Asukkaat syrjäseutujen haasteita taklaamassa

Kuuntele Kriittisen tilan artikkeli Spotifyssa (14:05 min)

Yhteiskunnan ekologisesta kestämättömyydestä kumpuavat kriisit riepottelevat maailmaa ja eri yhteisöjä yksi toisensa jälkeen. Esimerkiksi energian ja luonnonvarojen riittävyyteen ja ilmaston lämpenemiseen liittyviä kriisejä yritetään usein ratkoa lyhytnäköisesti omia etuja puolustaen ja asiantuntijatietoa valikoiden. Päätöksissä ei aidosti huomioida kansalaisten osallisuutta, vaikka niiden vaikutukset tuntuvat myös kaukana päätöksenteosta tavallisten kansalaisten jokapäiväisessä elämässä. Millaisten tekijöiden varaan kestävää tulevaisuutta haluttaisiin erilaisissa konteksteissa rakentaa? Mitä päättäjäpöydissä pitäisi ymmärtää erilaisten alueiden ja yhteisöjen tarpeista ja edellytyksistä rakentaa kestävää elämää?

Kestävyysmurroksen marginaalit -hanke selvittelee näitä kysymyksiä vuosien 2023 ja 2024 aikana järjestämällä muun muassa kolme erillistä kansalaistyöpajoista ja asiantuntijaseminaareista koostuvaa tapahtumaa eri puolilla Suomea. Tapahtumissa kestävyysmurrosta ja siihen liittyviä marginaalisuuksia lähestytään erilaisista teemoista erilaisia kansalaisnäkökulmia sekä asiantuntijatietoa yhteen keräten. Hankkeen ensimmäiset tapahtumat pidettiin elokuun 2023 lopussa Lieksassa ja Joensuussa. Lieksan kansalaistyöpajassa kahdeksan työpajaan osallistunutta lieksalaista haastettiin pohdiskelemaan nyt ja tulevaisuudessa tapahtuvia globaaleja ja paikallisia maan- ja luonnonkäytön muutoksia ja näiden mahdollisia vaikutuksia Lieksassa elämisen tulevaisuuteen. Seuraavana päivänä Joensuussa pidetty seminaari keskittyi luonnonkäytön ja työn murroksen vaikutuksiin periferioissa. Millaisia näkökulmia näistä tilaisuuksista saimme periferioiden haasteisiin ja niiden ratkomiseen?

Syrjäisyys on haaste ja ylellisyys muutosten keskellä

Ensimmäiseen kansalaistyöpajaan osallistuneet lieksalaiset liittivät Lieksaan lukuisia sellaisia ominaisuuksia, joita he asuinalueessaan erityisesti arvostivat ja pitivät vaalimisen arvoisena. ”Lieksan ylellisyydeksi” mainittiin erityisesti puhdas luonto, tila, hiljaisuus ja yhteisöllisyys. Erilaisia yhteiskuntaa nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa koettelevia muutoksia tunnistettiin hyvin monipuolisesti. Eri muutostekijöissä nähtiin runsaasti uhkia Lieksalle, mutta myös uusia mahdollisuuksia, joskin Lieksan ja lieksalaisten kyky hyödyntää uusia mahdollisuuksia omaksi hyödykseen kyseenalaistettiin keskustelussa usein.

Ruokahuollon turvaaminen ja ruoantuotannon omavaraisuus nähtiin elinehtona

Moneen muutokseen liitettiin Lieksan yhteiskunnallisen merkittävyyden ja uusien yhteiskunnallisten toimintojen lisääntymisen mahdollisuus. Ilmastonmuutoksen pelättiin tuovan uusia koettelemuksia luonnolle, mutta toisaalta samalla arvioitiin kasvukauden pitenevän ja lisäävän maanviljelyn ja metsästyksen edellytyksiä Lieksassa. Ruokahuollon turvaaminen ja ruoantuotannon omavaraisuus nähtiin elinehtona tilanteessa, jossa ruokaa ei lisääntyvien sosiaalisten konfliktien ja ilmastonmuutoksen myötä enää saada muualta, ja tässä visiossa Lieksan uskottiinkin muuttuvan tärkeäksi viljelyalueeksi. Toisaalta myös Golf-virran pysähtymistä ja Lieksan ilmaston muuttumista ”Siperian ilmastoksi” pidettiin mahdollisena riskinä, mutta samalla nähtiin kasvavia mahdollisuuksia talvimatkailussa.

