäksi nuorten poliittinen toiminta ja osallistuminen ulottuukin varsinaisia ilmastolakkoja arkisempiin toimiin ja käytänteisiin.
Nuoret harjoittavat myös arkisempaa ympäristöpolitiikkaa
Monet epämuodolliset ja arkiset toimintamuodot, niin sanottu arkipäivän ympäristöpolitiikka, nousivat tärkeiksi osallistumisen muodoksi tutkimukseen osallistuneiden 15–16-vuotiaiden nuorten kohdalla. Alaikäisinä nämä nuoret eivät voi äänestää tai asettua ehdolle vaaleissa. Siitä huolimatta he voivat olla poliittisia toimijoita. Lakkoihin ja mielenosoituksiin osallistuminen on itseasiassa vain pieni osa nuorten arkielämässä harjoittamasta ympäristöpolitiikasta, jonka kautta nuoret omaa ympäristökansalaisuuttaan rakentavat.
Moni nuori niin kaupunki- kuin maaseutukunnassa oli myös sitä mieltä, että lakkoilun tai muun muodolliseen politiikkaan vaikuttamisen sijaan he mieluummin vaikuttavat omilla arkisilla toimillaan ja valinnoillaan. Tällaista arjen moninaista ympäristöpolitiikkaa nuoret harjoittavat poliittisten debattien seuraamisen ja politiikan puhumisen lisäksi esimerkiksi omien elämäntapaan liittyvien valintojen kautta. Moni nuori kertoi esimerkiksi suosivansa kasvisruokaa tai liikkuvansa lihasvoimin auton tai mopon sijaan
Lukemalla myös arkisemmat, yksityisemmät ja epävirallisemmat toimet poliittisen toiminnan piiriin nämä tutkimushavainnot moninaistavat käsitystämme nuorten poliittisesta toimijuudesta. Havainnot myös haastavat yleistä käsitystä siitä, että nuoret olisivat ikänsä puolesta epäpoliittisia toimijoita tai he eivät olisi kiinnostuneita politiikasta. Päinvastoin, myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että nuoret ottavat kantaa ja osallistuvat itselleen tärkeisiin asioihin oman arkensa ja toimintamahdollisuuksiensa puitteissa.
Toisaalta tutkimuksessa oli mukana myös niitä nuoria, jotka eivät ole erityisemmin kiinnostuneet ympäristöasioista eivätkä koe omia arkisia valintoja tai elämäntapoja tärkeinä vaikuttamisen keinoina. Heille ilmastolakot näyttäytyivät ennemmin tilaisuutena lintsata koulusta kuin tärkeinä osallistumisen paikkoina. Onkin tärkeää muistaa, etteivät kaikki nuoret koe tarvetta vaikuttaa.
Aikuiset kyseenalaistavat nuorten omaehtoista osallistumista
Suomalaisen koulujärjestelmän yksi keskeisiä tavoitteita on kasvattaa nuoret aktiivisiksi kansalaisiksi. Myös ympäristökasvatuksessa pyritään nuorten aktiivisen toimijuuden edistämiseen. Nuorten omaehtoiseen toimintaan ja aktiivisuuteen ei kuitenkaan aina suhtauduta suopeasti.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorten arkinen ympäristöpolitiikka ja omaehtoinen toiminta herätti myös vastustusta ja kitkaa. Erityisesti aikuiset kyseenalaistivat nuorten omaehtoista osallistumista. Monesti lakkoihin osallistuminen tulkittiin ensisijaisesti lintsaamisena eikä niinkään poliittisena aktiivisuutena ja haluna vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tutkimukseen osallistuneet nuoret kertoivat, että etenkin vanhemmat ja opettajat olivat suhtautuneet varsin nihkeästi nuorten haluun vaikuttaa mielenosoituksin ja lakoin.
