Gradusta asiaa

Särki – roskakalasta ympäristöilmiöksi

Teksti on osa Luontosuhteen jälleenrakennus -juttusarjaa, jossa Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineen opiskelijat ovat kirjoittaneet tekstejä ajankohtaisista ympäristöaiheista. Nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä tutkiva ALL-YOUTH -tutkimushanke on ollut Ihminen ja ympäristö -kurssilla mukana kehittämässä klinikkaoppimista, jossa opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat tiedonhankintatehtävän tai muun toimijaverkoston pyytämän hankkeen. Luontosuhteen jälleenrakennus -juttusarjan tekstit on toimittanut ALL-YOUTH-hankkeen vuorovaikuttaja Pasi Huttunen Itä-Suomen yliopistosta.

Särjestä on tullut viime kuukausina julkisen keskustelun ilmiö. Tuulta on saatu purjeisiin erinäisten innovaatio-ohjelmien, kustannustehokkaan tuotannon kehittymisen sekä toimeen tarttuneiden yrittäjien panoksella. Laaja uutisointi aiheen ympärillä on tehnyt osansa. Ajoitus ilmiön synnylle on miltei täydellinen.

Ilmastonmuutoskeskustelun yltyessä yhä useammassa ruokakunnassa on viimeisten vuosien aikana herätty pohtimaan sitä, mistä saada omaan ruokapöytään kestävästi tuotettuja ympäristöystävällisiä tuotteita. Särki asettuu hyvin ekologisen jälleenrakennuksen (BIOS 2019) aikakauteen. Ja suomalainenhan tykkää suosia suomalaista ainakin, jos sitä kätevästi käden ulottuville tuodaan.

Toimiva ratkaisu sekä ruokapöytään että ilkeisiin ympäristöongelmiin saattaa löytyä mökkijärven pinnan alta tiedosta, joka on suomalaisilla ollut jo vuosikymmeniä hallussa. Se on vain kulutustottumusten muuttuessa painunut unholaan.

Särki – roskakala vai ratkaisun avain? Kuva: Niko Nesterinen

Särkikalan moninainen potentiaali

Ympäristökysymykset ovat usein luonteeltaan niin kutsuttuja viheliäisiä ongelmia (wicked problems), joihin yksinkertaisia ratkaisuja on useimmiten hankala löytää. Voisiko olla kuitenkin, niin että särkikalojen kautta tällainen ratkaisu olisi ulottuvilla? Argumentit sen puolesta ovat vahvat.

Suomessa on runsaasti potentiaalia kestävän kalankäytön lisäämiseen. Viimeisten vuosikymmenien aikana roskakaloina pidettyjä särkikaloja on alikalastettu ja niiden kanta kestäisi huomattavasti suuremman kalastuspaineen. Särkikalaa saadaan jo ennestään muun kalastuksen sivutuotteena ja pyyntitekniikat ovat melko hyvin hallussa särkikalojen pyytämiseen myös pääsaaliina. Suomalaisen kalatalouden kauppatase on 350 miljoonaa alijäämäinen ja sivu- sekä päätuotteena saatavien särkikalojen hyödyntämiseen lisäisi täten myös kotimaisen kalastuksen kannattavuutta. (Maa- ja metsätalousministeriö 2019)

Siirtymisessä kotimaiseen kalaan on muitakin etuja. Tuontikalan kestävyydestä ei aina voida samalla tavoin mennä takuuseen. Kun tarkastellaan kaaviossa 1 esitettyä kotimaisen kalan ja tuontikalan kulutusta Suomessa vuonna 2018, voidaan pohtia, uskoisiko diagrammin käsittelevän maata, jossa luonnonvaraista kalaa olisi hyvin saatavilla ja resurssit myös kestävään kalan viljelyyn olemassa.

Kaavio 1. Kotimaisen kalan ja tuontikalan kulutus Suomessa 2018. Luonnonvarakeskus 2019.

Tieteellinen näyttö särkikalojen kalastamisen vesistöjen rehevöitymistä hillitsevästä vaikutuksesta antaa lisää pontta hyödyntää kotimaisia särkikaloja. Särkikalakannat ylläpitävät ja voimistavat vesien rehevöitymistä vähentämällä vesien eläinplanktonin määrää. Pohjasedimentistä ravinteita etsiessään ne palauttavat pohjaan painuneita ravinteita veteen. Särkikalojen kalastuksella hillitään rehevöittävää prosessia ja kalastettavien kalojen mukana vesistöistä poistuu myös ravinteita, jotka ovat joutuneet sinne esimerkiksi jätevesien mukana tai maatalouden ravinnehuuhtoumista (Luonnonvarakeskus 2017). Särkikalojen ravinto- ja muu hyötykäyttö on parhaimmillaan ilmasto- ja ympäristökompensaatiota. Vesistöjen rehevöitymistä hillitsevä hoitokalastus, jossa särkikaloja pyritään poistamaan, antaa muille kalalajeille lisää elintilaa ja tukee luonnontilaisten kalakantojen vahvistumista. Hoitokalastustoimenpiteet tulee tietenkin harkita järvikohtaisesti ja yhteistyössä ammattilaisten kanssa. (Luonnonvarakeskus 2017).

