Energiamurros on tulossa, haluamme tai emme. Tämä oli lähtökohta seminaarissa, jossa esiteltiin FutWend-hankkeen tuloksia ja keskusteltiin kestävän ja uusiutuvan hajautetun energian edistämisestä ja esteistä. Tilaisuudessa pureuduttiin erityisesti maalämpöön, hakkeeseen ja biokaasuun osana suomalaista energiajärjestelmää. Seminaarissa hankkeen tutkijat esittivät viisi väitettä hankkeen tulosten pohjalta. Väitteitä kommentoivat energia-alan asiantuntijat. Yleisö äänesti esitysten perusteella viidestä energiamurroksiin liittyvästä kysymyksestä.
Fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen tarvitaan monipuolisten energiantuotannon teknologioiden käyttöönottoa ja energiankulutuksen muotojen uudistamista. Uusiutuvilla hajautetuilla energiamuodoilla on potentiaalia yhdessä.
Seminaarin aloitti Ville Lauttamäki, joka korosti maalämpöpumppujen yleistymistä Suomessa harvinaisena menestystarinana, jossa uusi tekniikka on yleistynyt kotitalouksiin ilman erityisiä tukia. Lämpöpumppujen yleistymistä ovat siivittäneet monet tekijät, kuten toimivaksi osoittautunut tekniikka, mahdollisuus rahalliseen säästöön ja asumismukavuuden parantuminen. Tulevaisuuden haasteina ovat muun muassa talojen lämpöpumppujen hyödyntäminen osana kaukolämmön ja -viilennyksen tuotantoa. Suomalainen kaukolämpöverkosto on ollut menestystarina, mutta menneillä saavutuksilla ei enää ole varaa kerskua. Tulevaisuudessa lämmittämisen tavat monipuolistuvat ja energiayhtiöiden ydinosaamista on eri tavoin ja useissa eri pisteissä tuotettujen energiavirtojen hallinta.
Myös SULPU:n Jussi Hirvonen korosti kommenttipuheenvuorossaan sitä, että lämpöpumput ovat lohkaisseet jo aimo osan fossiilimöhkäleestä. Lämpöpumppuala kattaa tällä hetkellä noin 15% Suomen lämmityksestä. Lämpöpumput on otettu laajasti käyttöön esimerkiksi seurakuntien kiinteistöissä. ”’Maasta sinä olet tullut’ sopiikin hyvin kirkolle, joka on lisännyt maalämmön hyödyntämistä energiahuollossaan”, totesi Hirvonen.
Hajautettu energiantuotanto ei ole vain energiantuotantoa, vaan sivutuotteena syntyy paljon muutakin hyvää. Nämä synergiat on tunnistettava, tunnustettava ja edelleen hyödynnettävä.
Erika Winquist esitteli biokaasua monivaikutteisena ratkaisuna, jossa on runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Biokaasun tuotannon avulla voidaan paitsi korvata fossiilisia polttoaineita, myös vähentää maatalouden päästöjä, edistää ravinteiden kierrätystä ja luoda erityisesti maaseudulle uutta yritystoimintaa. Suomen yksi vahvuus on, että täällä biokaasun tuotantoa pystytään lisäämään roimasti ilman että se kilpailee pinta-alasta ravinnontuotannon kanssa.
Esitystä kommentoinut Mari Tuomaala (3E Energy Oy) korosti niin sanotun agroekologisen symbioosin merkitystä, eli ruuan- ja energiantuotannon yhdistämistä toisiaan tukevaksi kestävän kehityksen mukaiseksi kokonaisuudeksi. Agroekologisen tuotannon lisähyötyinä ovat tehokas ravinteiden kierrätys ja hiilen sitominen peltomaahan. Lupaavista esimerkeistä huolimatta laaja-alainen ”yrityshyrinä” tällaisen toimintamallin ympäriltä kuitenkin toistaiseksi puuttuu.
