Kaivostoimintaan liittyvä vastustus kohdistuu enenevissä määrin varauksiin ja malminetsintään. Vastustuksen myötä näkyviin on tullut tarve pohtia, millaisia oikeudenmukaisuusvaikutuksia siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan aiheuttaa.
Paikallisista kiistoista tunnetuiksi liikkeiksi
Kesällä 2018 Heinäveden kirjasto täyttyi ääriään myöten huolestuneista paikallisista ja kauempaa tulleista mökkiläisistä. Paikkakunnalla oli edellisenä vuonna aloitettu grafiittimalminetsintähanke ja paikalliset olivat heränneet pohtimaan, miten mahdollinen kaivos heihin vaikuttaisi. Suuren väkimäärän takia paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä, pienimuotoiseksi kaavailtu tilaisuus jouduttiin siirtämään ulos, missä käytiin paikoin kiivaaksikin yltynyttä keskustelua malminetsinnän vaikutuksista alueelle. Viesti oli selvä: malminetsintää tai kaivosta ei haluta Heinävedelle.
Vielä samana kesänä kuntalaisten huoli mahdollisen kaivoksen vaikutuksista vesistöihin ja matkailuun kasvoi aktiivisten yksilöiden avulla malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle rajoituksia ja vaihtoehtoja ajavaksi Pro Heinävesi -liikkeeksi. Kansallisestikin merkittäväksi noussut liike jätti jälkensä myös meneillään olevaan kaivoslain uudistusprosessiin Kaivoslaki NYT -kansalaisaloitteen avulla.
Heinävedeltä lähtenyt Pro Heinävesi -liike on sittemmin saanut seurakseen uusia kansalaisliikkeitä. Näistä erityisesti Saimaa ilman kaivoksia- ja Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeet ovat nousseet julkisuuteen kampanjoidessaan Saimaan ja Käsivarren alueilla malminetsintää edeltäviä varauksia ja malminetsintähankkeita vastaan. Liikkeet ovat kasvaneet lumipallon lailla sosiaalisessa mediassa ja saavuttaneet julkisuutta myös perinteisessä mediassa. Saimaa ilman kaivoksia -liikkeestä sai alkunsa myös Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite, joka eteni eduskunnan käsittelyyn alkuvuodesta 2022 kerättyään yli 60 000 allekirjoitusta. Aloitteen tavoitteena on sulkea esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja saamelaisten kotiseutualue kokonaan malminetsinnän ja kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Kuva: Narahari K R/Unsplash
Akkumineraalit kiistojen keskiössä
Kuohunnan keskellä oleva malminetsintä on osa laajempaa kokonaisuutta. Pyrkimys ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti on johtanut tavoitteeseen siirtyä vähähiiliseen yhteiskuntaan. EU:ssa puhutaan vihreästä siirtymästä, jota edistetään muun muassa liikennettä sähköistämällä ja uusiutuvia energiantuotantomuotoja lisäämällä. Siirtymälle olennaiset teknologiat esimerkiksi liikenteessä ja energiantuotannossa vaativat kasvavissa määrin mineraaleja, kuten litiumia, kobolttia, nikkeliä ja grafiittia.
Vihreän siirtymän teknologioihin tarvittavien raaka-aineiden kysynnän moninkertaistuessa nopeasti töitä uusien mineraaliesiintymien löytämiseksi ja hyödyntämiseksi tehdään myös Suomessa. Alkuvuodesta 2021 ilmestyneessä akkustrategiassa työ- ja elinkeinoministeriö visioi, että Suomen akku- ja sähköistymissektorin tulisi olla alan edelläkävijä vuoteen 2025 mennessä. Yhdeksi Suomen vahvuuksista on strategiassa tunnistettu juuri akkumineraaleja tuottava kaivosteollisuus. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan viimeaikainen kiinnostus akkumineraaleja kohtaan näkyy Suomessa erityisesti kobolttia ja litiumia koskevien malminetsintälupien määrän kasvussa.
Akku- ja sähköistymissektorin kehitys ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä. Suomen Ilmastopaneeli julkaisi syksyllä 2021 raportin sähköistymisen ja energiamurroksen oikeudenmukaisuusvaikutuksista. Raportissa tuodaan esiin, että sähköistymiselle elintärkeiden mineraalien ja materiaalien suhteen on kiireellistä huomioida tuotannon kansainväliset, kansalliset ja paikalliset oikeudenmukaisuusvaikutukset, kuten vaikutukset yhteisöjen elinympäristöihin ja terveyteen, ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumiseen. Yhtenä näiden vaikutusten ilmentymänä voidaan pitää malminetsintäkonflikteja.