Lieksan työpajassa käytyjen keskustelujen perusteella Lieksa kärsii samankaltaisista perifeerisyyteen liitetyistä ongelmista, kuin mitä Juha Hiedanpään Joensuun seminaarissa esittelemässä Margistar-hankkeessa on havaittu syrjäisten vuoristoalueiden ongelmaksi. Nämä perifeerisyyden perushaasteet, kuten väestön poismuutto, heikko palvelurakenne, heikko kulttuuripalvelujen saatavuus, maankäyttöön liittyvät konfliktit sekä saavutettavuuteen liittyvät haasteet, voivat muutostilanteissa vaikeuttaa alueen sopeutumis- ja uudistumiskykyä.

Menettämisen pelkoja

Vihreän siirtymän myötä tekniikan ja osaamisen kehittymisessä nähtiin tulevaisuuden potentiaalia samalla, kun omien olemassa olevien luonnonvarojen arvostuksen uskottiin kasvavan. Tämän uskottiin tuottavan uusia innovaatioita, kuten metaanipolttoaineita ja puukuitutekstiilejä, joista voisi olla hyötyä myös Lieksalle, mikäli omat luonnonvarat ja niiden jatkojalostus vain onnistuttaisiin pitämään omissa käsissä. Toisaalta käsitys niin ulkopuolisista kuin paikallisistakin päätöksentekijöistä sekä näiden motiiveista ja toimintakyvyistä näyttäytyi välillä aika suoraviivaisena: keskeinen toistuva huoli osallistujilla oli, että Lieksan osaksi jäisi pelkkä mineraalien ja biomassan alkutuotanto, josta ei jäisi alueelle ja sen asukkaille muuta kuin tuhottu ympäristö. Tämä kehitysvisio nähtiin luontevana jatkumona nykytilanteelle, jossa oma teollisuus on kadonnut ja raaka-aineita viedään alueelta pois, tai kuten eräs osallistuja kiteytti, ”firmat tulee ulkomailta, tekee työt ja vie hyödyt mukanaan”. Samalla oltiin huolissaan siitä, vahingoitetaanko luontoa nykyhetkessä jo niin pahasti, ettei se enää toivu, vaikka asenteet ja toimintatavat myöhemmin muuttuisivatkin.

kenelle ja miten pitäisi kompensoida, jos jonkun tietyn elinkeinon ja siihen liittyvien työpaikkojen ja kansantaloudellisten hyötyjen takia heikennetään ympäristön tilaa

Kuten Lauri Lahikainen seminaariesityksessään nosti esille, kestävyysmurroksen myötä väistämättä jotkut toimialat ja elinkeinot ajetaan alas tai ne kokevat rajuja muutoksia toimintatavoissaan, mikä herättää yhteiskunnallisia kysymyksiä näihin elinkeinoihin ja niiden sosiaalisiin ja ekologisiin vaikutuksiin liittyvistä vastuista sekä muutosten tuottamista kompensaatiotarpeista. Kysymys pyörii usein sen ympärillä, kenelle ja miten pitäisi kompensoida, jos joku tietty elinkeino työpaikkoineen ajetaan alas sen tuottamien ekologisten haittojen takia. Toisaalta Lieksan työpajan keskustelu haastoi pohtimaan, kenelle ja miten pitäisi kompensoida, jos jonkun tietyn elinkeinon ja siihen liittyvien työpaikkojen ja kansantaloudellisten hyötyjen takia heikennetään ympäristön tilaa, asukkaiden elinympäristöönsä liittämiä laatutekijöitä ja joidenkin muiden potentiaalisten elinkeinojen toiminnanedellytyksiä ja tulevaisuuden kehityksen vaihtoehtoja joltakin tietyltä alueelta. Alueen ja elinympäristön laadun ylläpitäminen ja rinnakkaisten vaihtoehtojen kehittäminen ennakoivasti yhteiskunnan muutoksiin sopeutumiseksi voisi olla taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpi vaihtoehto kuin yksittäisten elinkeinojen alasajoa seuraavat takautuvat kompensaatiot.

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

Vaihtoehtoisen kehityspolkuna kasvuorientoituneelle raaka-aineiden tuotannolle nähtiin perustavammanlaatuinen yhteiskunnan rakenteiden horjunta, joka johtaisi resurssiniukkuuteen ja merkittäviin talouden ja kaupankäynnin rakenteellisiin muutoksiin sekä hyvinvoinnin uudelleenmäärittelyyn. Tämän kasvukriittisen kehityspolun arvioitiin tuottavan yhteiskunnan tai paikallisyhteisön toiminnan uudelleenjärjestäytymistä, kuten jakamistalouden ja suoramyynnin yleistymistä, omistusoikeuden rajoitusta, kulutuksen vähenemistä sekä paluuta perinteiseen luonnonkäyttöön. Tällaisen polun myönteisinä elementteinä mainittiin perinteisten taitojen, ympäristön ja saatavilla olevien resurssien arvostuksen nousu, sekä solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen, kun ihmisten on pakko sietää toisiaan ja tehdä yhteistyötä.