Avointa ja aktiivista keskustelua bioenergiasta ja sen asemasta laajemmassa energia- ja luonnonvarapolitiikan kokonaisuudessa tarvitaan. Erilaiset tietopohjat, intressit, energiantuotannon moninaiset vaikutukset ja niiden aikajänteet johtavat kuitenkin usein ristiriitaisiin näkemyksiin.
Hyrinän puute ei johdu ainakaan positiivisen julkisuuden puutteesta. Biokaasu-uutisointia esityksessään ruotineen Jari Lyytimäen mukaan biokaasusta on keskusteltu poikkeuksellisen myönteisessä sävyssä, varsinkin verrattuna muuhun energiauutisointiin esimerkiksi metsähakkeesta, tuulivoimasta tai ydinvoimasta. Tosin julkinen keskustelu biokaasusta on noussut esiin vasta 2000-luvun aikana ja biokaasun tuotannon taloudellisesta kannattavuudesta on esitetty julkisuudessa sekä suuria lupauksia että pessimistisiä epäilyjä.
Hanna Ekman Energiateollisuus Ry:stä totesi kommenttipuheenvuorossaan, että kiistely kannattaa, mikäli tavoitteena on saada kannalleen medianäkyvyyttä: ”Se on varmin tapa, jolla pääsemme julkisuudessa esiin. Jos sanomme, että päätöksenteko on riittävää ja hyvää, ketään ei kiinnosta.” Ekman nosti esiin myös mittaluokkien ja kokonaisuuksien hahmottamisen julkisessa keskustelussa. Perustermitkin menevät helposti sekaisin, kun esimerkiksi hake sekoitetaan hakkuuseen eikä energiapuun roolia metsien hyödyntämisessä ymmärretä oikealla tavalla.
Energiapolitiikka ei tarjoa uutta luoville ratkaisuille riittävän johdonmukaista toimintaympäristöä.
Fossiilimöhkälettä ei voida korvata uusiutuvan energian möhkäleellä, vaan uuteen energiapeliin tarvitaan paljon pieniä paloja, kuvaili Vilja Varho esityksessään. Uudenlaisessa pelissä toimijoiden on myös omaksuttava uusia rooleja, mikä ei ole helppoa. Esimerkiksi maatalousyrittäjän on vaikea lähteä uudelle alalle energiantuottajaksi, varsinkin jos energia pitää myös paketoida kuluttajalle myytäväksi tuotteeksi. Nykyiset energiayritykset voivat tarjota mm. pääomia ja osaamista. Vakiintuneiden ja uusien energia-alan toimijoiden yhteistyö onkin ollut hedelmällistä ja tuottanut elinkelpoisia liiketoimintamalleja. Yhteistyötä tarvitaan lisää energiamurroksen vauhdittamiseksi.
Esityksen kommentaattori Tapio Tuomi (Lähienergialiitto Ry) totesi energiamarkkinoilla olevan sosiaalista tilausta uusille toimijoille. Kuitenkaan nykyinen regulaatio ja murroksessa oleva energiajärjestelmä uudenlaisine tekijöineen eivät sovi yhteen. Tuomi toivoi ennen muuta mahdollistavaa lainsäädäntöä, joka sallisi nykyistä joustavammin erilaisten ja ennalta-arvaamattomienkin toimijoiden aktiivisuuden.
Suomalaisessa ilmastokeskustelussa puhutaan paljon yksilöistä, mutta on aika nähdä energiatoimijuus yksilöitä laajemmin, rakenteellisina muutoksina, jotka mahdollistavat kestävän käyttäytymisen. Siksi kevään 2019 vaalit pitää nähdä energiavaaleina.
Riikka Paloniemi ja Annukka Vainio esittelivät tuloksia kansalaiskyselystä, jonka mukaan suomalaiset kertovat vaikuttavansa hyvin harvoin energiapolitiikkaan aktivisteina. Useimmin käytetyksi vaikuttamisen kanavaksi koetaan äänestäminen. Kuluttajina kansalaiset vaikuttavat laveasti eri tavoilla, mutta kyselytutkimuksen mukaan harvemmin kuin äänestämällä. Oman toiminnan seurausten pohtiminen tulevaisuudessa oli yhteydessä kestävään energiatoimijuuteen.