Viimeisten vuosikymmenien aikana roskakaloina pidettyjä särkikaloja on alikalastettu ja niiden kanta kestäisi huomattavasti suuremman kalastuspaineen.

Vesistön hoitokalastuksesta on Suomessa jo useita hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Pudasjärven Saunajärvellä korkeat fosfori- (66-70 µg/l) ja klorofyllipitoisuudet saatiin voimistetulla tehopyynnillä laskemaan fosforin osalta 20 µg/l tasolle. Järven sinileväkukinnat vähenivät huomattavasti sekä ahvenkanta kääntyi nousuun. Myös särkikanta näyttää kestäneen toteutetun tehokalastuksen (Suomen ympäristökeskus 2010). Olisiko hoitokalastuksesta osallistavaksi ilmasto- ja ympäristöteoksi tuhansien kesämökkien ja ranta-asumusten Suomessa? Oman mökkijärven vesistön laadun paraneminen ja hoitokalastuksessa saatujen saaliiden hyödyntäminen olisi myös konkreettinen hyöty itselle.

Järki-Särki säilykkeet – särkikalabuumin tuotteita. Kuva: Niko Nesterinen

Kalaa suosivalla ruokavaliolla on myös terveyshyötyjä sekä uusia lisäarvotuotteita, jotka voidaan valjastaa hyötykäyttöön. Vaikka särkikalojen ravintokäyttöön liittyy joskus ennakkoluuloja, suomalaiset ravitsemussuositukset suosittelevat kuitenkin kalan syömistä monipuolisesti 2-3 kertaa viikossa. Kala on erinomainen proteiininlähde, josta saa muun muassa D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja sekä seleeniä, B12-vitamiinia, jodia, kaliumia ja fosforia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2019) mukaan särkikalojen yhteydessä joskus pelätyt myrkkypitoisuudet eivät estä kalan syömistä useamminkin. Suomen Ympäristökeskuksen johtava tutkija Jaakko Mannio (2019) on toisaalta todennut, että pitoisuuksien tarkempi tutkiminen olisi edelleen hyödyllistä suuren vaihtelevuuden ja paremman tiedon saamisen vuoksi. Tarkempi tieto voisikin olla avainasemassa myös ennakkoluulojen murtamisessa. Toisaalta kalan lisääminen ruokavalioon ei sovi kaikille eettisten syiden tai esimerkiksi allergian vuoksi.

Uusia mahdollisuuksia särkikalasaaliin hyödyntämiseen ovat muun muassa biohajoavat kalvot sekä kalagelatiini. Esimerkiksi särjen suomuista tuotetut biohajoavat kalvot ovat osoittaneet potentiaalinsa pakkausmateriaalien päällystämisessä ja kalagelatiini tarjoaa käyttömahdollisuuksia mm. kosmetiikan ja ravintolisien parissa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2019)

Yhteistyöllä kohti systeemitason muutoksia

Opitut toimintatavat ja asenteet istuvat usein tiukassa. Suomi seuraaville sukupolville taloudellisten murrosten käsikirjassa (Berninger ym. 2017) näitä tapoja lähdetään taivuttamaan systeemisten muutosten anatomian kautta. Eli kuinka saataisiin päättäjät ja kansalaiset tarttumaan uusien teknologioiden ja palveluiden mahdollisuuksiin? Systeemisiä muutoksia voidaan ensinnäkin saada liikkeelle vain, jos niiden tarve on tunnistettu laajasti ajankohtaiseksi tavoitteeksi. Polkuriippuvuuksia eli jarruttavaksi todettujen vanhojen rakenteiden esteitä olisi tämän jälkeen pyrittävä ylittämään esimerkiksi erilaisin kannustimin tai tarjoamalla uudelle vaihtoehdolle suojattua mahdollisuutta saavuttaa potentiaalinsa eli luoda tietynlainen muutospolku, jonka kautta uusien ratkaisujen kokeileminen helpottuu.