Kuva: Jonny Caspari/ Unsplash
Oikeudenmukaisuuteen ei ole yhtä määritelmää
Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna viime vuosien malminetsintäkonfliktit näyttäytyvät sekoituksena erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on oikeudenmukaista ja kenen käsitys oikeudenmukaisuudesta tulisi huomioida päätöksenteossa. Keskustelu tiivistyy usein hyötyjen ja haittojen jakautumiseen. Paikallisesti käydään keskustelua siitä, jäävätkö mahdollisen kaivoksen ympäristöhaitat paikallisten harteille taloudellisten hyötyjen valuessa kansainvälisten yhtiöiden taskuun. Vai syntyykö kaivoksesta haittoja enemmän hyötyä myös paikallisille esimerkiksi työpaikkojen muodossa? Maailmanlaajuisessa mittakaavassa väitellään, kenen vastuulla ilmastonmuutoksen hillitseminen on ja voidaanko globaalilla oikeudenmukaisuudella perustella paikallisten kokemat haitat. Seuraako suurempi hyöty akkumineraalien käyttämisestä vai jättämisestä kallioperään, vai onko mahdollista löytää kultainen keskitie?
Oman lisänsä keskusteluun tuo sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, tulevista sukupolvista kun ovat huolissaan sekä akkumineraalien vastustajat että kannattajat. Yhtä lailla huoli koskee tulevien sukupolvien oikeutta puhtaaseen elinympäristöön kuin oikeutta elämään ilman ilmastokatastrofin seurauksia.
Haittojen ja hyötyjen lisäksi kysymys on myös kuulluksi tulemisesta. Esimerkiksi kuntalaisten vastalauseiden on koettu kaikuvan kuuroille korville kaivostoimintaa ajavien tahojen saadessa äänensä helponoloisesti kuuluville paitsi lupaprosessien aikana. Myös kaivoslain uudistus on tuonut pintaan huolia kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa lain valmisteluun. Oma kysymyksensä on, miten marginalisoitujen ryhmien, kuten saamelaisten tai nuorten, äänet kuuluvat paikallisessa, kansallisessa tai kansainvälisessä siirtymää koskevassa päätöksenteossa.
Konfliktit muovaavat siirtymää
Malminetsintäkonfliktien kautta avautuvia oikeudenmukaisuuden näkökulmia voidaan tarkastella oikeudenmukaisen siirtymän kehyksessä. Oikeudenmukaisen siirtymällä tarkoitetaan vihreän siirtymän toteuttamista sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioiden niin, ettei ilmastotavoitteisiin liittyvistä päätöksistä synny kohtuutonta haittaa. Kuten malminetsinnän ympärille syntyneistä konflikteista voidaan päätellä, oikeudenmukaisen siirtymän toteutuminen käytännössä ei ole yksinkertaista tai ongelmatonta. Puhuttaessa oikeudenmukaisesta siirtymästä onkin tärkeää puhua myös siitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan, kenen näkökulmasta oikeudenmukaisuus toteutuu ja kenen ääni todella kuuluu päätöksenteossa.
Konflikti saa alkunsa, kun jokin kehityskulku tai tapahtuma koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Konfliktin aikana tämä kokemus tuodaan näkyväksi, jolloin avautuu tilaisuus tutkia olemassa olevia rakenteita kriittisesti. Malminetsintäkonfliktit tuovat osaltaan esiin tämänhetkiseen siirtymään liittyviä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Lisäksi kansalaisliikkeet eri puolilla Suomea ovat viime vuosina osoittaneet, että vastustus voidaan kanavoida yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tätä kautta pyrkiä muuttamaan kehityskulkua omasta näkökulmasta oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Viimeaikaista malminetsinnän ympärillä käytävää liikehdintää ja konflikteja Suomessa on tärkeää tutkia, jotta erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia oikeudenmukaisuudesta voidaan tuoda osaksi myös päätöksentekoa. Tunnustamalla oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvä monimutkaisuus päästään käsiksi perustavanlaatuisiin kysymyksiin siitä, millaisin prosessein erilaisia näkemyksiä voidaan yhteensovittaa ja oikeudenmukaisuutta edistää päätöksenteossa. Konflikteja ei tule sivuuttaa: niiden kautta avautuu mahdollisuuksia rakentaa oikeudenmukaista siirtymää.
JOHANNA LEINO
Otsikkokuva: Paul-Alain Hunt/Unsplash
Johanna Leino
Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Hän tekee tutkimusta osana yhteiskuntatieteellisen kaivostoiminnan tutkimusryhmää (SERM) ja kestävän resurssiyhteiskunnan tutkimusyhteisöä (RESOURCE). Väitöskirjassaan hän tutkii ympäristöoikeudenmukaisuutta ja luonnonvarojen hallintaan liittyviä konflikteja ja jännitteitä.
