Voiko naapurustotason kaupunkiaktivismi ekologisen toimijuuden muodossa muuttaa maailmaa?
Suomen Kylät ry:n vastikään perustettu Korttelijaosto järjesti 29.1.2019 Erätauko-dialogin otsikolla ”Mikä meitä kansalaisia estää tekemästä itse yhdessä kaupunginosaamme hiilineutraaliksi, vaikka huomenna?” Keskustelu luotsasi tutkijoista, kaupunkien aktiiveista ja Leader-osaajista koostuvan Korttelijaoston toimintaa yhteisölähtöisen kehittämisen vahvistamiseksi kaupungeissa. Taustalla vaikuttaa tutkimus, jonka mukaan omaehtoinen ja itseorganisoituva kaupunkiaktivismi on nousussa.
Keskustelu syventyi siihen, miten jotkut haluavat ja kykenevät olemaan aktiivisia maailman muuttajia, mutta useimmat eivät. Keskustelijat painottivat, että jokaisella pitäisi voida olla oma tapa päästä mukaan hiilineutraaliuden tavoitteeseen. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä heti toimeen vaan mukaan voi tulla myöhemmässäkin vaiheessa.
Osallistujan oivallus: ”Muutos ei aina vaadi suurta joukkoa taakseen tai rakenteita – se voi lähteä myös yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen ideoista ja toimijuudesta.”
Avainkysymyksenä pidettiin sitä, miten saada aktiivisten kaupunkilaisten muodostamat paikalliset yhteisöt tuottamaan sellaisia palveluja tai arjen tarjoumia, jotka tekevät muille helpoksi ja houkuttelevaksi tuuppautua kestävämpään elämäntapaan ilman pakkoa. Tuuppaamisella (engl. nudging) tarkoitetaan käyttäytymisen hienovaraista ohjaamista parempiin valintoihin ja se on peräisin käyttäytymistieteestä. Ihanne olisi, että kaikkien ei tarvitsisi edes tiedostaa koko asiaa toimiakseen oikein.
Mitä nämä palvelut voisivat olla? Ainakin FB-kirpputorit, ruokapiirit ja REKO-renkaat toimivat jo tällä tavoin. Miten ne saadaan oletusarvoisiksi liikkumisen ja ruokahuollon tavoiksi? Voisiko yhteistyö ruokakaupan, kirjaston tai muiden vakiintuneiden toimijoiden kanssa auttaa? Asuinalueet voivat olla tässäkin suhteessa hyvin erilaisia ja tiennäyttäjiä tarvitaan.
”Positiivisuuden kautta voidaan vaikuttaa arjen valintoihin; vaihtoehtojen tulee olla näkyvillä.”
Paljon keskusteltiin siitä, miten muita kohdataan ja miten asioista keskustellaan arjessa. Ekologisempi arki on sanoitettava oikein. Myykö esimerkiksi sana kiertotalous asiansa muille kuin jo innokkaille kierrättäjille? Tarjottujen vaihtoehtojen täytyy olla houkuttelevia.
Sanoittamiseen liittyy se, miten löytää turvallista tilaa puhua omista valinnoista. Oma ympäristötietoinen käytös ja elämäntavan valinnat voivat tuottaa noloutta, koska niillä ei saisi ylpeillä tai epäsuorasti syyllistää toisia. Uskaltaako edes sanoa, että olisi ihanaa tehdä oma kaupunginosa hiilineutraaliksi?
”Kannustava ilmapiiri. Positiivinen tuuppaus. Ylpeyttää itseä ja naapureita hyvästä toiminnasta!”
Keskustelijat pohtivat, miten elää ilmastotiedostavaa elämää ja levittää sitä muille, jos sitä ei voida tehdä avoimesti ja tunteella? Ehkä siihenkin auttaisi, jos aktiivit tiedostajat eivät patistaisi passiivisia vaan tarjoaisivat ilmastoystävällistä arkea välikäsien kautta.
Pidettiin tärkeänä, että asioista keskustellaan yksilön ja lähiyhteisön tasolla eikä vain koko yhteiskunnan tasolla. Ratkaisut tehdään ihmisten arjessa, ja jokaisessa yhteisössä sinne sopivalla tavalla. Lisäksi kyse on demokratiasta ja kaikkien mahdollisuudesta osallistua. Sekä ilmastomuutoksen että demokratian kannalta on tärkeää löytää yhteistä ymmärrystä eri taustasta tulevien kanssa.
