Gradusta asiaa

Ympäristöongelmien moninaisuuden huomioiminen apuna ongelmien ratkaisussa

Artikkeli pohjautuu Siina-Riikka Saineen pro gradu -työhön “Ympäristöongelmien ja luonnon herättämien tunteiden yhteys ympäristötietoisten 18-40-vuotiaiden tekemiin ympäristötekoihin”. Työ on luettavissa kokonaisuudessaan Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani kyselytutkimuksen avulla ympäristöongelmien ja luonnon herättämien tunteiden yhteyttä 18–40-vuotiaiden ympäristökäyttäytymiseen. Kyselyn vastaajat olivat tehneet sitä useampia ympäristötekoja, mitä voimakkaampia kielteisiä tunteita ympäristöongelmien ajatteleminen heissä herätti, ja yhteys oli samansuuntainen myös myönteisten luontotunteiden osalta. Tässä tekstissä tarkastelen eri näkökulmista niitä ympäristöongelmia, joita vastaajat kertoivat ajatelleensa. Kysymys ajatelluista ympäristöongelmista oli tutkimuksessani vastaajille vapaaehtoinen, ja siihen vastattiin omin sanoin.

Ympäristöongelmia, syitä ja seurauksia

Tutkielmassani ja kyselylomakkeella tarkoitin ympäristöongelmilla ihmistoiminnan aiheuttamia paikallisia, alueellisia tai maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat ekologisesta näkökulmasta haitallisia. Määritelmän pohjana käytin Berningerin ym. (1997) määritelmää, jossa huomioidaan lisäksi esimerkiksi terveysnäkökulmia. Ympäristöongelmista on oltu yhteiskunnallisessa keskustelussa laajalti tietoisia viimeistään 1960- ja 1970-lukujen ympäristöheräämisestä lähtien. Tietoisuudesta huolimatta kaikkia ympäristöongelmia ei suinkaan ole ratkaistu, ja luonnon monimuotoisuus eli lajien perinnöllisen muuntelun määrä sekä lajien ja ekosysteemien vaihtelu ja runsaus heikkenevätkin hälyttävää vauhtia. Myös ihmisten hyvinvointi ja selviytyminen ovat riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta esimerkiksi eliöiden tuottamien ekosysteemipalveluiden kautta.

Kyselyyn vastanneet kertoivat ajatelleensa monia erilaisia ympäristöongelmia (ks. taulukko 1), ja monet mainitsivat useamman kuin yhden ongelman. Vastauksissa oli eroavaisuuksia sen suhteen, minkä tyyppisiä asioita ihmiset pitivät ympäristöongelmina. Osa mainituista ympäristöongelmista oli vesistöjen rehevöitymisen kaltaisia, joidenkin lajien kannalta haitallisia ekologisia muutoksia ympäristössä. Osa vastaajista taas ajatteli ihmisten aiheuttaman ympäristökuormituksen taustalla olevia syitä, kuten väestönkasvua ja kulutuskeskeistä kulttuuria, jotka vaikuttavat kulutuksen määrään. Jotkut vastaajat taas kertoivat miettineensä ilmastopakolaisuutta tai eliölajien sukupuuttoja, joita voisi pitää ympäristömuutosten seurauksina, mutta jotka voivat myös aiheuttaa uusia ongelmia.

Sillä, onko ympäristötunteiden herättäjänä haitallinen muutos, muutoksen aiheuttaja vai seuraus, ei mielestäni ole juurikaan merkitystä. Ongelmien ratkaisemisen kannalta sen sijaan syihin puuttuminen lienee tehokkaampaa, vaikkakin myös oireiden hoitoa tarvitaan.

Taulukko 1. Ympäristöongelmat, joita kyselyyn vastanneet (n = 325) kertoivat ajatelleensa vastatessaan kysymyksiin ympäristöongelmien herättämistä tunteista. Osuus (%) on teemaan luokiteltujen ympäristöongelmien osuus kaikista mainituista ongelmista. Vastaaja saattoi vastata useita samaan teemaan luokiteltuja ongelmia.

Mainitut ympäristöongelmat muiden lajien kannalta

Muutokset kuuluvat luontoon, mutta ihmistoiminnan laajamittaisuus uhkaa monia eliölajeja ja kokonaisia ekosysteemejä. Luonnon monimuotoisuuden merkittävimmiksi uhiksi on määritelty elinympäristöjen häviäminen, pirstaloituminen ja heikentyminen esimerkiksi maankäytön muutosten tai saasteiden vuoksi, ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus sekä ihmisten mukana alueelta toiselle kulkeutuvat vieraslajit ja taudit (Baillie et al. 2010). Tässäkin listauksessa on mukana päällekkäisyyttä tai eri tavoin miellettyjä ympäristöongelmia: esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa elinympäristöihin niitä tuhoten tai muuttaen. Kyselyn vastauksissa ilmastonmuutos sai selkeästi eniten mainintoja ajateltuna ympäristöongelmana, ja myös saasteet, muovit ja jätteet olivat monien mielessä. Lisäksi monet kertoivat, että he ajattelivat luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tai elinympäristöjen tuhoa. Globaalista näkökulmasta katsoen vastaajat siis näyttivät ajattelevan varsin relevantteja ympäristöongelmia, joiden ratkaisemisella olisi merkitystä monien lajien selviytymisen kannalta.

