Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus tarvitsee julkaisukanavansa: teesejä kotimaisen julkaisemisen puolesta

Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus on monitieteinen ja monisärmäinen tutkimusala. Se on myös usein vahvasti ongelmalähtöistä ja ratkaisukeskeistä. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuralla ei ole omaa lehteä. Se on ollut tietoinen linjaus: uudelle kotimaiselle julkaisulle ei ole nähty tarvetta vahvasti kansainvälisessä tutkimuskentässä, koska alalla toimii jo monia korkeatasoisia kotimaisia tieteellisiä sarjoja. Kotimaisten tieteellisten lehtien ongelmien kärjistyessä kotimaisen julkaisutoiminnan arvot kuitenkin nostavat päätään. Esitämme seuraavassa kolme teesiä kotimaisen julkaisutoiminnan puolesta. Tarkastelemme asiaa nimenomaan yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen kannalta.

Kokoaa monitieteisen tutkimuksen ja tiedon

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen teoreettinen, käsitteellinen ja metodologinen perusta on monitieteinen. Monitieteisyys on yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen ehdoton rikkaus. Samaan aikaan tieteellinen keskustelu ja julkaisukanavat helposti sirpaloituvat, mitä tutkimuksen kansainvälistyminen on paradoksaalisesti vahvistanut. Kunkin tutkijan on mielekästä osallistua oman tutkimusalansa keskusteluun tämän erityisalan kansainvälisesti tunnustetuissa lehdissä. Uudet tieteelliset lehdet ja sarjat syntyvät yhä rajatumpien kysymyksenasettelujen ja teoreettisten lähestymistapojen ympärille. Näin ne voivat tukea uuden tutkimusalan, empiirisen kohdennuksen tai metodologian kehittymistä. Tämä on tieteellisten lehtien tehtävä: tukea kriittisen tutkijayhteisön syntyä, joka vie aktiivisesti tutkimusalaa eteenpäin.

Suomen kielellä toimitut tieteelliset lehdet eivät voi toimia näin rajatusti. Meitä on yksinkertaisesti liian vähän. Tämä ei kuitenkaan mielestämme vähennä suomenkielisen tieteellisen julkaisemisen merkitystä, päinvastoin. Sen merkitys vain määrittyy toisin. Esitämme, että kotimaisen julkaisemisen merkitys löytyy tulevaisuudessa yhä vahvemmin monitieteisyydestä. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen parissa toimivien kotimaisten tieteellisten lehtien tehtävänä on koota yhteen eri tutkimussuuntausten piirissä käytyä keskustelua ja lisätä ymmärrystä näiden välillä. Näin ne voivat kasvattaa kriittistä massaa ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen vaikuttavuutta kotimaassa. Lisäksi tiedejulkaisu voi toimia tutkimusalan tutkijoiden yhteisenä foorumina ja tuottaa siten tieteenalaidentiteettiä, mikä on tärkeää yhteisöllisyyden tunteen muodostumisessa. Kun tutkimusalalla on selkeä identiteetti, on uusien tutkijasukupolvien helpompi tuntea ala omakseen. Tässä tarkoituksessa kotimainen tiedelehti on ensiarvoisen tärkeä.

Vahvistaa ymmärrystä yhteiskuntatieteellisen tiedon merkityksestä ympäristöpolitiikassa

Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus tutkii useimmiten politisoituneita yhteiskunnallisia prosesseja, rakenteita ja merkityksiä, jotka rakentavat suhdettamme ympäristöön. Yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen kohdistuukin vaateita vaikuttamisesta ja vaikuttavuudesta. Tutkijat myös haluavat osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja tiedon hyödyntäminen ei ole kuitenkaan yksioikoista. Ympäristökonfliktien tutkimus on esimerkiksi osoittanut, että ympäristöhallinnon on usein vaikea hyödyntää yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen tietoa päätöksenteossa. Luonnonvarakysymykset ymmärretään yhä vahvasti luonnontieteellisen tiedon piiriin kuuluviksi asioiksi. Konfliktitilanteissa esimerkiksi kansalaisjärjestöjen puheet tulkitaan tyypillisesti arvopohjaisina lausumina, kun taas luonnontiede edustaa tieteellistä tietoa. Tässä kahtiajaossa ympäristön käyttöön kytkeytyviä sosiokulttuurisia merkityksiä avaava yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus ei sijoitu oikein kumpaankaan siipeen. Sitä ei tunnisteta arvoperustaiseksi eikä tieteelliseksi argumentaatioksi, minkä vuoksi sen asema jää häilyväksi. On kuitenkin selvää, että ympäristökysymysten ratkaisu kysyy yhteiskuntatieteellistä tietoa sosiaalisen toiminnan ja ekologisen ympäristön riippuvuussuhteista. Tarvitaan sanasto ja käsitteistö, joka tekee nämä riippuvuussuhteet ymmärrettäväksi ja konkreettisiksi sekä samalla avaa tilaa ekososiaaliselle näkökulmalle luonnontieteellisen tiedon hallitsemalla kentällä.

