Varpuspöllön pakastin on vaarassa lakata toimimasta

Kuvittele, että täysi pakastimesi hajoaisi juuri karanteenissa ollessasi, etkä saisi muualta ruokaa. Näin on käymässä talven varalta saalista varastoiville varpuspöllöille, joiden ruoka uhkaa pilaantua ilmaston lämmetessä. Varpuspöllöt pystyvät osittain sopeutumaan muutokseen viivyttämällä varastoimisen aloitusta, mutta pilaantuneet varastot voivat silti huonontaa niiden mahdollisuuksia selvitä talvesta. Sopivien elinympäristöjen väheneminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa heikentää jo vaarantuneen lajin tulevaisuutta.

Varpuspöllö on Euroopan pienin pöllölaji, kooltaan vain hieman punatulkkua suurempi. Se käyttää pääravintonaan myyriä, joiden kannat vaihtelevat pohjoisilla leveysasteilla suuresti vuodesta toiseen. Suurikokoisemmat pöllölajit voivat saalistaa myyriä myös lumikerroksen alta, mutta varpuspöllölle se on pienen koon takia etenkin runsaslumisina talvina vaikeaa. Lajille onkin kehittynyt nokkela keino selviytyä ankarista talvista: varpuspöllöt varastoivat syystalvella ennen paksun lumipeitteen tuloa ruokaa pesäpönttöihinsä tai puunkoloihin myöhempää käyttöä varten. Saaliit säilyvät pakkasessa kevääseen asti.

Pohjoisen talvien lauhtuessa ilmaston lämpenemisen myötä varpuspöllön pakastin on kuitenkin vaarassa lakata toimimasta. Turun yliopistossa väitöskirjaansa viimeistelevä Giulia Masoero kollegoineen selvitti tuoreessa Global Change Biology -sarjassa julkaistussa tutkimuksessaan syksyn ja talven lämpötilojen vaikutusta varpuspöllöjen varastointikäyttäytymiseen pitkäaikaisen seuranta-aineiston perusteella.

Tutkijat huomasivat, että varpuspöllöt myöhäistivät varastojen keräämisen aloitusta kuudentoista vuoden tutkimusjakson aikana.

Aiemmin syksyllä kerättyjen varastojen havaittiin pilaantuvan myöhemmin kerättyjä useammin, joten varpuspöllöt pystyvät siis ainakin osittain sopeutumaan ilmastonmuutokseen mukauttamalla omaa käyttäytymistään ja viivyttämällä varastoimisen aloitusta syksyllä. Tutkimuksen perusteella pilaantuneet varastot saattavat kuitenkin heikentää etenkin naaraspöllöjen elonjäämistodennäköisyyttä. Naaraat ovat kooltaan koiraita suurempia ja kuluttavat lisääntymiseen enemmän energiaa, joten ne tarvitsevat myös enemmän ravintoa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset varpuspöllöjen elämään voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Lauhat talvet heikentävät syksyllä kerättyjen varastosaaliiden säilyvyyttä, mutta toisaalta lumipeitteen vähyys ja korkeammat talvilämpötilat saattavat edesauttaa pöllöjen talvenaikaista saalistusmenestystä. Jatkuva sulamisen ja jäätymisen vuorottelu taas voi muodostaa hangen pinnalle jääkalvon, jonka läpi petolintujen on erityisen vaikea päästä lumen alla piilotteleviin myyriin käsiksi. Lisäksi sadannan lisääntyminen saattaa haitata pöllöjen saalistusta, sillä syksyisten sadepäivien korkean määrän on todettu vähentävän varpuspöllöjen varastosaalista.

Tutkijat havaitsivat, että pöllöt kaikesta huolimatta käyttivät myös huonoiksi menneitä varastojaan, vaikka pilaantuneiden saaliiden ravintoarvo on todennäköisesti alhainen. Pilaantuneita varastoja hyödynnettiin todennäköisemmin huonoina myyrävuosina kuin silloin, kun ravintoa oli luonnossa runsaammin saatavilla. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös myyrien kannanvaihteluihin. Myyrien lisääntymiselle ja talven yli selviämiselle lämpimämmät kesät ja lauhat talvet ovat pääsääntöisesti edullisia, mutta tulevaisuudessa Etelä- ja Keski-Suomen myyräkantojen vuosien välisen vaihtelujen ennustetaan muuttuvan aiempaa suuremmaksi ja vaihteluvälien kestoltaan pidemmiksi.[1]

Hyvinä myyrävuosina varpuspöllöt todennäköisesti löytävät tarpeeksi saalista maastosta tarvitsematta luottaa varastoihinsa, mutta mikäli tulevaisuudessa myös heikkojen myyrävuosien kesto pitenee, varastoidulle saaliille saattaa niiden aikana olla aiempaa suurempi merkitys pöllöjen selviämiselle.