Toisaalta vastaajien eniten ajattelemat ympäristöongelmat eivät aivan vastanneet niitä ongelmia, joista Suomessa muiden lajien kannalta erityisesti tulisi olla huolissaan. Suomessa tuoreimman lajien uhanalaisuusarvion mukaan lajeja uhkaavat erityisesti metsäelinympäristöjen muutos, esimerkiksi lahopuun ja vanhojen metsien määrän väheneminen ja avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu (Hyvärinen et al. 2019). Merkittävimmiksi luontotyyppejä uhkaaviksi tekijöiksi Suomessa on arvioitu metsänkäsittelytoimet, ojittaminen, pellonraivaus, rakentaminen sekä vesien rehevöityminen (Kontula & Raunio 2018). Vain harvat mainitsivat ajatelleensa esimerkiksi metsien käsittelyä tai rehevöitymistä. Kuitenkin on huomattava, ettei vastaajilta kysytty erityisesti Suomea koskevista ympäristöongelmista, ja todennäköisesti monien mainitseman ilmastonmuutoksen merkitys kasvaa myös Suomessa lähivuosina.

Vastauksissa useimmin mainitut ympäristöongelmat eivät välttämättä selity pelkästään tai ollenkaan huolella muusta luonnosta, vaan ne saattavat olla ihmisten elämään suoraan vaikuttavia, omassa elinympäristössä havaittavia tai uutisoiduimpia ympäristöongelmia.

Ihmisten näkökulmasta katsottuna ilmastonmuutos näyttäytyy varsin perusteltuna huolenaiheena sen epäoikeudenmukaisesti jakautuvien ja mahdollisesti hyvinkin haitallisten sosio-ekonomisten, kulttuuristen ja terveysvaikutusten vuoksi. Ilmastonmuutoksen saamien mainintojen määrää voi selittää sekin, että kysely sijoittui kesään, jota oli edeltänyt ennätyksellisen lämmin kevät, joka osaltaan teki ilmaston muuttumisen näkyväksi myös Suomessa. On ymmärrettävää, että omassa elinympäristössä ja arjessa kohdattavat ympäristöongelmat voivat tulla kysyttäessä mieleen helpommin. Paikallisella tasolla havaittavissa ongelmissa, kuten roskaamisen tai saasteiden tapauksessa, voi konkretisoitua jokin globaali haaste.

Lisäksi eniten mainittuja ympäristöongelmia saattoi selittää uutisoinnin tai ympäristökasvatuksen keskittyminen tiettyihin ympäristöongelmiin, esimerkiksi saasteisiin ja ilmastonmuutokseen, mutta kyselyssä tätä ei selvitetty. Ilmastonmuutos on saanut ymmärrettävästi paljon palstatilaa viime vuosina, ja Sitran (2019) selvityksen mukaan uutisointi onkin merkittävin vaikeiden ilmastotunteiden aiheuttaja. Toisaalta on huomattava, että kyselyni sijoittui vilkasta keskustelua aikaansaanutta IPCC:n syksyn 2018 raporttia edeltäneeseen aikaan. Kyselyyn vastanneiden mielissä ilmastonmuutos oli merkittävä huolenaihe jo ennen raportin julkaisua.

Yhteen ongelmaan keskittymisestä useiden ongelmien samanaikaiseen huomioimiseen

Ilmastonmuutos on merkittävä ja huolestuttava ympäristöongelma, joka vaikuttaa valtaisaan joukkoon eliölajeja – toisiin kielteisesti ja toisiin myönteisesti – mutta se ei ole ainoa ihmisiin tai muihin lajeihin vaikuttava ympäristöongelma. Myöskään ympäristöongelmien aiheuttamat tunteet eivät kaikilla ole ilmastoahdistusta tai ainoastaan sitä, vaan monet muutkin ympäristöongelmat voivat herättää ihmisissä tunteita. Mielestäni ilmastonmuutoksen asema ympäristökeskustelussa ja huolenaiheena on korostunut siksi, että sillä on valtaisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia meihin itseemme: se on monimutkainen sosiaalinen ja kulttuurinen haaste.