Kaivostoimintaan liittyvä vastustus kohdistuu enenevissä määrin varauksiin ja malminetsintään. Vastustuksen myötä näkyviin on tullut tarve pohtia, millaisia oikeudenmukaisuusvaikutuksia siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan aiheuttaa.
Paikallisista kiistoista tunnetuiksi liikkeiksi
Kesällä 2018 Heinäveden kirjasto täyttyi ääriään myöten huolestuneista paikallisista ja kauempaa tulleista mökkiläisistä. Paikkakunnalla oli edellisenä vuonna aloitettu grafiittimalminetsintähanke ja paikalliset olivat heränneet pohtimaan, miten mahdollinen kaivos heihin vaikuttaisi. Suuren väkimäärän takia paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä, pienimuotoiseksi kaavailtu tilaisuus jouduttiin siirtämään ulos, missä käytiin paikoin kiivaaksikin yltynyttä keskustelua malminetsinnän vaikutuksista alueelle. Viesti oli selvä: malminetsintää tai kaivosta ei haluta Heinävedelle.
Vielä samana kesänä kuntalaisten huoli mahdollisen kaivoksen vaikutuksista vesistöihin ja matkailuun kasvoi aktiivisten yksilöiden avulla malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle rajoituksia ja vaihtoehtoja ajavaksi Pro Heinävesi -liikkeeksi. Kansallisestikin merkittäväksi noussut liike jätti jälkensä myös meneillään olevaan kaivoslain uudistusprosessiin Kaivoslaki NYT -kansalaisaloitteen avulla.
Heinävedeltä lähtenyt Pro Heinävesi -liike on sittemmin saanut seurakseen uusia kansalaisliikkeitä. Näistä erityisesti Saimaa ilman kaivoksia- ja Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeet ovat nousseet julkisuuteen kampanjoidessaan Saimaan ja Käsivarren alueilla malminetsintää edeltäviä varauksia ja malminetsintähankkeita vastaan. Liikkeet ovat kasvaneet lumipallon lailla sosiaalisessa mediassa ja saavuttaneet julkisuutta myös perinteisessä mediassa. Saimaa ilman kaivoksia -liikkeestä sai alkunsa myös Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloite, joka eteni eduskunnan käsittelyyn alkuvuodesta 2022 kerättyään yli 60 000 allekirjoitusta. Aloitteen tavoitteena on sulkea esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja saamelaisten kotiseutualue kokonaan malminetsinnän ja kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Akkumineraalit kiistojen keskiössä
Kuohunnan keskellä oleva malminetsintä on osa laajempaa kokonaisuutta. Pyrkimys ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti on johtanut tavoitteeseen siirtyä vähähiiliseen yhteiskuntaan. EU:ssa puhutaan vihreästä siirtymästä, jota edistetään muun muassa liikennettä sähköistämällä ja uusiutuvia energiantuotantomuotoja lisäämällä. Siirtymälle olennaiset teknologiat esimerkiksi liikenteessä ja energiantuotannossa vaativat kasvavissa määrin mineraaleja, kuten litiumia, kobolttia, nikkeliä ja grafiittia.
Vihreän siirtymän teknologioihin tarvittavien raaka-aineiden kysynnän moninkertaistuessa nopeasti töitä uusien mineraaliesiintymien löytämiseksi ja hyödyntämiseksi tehdään myös Suomessa. Alkuvuodesta 2021 ilmestyneessä akkustrategiassa työ- ja elinkeinoministeriö visioi, että Suomen akku- ja sähköistymissektorin tulisi olla alan edelläkävijä vuoteen 2025 mennessä. Yhdeksi Suomen vahvuuksista on strategiassa tunnistettu juuri akkumineraaleja tuottava kaivosteollisuus. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan viimeaikainen kiinnostus akkumineraaleja kohtaan näkyy Suomessa erityisesti kobolttia ja litiumia koskevien malminetsintälupien määrän kasvussa.
Akku- ja sähköistymissektorin kehitys ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä. Suomen Ilmastopaneeli julkaisi syksyllä 2021 raportin sähköistymisen ja energiamurroksen oikeudenmukaisuusvaikutuksista. Raportissa tuodaan esiin, että sähköistymiselle elintärkeiden mineraalien ja materiaalien suhteen on kiireellistä huomioida tuotannon kansainväliset, kansalliset ja paikalliset oikeudenmukaisuusvaikutukset, kuten vaikutukset yhteisöjen elinympäristöihin ja terveyteen, ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumiseen. Yhtenä näiden vaikutusten ilmentymänä voidaan pitää malminetsintäkonflikteja.