Esitystä kommentoinut Kati Veijonen (TEM) piti yllättävänä sitä, että äänestäminen nähdään yleisimpänä vaikuttamisen muotona, vaikka kuluttajina ihmisillä on mahdollisuus tehdä valintoja joka päivä. Vaikuttamisen paikkojen uudenlainen hahmottaminen onkin tarpeen. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa energian kulutuspiikkejä taltuttavat energiansäästökampanjat tai kuluttajan toimiminen naapurustonsa roolimallina esimerkiksi aurinkopaneelin omistajana. Uudessa uusiutuvan energian direktiivissä on myös nostettu näkyvästi esiin kuluttajan ja tuottajan rooleja ravisteleva prosumer-ajattelu.
Seminaarin vilkkaita keskusteluja veti yhteen Timo Assmuth, joka korosti monipuolisen arvioinnin, osallistavien kokeilujen ja kehittämisen, ripeiden mutta samalla pitkäjänteisten toimien sekä epävarmuuden hallinnan ja epävarmuuden hyväksymisen merkitystä.
Seminaari pidettiin Tieteiden Talolla 12.3.2019. Esitysten taltiointeja voi katsoa täältä. Seminaarin esityskalvot löytyvät täältä.
MARJUKKA PARKKINEN, JARI LYYTIMÄKI, TIMO ASSMUTH, VILLE LAUTTAMÄKI, RIIKKA PALONIEMI, ANNUKKA VAINIO, VILJA VARHO & ERIKA WINQUIST
Energiamurros on tulossa, haluamme tai emme. Tämä oli lähtökohta seminaarissa, jossa esiteltiin FutWend-hankkeen tuloksia ja keskusteltiin kestävän ja uusiutuvan hajautetun energian edistämisestä ja esteistä. Tilaisuudessa pureuduttiin erityisesti maalämpöön, hakkeeseen ja biokaasuun osana suomalaista energiajärjestelmää. Seminaarissa hankkeen tutkijat esittivät viisi väitettä hankkeen tulosten pohjalta. Väitteitä kommentoivat energia-alan asiantuntijat. Yleisö äänesti esitysten perusteella viidestä energiamurroksiin liittyvästä kysymyksestä.
Fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen tarvitaan monipuolisten energiantuotannon teknologioiden käyttöönottoa ja energiankulutuksen muotojen uudistamista. Uusiutuvilla hajautetuilla energiamuodoilla on potentiaalia yhdessä.
Seminaarin aloitti Ville Lauttamäki, joka korosti maalämpöpumppujen yleistymistä Suomessa harvinaisena menestystarinana, jossa uusi tekniikka on yleistynyt kotitalouksiin ilman erityisiä tukia. Lämpöpumppujen yleistymistä ovat siivittäneet monet tekijät, kuten toimivaksi osoittautunut tekniikka, mahdollisuus rahalliseen säästöön ja asumismukavuuden parantuminen. Tulevaisuuden haasteina ovat muun muassa talojen lämpöpumppujen hyödyntäminen osana kaukolämmön ja -viilennyksen tuotantoa. Suomalainen kaukolämpöverkosto on ollut menestystarina, mutta menneillä saavutuksilla ei enää ole varaa kerskua. Tulevaisuudessa lämmittämisen tavat monipuolistuvat ja energiayhtiöiden ydinosaamista on eri tavoin ja useissa eri pisteissä tuotettujen energiavirtojen hallinta.
Myös SULPU:n Jussi Hirvonen korosti kommenttipuheenvuorossaan sitä, että lämpöpumput ovat lohkaisseet jo aimo osan fossiilimöhkäleestä. Lämpöpumppuala kattaa tällä hetkellä noin 15% Suomen lämmityksestä. Lämpöpumput on otettu laajasti käyttöön esimerkiksi seurakuntien kiinteistöissä. ”’Maasta sinä olet tullut’ sopiikin hyvin kirkolle, joka on lisännyt maalämmön hyödyntämistä energiahuollossaan”, totesi Hirvonen.