Aikuiset myös raamittivat ja rajoittivat nuorten omaehtoista toimintaa. Nuoria kiellettiin osallistumasta kaupungissa järjestettyihin koululakkoihin. Toisella maaseutupaikkakunnalla nuoret pohtivat vaihtoehtoisia tapoja osoittaa tukensa ilmastolakkoileville nuorille, sillä koulu oli jälki-istunnon uhalla kieltänyt nuoria osallistumaan maaliskuun koululakkoon. Nuorten omasta aloitteesta oppilaskunta järjesti ilmastomarssin koulun jälkeen, jotta ylimääräisiksi katsottuja poissaoloja ei tulisi.
Paikallinen toimintakulttuurikaan ei aina tue nuorten toimijuutta
Myös ikätoverit ja luokkakaverit tuomitsivat helpommin arkiset ja yksityiset ympäristöpolitiikan muodot, kuten ruokavalioon tai elämäntapaan liittyvät valinnat. Haastamalla toistensa toimintaa ja ottamalla kantaa toistensa tekoihin nuoret näin harjoittivat arkipäivän politiikkaa ja muodostivat omaa suhdettaan ympäristöpolitiikkaan.
Koulut oppitunteineen ja välitunteineen olivat tässä keskeisiä toiminnan paikkoja: nuoret kuvailivat oppitunneilla ja kaveriporukoissa käytyjä eripuraisiakin keskusteluja esimerkiksi yksilön vastuista ja velvollisuuksista globaalin ympäristökriisin aikakaudella. Toisella maaseutupaikkakunnalla nuoret nostivat esiin myös riidaksi äityviä sanailuja omien ruokavaliovalintojen vaikutuksista ja henkilökohtaisista merkityksistä. Joskus nuorten keskinäinen kanssakäyminen kärjistyi koulukiusaamiseksi ja toisten nimittelyksi.
Myöskään kotikunnan tai asuinpaikan tarjoamat mahdollisuudet eivät välttämättä tue nuorten kuntalaisten toimintaa tai toiveita huomioida ympäristö omassa arjessaan. Maaseutukuntien nuoret nostivat esimerkkinä muovijätteen kierrättämisen. Sen käytänteet vaihtelevat kunnittain ja esimerkiksi muovin kierrättäminen ei välttämättä ole mahdollista. Ympäristötietoisten nuorten keskuudessa tämä herätti ristiriitaisia tunteita ja vaikutti vahvistavan ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa paikalliseen, ei niin ympäristöystävälliseksi koettuun toimintakulttuuriin ja tapoihin.
Nuorten muutosvoimaisen toimijuuden tukeminen on tärkeää
Nuorten ympäristöpoliittinen toiminta ilmenee monin tavoin niin arkisessa vuorovaikutuksessa kuin kollektiivisina kannanottoina ja yksityisinä valintoina. Monelle nuorelle omat arkiset valinnat ja toiminta ympäristön puolesta ovat myös aktiivinen keino lieventää ilmastonmuutokseen liittyvää epävarmuutta ja ahdistusta.
Ei ole nuorten vastuulla toimia yksin ympäristökriisin eteen. Ekologisen kriisin selättäminen vaatii globaalien toimien ja suurten rakenteellisten muutosten lisäksi myös paikallistason kulttuurista muutosta ja uusia käytänteitä. Tämän muutoksen ajamisessa nuoret ovat avainasemassa. Nuorten on tärkeä saada äänensä kuuluviin paitsi heille itselleen tärkeissä asioissa, myös heitä itseään koskevissa asioissa.
Tutkimuksen perusteella paikallinen taso ja arki ovat tärkeitä rakennuspalikoita nuorten ympäristöpoliittisen toimijuuden ja ympäristökansalaisuuden kannalta. Onkin olennaista kysyä, miten pystyisimme edistämään nuorten arkipoliittiset toimet ja toiveet sallivaa toimintakulttuuria eri paikkakunnilla ja alueilla? On tärkeää, että nuoret otetaan mukaan ympäristötyöhön ja, että myös aikuiset tukevat nuorten halua vaikuttaa.
