Kriittinen tila

Emme olekaan niin ilmastoystävällisiä kuin luulemme

Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Finlands Natur -lehden kanssa, ja sen on rahoittanut Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Finlands Natur -lehteä julkaisee Natur och Miljö -yhdistys. Alkuperäinen ruotsinkielinen artikkeli löytyy täältä.

Uuden kyselytutkimuksen mukaan suomenruotsalaiset tuntevat pääosin kiinnostusta ilmastotekoihin ja uskoa tulevaan ilmastokriisin edessä. Suomalaiset taas luulevat olevansa paljon ilmastoystävällisempiä kuin oikeastaan ovat.

Suomalaiset yliarvioivat elämäntapansa ilmastoystävällisyyden reilusti yläkanttiin. Näin ilmenee e2 Tutkimuksen ja Vaasan yliopiston InnoLabin viime syksynä julkaistusta kyselytutkimuksesta ”Ilmassa ristivetoa: Kansalaiskysely ilmastotoimista”. Kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista pitää elämäntapaansa ilmaston kannalta joko täysin tai osittain kestävänä. Suomen ilmastopaneelin tuore raportti kertoo kuitenkin toista: suomalaistalouksien tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 70 prosentilla päästäkseen puolentoista asteen ilmastotavoitteeseen.

– En pidä ollenkaan yllättävänä sitä, että 80 prosenttia suomalaisista pitää elämäntapaansa kestävänä, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Rasmus Mannerström, jonka tutkimus keskittyy identiteettiin, yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä ilmastoahdistukseen.

– Jätteiden lajittelu, valojen sammuttaminen ja työmatkapyöräily ilmastonmuutoksen torjumisen keinoina on iskostettu niin lujasti mieliimme, että kun teemme nämä asiat, koemme tehneemme oman osuutemme.

Monen mielestä jätteiden lajittelu on riittävä henkilökohtainen panos ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa.

Kyselyyn osallistuneilta kysyttiin muun muassa kuinka paljon ”ilmastotekoja” he toteuttavat arjessaan. Tutkijoiden yllätykseksi tutkimustulokset osoittivat, ettei eri ikäryhmien välillä näkynyt ilmastotekojen määrässä selkeitä eroja. Vanhemmat ihmiset pitivät elämäntapaansa kuitenkin ilmastoystävällisempänä kuin nuoret. Poliittisten leirien sekä miesten ja naisten välillä ilmeni sen sijaan selviä eroavaisuuksia.

Suomen- ja ruotsinkieliset ovat puolestaan ilmastotoimissaan melko tasavertaisia, kertoo e2 Tutkimuksen vanhempi tutkija Ville Pitkänen, joka myös osallistui kyselytutkimuksen toteuttamiseen. Tutkijat yllättyivät kuitenkin siitä, että ruotsinkieliset kokivat ilmastokeskustelun keskivertosuomalaisia vaikeaselkoisempana ja tavallista kansalaista syyllistävämpänä.

– Meillä ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mistä tämä ero johtuu. Sanoisin, että tämä on klassinen ”lisätutkimusta kaivataan” -tapaus, Pitkänen pohtii.

Myöskään Åbo Akademin projektitutkija Marina Lindell ei osaa sanoa, mistä suomenruotsalaisten erilainen asennoituminen ilmastokeskusteluun juontaa. Lindell toimii myös suomenruotsalaisen Barometern -kansalaispaneelin vastaavana tutkijana. Paneelin vuosien 2019–2020 tulokset julkaistiin viime vuoden heinäkuussa. Niihin sisältyi myös suomenruotsalaisten ilmastonmuutoksen asenteita käsittelevä osio. Lindell pitää paneelin tulosten perusteella merkillepantavana sitä, että suomenruotsalaiset kärsivät suhteellisen vähän ilmastohäpeästä tai ilmastoahdistuksesta.

– Vain neljännes vastaajista kertoi ilmastokriisin aiheuttavan heissä häpeän tunteita ja 17 prosenttia kertoi kärsivänsä ilmastoahdistuksesta. Vastaajista 71 prosenttia kertoi sitä vastoin, että ilmastokriisi herätti heissä kiinnostusta ja 39 prosenttia vastasi sen antavan toivoa tulevasta.

RKP:n kannattajien, joiksi noin 70 prosenttia suomenruotsalaisista on perinteisesti ilmoittautunut, vastaukset sijoittuivat e2 Tutkimuksen sekä Vaasan yliopiston kyselytutkimuksessa suhteellisen lähelle suomalaista keskiarvoa, tutkija Ville Pitkänen kertoo.