Kaipaisin luonto- ja ympäristökeskustelua, jossa ympäristöongelmia tarkasteltaisiin koko luonnon – ei vain yhden lajin, ihmisen – kannalta. Toisaalta vaikka pitäydyttäisiin ihmiskeskeisessä ajattelussa, olisi ympäristöongelmien moninaisuuden huomiointi tärkeää, sillä monilla ympäristöongelmilla on vaikutuksia meihin ainakin välillisesti muiden lajien selviytymisen kautta. Viime aikoina luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä pelkkää ilmastonmuutosta laajemmin onkin nostettu ilahduttavasti esiin. Näin tekee ansiokkaasti esimerkiksi Juha Kauppinen teoksessaan Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista (Siltala 2019). Myös tunteiden osalta monimuotoisuus on lisääntynyt: Panu Pihkala käsittelee kattavasti erilaisia ympäristö- ja luontotunteita kirjassaan Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja 2019).

Yhdessäkin ympäristöongelmassa olisi huolta ja ratkaistavaa riittämiin, mutta jottei mentäisi ojasta allikkoon, on ratkaisutoimissa huomioitava, että ympäristöongelmat kytkeytyvät toisiinsa. Osa kyselyyn vastanneista kertoikin ajatelleensa ongelmien muodostamaa kokonaisuutta yksittäisten ongelmien sijaan. Lisäksi monien mainittujen ongelmien välillä on yhteys – vähintään sen kautta, että kaikki ympäristöongelmat ovat jo määritelmällisesti ihmisten aiheuttamia. Ongelmien laajuuden ja monimutkaisuuden tunnustaminen ei tuo mukanaan helppoja ratkaisuja, mutta se muistuttaa välttämään heppoisia päätöksiä ja toimia, joilla näennäisesti ratkaistaan yksi ongelma mutta aiheutetaan tai pahennetaan toisia. Monet toimet voivat samaan aikaan olla myönteisiä useiden ongelmien ratkaisun kannalta, mutta osa toimista voi olla hyviä yhdeltä, mutta huonoja toiselta kannalta. Tieteellinen tutkimus on tuottanut tietoa monista eri ympäristöongelmista, mutta toivoisin että jatkossa ongelmista uutisoitaisiin, keskusteltaisiin ja opetettaisiin medioissa, kouluissa ja muissa organisaatioissa monimuotoisemmin. Toivoisin, että ottaisimme vakavasti paitsi ihmisiin myös muihin lajeihin vaikuttavat ongelmat ja huomioisimme ongelmien yhteenkietoutuvuuden ja kokonaisvaltaisuuden.

SIINA-RIIKKA SAINE

Kirjallisuus

Berninger K., Tapio P. & Willamo R. 1997. Ympäristönsuojelun perusteet. 2. painos. Gaudeamus, Tampere.

Baillie J.E., Griffiths J., Turvey S.T., Loh J. & Collen B. 2010. Evolution lost: status and trends of the world’s vertebrates. Zoological Society of London.

Hyvärinen E., Juslén A., Kemppainen E., Uddström A. & Liukko U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Kontula T. & Raunio A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018.

Salafsky N., Salzer D., Stattersfield A.J., Hilton-Taylor C., Neugarten R., Butchart S.H.M., Collen B., Cox N., Master L.L., O’Connor S. & Wilkie D. 2008. A Standard Lexicon for Biodiversity Conservation: Unified Classifications of Threats and Actions. Conservation Biology 22(4): 897–911.

Sitra 2019. Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin.

WWF 2018. Living Planet Report 2018: Aiming Higher. World Wide Fund for Nature.


Siina-Riikka Saine

FM Siina-Riikka Saine selvitti ekologian ja evoluutiobiologian pro gradu -tutkielmassaan ympäristöongelmien ja luonnon herättämien tunteiden yhteyttä yksilöiden ympäristötekojen määrään. Hän asuu meren rannalla ja kokee ajoittain ympäristöahdistusta.


Panu Pihkala

Dos. Panu Pihkala (HY) on johtava suomalainen asiantuntija ympäristöahdistukseen liittyvässä monitieteellisessä tutkimuksessa. Hänen teoksensa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (2017) herätti laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Kansanvalistusseura myönsi Pihkalalle vuonna 2018 kansallisen Sivistyspalkinnon hänen ansioistaan ympäristöahdistuksen käsittelijänä. Pihkalan uusin tietokirja Mieli maassa? Ympäristötunteet ilmestyi lokakuussa 2019.

YMPÄRISTÖTUNTEIDEN MONINAISUUS

Siina-Riikka Sainen gradu on suomalaisittain askel eteenpäin: psykologinen tutkimus, joka keskittyy nimenomaan ympäristötunteisiin. Suosittelen graduun tutustumista kaikille ympäristöahdistuksesta ja muista ympäristötunteista kiinnostuneille.