Kulutuksen ja väestön pienenemisen nähtiin joissakin näkökannoissa myös edistävän Lieksan hyvinä pidettyjen puolien säilymistä, kuten harmoniaa, rauhaa ja ”mahdollisuutta upeisiin luontoelämyksiin”. Eräs osallistuja muistutti tässä yhteydessä, että ”ei välttämättä ole aina huono asia, jos joku paikka ei kasva”. Vähemmän radikaaleissa visioissa jo käynnissä olevan yhteiskunnan kulttuurisen muutoksen ja ihmisten ympäristötietoisuuden kasvun nähtiin tuottavan positiivista tulevaisuuden potentiaalia Lieksalle. Lähituotannon, vastuullisuuden ja puhtaan luonnon arvostuksen nähtiin lisääntyvän tulevaisuudessa. Tämän toivottiin tuottavan muun muassa uusia metsänkäsittelyn tapoja, kansallisissa käsissä tapahtuvaa raaka-aineiden tuotantoa ja ympäristöä paremmin huomioivaa kaavoitusta, sekä luovan aidosti paikallista työtä ja paikallisia hyötyjä Lieksassa.

Yhteistyö ja osallisuutta tukeva työkulttuuri tukevat myönteisiä tulevaisuusvisioita

Yhteiskunnan arvojen muutoksen, etätyön lisääntymisen sekä sodan ja ilmastonmuutoksen myötä etelästä pohjoiseen tapahtuvan muuttoliikkeen arviotiin mahdollisesti tuovan uusia asukkaita Lieksaan esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopasta. Osallistujia kuitenkin epäilytti, kuinka houkuttelevana elinympäristönä tulijat Lieksan todellisuudessa näkisivät, mikäli he voisivat vapaasti valita minne muuttavat. Epäilyksiä herätti esimerkiksi se, ymmärtävätkö alueen päättäjät tai haluavatko he edes ymmärtää Lieksan hyviä puolia ja tulevaisuudenpotentiaalia käynnissä olevissa murroksissa, ja edistetäänkö vai pilataanko niiden tulevaisuuden edellytyksiä nyt tehtävissä päätöksissä. Kehitettävää nähtiin muun muassa Lieksan palvelurakenteessa, saavutettavuudessa sekä asukkaiden ja eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Osallistujien mielestä Lieksan erityispiirteet ja ympäristön tarjoama potentiaali tulisi tehdä näkyväksi alueen ulkopuolelle, jolloin potentiaaliset uudet tulijat tajuaisivat mahdollisuudet ja loisivat niiden pohjalta itse uutta toimintaa alueelle ja osallistuisivat alueen kehittämiseen. Kuten eräs osallistuja totesi, ”kaikkea ei tarvitse tehdä valmiiksi tai päättää tulijoiden puolesta, mitä nämä haluavat”.

työkulttuurin muuttaminen nykyistä moninaisemmaksi, sallivammaksi ja yhteisöllisemmäksi

Työn määritelmän arvioitiin kohtaavan murroksessa muutospaineita. Lauri Lahikainen painotti seminaariesityksessään työn merkitystä merkityksellisyyden, erityisyyden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksiin. Myös työpajassa osallistujat kokivat tärkeäksi, että kaikilla olisi Lieksassa mahdollisuus osallisuuteen, toimijuuteen ja merkityksellisyyteen taustastaan riippumatta sen sijaan, että esimerkiksi nuoret ja maahanmuuttajat syrjäytetään alistamalla heidät roikkumaan sosiaalistukien varassa liian rajaavan työkulttuurin takia. Ehkä työkulttuurin muuttaminen nykyistä moninaisemmaksi, sallivammaksi ja yhteisöllisemmäksi voisi tukea perifeerisyyden ongelmista kärsivien alueiden sopeutumista muutoksiin ja luoda uusia mahdollisuuksia elää, toimia ja osallistua paikallisen identiteetin rakentamiseen näillä alueilla.

Lainausmerkeissä olevat lainaukset on otettu työpajaan osallistuneiden työryhmän jäsenten muistiinpanoista sellaisena kuin ne on muistiinpanoihin kirjoitettu. Työpajaa ei äänitetty eikä kuvattu. Tekstin tuottamiseen osallistuivat Päivi Armila (Itä-Suomen yliopisto), Simo Häyrynen (Itä-Suomen yliopisto), Timo Kuusiola (Creatura), Antto Luhtavaara (PlanWe) ja Jari Lyytimäki (SYKE).

EMMI SALMIVUORI JA ANNA MUSTONEN