Viime vuonna julkaistussa Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa[2] varpuspöllö luokiteltiin vaarantuneeksi lajiksi. Sitä uhkaa etenkin vanhojen metsien vähentyminen. Sopivien elinympäristöjen pirstoutuminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa heikentää jo vaarantuneen lajin tulevaisuutta.

Aiemmassa varpuspöllön varastointikäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa[3] löydettiin syksyn sateisuuden ja elinympäristön laadun välinen yhteisvaikutus. Sateisina syksyinä hyvälaatuisilla elinpiireillä asustavat pöllöt, eli ne, joiden elinpiirillä oli runsaasti vanhoja kuusikoita, säilöivät varastoihinsa enemmän pikkulintuja. Kuivina syksyinä taas pikkulintujen määrä varastoissa väheni vanhojen kuusikoiden osuuden lisääntyessä pöllöjen elinympäristössä. Tulos viittaa siihen, että laadukkaampaa elinpiiriä asuttavat pöllöt pystyvät puskuroimaan sateisen sään haitallista vaikutusta myyrien saalistukseen saalistamalla enemmän vaihtoehtoista saalista, pikkulintuja. Korkealaatuinen elinympäristö antaa pöllöille enemmän mahdollisuuksia vastata sääoloihin saalistuskäyttäytymistään muuttamalla, kun taas heikompilaatuisessa elinympäristössä vaihtoehtoja on vähemmän.

Luontokatoa eli luonnon monimuotoisuuden, esimerkiksi elinympäristöjen ja lajien määrän vähenemistä on usein verrattu lentokoneeseen, josta irtoaa niittejä. Lentokone pysyy edelleen ilmassa, vaikka siitä irtoaisi yksi, viisi tai ehkä kymmenenkin niittiä, mutta jossain vaiheessa kiinnikkeinä toimivien niittien väheneminen väistämättä johtaa koneen putoamiseen.

Samoin luonnossa ekosysteemit kestävät jonkun määrän lajien häviämisiä, mutta eivät loputtomiin. Ekosysteemin lajit muodostavat eliöyhteisön, jossa ne ovat linkittyneet toisiinsa usein monimutkaisillakin vuorovaikutussuhteilla. Muutokset yhden lajin populaatioissa vaikuttavat siten myös muihin siihen joko suoraan tai välillisesti jonkin sidoksen kautta suhteessa oleviin lajeihin. Esimerkiksi petoeläinten lukumäärien muutokset voivat vaikuttaa niiden saalislajeihin, kasvinsyöjiin, ja kasvinsyöjien populaatiomuutokset taas edelleen niiden ravintokasvien runsauteen. Toisilla lajeilla on eliöyhteisöissä laajempia vaikutuksia kuin toisilla. Kaikki Huojuva torni -peliä pelanneet tietävät, että joitain palikoita voi poistaa tornista melko huoletta, kun taas toisten, joskus yllättävienkin palikoiden siirtäminen saa koko tornin rakenteen romahtamaan. Lajin kaikkia vuorovaikutussuhteita ei välttämättä edes tiedetä ja niiden vaikutukset voivatkin tulla esiin vasta sitten, kun laji on jo hävinnyt.

Varpuspöllöjen varastojen pilaantuminen saattaa saada aikaan kerrannaisvaikutuksia pohjoisten metsäekosysteemien monimutkaisissa ravintoverkoissa. Mikäli varpuspöllöt saalistavat aiempaa enemmän pikkulintuja varastohävikin kompensoimiseksi, voi sillä olla negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi metsien tiaispopulaatioihin, joista osa on varpuspöllön tapaan vähentynyt vanhojen metsien osuuden pienentyessä.

ELINA KOIVISTO

Takaisin ylös ↑