Öisessä maisemassa pitkällä valotusajalla otettu kuva, jossa liikennettä
Gradusta asiaa

Tekoälyn avulla kohti kestävää yhteiskuntaa?

Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta.

Tekoäly on nyt kaikkien huulilla. Tekoälystä ennustetaan uutta vientivalttia Suomelle, ja talouden odotetaan kasvavan kohinalla. Elämme kuitenkin aikakautta, jona ihminen on muuttanut ympäristöään peruuttamattomasti, ja yhä useampi onkin herännyt pohtimaan, millaisen planee-tan jätämme tuleville sukupolville. Kestävä kehitys ei perustu luonnonvarojen hyödyntämiseen, vaan ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen. Tuleville sukupolville pitää taata kanssamme yhtäläiset mahdollisuudet tyydyttää omat tarpeensa. Emme voi enää ajatella pelkästään itseämme ja taloutta, vaan teknologian kehittyessä on myös syytä miettiä, miten voisimme ratkaista aiheuttamiamme ongelmia teknologian keinoin. Tekoäly voi esimerkiksi olla yksi ratkaisu päästöttömän liikenteen edistämisessä, mutta se aiheuttaa haasteita työelämälle.

Tekoäly on vain joukko algoritmeja

Tekoälyn vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan, mistä luultavasti johtuu, että moni on muodostanut tekoälystä oman vahvan käsityksensä. Usein nämä käsitykset perustuvat puutteelliseen tietoon ja median antamaan kuvaan tekoälystä. Ongelma, johon tekoälyyn liittyen usein törmää, on tekoälyn inhimillistäminen. Mediassa tekoälyn kerrotaan päihittäneen lääkärit tai saaneen potkut. Tekoäly ei kuitenkaan ole inhimillinen olento, vaan pelkästään joukko algoritmeja.

Tekoälyyn liittyen puhutaan yleensä myös älykkyydestä, vaikka tekoäly ei monellakaan mittarilla mitattuna täytä älykkyyden kriteerejä. Tekoäly ei esimerkiksi ole luovaa, koska se ei kykene toimimaan yksin, vaan tarvitsee käskyjä ihmiseltä, joka ymmärtää prosessit tekoälyn taustalla. Myös tekoälylaitteiden oppiminen perustuu ihmisen määrittämiin algoritmeihin. Koneoppiminen on kaukana inhimillisestä oppimiskyvystä ja oivaltamisesta, johon ihmiset kykenevät perintötekijöidensä, ihmissuhteidensa ja koulutuksensa ansiosta. (Siukonen & Neittaanmäki 2019.).

Tekoäly on osa tulevaisuuttamme, halusimme tai emme, mistä syystä muutoksen vastustuksen sijaan olisi hyvä kiinnittää huomiota tekoälyn mahdollisuuksiin. Teknologian kehitys näkyy monen kuluttajan arjessa tarpeena ostaa tasaisin väliajoin uudempia ja parempia laitteita, esimerkiksi silloin, kun omasta älypuhelimesta ilmestyy uusi malli. Tulevaisuudessa teknologian kehitys voisi hyödyttää ihmisiä enemmänkin aineettomasti, esimerkiksi edistämällä tasa-arvoa tai puhtaan juomaveden saatavuutta. Tekoälyteknologia olisikin syytä valjastaa edistämään kestävää kehitystä.

Autoilun uusi normaali

Mustavalkoinen kuva, jossa henkilö kävelee yksin tyhjällä parkkipaikalla
Tulevaisuudessa osa parkkialueista muuttuu tarpeettomiksi, kun yhteiskäyttöautot ovat jatkuvasti liikenteessä. Kuva: Harut Movsisyan

Teollisuusmaissa liikenne tuottaa keskimäärin viidesosan kasvihuonekaasupäästöistä, ja Suomessa 95 prosenttia liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteestä. Tavoitteena onkin, että energiatehokkaat autot, kuten sähkö- ja kaasuautot yleistyisivät Suomessa lähivuosina. Vähäpäästöisyyden lisäksi autoilta odotetaan tulevaisuudessa autonomisuutta, ja lähes koko autokannan ennustetaankin olevan autonominen jo vuonna 2050 (Aho ym. 2017). Täysin autonominen auto sisältää tekniikan, joka kykenee itsenäisesti hallitsemaan autoa, havainnoimaan ympäristöä ja reagoimaan erilaisiin liikennetilanteisiin, eikä kuljettajan tarvitse puuttua ajamiseen. Täysin autonomiset autot eivät toistaiseksi pärjää liikenteen vaihtuvissa tilanteissa ja olosuhteissa, mutta tulevaisuudessa ne voivat osaltaan vähentää tieliikenteen päästöjä.