”Yhteisöistä voi lähteä uusia ideoita mutta toisaalta tarvitaan mahdollisuus liittyä niihin vähemmän ’ideologisesti’ elämäntavan ja arjen käytäntöjen kautta.”
Keskustelijoiden mielestä on tärkeää ottaa hiilineutraaliuden tavoitteluun mukaan vaikkapa koiranulkoiluttajat ja urheiluseurat tekemään pieniä tekoja omassa toiminnassaan. Yhteisöllisessäkin kaupunginosassa on omat rajansa. Ihmiset haluavat kuulua joukkoon, mutta pienet yhteisöt voivat olla ulossulkevia. Ekologisuus ei saa olla jonkun oudon porukan juttu. Minkälainen yhteisöön kuuluminen koetaan positiiviseksi? Yhteisöllisyys voi olla myös kuviteltu tunne. Ihmiset haluavat kokea olevansa mukana, vaikka saavat asiat valmiina.
Toisaalta on tärkeää, että voi omaksua uusia toimintatapoja, kokien itsensä samalla itselliseksi yksilöksi. Kaikki kuitenkin elävät arkea, vaikkei se olisikaan samanlaista. Paikallisia tapahtumia kannattaisi järjestää muuten kuin ekologinen huoli edellä, jolloin ne tavoittavat monenlaisia ihmisiä. Yhteisö, vaikkapa taloyhtiö, voi tehdä monia yhteiskäyttöratkaisuja, joiden avulla kaikki saavat enemmän kuin erikseen omistamalla.
”Sopiva yhteisö voi olla löydettävissä ja koottavissa. Hiilineutraalius voi olla tosi innostavaa.”
Tarvitaan matalan kynnyksen kokoontumispaikkoja esimerkiksi kouluista, joiden pitäisi tehdä tilojen varaaminen helpoksi. Tila voi olla alkupiste toiminnalle, ja tilojen korkea käyttöaste on myös askel hiilineutraaliuteen.
Keravalla toimii kaupungin ja Sitran tuella luotu kiertotalouskeskus, jota pyörittää Jalotus ry. Tavoitteena on tehdä kestävä elämä mahdollisimman helpoksi ja hauskaksi ihmisille esimerkiksi vaatelainaamon avulla. Soinissa 4H-yhdistys on järjestänyt muovinkierrätyksen, jossa palautusmuovista saa Soinin kauppoihin käyvää rahaa. Paikallinen yhteisö on ylpeä omasta keksinnöstään, jossa kaikki voivat olla mukana.
”Kaikille täytyy olla oma tapa osallistua yhteisöön. Motivaattorit voivat olla hyvin erilaisia, kunhan päädytään samaan kestävään tulokseen.”
Keskustelussa nousi esiin selkeästi se, kuinka ME voimme toimia – ei niinkään tietyt organisaatiot. Keskustelun lopputulemana syntyi ajatus paikallisten kansalaistoimijoiden yhteistyönä laatimasta vaihtoehtosuunnitelmasta sekä julkisin varoin rahoitetun yhteissuunnittelun ideointipelin kehittämisestä. Pelin avulla paikallisyhteisöt voivat luoda omia suunnitelmiaan paikallisen arjen järjestämiseksi ja esittää hiilineutraaleja vaihtoehtoja.
”Kaupunkiaktivismia tarvitaan vaihtoehtojen ja vaihtoehtosuunnitelmien tekemiseen. Miten luodaan näille vastaanottavainen maaperä?”
Mitä Korttelijaosto voisi tehdä? Voimme ainakin selvittää ja tuoda näkyväksi eri kaupunginosissa jo toimivia käytäntöjä, jakaa niistä parhaita sekä verkottaa hiilineutraalista kiinnostuneita kaupunkilaisia. Teemme Sitralle suunnitelman vaihtoehtosuunnittelupelin kehitystyöksi.
PASI MÄENPÄÄ, PAULIINA JALONEN & SOFIA TUISKU
Voiko naapurustotason kaupunkiaktivismi ekologisen toimijuuden muodossa muuttaa maailmaa?
Suomen Kylät ry:n vastikään perustettu Korttelijaosto järjesti 29.1.2019 Erätauko-dialogin otsikolla ”Mikä meitä kansalaisia estää tekemästä itse yhdessä kaupunginosaamme hiilineutraaliksi, vaikka huomenna?” Keskustelu luotsasi tutkijoista, kaupunkien aktiiveista ja Leader-osaajista koostuvan Korttelijaoston toimintaa yhteisölähtöisen kehittämisen vahvistamiseksi kaupungeissa. Taustalla vaikuttaa tutkimus, jonka mukaan omaehtoinen ja itseorganisoituva kaupunkiaktivismi on nousussa.