MARIKA KETTUNEN
OTSIKKOKUVA: CALLUM SHAW/UNSPLASH
Marika Kettunen
Marika Kettunen toimii väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa Maantieteen tutkimusyksikössä. Häntä kiinnostaa, miten aikamme suuret haasteet kuten ympristökriisi ja alueellinen eriarvoisuus näyttäytyvät paikallistasolla nuorten näkökulmasta – miten ne eletään ja koetaan arjessa, ja millaisia raameja ne luovat nuorten toimijuuden ja kansalaisuuden rakentumiselle.
Lue kommentaarit
Opettaja Ari Kähkönen ja Patenniemen koulun 8. biologian valinnaisen kurssin oppilaat
Nuorten palaute aikuisille: ”Uskokaa meihin ja auttakaa meitä tekemään ilmastotyötä omalla tavallamme”
Olemme sitä mieltä, että tutkija Marika Kettusen artikkelin aihe on ajankohtainen ja tärkeä. On hienoa, että nuoria kiinnostaa planeettamme tulevaisuus! Teksti on koottu hyvin ja siinä on paljon asiaa. Teksti on mielenkiintoinen, vaikkakin melko pitkä. Samoin tuntemattomat termit häiritsivät osittain lukemista.
Artikkeli oli järkevä, koska siinä kerrotaan vakavasta asiasta, joka vaikuttaa koko maapalloon. Oli hyvä, että tekstissä kerrottiin nuorten mielipiteistä ilmastonmuutokseen. Tällaisia nuorison ajatuksista kertovia tekstejä saisi esittää enemmän nuorille. Tämä auttaisi ymmärtämään ilmastoasian tärkeyden sekä antaisi vertauskuvia ja ideoita muilta nuorilta. Toivomme, että tutkimus saa yhä useammat nuoret kiinnostumaan ilmaston suojelusta
Pyörällä teet ilmastotyötä ja arjen valintoja
Mielestämme ilmastonmuutokseen pitää puuttua ja jokaisen alkaa itse miettiä, miten voi omalta osaltaan hidastaa sitä. Aloimme myös miettiä varsinkin sitä, että jossain vaiheessa toisella puolella maapalloa ihmiset eivät pysty enää asumaan kuumien olosuhteiden vuoksi. Mitä silloin tehdään?
Ilmastonmuutos pitää ottaa vakavasti ja siihen pitää puuttua. Kaikki ottavat osaa ilmastotyöhön omalla tavallaan, eli esimerkiksi täysin vegaaniksi ei ehkä tarvitse ryhtyä, mutta jokainen voisi vähentää tuotantolihan syöntiä ja tutustua erilaisiin kasvisruokiin. Nuoret, joiden mielestä ilmastonmuutos ei ole tärkeä asia, saisivat etsiä lisää tietoa ilmaston muutoksista ja niiden haitoista sekä vaikutuksesta maailmaan.
Mopoilevat voisivat miettiä, tarvitseeko alle kolmen kilometrin matkoja kulkea mopolla, vai voisiko ne kulkea kävellen tai pyöräillen. Pyörän valitseminen mopon tai auton sijaan puolestaan kertoo todellisesta huolesta ja kiinnostuksesta ilmastonmuutosta kohtaan!
Äiti, saanko mää alkaa aktivistiksi?
Aikuiset eivät saisi olla esteenä nuorten omaehtoiselle osallistumiselle ilmastotoimissa. Heidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria vaikuttamaan ja ottamaan kantaa ilmastonmuutokseen. Teksti on oikeassa siinä, että aikuiset kyseenalaistavat nuorten halua vaikuttaa.
Koulun on pakko valvoa oppilaitaan, mutta kuka voi antaa luvanesimerkiksi ilmastolakkoiluun? Äitikö? Luonnosta pitää huolehtia paremmin. Miksi vanhemmat kuitenkin tavallaan vastustavat nuorten innostusta puuttua ilmastonmuutokseen?
Lakkoon vai ei?
Jos aikuiset suhtautuvat nihkeästi ilmastolakkoiluun, mutta niin tekevät myös nuoret itse. Ilmastolakosta ryhmämme on monta mieltä. Toisten mielestäni ei ole järkeä pitää koululakkoa, koska ei se muuta ilmastonmuutoksen tilannetta ja samalla menee vain tärkeää kouluaikaa hukkaan. Moni käyttää ilmastolakkoilua tekosyynä lintsata koulusta.