– Jos kuvittelemme ilmastovalintoja kuvaavan linjan, jossa Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat yhdessä ääripäässä ja Perussuomalaiset toisessa, RKP löytyy siinä melko lailla keskeltä.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajat arvioivat kyselyn mukaan tekevänsä enemmän ilmastoystävällisiä valintoja, mutta pitivät toisaalta elämäntapansa myös vähemmän kestävänä. Perussuomalaisten ja Keskustan kannattajien ilmastotoimet olivat puolestaan vähäisempiä, mutta samalla he kokivat elämäntapansa kestäväksi.

RKP:n kannattajat uskoivat myös muiden porvaripuolueiden kannattajiin nähden enemmän Suomessa tehtävien ilmastotoimien merkityksellisyyteen. Sama tulos saatiin vuoden 2020 Barometern -paneelin tuloksissa. Tutkija Marina Lindell pitää sitä merkkinä suomenruotsalaisten luottavaisuudesta siihen, että ilmastokriisiin on löydettävissä ratkaisuja.



Puolueidentiteetin lisäksi myös sukupuoli määrittää ahkeruutta ilmastotoimissa. Kyselytutkimuksen tuloksista ilmenee nimittäin, että naiset ovat selvästi parempia tekemään ilmastoystävällisiä valintoja arjessaan. Sama suuntaus näkyy Lindellin mukaan Barometern -paneelin tuloksissa.

– 45 prosenttia suomenruotsalaisista naisista ostaa ympäristömerkittyjä tuotteita, kun taas miehistä vain 30 prosenttia, Lindell sanoo luetellen pitkän listan tulosta tukevia lukuja.

Tutkijatohtori Rasmus Mannerströmin mukaan biologialla tai persoonallisuuteen liittyvät tekijät eivät silti yksinään määritä halukkuutta toimia ilmastoystävällisesti. Kyse on ennemminkin vallan jakautumisesta yhteiskunnassa.

Vapaaehtoisten ilmastotekojen sysääminen yksittäisten ihmisten harteille ei ole toimiva ratkaisu.

– Ne, joilla on eniten valtaa ja yhteiskunnallisten muutosten kautta eniten menetettävää, haluavat yleensä nykytilanteen pysyvän muuttumattomana.Perinteisesti nämä henkilöt ovat olleet miehiä. Sama pätee toisinpäin: niillä, joilla on enemmän voitettavaa yhteiskunnan muutoksista, eli naisilla, on useammin yhteiskunnallisia muutoksia tukevia asenteita. On myös selvää, että naiset kärsivät ilmastonmuutoksesta enemmän kuin miehet.

Erot kuvitellun ja oikean ilmastoystävällisyyden välillä herättävät kysymään – kuinka pystymme pysäyttämään ilmastokriisin, jos uskomme jo nyt tekevämme tarpeeksi? Mannerström ei pidä vapaaehtoisten ilmastotekojen sysäämistä yksittäisten ihmisten harteille toimivana ratkaisuna.

– Ihmiset toimivat sen mukaan, mitä he itse pitävät järkevänä. Suurien arkeen vaikuttavien uhrausten tekeminen ilmastonmuutoksen kaltaisen kaukaisen ja monimutkaisen asian takia ei tunnu ihmisistä useinkaan kovin järkeenkäyvältä.

Halukkuuden puutekaan ei välttämättä ole syynä vähäisille ilmastovalinnoille. Myös erilaisilla edellytyksillä on vaikutusta. Helsingissä asuvan on helppo huristella metrolla töihin tai kytkeä asunto ympäristöystävälliseen kaukolämpöön. Maaseudulla kallis kertasijoitus lämpöpumppuun saattaa puolestaan tuntua suurelta uhraukselta, Mannerström sanoo. Ei ole myöskään oikeudenmukaista vaatia matalapalkkasektorilla työskentelevää ostamaan kalliita ympäristömerkittyjä tuotteita samassa mittakaavassa kuin johtajan palkkaa nostavan.

– Siksi pidän tällaisia ”kuka tekee eniten ilmastoimia” tutkimuksia myös melko tarpeettomina.

Mannerströmin mukaan ilmastotoimien on tunnuttava oikeudenmukaisilta ja yhdenvertaisilta. Niin kauan kuin kansalaisten edellytykset ilmastovalintoihin ovat niin erilaiset kuin ne ovat nyt, tällaista tunnetta on hankala muodostaa.

– Siksi tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotka koskevat kaikkia ja pakottavat meidät tekemään elämäntapoihimme sellaisia muutoksia, joissa emme itse välttämättä näe järkeä.

JANNE WASS


Yhteistyössä

Finlands Natur
Teksti: Janne Wass
Käännös: Petri Junna

Rasmus Mannerström on sosiaalipsykologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Ville Pitkänen on e2 Tutkimuksen vanhempi tutkija, joka oli mukana laatimassa suomalaisten ilmastoasenteita selvittävää laajaa kyselytutkimusta.

Marina Lindell on suomenruotsalaisen Barometern -kansalaispaneelin vastaava tutkija.

KUVAT SONJA FINHOLM / SFV