Kriittinen tila

Kuluttajaa kiinnostaa – mutta yhteiskunnan on luotava edellytykset kiertotaloudelle

Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Finlands Natur -lehden kanssa, ja sen on rahoittanut Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Finlands Natur -lehteä julkaisee Natur och Miljö -yhdistys. Alkuperäinen ruotsinkielinen artikkeli löytyy täältä.

Suomi on aloittanut siirtymisen kohti kiertotaloutta. Tieteellinen tutkimus, innovaatiot ja yhteistyö ovat keskiössä, ja tarpeellinen järjestelmänmuutos on toteutettavissa kuluttajien avustuksella.

Suomi pyrkii olemaan kiertotalouden edelläkävijä ja kierrätyksen kärkimaita EU:ssa. EU hyväksyi omalta osaltaan kiertotalouden toimintasuunnitelman vuonna 2015 ja muovistrategian vuonna 2018. Moni europoliitikoiden tekemä päätös näkyy pian tai jo nyt suomalaistenkin arjessa: muovipillit ja -aterimet kielletään ensi vuonna, ja vuonna 2023 kaikissa Suomen kunnissa tulee olla järjestettynä erillinen tekstiilijätteiden keräys.

Jos eurooppalaiskuluttajat saisivat päättää, kiertotalouden lähtökohtana olisivat energiaratkaisuja, tuotantoa, koulutusta, terveyttä, yhdenvertaisuutta, ympäristöuhkia sekä puhdasta luontoa koskevat kysymykset. Euroopan valtioiden politiikka näyttää kuitenkin erilaiselta. Poliittisten toimintalinjojen hallitsevia aiheita ovat jätteet resurssina, kierrätys, biotalous, ekosuunnittelu, ekologinen valmistus sekä rahoitusvälineet. Kansalaiset ovat tärkeitä politiikassa, mutta heidät nähdään enimmäkseen kuluttajina eikä aktiivisina toimijoina.
Tutkijat Petteri Repo, Markku Anttonen, Juri Mykkänen ja Minna Lammi tarkastelevat tieteellisessä European Journal of Sustainable Development -aikakauslehdessä (2018) julkaistussa artikkelissa kuilua kansalaisten kiertotalousajattelun ja Euroopan valtioiden kiertotalouspolitiikan välillä. Tutkijoiden mukaan politiikan ja kansalaisten visioiden pitäisi lähentyä toisiaan, jotta kiertotaloutta koskevat poliittiset päätökset saisivat lisää painoarvoa ja hyväksyntää. Artikkeli oli osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa CloseLoop-projektia (2016-2019). Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostolla on käynnissä useita kiertotalouteen ja kierrätykseen liittyviä hankkeita.

Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n ympäristöneuvoja Mikaela Sundqvistin mukaan kansalaisten on saatava selkeät, yksinkertaiset ja tarpeeksi lyhyet ohjeet eri materiaalien kierrätykseen. ”Tekstiilien osalta on tärkeä tietää, mitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja mitä voi lajitella poistotekstiileihin.”
KUVA: MAGNUS ÖSTMAN

Yksi CloseLoop-projektin tutkijoista oli Minna Lammi, Helsingin yliopiston dosentti ja Suomen Akatemian strategisen Kulttuuri teknologisoituvassa yhteiskunnassa -tutkimusohjelman johtaja. Hän on työskennellyt neljän vuoden ajan vierailevana tutkijana Cambridgen yliopiston Industrial Sustainability -yksikössä, joka tutkii kestävän kehityksen ratkaisuja teollisuuden saralla.
CloseLoop keskittyi pääasiassa arvometallien kiertotalouden edistämiseen muun muassa ICT-, energia- ja liikennesektoreilla. Hanke johti suureen yritysyhteistyöhön, joka edistää autonakkujen sisältämien metallien ja kemikaalien kierrätystä.
– CloseLoop-projektissa keskityimme metalleihin, kuten litiumiin ja kobolttiin. Kuluttajilla ei käytännössä ole aavistustakaan siitä, mikä tulee mistäkin. Kuluttaja voi toisin sanoen olla melko näkymätön, mutta hänellä on silti suuri merkitys: lojuvatko vanhat kännykät ja tietokoneet kotona pöytälaatikossa, vai viedäänkö ne kierrätyskeskukseen?

CloseLoop-projektin puitteissa tehtiin tutkimus, jolla selvitettiin suomalaisten asenteita kiertotalouden tarjoamiin ratkaisuihin (kts. taulukko). Asioiden tai palveluiden jakaminen ei ollut yhtä suosittu vaihtoehto kuin kierrättäminen ja korjaaminen. Suurituloiset ja alle 50-vuotiaat osoittivat eniten kiinnostusta asioiden korjauttamiseen tai itse korjaamiseen.
Suomessa kierrätetään nykypäivänä keskimäärin 41 prosenttia kunnallisjätteestä. Tavoite on, että viidentoista vuoden päästä kierrätysaste olisi 65 prosenttia.
– Kun kuluttajille tarjotaan yksinkertaisia ja taloudellisesti järkeviä ratkaisuja, hekin osallistuvat kierrätykseen, sanoo Minna Lammi.