Toisen ryhmän mielestä vaikuttaminen on tärkeää. Yhdessä pohdimme sitä, miksi ilmastoasioihin ei vaikuteta koulun jälkeen. Niin sanottu arkinen ympäristöpolitiikka on järkevämpää kuin lakkoilu tai mielenosoitukset sillä se saa aikaan enemmän todellista vaikutusta ilmastonmuutokseen.
Tosin olemme sitä mieltä, että koulut eivät saisi kieltää lakkoja tai uhkailla niihin osallistujia. Aikuisten pitäisi olla ymmärtäväisempiä lakkoihin ja mielenosoituksiin osallistumisen suhteen. Se että lakkoilu tulkitaan vain lintsauksena, on väärin. Opettajien pitäisi päinvastoin kehottaa nuoria osallistumaan tällaiseen ja ottaa kantaa, sillä tämä kasvattaisi nuoria tulevaisuutta varten.
Lopuksi haluamme esittää toiveen aikuisille: uskokaa meihin ja auttakaa meitä tekemään ilmastotyötä kukin tavallamme. Me haluamme hengittää puhdasta ilmaa ja nähdä jääkarhuja tulevaisuudessakin!
PATENNIEMEN 8.LUOKAN OPPILAAT
Takaisin ylös ↑
Antti Rajala
Antti Rajala on Suomen Akatemian tutkijatohtori, joka
työskentelee Oulun yliopistossa. Hän johtaa Konkreettien utopioiden
pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa
-tutkimusprojektia.
Miten oppilaitokset voivat tukea nuorten toimia ilmaston hyväksi?
Marika Kettunen kysyy tutkimuksessaan, minkälaisia muotoja ympäristöpolitiikka saa pohjoisessa Suomessa asuvien nuorten arjessa sekä minkälaista vastustusta ja kitkaa heidän ympäristöpoliittinen vaikuttamisensa kohtaa. Tutkimus perustuu etnografiseen havaintoaineistoon ja nuorten haastatteluihin. Se tuo tärkeän maantieteellisen näkökulman nuorten ympäristöliikehdintää koskevaan keskusteluun.
Nuorten puheenvuorot korostivat maantieteellisten erojen merkitystä. Esimerkiksi monet tutkimukseen osallistuneista nuorista vierastivat radikaalimpia toimia ilmaston hyväksi, kuten ilmastolakkoja. Ne koettiin enemmän Etelä-Suomen suurten kaupunkien jutuiksi.
Kettusen hienovarainen analyysi tuo kuitenkin esiin muita, helposti piiloon jääviä ympäristöpolitiikan muotoja, jotka olivat tärkeitä nuorille itselleen. Esimerkkeinä hän mainitsee henkilökohtaiset ilmastoteot, kuten kasvisruokavalioon siirtymisen, autoilun välttämisen tai ympäristöasioista puhumisen ystäväpiirissä ja perheen parissa. Tutkimus tuo myös esiin kitkaa ja vastustusta, jota ympäristön puolesta toimivat nuoret kokivat aikuisten ja vertaisten taholta.
Oppilaitoksilla on tärkeä rooli nuorten ympäristökansalaisuuden tukemisessa
Kettusen tutkimus nostaa esiin koulujen merkityksen nuorten ympäristökansalaisuuden tukemisessa. Hän kuvaa tapoja, joilla koulut ja opettajat rajasivat nuorten osallistumista tavalla, jonka nuoret kokivat epäoikeudenmukaiseksi ja lannistavaksi. Esimerkiksi lupa osallistua ilmastolakkoon vasta kouluajan jälkeen vesitti erään nuoren mielestä lakon idean; se antoi nuorelle viestin, että opettajat eivät arvostaneet hänen haluaan vaikuttaa asioihin.
Kettunen mainitsee myös yksittäisiä esimerkkejä, joissa nuoret kokivat saaneensa koulusta tukea toiminnalleen ilmaston puolesta. Tutkimuksesta kuitenkin välittyy kuva, että tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei ollut riittäviä valmiuksia ja halua ottaa nuorten ilmastohuolta vakavasti.