Keskustelu syventyi siihen, miten jotkut haluavat ja kykenevät olemaan aktiivisia maailman muuttajia, mutta useimmat eivät. Keskustelijat painottivat, että jokaisella pitäisi voida olla oma tapa päästä mukaan hiilineutraaliuden tavoitteeseen. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä heti toimeen vaan mukaan voi tulla myöhemmässäkin vaiheessa.
Osallistujan oivallus: ”Muutos ei aina vaadi suurta joukkoa taakseen tai rakenteita – se voi lähteä myös yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen ideoista ja toimijuudesta.”
Avainkysymyksenä pidettiin sitä, miten saada aktiivisten kaupunkilaisten muodostamat paikalliset yhteisöt tuottamaan sellaisia palveluja tai arjen tarjoumia, jotka tekevät muille helpoksi ja houkuttelevaksi tuuppautua kestävämpään elämäntapaan ilman pakkoa. Tuuppaamisella (engl. nudging) tarkoitetaan käyttäytymisen hienovaraista ohjaamista parempiin valintoihin ja se on peräisin käyttäytymistieteestä. Ihanne olisi, että kaikkien ei tarvitsisi edes tiedostaa koko asiaa toimiakseen oikein.
Mitä nämä palvelut voisivat olla? Ainakin FB-kirpputorit, ruokapiirit ja REKO-renkaat toimivat jo tällä tavoin. Miten ne saadaan oletusarvoisiksi liikkumisen ja ruokahuollon tavoiksi? Voisiko yhteistyö ruokakaupan, kirjaston tai muiden vakiintuneiden toimijoiden kanssa auttaa? Asuinalueet voivat olla tässäkin suhteessa hyvin erilaisia ja tiennäyttäjiä tarvitaan.
”Positiivisuuden kautta voidaan vaikuttaa arjen valintoihin; vaihtoehtojen tulee olla näkyvillä.”
Paljon keskusteltiin siitä, miten muita kohdataan ja miten asioista keskustellaan arjessa. Ekologisempi arki on sanoitettava oikein. Myykö esimerkiksi sana kiertotalous asiansa muille kuin jo innokkaille kierrättäjille? Tarjottujen vaihtoehtojen täytyy olla houkuttelevia.
Sanoittamiseen liittyy se, miten löytää turvallista tilaa puhua omista valinnoista. Oma ympäristötietoinen käytös ja elämäntavan valinnat voivat tuottaa noloutta, koska niillä ei saisi ylpeillä tai epäsuorasti syyllistää toisia. Uskaltaako edes sanoa, että olisi ihanaa tehdä oma kaupunginosa hiilineutraaliksi?
”Kannustava ilmapiiri. Positiivinen tuuppaus. Ylpeyttää itseä ja naapureita hyvästä toiminnasta!”
Keskustelijat pohtivat, miten elää ilmastotiedostavaa elämää ja levittää sitä muille, jos sitä ei voida tehdä avoimesti ja tunteella? Ehkä siihenkin auttaisi, jos aktiivit tiedostajat eivät patistaisi passiivisia vaan tarjoaisivat ilmastoystävällistä arkea välikäsien kautta.
Pidettiin tärkeänä, että asioista keskustellaan yksilön ja lähiyhteisön tasolla eikä vain koko yhteiskunnan tasolla. Ratkaisut tehdään ihmisten arjessa, ja jokaisessa yhteisössä sinne sopivalla tavalla. Lisäksi kyse on demokratiasta ja kaikkien mahdollisuudesta osallistua. Sekä ilmastomuutoksen että demokratian kannalta on tärkeää löytää yhteistä ymmärrystä eri taustasta tulevien kanssa.
”Yhteisöistä voi lähteä uusia ideoita mutta toisaalta tarvitaan mahdollisuus liittyä niihin vähemmän ’ideologisesti’ elämäntavan ja arjen käytäntöjen kautta.”
Keskustelijoiden mielestä on tärkeää ottaa hiilineutraaliuden tavoitteluun mukaan vaikkapa koiranulkoiluttajat ja urheiluseurat tekemään pieniä tekoja omassa toiminnassaan. Yhteisöllisessäkin kaupunginosassa on omat rajansa. Ihmiset haluavat kuulua joukkoon, mutta pienet yhteisöt voivat olla ulossulkevia. Ekologisuus ei saa olla jonkun oudon porukan juttu. Minkälainen yhteisöön kuuluminen koetaan positiiviseksi? Yhteisöllisyys voi olla myös kuviteltu tunne. Ihmiset haluavat kokea olevansa mukana, vaikka saavat asiat valmiina.