Taloudellista ajotapaa noudattamalla liikenteen päästöjä voitaisiin vähentää jopa seitsemällä prosentilla (Kalenoja & Mäntynen 2003). Tämä tarkoittaa, että auton tyhjäkäyntiä, suuria nopeuksia ja liian pienellä vaihteella ajamista vältettäisiin, minkä lisäksi suosittaisiin ennakoivaa ajotapaa. Moni kuitenkin sortuu silloin tällöin tarpeettomaan kiihdyttelyyn, ja ylinopeuttakin voi joskus ajaa täysin huomaamattaan. Tekoälyllä ohjatut autot sen sijaan ovat taloudellisen ajotavan mestareita, sillä niillä ei ole tarvetta hurjastella. Ne vain yksinkertaisesti kuljettavat ihmisen liikennesääntöjä noudattaen perille.

Suomen autonomistusaste on noin 60 prosenttia, eli Euroopan kolmanneksi suurin. Autojen käyttöaste on Suomessa kuitenkin vain noin viisi prosenttia, eli autoa käytetään päivittäin reilu tunti. Työmatkojen välillä auto seisoo kahdeksan tuntia parkkipaikalla, jonka tilalla voisi olla esimerkiksi viihtyisä puisto. Tulevaisuudessa täysin autonomiset autot mahdollistavat tehokkaamman autojen yhteiskäytön erityisesti kaupungeissa, jolloin autojen määrä ja parkkitilan tarve vähenee. Yhteiskäyttöauto on yrityksen, yhteisön tai yksityishenkilön omistama auto, jolla on useita käyttäjiä. Yhteiskäytössä oleva auto on lähes jatkuvasti liikenteessä, eikä tarvitse parkkipaikkaa. Tämän ansiosta kaupunkien keskustat on mahdollista suunnitella kevyelle liikenteelle houkutteleviksi. Lisäksi yhteiskäyttöauto ei läpinäkyvien kustannustensa vuoksi houkuttele ajamaan lyhyitä matkoja, vaan ne hoituvat helpommin lihasvoimin.

Kestävän kehityksen kannalta täysin autonomiset autot tarjoavat mahdollisuuksia autoilun päästöjen vähentämiseen ja kevyen liikenteen lisäämiseen. On kuitenkin mahdollista, että tieliikennemäärät jopa kasvavat, kun autoiluun ei enää tarvita ajokorttia ja erilaiset vapaa-ajan matkat yleistyvät. Lisäksi autonomiset autot vahvistavat yhteiskunnan vastakkainasetteluja: matalatuloisten kynnys hankkia uusi auto on korkeampi kuin suurituloisten, ja autojen yhteiskäyttö onnistuu kätevimmin kaupungeissa. Teknologian kehitys keskittyy yleensä juuri kaupunkeihin, mutta tasa-arvoisemman yhteiskunnan kannalta tekoälyä tulisi kehittää vastaamaan myös maaseudulla elävien tarpeisiin esimerkiksi parantamalla kulkuyhteyksiä ja sairaanhoidon saatavuutta.

Aiheuttaako tekoäly massatyöttömyyden?

Työelämän tulevaisuus tekoälyn aikakaudella huolestuttaa monia. Jo pitkään on tiedetty työelämän olevan murroksessa, jossa osa töistä tulee menettämään merkitystään automatisaation myötä. Ilmiöön liittyen on korostettu elinikäisen oppimisen tärkeyttä, eli kykyä omaksua uutta tietoa ja taitoja läpi elämän. Tekoälyn myötä Suomen nykyisistä työpaikoista on arvioitu häviävän 15 prosenttia (Koski & Husso 2018). Näin merkittävässä muutoksessa vastuuta työllistymisestä ja kouluttautumisesta ei enää voida sysätä yksilöiden harteille, vaan koko yhteiskunnan on muututtava.

