vihreitä puita korkean pilvenpiirtäjän edessä
Kriittinen tila

Kuinka kulutustieto ja laskurit vaikuttavat kulutukseen ja sen hiilijalanjälkeen?

Lukuaika: 4 min.

Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta. Käsillä oleva teksti pohjautuu kirjoittajan väitöskirjaan “Steering household consumption with carbon footprint data – A critical assessment“.

Valtaosa suomalaisista pitää elämäntapaansa ympäristön kannalta vähintään jokseenkin kestävänä, kertoo vuonna 2020 tehty kysely. Samaan aikaan Suomen ympäristökeskuksen ja Sitran esittämät suomalaisten kotitalouksien kulutuksen (asuminen, liikkuminen, ruoka, muiden tavaroiden ja palveluiden kulutus) hiilijalanjälkilaskelmista selviää, että suomalaisten kulutus on vielä kaukana Pariisin ilmastosopimuksen 1.5-asteen mukaiselta polulta.

Tilastoihin perustuvien keskiarvojen lisäksi kulutusta ja arkisen toiminnan hiilijalanjälkiä voidaan seurata ja arvioida kotitalouksien ja henkilöiden tasolla. Kulutuksen hiilijalanjälkilaskurit ja esimerkiksi kodin reaaliaikainen sähkömittaus ovat työkaluja, joilla voidaan hahmottaa kulutuksemme vaatimia resursseja ja päästöjen suuruusluokkia. Uudet ratkaisut ovat kulutuksen ohjauksen näkökulmasta houkutteleva ratkaisu: Kunhan ihmiset vain saavat räätälöityä tietoa kulutuksestaan ja sen vaikutuksista, he ryhtyvät vapaaehtoisesti ja toimiin pienentämään hiilijalanjälkeään.

Väitöskirjassani tutkin kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälkeä ja kulutustietoa kestävän kulutuksen ohjauskeinona. Tutkimuksessa olen hyödyntänyt sekä määrällisiä että laadullisia aineistoja tarkasteltaessa kulutusta, hiilijalanjälkeä ja kokemuksia niiden ohjaamisesta. Pyrin avaamaan millaisia kestävän kulutuksen ohjauskeinoja laskurit ja räätälöity kulutustieto ovat ja kuinka ne kytkeytyvät kulutuksen ohjauksen kokonaisuuteen sekä ”tavallisten” ihmisten arkeen. Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa suuntaa huomion räätälöityyn kulutustietoon ja laskureihin osana arkisia käytäntöjä ja kulutusta. Toisin sanoen, olen kiinnostunut siitä, miten kulutustietoon perustuva ohjaus tukee, haastaa ja kohtaa vastustusta arjen muutoksessa.

Muuttaako tieto toimintaa?

Laskurit ja kulutuksen seurantatieto näyttäytyvät tutkimuksessa tiedollisena ohjauskeinona. Niiden avulla saadaan tietoa juuri omasta kulutuksesta tai sen hiilijalanjäljestä. Tiedon lisäksi monet sovellukset ehdottavat toimintavinkkejä kulutuksen tai jalanjäljen pienentämiseksi. Sovelluksia kehitetään tai käytetään usein hankkeissa, joissa on tarjolla asiantuntijan tukea tulosten tulkintaan ja toimien pohdintaan. Nämä tiedonvälittäjät ovatkin tärkeässä roolissa huomioidessaan sovellusten tai seurannan käyttäjien tilanteen ja sovittaen tulkintaa ja jatkoehdotuksia sen mukaan. Kuitenkin verkkomaailman sovelluksilla sekä tiedonvälittäjillä on usein rajalliset mahdollisuudet ratkoa ehdotettujen muutosten käytännön kysymyksiä, jotka usein vaativat vähintään aikaa arkisten toimien uusiksi suunnittelua ja toisinaan myös rahallisia investointeja.

Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että kulutuksen ja hiilijäljen aktiivinen seuranta ja omatoiminen muutosprosessi eivät helposti juurru säännölliseksi käytännöksi ihmisten arkeen. Tämä näkyy esimerkiksi hiilijalanjälkilaskureihin palaavien käyttäjien määrissä. Toisaalta, kulutustieto ja siihen liittyvä tuki voi auttaa kohdentamaan muutokseen sitoutuneiden toimijoiden, kuten lounasravintolan henkilöstöä toiminnan ja tarjonnan kehittämiseksi kestävämpään suuntaan. Kulutukseen vaikuttava seurantatieto voi siis ohjata tarjontaa ja sitä kautta kulutusta.

Toteutuneistakin oikeansuuntaisista toimista huolimatta muutoksen vaikutus saattaa jäädä pieneksi, kun sitä verrataan hiilijalanjäljen kokonaisuuteen tai kestävänä pidettyyn hiilijalanjälkeen. Jokin siis vastustaa jopa hiilijalanjäljestään, laskureista ja seurannasta kiinnostuneiden käytännön tekoja.

piirroskuva, jossa käsi pitää puhelinta, ympärillä erilaisia kulutukseen liittyviä sovelluksia
Toteutuneistakin oikeansuuntaisista toimista huolimatta muutoksen vaikutus saattaa jäädä pieneksi, kun sitä verrataan hiilijalanjäljen kokonaisuuteen tai kestävänä pidettyyn hiilijalanjälkeen. Kuva: Marianna Korpi

Käytäntöteoreettinen (practice theory) lähestymistapa tarjoaa tähän tuoreen näkökulman. Tarkastelen tutkimuksessani sen avulla kulutustietoa ja laskureita osana arkisia käytäntöjä. Toisin sanoen, huomioin että kulutus ja arkinen toiminta, jota pyritään muuttamaan on muodostunut nykyiselleen materiaalisen ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksessa.