Hajautettu energiantuotanto ei ole vain energiantuotantoa, vaan sivutuotteena syntyy paljon muutakin hyvää. Nämä synergiat on tunnistettava, tunnustettava ja edelleen hyödynnettävä.
Erika Winquist esitteli biokaasua monivaikutteisena ratkaisuna, jossa on runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Biokaasun tuotannon avulla voidaan paitsi korvata fossiilisia polttoaineita, myös vähentää maatalouden päästöjä, edistää ravinteiden kierrätystä ja luoda erityisesti maaseudulle uutta yritystoimintaa. Suomen yksi vahvuus on, että täällä biokaasun tuotantoa pystytään lisäämään roimasti ilman että se kilpailee pinta-alasta ravinnontuotannon kanssa.
Esitystä kommentoinut Mari Tuomaala (3E Energy Oy) korosti niin sanotun agroekologisen symbioosin merkitystä, eli ruuan- ja energiantuotannon yhdistämistä toisiaan tukevaksi kestävän kehityksen mukaiseksi kokonaisuudeksi. Agroekologisen tuotannon lisähyötyinä ovat tehokas ravinteiden kierrätys ja hiilen sitominen peltomaahan. Lupaavista esimerkeistä huolimatta laaja-alainen ”yrityshyrinä” tällaisen toimintamallin ympäriltä kuitenkin toistaiseksi puuttuu.
Avointa ja aktiivista keskustelua bioenergiasta ja sen asemasta laajemmassa energia- ja luonnonvarapolitiikan kokonaisuudessa tarvitaan. Erilaiset tietopohjat, intressit, energiantuotannon moninaiset vaikutukset ja niiden aikajänteet johtavat kuitenkin usein ristiriitaisiin näkemyksiin.
Hyrinän puute ei johdu ainakaan positiivisen julkisuuden puutteesta. Biokaasu-uutisointia esityksessään ruotineen Jari Lyytimäen mukaan biokaasusta on keskusteltu poikkeuksellisen myönteisessä sävyssä, varsinkin verrattuna muuhun energiauutisointiin esimerkiksi metsähakkeesta, tuulivoimasta tai ydinvoimasta. Tosin julkinen keskustelu biokaasusta on noussut esiin vasta 2000-luvun aikana ja biokaasun tuotannon taloudellisesta kannattavuudesta on esitetty julkisuudessa sekä suuria lupauksia että pessimistisiä epäilyjä.
Hanna Ekman Energiateollisuus Ry:stä totesi kommenttipuheenvuorossaan, että kiistely kannattaa, mikäli tavoitteena on saada kannalleen medianäkyvyyttä: ”Se on varmin tapa, jolla pääsemme julkisuudessa esiin. Jos sanomme, että päätöksenteko on riittävää ja hyvää, ketään ei kiinnosta.” Ekman nosti esiin myös mittaluokkien ja kokonaisuuksien hahmottamisen julkisessa keskustelussa. Perustermitkin menevät helposti sekaisin, kun esimerkiksi hake sekoitetaan hakkuuseen eikä energiapuun roolia metsien hyödyntämisessä ymmärretä oikealla tavalla.
Energiapolitiikka ei tarjoa uutta luoville ratkaisuille riittävän johdonmukaista toimintaympäristöä.
Fossiilimöhkälettä ei voida korvata uusiutuvan energian möhkäleellä, vaan uuteen energiapeliin tarvitaan paljon pieniä paloja, kuvaili Vilja Varho esityksessään. Uudenlaisessa pelissä toimijoiden on myös omaksuttava uusia rooleja, mikä ei ole helppoa. Esimerkiksi maatalousyrittäjän on vaikea lähteä uudelle alalle energiantuottajaksi, varsinkin jos energia pitää myös paketoida kuluttajalle myytäväksi tuotteeksi. Nykyiset energiayritykset voivat tarjota mm. pääomia ja osaamista. Vakiintuneiden ja uusien energia-alan toimijoiden yhteistyö onkin ollut hedelmällistä ja tuottanut elinkelpoisia liiketoimintamalleja. Yhteistyötä tarvitaan lisää energiamurroksen vauhdittamiseksi.