Tekoälyn seurauksena vaarallisten ja yksitoikkoisten töiden uskotaan vähenevän tai kokonaan häviävän. Näin ihmisille jäävät luovat, turvalliset ja mielenkiintoiset työt. Ongelmallista on, että luovat ja mielenkiintoiset työt eivät todennäköisesti pysty työllistämään kaikkia, joten massatyöttömyyden uhka on edelleen olemassa. Toisen näkökulman mukaan työnkuvat tulevat muuttumaan, mutta työpaikat eivät vähene. Robotteja täytyy huoltaa ja tekoäly tarvitsee joka tapauksessa rinnalleen ihmisen, joka ohjaa tekoälyprosesseja.

Tekoälyn seurauksena vaarallisten ja yksitoikkoisten töiden uskotaan vähenevän tai kokonaan häviävän.

Uuteen työhön tarvitaan koulutusta, eikä jokaisen ole mahdollista kouluttautua korkeasti tai suuntautua teknologia-alalle. Vaarana onkin, että tekoäly vie työt matalasti koulutetuilta, ja lisää pelkästään korkeasti koulutettujen työpaikkoja (Suri 2017). Tällöin syntyy tietoyhteiskunta, jossa tuloerot kasvavat, kun matalasti koulutetut ja teknisesti vähemmän taitavat putoavat työelämästä ja jäävät sosiaalietuuksien varaan.

Suomessa tekoälyn aiheuttamiin työelämämuutoksiin tullaan varautumaan ammatillisessa- ja korkeakoulutuksessa (Koski & Husso 2018). Tavoitteena on keskittyä opiskelijoiden ongelmanratkaisutaitojen, kielellisen- ja viestintäosaamisen sekä matemaattis-teknisten taitojen kehittämiseen. Vielä varmempi tapa välttää massatyöttömyys olisi uudistaa koulutus peruskoulutasolta asti. Jos lapset ja nuoret kiinnostuvat jo ala-asteella matematiikasta ja tietotekniikasta, heidän olisi luontevaa siirtyä näiden aiheiden pariin myöhemmin opinnoissaan.

Nykyinen elämäntapamme on kestämätön, mutta tunnelin päässä on valoa. Kehitys on väistämätön osa elämäämme, jota on turha vastustaa. Sen sijaan tarvitaan ymmärrystä siitä, miten kehityksestä voivat hyötyä muutkin kuin talous ja kuluttajat. Teknologisen kehityksen keskiössä olevalla tekoälyllä on valtavasti potentiaalia edistää kestävää kehitystä, mutta tekoälyhypeen on silti hyvä suhtautua kriittisesti. Liikenteen päästöt saattavat vähentyä täysin autonomisten autojen myötä, mutta samalla tekoäly saattaa edistää yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta.

SOFIA TENHO

Artikkelikuva: Florian Kurz/Unsplash
Kirjoittajan kuva: Valtteri Isomäki

Kirjallisuus

Aho, E., L. Lyly & I. Mero (2017). Liikenne- ja viestintäarkkitehtuuri 2030 ja 2050. Liikenne- ja viestintäministeriö – Raportit ja selvitykset 7/2017. 37 s.

Kalenoja, H. & J. Mäntynen (2003). Liikenteen hiilidioksidipäästöt ja niiden vähentämispotentiaalit Suomessa. MOBILE2-vuosiraportti 2002. s. 129–142.

Koski, O. & K. Husso (toim.) (2018). Tekoälyajan työ: neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaa-miseen ja etiikkaan. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 19/2018. 55 s.

Siukonen, T. & P. Neittaanmäki (2019). Mitä tulisi tietää tekoälystä. Docendo. 344 s.

Suri, A. (2017). Artificial Intelligence and the Rise of Economic Inequality.

Voltti, V. (2010). Autojen yhteiskäytön potentiaali ja vaikutukset pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 45/2010. 52 s.

Sofia Tenho

Kirjoittaja on Turun yliopiston maantieteen opiskelija, joka haaveilee kestävästä yhteiskunnasta ja inhoaa mustavalkoisia mielipiteitä.