Saineen teksti ei tuo esiin läheskään kaikkia gradun kiinnostavia huomioita. Aihe on sinänsä mielekäs: on tärkeää tarkastella sitä, millaiset ympäristöongelmat herättävät ihmisten huomiota. Kirjoittajan pääväitteestä on helppo olla lähtökohtaisesti samaa mieltä: moninaisuuden huomioiminen on tärkeää ja eettisesti olisi ansiokasta olla kiinnostunut myös muiden lajien hyvinvoinnista.

Teksti päättyy siihen mistä laaja keskustelu aihepiiristä alkaa. Kokonaisvaltaista ympäristöajattelua on peräänkuulutettu Suomessa mittavasti esimerkiksi ekososiaalisen sivistyksen viitekehyksen kautta ja kansainvälisesti jo pitkään esimerkiksi syväekologisten ajattelijoiden toimesta. Toisten lajien näkökulmia on nostettu merkittävästi esiin laajassa posthumanistisessa suuntauksessa. Mainittakoon, että sosiaalipsykologi Matthew Adamsin tuore teos (2020) nivoo kiinnostavasti yhteen nimenomaan lajienvälisyyden teemoja sekä psykososiaalista ympäristötutkimusta.

Kaikkea ei tietenkään ehdi käsitellä lyhyessä graduun perustuvassa tekstissä ja on sinänsä kiinnostavaa, mitä ympäristöongelmia gradun perustana olleeseen kyselyyn vastanneet ihmiset toivat esiin. Gradusta löytyy lisätietoa siitä, millaisia nämä vastaajat olivat: ”pääosin… varsin ympäristötietoisia nuoria ja keski-ikää lähestyviä aikuisia. Neljäsosa vastaajista kertoi työskennelleensä tehtävissä, joihin kokivat ympäristöongelmien (aihepiirinä) liittyvän.” (Saine 2019, s. 54) Näiden taustatekijöiden vaikutusta vastausten luonteeseen pohditaan gradussa ja kyseinen tausta vaikuttaa monin tavoin myös tässä Versus-lehden tekstissä käsiteltyyn teemaan. ”Tieto lisää tuskaa”, kuten sanonta kiteyttää.

Kuten Saine toteaa, ei ole yllättävää, että ilmastonmuutos korostuu vastauksissa. Liityn hänen tulkintaansa siitä, että nimenomaan ihmisille koituva uhka selittää merkittävissä määrin ilmastonmuutos-kiinnostusta. Humanistis-yhteiskunnallinen ympäristötutkimus ja ympäristöviestinnän tutkimus tuovat asiaan lisävaloa. Ilmastonmuutoksesta on muodostunut symbolisesti keskeinen teema, johon ihmiset nivovat hyvin monenlaisia muita ekologisia ja sosiaalisia huolenaiheita.

Tässä yhteydessä kiinnostavaa luettavaa on Smithin & Howen (2015) teos, jossa he tarkastelevat ilmastonmuutosta sosiaalisena draamana. Vuorostaan Jensen (2019) vie ympäristötunteiden tutkimusta eteenpäin analysoimalla niitä keskeisiä tunteita, joita merkittävimpinä pidettyihin ympäristöongelmiin liitetään. Jensen tarkastelee etenkin syyllisyyttä ja häpeää, mutta myös surua ja suuttumusta.

Keskeisinä pidettyihin ympäristöongelmiin muodostuu sosiaalisen kanssakäymisen ja ”draaman” rakenteita, jotka pitävät näitä teemoja vahvasti ihmisten mielissä. Näihin dynamiikkoihin liittyviä tunteita olisi tärkeää tarkastella lisää. Osittain niitä koetaan toisten lajien suhteen. Joskus tällaiset tunteet voivat myös ylittää identiteettirajoja: esimerkiksi lintujen vähenemisestä johtuvaa ”lintusurua” (Pihkala 2019) koetaan niin maaseudulla kuin kaupungissa. Kuten Saine ehdottaa, tunteiden moninaisuuden tarkastelu voi parhaimmillaan edistää ympäristönsuojeluun liittyvää ymmärrystä ja vuorovaikutusta.

PANU PIHKALA


Adams, M. 2020. Anthropocene Psychology. Routledge.

Jensen, T. 2019. Ecologies of guilt in environmental rhetorics. Palgrave Macmillan.

Pihkala, P. 2019. Mieli maassa? Ympäristötunteet. Helsinki: Kirjapaja.

Saine, S-R. (2019). Ympäristöongelmien ja luonnon herättämien tunteiden yhteys ympäristötietoisten 18-40-vuotiaiden tekemiin ympäristötekoihin. Ekologian ja evoluutiobiologian pro gradu -tutkielma. 65 s. Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto.

Smith, P., & Howe, N. 2015. Climate change as social drama: Global warming in the public sphere. Cambridge: Cambridge University Press.

Takaisin ylös ↑