Kuka sitten luo ratkaisut? Minna Lammi ei usko, että kuluttajat tulevat ajamaan kiertotaloutta eteenpäin. Sen sijaan koulutuslaitokset, yritykset ja poliitikot ovat järjestelmänmuutoksen kannalta ratkaisevassa asemassa.
Kuluttajat ovat kuitenkin tärkeitä, sillä juuri heidän on omaksuttava uudet ratkaisut, tuotteet ja asenteet.
Minna Lammi mainitsee Destaclean-yrityksen, joka valmistaa ”puukiveä” kierrätetystä rakennusjätteestä. Puukivellä voi esimerkiksi korvata kivet tai betonilaatat puutarhassa. Mutta hyväksyykö kuluttaja uusia uusiutuvia materiaaleja puutarhaansa, vai tuntuvatko ne liian luonnottomilta?
Minna Lammi sanoo, että kuluttajille välitettävä viesti oli aiemmin yksinkertaisempi: osta kotimaista, niin säästät rahaa.
– ”Älä kuluta” on selkeä viesti, mutta mitä tarkoittaa ”kuluta vastuullisesti”?
Onko vastuullista ostaa perulaisia mustikoita helmikuussa? Tai kotimaisia paprikoita maaliskuussa? Minna Lammen mukaan on vaikeaa kuluttaa ekologisesti ja ymmärtää tuotteen taustalla olevat ketjut.
– On olemassa asioita, joiden vaistonvaraisesti tiedämme olevan huonoja, mutta sitten on olemassa monta asiaa, joissa jokainen tekee omat sääntönsä, jotka eivät välttämättä perustu järkeviin argumentteihin. Kulutus perustuu tunteisiin, ei logiikkaan tai järkiperäisyyteen, sanoo Minna Lammi.
Yksi asia on kuitenkin varma. Mitä vähemmän, sitä parempi.

Kuluttajat valmiita kierrättämään tekstiilejä

Joka vuosi kaikki Turun seudun kahdeksasluokkalaiset saavat vierailla yhdellä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n (LSJH) lajitteluasemista. Monelle kokemus on silmiä avaava: lokit kaartelevat poltettavaksi menevien jätteiden yllä. Yhtiön jätekeskuksiin tulee joka arkipäivä 350 000 jätesäkillistä poltettavaa jätettä. Nuorten mukana kulkee aina LSJH:n ympäristöneuvoja. Yksi heistä on Mikaela Sundqvist.
– Valitettavasti emme toistaiseksi ole nähneet jätemäärien vähentyvän Suomessa. Kulutamme yhä enemmän, sanoo hän.
Mikaela Sundqvist korostaa kahdeksasluokkalaisille, että syntyvän jätteen määrää tulee yrittää vähentää.
– Joitain tapoja tähän on esimerkiksi, että ostetaan ainoastaan sellaista, jota oikeasti tarvitaan, ostetaan kestäviä tuotteita, yritetään käyttää ne loppuun ja myydään ne kirpputorilla tai lahjoitetaan ne pois.
Lounais-Suomen Jätehuolto on tekstiilinkierrätyksen edelläkävijä, ja viime vuosina vaatteiden ja tekstiilien kierrätyksestä on erityisesti keskusteltu oppilaiden kanssa.

Vuonna 2023 kaikissa Suomen kunnissa on oltava järjestettynä erillinen tekstiilijätteiden keräys.
Ovatko kuluttajat valmiita tähän?
– Kyllä, tästä on kiittäminen määrätietoista prosessia ja sekä median että kuluttajien mielenkiintoa. Ihmiset haluavat mielellään kierrättää tekstiilejä ja toivovat lisää keräyspisteitä etenkin kauppakeskuksiin ja taloyhtiöiden jätehuoneisiin.
Tekstiilinkeräyksen suunnittelu tehdään nyt kansallisella tasolla, mikä helpottaa kuluttajien työtä muun muassa siten, että ohjeistuksesta tulee sama kaikille. Tällä hetkellä Mikaela Sundqvist kollegoineen pohtii, miten kansalaiset saataisiin ymmärtämään käyttökelpoisten tekstiilien ja poistotekstiilien ero. Hyväntekeväisyysjärjestöille on toimitettu oikeastaan poistotekstiileiksi luokiteltavia vaatteita.
Toinen haaste on saada kuluttajat tuomaan tekstiilijätteensä suljetuissa muovipusseissa. Jos keräysastiaan laittaa homeisia vaatteita ja koinsyömiä tekstiilejä, ne voivat helposti saastuttaa muita astiassa olevia tuotteita.
– On puhuttu paljon muovinkäytön vähentämisestä, ja ihmiset suhtautuvat epäilevästi muovipusseihin. On erittäin tärkeää selittää syyt, ja kun kerromme muovipussien suojaavan materiaalia, ihmiset ymmärtävät.

KIERTOTALOUS

  • Talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti uusia esineitä ja käytetä neitseellisiä raaka-aineita.
  • Kulutus perustuu palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen.
  • Kirjastot, kimppakyydit, kaupunkipyörät, kierrätysmyymälät ja kirpputorit ovat suosittuja jakamispalveluita.
  • Tavaroita ja materiaaleja tulisi käyttää niin pitkään kuin mahdollista ja sitten kierrättää.
  • Kiertotalouden tärkeä konsepti on tuote- ja palvelusuunnittelu, joka keskittyy jätteen määrän minimoimiseen sekä tavaroiden korjaamiseen, kunnostamiseen, uusiokäyttöön ja kierrättämiseen.
  • Lähde: Sitra.fi
  • JÄTE SUOMESSA

  • Vuonna 2018 Suomessa tuotettiin noin kolme miljoonaa tonnia kunnallisjätettä, 230 000 tonnia enemmän kuin vuonna 2017.
  • Tämä vastaa 550 kiloa jätettä asukasta kohden.
  • Jätteestä kierrätetään keskimäärin 41 prosenttia. 57 prosenttia hyödynnetään energiantuotannossa, pääasiassa polttamalla.
  • Tavoitteena on, että vuonna 2035 kierrätysaste olisi 65 prosenttia.
    Noin 0,7 prosenttia jätteestä päätyy kaatopaikalle.
  • LINA LAURENT


    Yhteistyössä

    Finlands Natur
    Teksti: Lina Laurent
    Käännös: Petri Junna