Millä keinoilla koulut ja opettajat voisivat parhaiten tukea nuorten aktiivisen kansalaisuuden kehittymistä ja edistää kestävän kehityksen toimia? Tätä kysymystä tutkimme parhaillaan projektissamme Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa. Tutkimuksemme tuo esiin nuorten ympäristöpolitiikan muotoja, jotka eivät nousseet esiin Kettusen tutkimuksessa.
Konkreettiset utopiat käytännön ympäristöteoiksi
Hankkeessa olemme esimerkiksi tutkineet opiskeluprojekteja, joissa opettaja ja opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat ympäristötekoja yhdessä. Etelä-Tapiolan lukion opettajien Mikael Sorrin ja Pentti Heikkisen Fillarit liikkeelle! -projektissa opiskelijat ja opettajat kehittivät yhdessä pyöräilykulttuuria pääkaupunkiseudulla. Projekti toteutettiin osana yhteiskuntaopin kestävän kehityksen soveltavaa kurssia.
Projektin aikana opiskelijat tekivät yhteistyötä tutkijoiden, aktivistien ja päättäjien kanssa sekä vaikuttivat kunnan pyöräilyä koskevaan päätöksentekoon. Opiskelijat tekivät virallisia muistutuksia katusuunnitelmista, kirjoittivat mielipidekirjoituksia, ottivat yhteyttä kaupungin virkahenkilöihin ja kaupunginvaltuustoon sekä osallistuivat suunnittelukilpailuihin. Virkamiesten vastustuksesta huolimatta opiskelijoiden ja Helsingin polkupyöräilijät ry:n aloite Leppävaaran aseman seudun muuttamisesta pyöräilyyn soveltuvaksi toteutettiin.
Projektien lisäksi oppilaitoksissa voidaan luoda pitkäkestoisempia rakenteita nuorten ympäristöpolitiikalle. Hyvä esimerkki on opettaja Jarmo Lehtisen vetämä Lempäälän lukion Ilmastosoturit-toiminta. Toimintaan liittyminen on vapaaehtoista ja ryhmä toimii nuorten ehdoilla. Kolmen vuoden aikana ryhmään on liittynyt yli 70 nuorta ja useampi opettaja. Jälkimmäiset auttavat toiminnan organisoimisessa ja ideoinnissa.
Ryhmä tekee aktiivista yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen, kuten järjestöjen, yritysten ja kunnan virkahenkilöiden, kanssa. Se toimii myös useilla tasoilla; oppilaitoksen sisällä, kunnassa sekä kansallisesti.
Ilmastosoturit osallistuvat oppilaitoksen kehittämiseen ja päätöksentekoon. Nuorten aloitteesta kasvisvaihtoehto siirrettiin ruokalan linjastolle ensimmäiseksi, mikä on lisännyt kasvisruuan menekkiä. Kuntatason toiminnasta on esimerkkinä kouluvierailut lähialueen ala- ja yläkouluissa, kunnan strategian konsultointi ja puuarboretumin perustaminen kuntaan. Valtakunnallisesti ryhmä viestii toiminnastaan eri sosiaalisen median kanavilla.
Tiedeyhteisön konsensus on, että ympäristökatastrofin välttämiseksi tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kettusen tutkimus on tärkeä puheenvuoro. Se lisää ymmärrystä tarvittavia muutoksia jarruttavista tekijöistä, kuten ilmastotoimia vähättelevistä asenteista. Tässä kommenttipuheenvuorossa esitellyt projektit ja oppilaitosten toimintamuodot ovat uudenlaisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan tuoda yhteen ilmastonmuutoksesta huolissaan olevia nuoria ja tukea heitä toimissa ilmaston puolesta.
ANTTI RAJALA
Takaisin ylös ↑
Mari Sjöström
Mari Sjöström toimii Kuntaliitossa perusopetuksen erityisasiantuntijana. Työssä keskeistä on kehittää kuntien perusopetuksen järjestämisen lähtökohtia sekä koulujen toimintaa.