Materiaalisella ympäristöllä tarkoitan esimerkiksi liikenneympäristöä ja kulkuvälineitä, kodeissa olevia lämmitysjärjestelmiä, tavaroita ja välineitä, jotka oletusarvoisesti kuuluvat arkeen, jotta se sujuu nykyisellään. Sosiaalisella ympäristöllä viittaan yleisesti tai pienempien yhteisöjen kesken jaettuihin ajatuksiin siitä mitä pidetään esimerkiksi sopivana sisälämpötilana, ”tavallisena” ruokana ja turvallisina kulkutapoina.

Henkilökohtaiset näkemyksemme ja taitomme toimia arkiympäristössä kehittyvät ja muuttuvat vuorovaikutuksessa materiaalisen ja sosiaalisen ympäristön kanssa. Esimerkkinä voidaan ajatella älylaitteiden omistusta, käyttötaitoja ja sitä millaisia asioita ne mahdollistavat tai toisaalta laitteiden tai osaamisen puute sulkee ulkopuolelle.

Paremman tiedon lisäksi tarvitaan tukea arkiympäristöstä

Väitöskirjani keskeinen väite on, että kulutustiedon ja esimerkiksi laskureiden mahdollisuuksia ohjata kulutusta on hedelmällistä tarkastella kulutuksen, arkisten käytäntöjen ja toimintaympäristöjen näkökulmasta. Laskureiden kehittämisessä ja tutkimuksessa huomio kiinnittyy luontevasti sovelluksen ominaisuuksiin ja vuorovaikutukseen käyttäjän kanssa. Onnistunut vuorovaikutus ei kuitenkaan ratko kulutuksen ja toiminnan muutoksen ongelmaa.

Tutkimuksessa nousi esille teknisiä sovellusten ominaisuuksiin liittyviä parannusehdotuksia, jotka tekevät sovelluksesta tarkemman, paremman tai helpomman käyttää. Nämä parannukset eivät silti poista niitä kitkoja, joita varsinaiseen toiminnanmuutokseen arjessa liittyy.

Huomio on tärkeä, sillä esimerkiksi hiilijalanjälkilaskennan yhdistäminen muuhun kulutustietoon on jo edennyt ja laajentunut siitä mitä se oli tutkimuksen aineistoa kerättäessä. Käyttäjän näkökulmasta yksinkertaistuva ja samalla täsmentyvä seuranta ja jalanjälkitieto tuo uusia mahdollisuuksia kulutustiedon sujuvampaan nivomiseen arkeen. Kuten edellä todettiin, on silti pohdittava kriittisesti millä mekanismein tieto auttaa kulutuksen ja arkisen toiminnan muutoksessa.

Kulutuslaskureiden kehittämisessä ja tutkimuksessa huomio kiinnittyy luontevasti sovelluksen ominaisuuksiin ja vuorovaikutukseen käyttäjän kanssa.

Tulkitsen tutkimuksen havaintoja suhteessa laskureihin kohdistettuun kritiikkiin. Alan tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että laskureiden lähtökohta, kulutuksen ympäristöongelmien ratkaisun sälyttäminen yksilöille on ongelmallinen. Yhdyn kritiikkiin, sillä toimet hiilijalanjäljen pienentämiseksi radikaalisti vaativat vakiintuneiden tapojen, ratkaisujen tai esimerkiksi mukavuusnormien kyseenalaistamista ja jopa niitä vastoin toimimista yhteisöjen, ei ainoastaan yksilöiden tasolla. On siis yhteisöinä sitouduttava rutinoituneen toiminnan uudelleenjärjestelyyn, joka vaatii aikaa, rahaa, neuvottelua muiden ihmisten kanssa tai ainakin jotain edellä mainituista.

Millaisia voivat olla laskureiden ja kulutustiedon uudet roolit?

Pohdin, voisiko kulutusseurannalla ja sovelluksilla olla jokin muu kuin yksilön (vapaaehtoisiin) toimiin keskittyvä rooli. Kulutusseurannan ja sovellusten rooli ja käyttötarve muuttuisi, jos niitä tarvittaisiin sitovien henkilökohtaisten hiilibudjettien hallintaan. En ota kantaa hiilibudjettien käytön puolesta tai vastaan, vaan käytän budjettia havainnollistaakseni kuinka lähtökohdiltaan saman sovelluksen rooli ja käyttötavat muuttuisivat jos seuranta ei olisi vapaaehtoista vaan välttämätöntä jottei elä yli hiilivarojensa.

Toinen näkökulma kulutussovellusten mahdollisuuksiin olisi nykyistä kaksivuoroisempi käyttö. Toisin sanoen, seurannan ja sovellusten käyttäjien esteitä muuttaa toimintaa poistettaisiin yhteisössä laajemmin. Esimerkiksi kuntien ilmastotoimissa otetaan yhteisesti ratkottaviksi infrastruktuurin, yhteisen toimintatapojen ja toiminnan edellytysten muuttaminen. Muutosta tukevia toimintatapoja tulisi pohtia myös yrityksissä, jotka hallitsevat asiakkaiden kulutusdataa ja tarjoavat sitä nähtäväksi sovelluksissa.

Kehittyvä kulutus-, hiili- ja muu ympäristöjalanjälkitieto auttaa ymmärtämään minkä ja miksi kulutuksemme on muututtava. Rinnalla tarvitaan toimia muuttaa arkiympäristöä siten, että se ei estä vaan tukee muutoksia, joihin sovelluksissa ohjataan.

MARJA SALO

Artikkelikuva: Rupak Biswas/Unsplash

Marja Salo puutarhassa

Marja Salo

Kirjoittaja työskentelee kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutusten parissa tutkijana ja asiantuntijana. Salon väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa toukokuussa 2021.