Toisaalta on tärkeää, että voi omaksua uusia toimintatapoja, kokien itsensä samalla itselliseksi yksilöksi. Kaikki kuitenkin elävät arkea, vaikkei se olisikaan samanlaista. Paikallisia tapahtumia kannattaisi järjestää muuten kuin ekologinen huoli edellä, jolloin ne tavoittavat monenlaisia ihmisiä. Yhteisö, vaikkapa taloyhtiö, voi tehdä monia yhteiskäyttöratkaisuja, joiden avulla kaikki saavat enemmän kuin erikseen omistamalla.
”Sopiva yhteisö voi olla löydettävissä ja koottavissa. Hiilineutraalius voi olla tosi innostavaa.”
Tarvitaan matalan kynnyksen kokoontumispaikkoja esimerkiksi kouluista, joiden pitäisi tehdä tilojen varaaminen helpoksi. Tila voi olla alkupiste toiminnalle, ja tilojen korkea käyttöaste on myös askel hiilineutraaliuteen.
Keravalla toimii kaupungin ja Sitran tuella luotu kiertotalouskeskus, jota pyörittää Jalotus ry. Tavoitteena on tehdä kestävä elämä mahdollisimman helpoksi ja hauskaksi ihmisille esimerkiksi vaatelainaamon avulla. Soinissa 4H-yhdistys on järjestänyt muovinkierrätyksen, jossa palautusmuovista saa Soinin kauppoihin käyvää rahaa. Paikallinen yhteisö on ylpeä omasta keksinnöstään, jossa kaikki voivat olla mukana.
”Kaikille täytyy olla oma tapa osallistua yhteisöön. Motivaattorit voivat olla hyvin erilaisia, kunhan päädytään samaan kestävään tulokseen.”
Keskustelussa nousi esiin selkeästi se, kuinka ME voimme toimia – ei niinkään tietyt organisaatiot. Keskustelun lopputulemana syntyi ajatus paikallisten kansalaistoimijoiden yhteistyönä laatimasta vaihtoehtosuunnitelmasta sekä julkisin varoin rahoitetun yhteissuunnittelun ideointipelin kehittämisestä. Pelin avulla paikallisyhteisöt voivat luoda omia suunnitelmiaan paikallisen arjen järjestämiseksi ja esittää hiilineutraaleja vaihtoehtoja.
”Kaupunkiaktivismia tarvitaan vaihtoehtojen ja vaihtoehtosuunnitelmien tekemiseen. Miten luodaan näille vastaanottavainen maaperä?”
Mitä Korttelijaosto voisi tehdä? Voimme ainakin selvittää ja tuoda näkyväksi eri kaupunginosissa jo toimivia käytäntöjä, jakaa niistä parhaita sekä verkottaa hiilineutraalista kiinnostuneita kaupunkilaisia. Teemme Sitralle suunnitelman vaihtoehtosuunnittelupelin kehitystyöksi.
PASI MÄENPÄÄ, PAULIINA JALONEN & SOFIA TUISKU
Pasi Mäenpää
Pasi Mäenpää on Suomen Kylät ry:n Korttelijaoston puheenjohtaja ja kaupunkisosiologian dosentti Helsingin yliopistolla. Hän tutkii kansalaisyhteiskunnan muutosta ja etsii mahdollisuuksia ratkoa ekologista kriisiä.
Pauliina Jalonen
Pauliina Jalonen on Suomen Kylät ry:n Korttelijaoston jäsen ja ilmastoasioiden ja kestävän kehityksen asiantuntijana Kuntaliitossa. Pauliina tukee kuntia niiden ilmastotyössä sekä viestii ja vuorovaikuttaa erilaisten ilmastoverkostojen yli ja välillä.
Sofia Tuisku
Sofia Tuisku on Suomen Kylät ry:n tiedottaja ja espoolainen aluekehittäjä, joka sukkuloi sujuvasti maaseudun ja kaupungin asialla.
Takaisin ylös ↑
Globaalin matkailun kasvu haastaa paikallisuutta
Paikallinen ilmastotoiminta kymmenen vuoden perspektiivistä
Paikallisessa Risteyksessä