Avainsanana muutospolkujen avaamiselle voidaan pitää yhteistyötä ja monipuolisia ohjaus- ja vaikutuskeinoja vallitsevien rakenteiden muovaamiseksi. Yhteistyön kautta avataan verkostoja, rakennetaan innovaatio-ohjelmia sekä testataan ja kehitetään uutta (Berninger ym. 2017). Osallistavalla yhteistyöllä voisi olla positiivisia vaikutuksia myös kulutuskulttuurin muutokseen. Osallistava ruokajärjestelmä voisi kytkeä kuluttajan mukaan ruoantuotantoon ja samalla lisätä tietoisuutta sekä arvostusta ruoan alkuperää kohtaan. Tällä tavoin tietoisuus ruoan eri ulottuvuuksista ja esimerkiksi lähiruokayhteisöihin mukaan osallistumisesta voisi luoda merkityksellisyyttä ja hyvinvointia. Osallistumisen kautta edistettäisiin siis kulutustietoisuutta ja näin kestävien valintojen tekeminen muodostuisi luonnolliseksi osaksi arkea

Myös särkituotteiden hyödyntämisen kohdalla on pidemmän päälle kyse systeemitason muutoksesta. On tunnistettu ajankohtainen tarve ja muodostettu visio, jota kohti tähdätään osallistavan yhteistyön ja monipuolisten toimintamallien voimin. Hyviä esimerkkejä toteutetuista toimintamalleista ovat mm. moninaiset hankkeet, kuten Blue Products – kalastuksen innovaatio-ohjelma, John Nurmisen säätiön lähikalahanke sekä suomalaisten ja ruotsalaisten järjestöjen yhteishanke Baltic Fish hoitokalastuksen laajentamiseksi. Samalla julkiseen keskusteluun on ollut tarjolla esimerkiksi Ylen Itämeri-aiheista ohjelmistoa tai Parasta ruokaa, hyvää elämää – Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä kaltaisia keskustelunavauksia. Voidaankin todeta, että särkibuumi ja potentiaalinen muutospolku eivät tässäkään tapauksessa ole nousseet tyhjästä, vaan monen toimijan yhteistyönä. Tämän lisäksi on kehitetty hyviä tuotteita, joilla on kysyntää.

Ajoitus ratkaisee paljon eikä kaikkia hyvistäkään lähtökohdista kummunneita kehitysideoita saada jalkautettua. Suomessa sirkkojen hyödyntäminen proteiinin lähteenä aiheutti muutama vuosi sitten jokseenkin nykyistä särkikalabuumia vastaavan ilmiön, mutta hiipui nopeasti. Aika ei ollut vielä kypsä sirkkojen pysyvälle tulemiselle, vaikka tuottajia ilmestyi alalle hyvää vauhtia, monipuolinen hyötynäkökulma tiedostettiin ja lainsäädäntöä ehdittiin muovaamaan ilmiölle suotuisaksi. Särkikalojen voittokulun tielle voikin ilmestyä lopulta pinttyneiden kulutustottumusten muodostama este. Kuinka siis saadaan tuotua valikoimiin kuluttajille helposti käyttöön otettavia tuotteita? Kulinaarisesta aspektista sen ei pitäisi makutestien perusteella jäädä kiinni.

NIKO NESTERINEN

Otsikkokuva: Pasi Huttunen

Kirjallisuus

Berninger, K., Lovio, R., Temmes, A., Jalas, M., Kivimaa, P. & Heiskanen, E. (2017). Suomi seuraaville sukupolville – taloudellisten murrosten käsikirja. Into Kustannus. Helsinki.

BIOS (2019). Ekologinen jälleenrakennus. Verkkoartikkeli 7.10.2019. Poimittu 5.5.2020.

Mannio, J. (2019). Jaakko Mannio: Särjen käyttökin on sallittua!. Ratkaisuja-blogi 4.6.2019. Suomen ympäristökeskus. Poimittu 5.5.2020.

John Nurmisen säätiö (2020). Baltic Fish. Poimittu 27.2.2020.

John Nurmisen säätiö (2020). Lähikalahanke. Poimittu 27.2.2020.

Kansalaisryhmä (2016). Parasta ruokaa, hyvää elämää – visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä. Poimittu 5.5.2020.

Luonnonvarakeskus (2019). Kalan kulutus 2018. Julkaistu 20.11.2019. Poimittu 5.5.2020.

Luonnonvarakeskus (2017). Särkikalojen tehopyynti – mahdollisuus rehevöitymisen torjuntaan?. Julkaistu 2.2.2017. Poimittu 5.5.2020.

Maa- ja metsätalousministeriö (2019). Särkikalat ovat vesiemme hyödyntämätön aarre. Julkaistu 28.2.2019. Poimittu 5.5.2020.

Meri- ja kalatalousverkosto (2017). Kalastuksen innovaatio-ohjelma. Luettu 27.2.2020. Poimittu 5.5.2020.

Sarvilinna, A. & Sammalkorpi, I. (2010). Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus 2010. Poimittu 5.5.2020.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019). Kala on hyväksi terveydelle. Julkaistu 24.5.2019. Poimittu 5.5.2020.


Niko Nesterinen

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija
yhteiskuntapolitiikan oppiaineesta Itä-Suomen yliopistosta. Kirjoittaja kannustaa kaikkia pieniin suuriin tekoihin ja omien ennakkoluulojen haastamiseen.