Esitämme, että kotimaisella julkaisutoiminnalla on erityinen tehtävä tämän sanaston ja ymmärryksen luomisessa. Yhteiskuntatieteellisessä ympäristötutkimuksessa kotimainen julkaiseminen on nähty perinteisesti tärkeänä tutkimustulosten hyödyntämisen kannalta. Näin on voitu kertoa spesifeistä suomalaisista politiikkaprosesseista ja kysymyksistä suoraan asianosaisille ja päätöksentekijöille.  Väitämme, että kotimainen julkaiseminen ja keskustelu ovat tärkeitä myös tutkimusalan kriittisen itseymmärryksen kannalta. Se auttaa tunnistamaan ja lisäämään ymmärrystä yhteiskuntatieteellisen tiedon erityisestä luonteesta osana ympäristöpolitiikkaa. Näin myös kyky vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon oman tutkimusalan lähtökohdista kasvaa. Tämä on erityisen tärkeää tutkijauran alkuvaiheessa, mutta vaatii työtä ja kirkastamista läpi koko tutkijanuran. Yhteiskunnan ja ympäristöpoliittisesti tärkeiden kysymysten muuttuessa myös tutkimuksen tiedonintressi muuttuu.

Tässä kohden tieteellisten seurojen ja lehtien on katsottava itseään peiliin ja uusiuduttava. Tieteellisten lehtien lisäksi tarvitaan joustavampia, nopeampia, monipuolisempia ja myös poleemisempia vaikuttamisen ja keskustelun paikkoja. Hyviä esimerkkejä uudenlaisista tieteellisen keskustelun areenoista ovat Politiikasta.fi, Antroblogi sekä Eriarvoisuusvarasto-Facebook-ryhmä. Ympäristötutkimuksen puolella Ympäristötiedon Foorumi on perustettu lisäämään tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välistä dialogia ajankohtaisista kysymyksistä. Myös Nesslingin säätiö on suunnannut hakujaan ja kouluttanut tutkijoita ratkaisukeskeiseen tutkimukseen.

Vastuu tieteellisen tiedon julkaisemisesta ja vaikuttavuudesta kaikilla

Toisin kuin kansainvälisten kaupallisten kustantajien tiedejournaalit, kotimaiset tieteelliset lehdet ovat tieteellisten seurojen pyörittämiä. Lehdet perustuvat tutkijoiden ja tiedeyhteisön omaehtoiselle toiminnalle ja työlle – ja ovat siten myös heidän päätösvallassaan. Tämä tarkoittaa myös, että vastuu kotimaisista tiedejulkaisuista on meillä kaikilla.

Kotimainen julkaisutoiminta riippuu tutkijoiden halukkuudesta julkaista ja kantaa vastuuta olemassa olevien lehtien toimintaedellytyksistä. Jos tutkijat eivät tarjoa juttujaan lehdille, eivät tilaa niitä ja katso tarpeelliseksi maksaa tieteellisten seurojen jäsenmaksuja, maassamme ei ole kansallisia julkaisukanavia. Tieteellisten seurojen lehtien talous on täysin riippuvainen jäsen- ja tilausmaksuista. Artikkelikäsikirjoituksen kirjoittaminen ei tee siitä vielä tieteellistä julkaisua. Jokaisen tieteellisen artikkelin saaminen julkaisukuntoon vaatii rutkasti työtä niin arvioitsijoilta, toimitussihteeriltä, taittajalta kuin lehden päätoimittajaltakin. Myös lehtien toimituskunnilla on tärkeä rooli laadukkaan julkaisutoiminnan ylläpitämisessä. Tämän työn merkitys ja arvo ovat nyt vaarassa kadota.

Vastuullisuus kotimaista julkaisutoimintaa kohtaan on paljon syvällisempi asia kuin sen ymmärtäminen, ettei tiedejulkaisua ole ilman kirjoittajia, toimittajia, maksavia tilaajia ja seurojen jäseniä. Kotimainen julkaisutoiminta on keskeinen osa tiedeviestintää, joka parhaimmillaan toimii tieteen edellytysten turvaamiseksi tekemällä kotimaista akateemista tutkimusta näkyväksi. Lisäksi tiedejulkaisujen toimitusprosessit pitävät huolen siitä, että julkaisut sisältävät vertaisarvioitua tieteellistä tietoa. Näin kotimaiset tiedejulkaisut tekevät tärkeää työtä sen eteen, että yhteiskunnassa on käytössä luotettavaa tutkimustietoa niin päätöksenteon kuin kansalaiskeskustelunkin tarpeisiin. Vastuunkanto kotimaisesta julkaisutoiminnasta on siten myös vastuunkantoa tieteellisen tutkimuksen harjoittamisen edellytyksistä ja mahdollisuuksista sekä tieteellisen tiedon näkyvyydestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

Katsommekin, että nyt jos koskaan on tarpeen keksiä hyviä ratkaisuja siihen, miten me kaikki löytäisimme aikaa, halua ja resursseja kotimaisen julkaisutoiminnan kehittämiselle omassa työssämme, tutkimusorganisaatioissamme, tieteenalojen seuroissa ja neuvostoissa sekä rahoittajaorganisaatioissa. Julkea!hanke tarjoaa oivan sysäyksen näiden kysymysten pohtimiselle, ja yhtenä vuorovaikutusalustana olemme kiinnostuneet tunnustelemaan Versuksen mahdollisuuksia.

MINNA KALJONEN & JARNO VALKONEN