Ottavatko lapsen ja nuoret uudella tavalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen haltuun?
Kettunen tarkastelee kirjoituksessaan nuorten kiinnostusta ympäristöasioihin nostaen samanaikaisesti esille nuorten kokeman epävarmuuden ja huolen tulevaisuudesta ja maapallon kantokyvystä. Hän käsittelee toimijuutta ja kuvailee, kuinka nuoria mobilisoineet ilmastonvastaiset mielenilmaukset jalkautuivat Suomen eri paikkakunnille ja erityisesti pohjoissuomalaisten nuorten arkeen. Ilmiö levisi nuorten keskuuteen eritahtisesti paikkakunnasta riippuen, mutta myös eri vaikutuksin. Tekstiä on ansiokkaasti rikastettu siteeraamalla nuoria.
Nuoret kokevat huolta tulevaisuudesta, erityisesti ympäristön tilasta kuten luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin nuorilla on epätoivoon lannistumisen sijaan ollut tässä ajassa intoa, motivaatiota ja kyvykkyyttä kääntää huoli myös keskusteluksi ja toiminnaksi.
Yleissivistävän koulutuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta tätä on syytä pitää hyvänä asiana. Yksi keskeisimpiä kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteita on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuunkykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen, kuten Kettunenkin toteaa.
Onko ilmastotoimijuudessa kyse sukupolvien välisestä kohtaanto-ongelmasta?
Kettunen päättelee, että aikuiset nuorten vanhempina sekä eri ammatillisissa rooleissa ovat joutuneet punnitsemaan suhtautumistaan monimutkaiseen asiaan. Myös nuorten keskuudessa mielipiteet osallistumisen tai tehtyjen yksilöllisten valintojen suhteen ovat jakautuneet eivätkä näin ollen muodosta poikkeusta aikuisten tapaan tarkastella asiaa kriittisesti.
Kirjoitus herättelee pohtimaan, onko nuorten arkeen vaikuttavien aikuisten ja nuorten välillä merkittäviä käsityseroja tai kitkaa. Voisiko kyse olla myös siitä, että aikuisten tunnistamat osallistumisen tai toimijuuden keinot sekä nuorten uudenlaisten vaikuttamis- ja toimintatapojen välillä on ns. kohtaanto-ongelma?
Esimerkiksi kunnissa tehdään yhä strategisempaa työtä kestävän kehityksen edistämiseksi, joka sisältää muun muassa kaikkien kuntalaisten osallistamisen ja aktivoinnin ikä ja olosuhteet huomioiden. Lisäksi on panostettu yhä enemmän kuntalain mukaisiin nuorisovaltuustoihin ja koulujen oppilaskuntatoimintaan sekä muihin tapoihin tuoda lasten ja nuorten ääntä kuuluviin demokratia- ja ympäristökasvatuksen keinoin ja toimintamallein.
Tutkimus nuorten halukkuudesta toimia ympäristön eteen tervetullutta
Vaikka on olennaista kiinnittää huomiota siihen, että arjen toiminnallisuutta edistetään ”nuorten ehdoin”, tarvitaan myös keinoja kanavoida ja yhteensovittaa globaalin ilmiön nostattamaa nuorten toimijuutta koulutusjärjestelmän rakenteisiin, erityisesti kouluihin sekä kuntavaikuttamiseen. Tällöin toimijuus nivoutuu osaksi kestävää kehitystä edistävää yhteiskunnallista ja yhteisöllistä paikallista toimintakulttuuria.
Tutkimus on osunut oivaan ajankohtaan ja antaa monelle lasten ja nuorten arjessa toimivalle ymmärrystä sekä näkökulmaa nuorten kyvykkyydestä ja halukkuudesta vaikuttaa tulevaisuuteen ylisukupolvisesti.
MARI SJÖSTRÖM
Takaisin ylös ↑
Miten viestiä nuorille ympäristöaiheista?
Asukkaat syrjäseutujen haasteita taklaamassa
Eläminen Maan ulkopuolella