Oikeudenmukaisuuteen ei ole yhtä määritelmää
Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna viime vuosien malminetsintäkonfliktit näyttäytyvät sekoituksena erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on oikeudenmukaista ja kenen käsitys oikeudenmukaisuudesta tulisi huomioida päätöksenteossa. Keskustelu tiivistyy usein hyötyjen ja haittojen jakautumiseen. Paikallisesti käydään keskustelua siitä, jäävätkö mahdollisen kaivoksen ympäristöhaitat paikallisten harteille taloudellisten hyötyjen valuessa kansainvälisten yhtiöiden taskuun. Vai syntyykö kaivoksesta haittoja enemmän hyötyä myös paikallisille esimerkiksi työpaikkojen muodossa? Maailmanlaajuisessa mittakaavassa väitellään, kenen vastuulla ilmastonmuutoksen hillitseminen on ja voidaanko globaalilla oikeudenmukaisuudella perustella paikallisten kokemat haitat. Seuraako suurempi hyöty akkumineraalien käyttämisestä vai jättämisestä kallioperään, vai onko mahdollista löytää kultainen keskitie?
Oman lisänsä keskusteluun tuo sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, tulevista sukupolvista kun ovat huolissaan sekä akkumineraalien vastustajat että kannattajat. Yhtä lailla huoli koskee tulevien sukupolvien oikeutta puhtaaseen elinympäristöön kuin oikeutta elämään ilman ilmastokatastrofin seurauksia.
Haittojen ja hyötyjen lisäksi kysymys on myös kuulluksi tulemisesta. Esimerkiksi kuntalaisten vastalauseiden on koettu kaikuvan kuuroille korville kaivostoimintaa ajavien tahojen saadessa äänensä helponoloisesti kuuluville paitsi lupaprosessien aikana. Myös kaivoslain uudistus on tuonut pintaan huolia kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa lain valmisteluun. Oma kysymyksensä on, miten marginalisoitujen ryhmien, kuten saamelaisten tai nuorten, äänet kuuluvat paikallisessa, kansallisessa tai kansainvälisessä siirtymää koskevassa päätöksenteossa.
Konfliktit muovaavat siirtymää
Malminetsintäkonfliktien kautta avautuvia oikeudenmukaisuuden näkökulmia voidaan tarkastella oikeudenmukaisen siirtymän kehyksessä. Oikeudenmukaisen siirtymällä tarkoitetaan vihreän siirtymän toteuttamista sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioiden niin, ettei ilmastotavoitteisiin liittyvistä päätöksistä synny kohtuutonta haittaa. Kuten malminetsinnän ympärille syntyneistä konflikteista voidaan päätellä, oikeudenmukaisen siirtymän toteutuminen käytännössä ei ole yksinkertaista tai ongelmatonta. Puhuttaessa oikeudenmukaisesta siirtymästä onkin tärkeää puhua myös siitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan, kenen näkökulmasta oikeudenmukaisuus toteutuu ja kenen ääni todella kuuluu päätöksenteossa.
Konflikti saa alkunsa, kun jokin kehityskulku tai tapahtuma koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Konfliktin aikana tämä kokemus tuodaan näkyväksi, jolloin avautuu tilaisuus tutkia olemassa olevia rakenteita kriittisesti. Malminetsintäkonfliktit tuovat osaltaan esiin tämänhetkiseen siirtymään liittyviä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Lisäksi kansalaisliikkeet eri puolilla Suomea ovat viime vuosina osoittaneet, että vastustus voidaan kanavoida yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tätä kautta pyrkiä muuttamaan kehityskulkua omasta näkökulmasta oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Viimeaikaista malminetsinnän ympärillä käytävää liikehdintää ja konflikteja Suomessa on tärkeää tutkia, jotta erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia oikeudenmukaisuudesta voidaan tuoda osaksi myös päätöksentekoa. Tunnustamalla oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvä monimutkaisuus päästään käsiksi perustavanlaatuisiin kysymyksiin siitä, millaisin prosessein erilaisia näkemyksiä voidaan yhteensovittaa ja oikeudenmukaisuutta edistää päätöksenteossa. Konflikteja ei tule sivuuttaa: niiden kautta avautuu mahdollisuuksia rakentaa oikeudenmukaista siirtymää.
JOHANNA LEINO
Johanna Leino
Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Hän tekee tutkimusta osana yhteiskuntatieteellisen kaivostoiminnan tutkimusryhmää (SERM) ja kestävän resurssiyhteiskunnan tutkimusyhteisöä (RESOURCE). Väitöskirjassaan hän tutkii ympäristöoikeudenmukaisuutta ja luonnonvarojen hallintaan liittyviä konflikteja ja jännitteitä.
Takaisin ylös ↑
Asukkaat syrjäseutujen haasteita taklaamassa
YK:n ilmastoneuvottelujen ryhmäpoliittista rajanvetoa
Inarin metsäkonfliktia voidaan tarkastella ”maapolitiikkana”