Esityksen kommentaattori Tapio Tuomi (Lähienergialiitto Ry) totesi energiamarkkinoilla olevan sosiaalista tilausta uusille toimijoille. Kuitenkaan nykyinen regulaatio ja murroksessa oleva energiajärjestelmä uudenlaisine tekijöineen eivät sovi yhteen. Tuomi toivoi ennen muuta mahdollistavaa lainsäädäntöä, joka sallisi nykyistä joustavammin erilaisten ja ennalta-arvaamattomienkin toimijoiden aktiivisuuden.
Suomalaisessa ilmastokeskustelussa puhutaan paljon yksilöistä, mutta on aika nähdä energiatoimijuus yksilöitä laajemmin, rakenteellisina muutoksina, jotka mahdollistavat kestävän käyttäytymisen. Siksi kevään 2019 vaalit pitää nähdä energiavaaleina.
Riikka Paloniemi ja Annukka Vainio esittelivät tuloksia kansalaiskyselystä, jonka mukaan suomalaiset kertovat vaikuttavansa hyvin harvoin energiapolitiikkaan aktivisteina. Useimmin käytetyksi vaikuttamisen kanavaksi koetaan äänestäminen. Kuluttajina kansalaiset vaikuttavat laveasti eri tavoilla, mutta kyselytutkimuksen mukaan harvemmin kuin äänestämällä. Oman toiminnan seurausten pohtiminen tulevaisuudessa oli yhteydessä kestävään energiatoimijuuteen.
Esitystä kommentoinut Kati Veijonen (TEM) piti yllättävänä sitä, että äänestäminen nähdään yleisimpänä vaikuttamisen muotona, vaikka kuluttajina ihmisillä on mahdollisuus tehdä valintoja joka päivä. Vaikuttamisen paikkojen uudenlainen hahmottaminen onkin tarpeen. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa energian kulutuspiikkejä taltuttavat energiansäästökampanjat tai kuluttajan toimiminen naapurustonsa roolimallina esimerkiksi aurinkopaneelin omistajana. Uudessa uusiutuvan energian direktiivissä on myös nostettu näkyvästi esiin kuluttajan ja tuottajan rooleja ravisteleva prosumer-ajattelu.
Seminaarin vilkkaita keskusteluja veti yhteen Timo Assmuth, joka korosti monipuolisen arvioinnin, osallistavien kokeilujen ja kehittämisen, ripeiden mutta samalla pitkäjänteisten toimien sekä epävarmuuden hallinnan ja epävarmuuden hyväksymisen merkitystä.
Seminaari pidettiin Tieteiden Talolla 12.3.2019. Esitysten taltiointeja voi katsoa täältä. Seminaarin esityskalvot löytyvät täältä.
MARJUKKA PARKKINEN, JARI LYYTIMÄKI, TIMO ASSMUTH, VILLE LAUTTAMÄKI, RIIKKA PALONIEMI, ANNUKKA VAINIO, VILJA VARHO & ERIKA WINQUIST
Marjukka Parkkinen, Jari Lyytimäki, Timo Assmuth, Ville Lauttamäki, Riikka Paloniemi, Annukka Vainio, Vilja Varho & Erika Winquist
Lue lisää Futwend-hankkeesta täältä.
Takaisin ylös ↑
Kemijärvellä kohti luonnon ja ihmisen yhteiselämistä
Videotallenne: Alue ja Ympäristö -lehden Tutkimusmaistiaiset
Voiko Natura-suojelun romuttaa reilusti? Oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksia maankäytön ristipaineissa