Gradusta asiaa

Matkailumaantieteen tutkija kannustaa ottamaan mallia z-sukupolven matkailutottumuksista

Lukuaika: 4 min.

Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta..

Matkailuala on maailmanlaajuisesti valtava elinkeino, mutta siihen liittyy monia kestävyyteen ja resilienssiin liittyviä haasteita. Matkailumaantieteen tutkijan mielestä vanhemmilla sukupolvilla voisi olla paljon opittavaa zoomereiden matkustustottumuksista.

Teknologian kehitystä ajatellaan usein insinöörien puuhasteluna, mutta sen yhteiskunnallinen merkitys on niin kokonaisvaltainen, että meidän kaikkien tulisi kiinnostua siitä. Oulun yliopiston GenZ-hankkeessa tuotetaan ihmistieteiden näkökulmaa aiheeseen. Lähtökohta on paitsi tieteenfilosofinen myös tiedepoliittinen. Luonnontieteellisen mitattavuuden näennäinen arvovapaus ja taloudellinen laskelmoivuus ovat hegemonisessa asemassa nyky-yhteiskunnassa.

Hankkeen kolme kantavaa teemaa ovat yhteiskehittäminen, koevoluutio sekä resilienssi (eng. co-creation co-evolution ja resilience). Yhteiskehittäminen viittaa poikkitieteelliseen tutkimukseen ja koevoluutio ihmisen ja teknologian sopusointuiseen yhteiseloon. Resilienssi tarkoittaa muutosjoustavuutta ja kriisinkestävyyttä.

Haastattelin videopuhelun välityksellä hankkeessa työskentelevää Oulun yliopiston matkailumaantieteen apulaisprofessori Siamak Seyfiä, joka kiinnostunut erityisesti matkailualan resilienssiin sekä poliittiseen kuluttajuuteen liittyvistä kysymyksistä. Näitä kysymyksiä Seyfi pohtii myös lähiaikoina ilmestyvissä julkaisuissaan.

Persepoliin kupeesta Pariisin kautta Pohjois-Pohjanmaalle

Seyfi on kotoisin lounaisessa Iranissa sijaitsevasta Šīrāzin kaupungista, läheltä historiallista Persepoliin kaupunkia. Persian kansalle ja kielelle nimensä antaneen Fārsin provinssin pääkaupungista Seyfi muutti koillis-Iranissa sijaitsevaan Mašhadin uskonnolliseen kaupunkiin opiskelemaan ranskan kieltä ja kirjallisuutta.

Koronakriisi on osoittanut kansainvälisen matkailun haavoittuvuuden.

Kieliopinnot osoittautuivat varsin hyödyllisiksi myöhemmässä elämässä. Seyfi teki matkaoppaan tutkinnon ja toimi Mašhadissa oppaana muiden muassa ranskalaisille turisteille. Kiinnostus ranskan kieltä ja matkailualaa kohtaan johtivat kestävän matkailun ja aluekehityksen opintoihin Montpellier’n yliopistossa. Maisteritutkinnon jälkeen matka jatkui Pariisiin, jossa Seyfi väitteli matkailumaantieteestä Sorbonnen yliopistossa ja jatkoi siellä työskentelyä yliopistonlehtorina.

Oulun Kaijonharjuun Seyfi muutti elokuussa 2020 saatuaan pestin matkailumaantieteen apulaisprofessorina maantieteen tutkimusyksikössä sekä Suomen Akatemian rahoittamassa GenZ-hankkeessa. Useissa miljoonakaupungeissa elämänsä aikana asunut Seyfi osaa arvostaa Oulun maanläheistä rauhallisuutta sekä lähiluontoa.

Koronakriisi koettelee resilienssiä

Matkailuelinkeinon kannalta resilienssi on erityisen kiinnostava käsite. Se tarkoittaa kykyä sopeutua muutoksiin ja kohdata kriisejä. Sellaisia kuin vaikkapa globaali pandemia.

Koronakriisi on Seyfin mukaan osoittanut, kuinka haavoittuvaista kansainvälinen matkailu on, ja toisaalta, kuinka resilientti ala kotimaanmatkailu voisi olla. Keväästä 2020 alkaen koronakriisi on laittanut yhteiskunnan resilienssin maailmanlaajuisesti koetukselle. Kansainvälisen liikkuvuuden romahdettua matkailuelinkeino on ollut todellisessa kriisissä.

Koronakriisi on koetellut etenkin turismista riippuvaisia matkailukohteita. Kuva: AdobeStock.

Ennen koronakriisiä puhuttiin paljon liikaturismin ongelmista Venetsian ja Barcelonan kaltaisissa kohteissa. Tällä hetkellä ongelmissa ovat erityisesti turismielinkeinosta riippuvaiset kohteet, jotka kärsivät vajaaturismista. Siksi Seyfin mielestä olisi kestävyyden näkökulmasta hedelmällisempää tarkastella pelkän matkailun kestävyyden sijaan turismia rakenteellisena osana taloutta. Tarvitaan kestävää siirtymää.

Yleisellä tasolla yksi matkailualan keskeisimmistä ongelmista Seyfin mukaan on sen kausiluonteisuus. On erityisen kestämätöntä, että turistit haluavat samoihin paikkoihin samaan aikaan. Pysyvä asukas on hyväksynyt paikkaan liittyvät vuodenaikojen vaihtelut tai muut negatiiviset puolet, turisti taas usein nauttii vain myönteisistä puolista.

Miten z-sukupolvi ja kestävä matkailu liittyvät toisiinsa?

Osa ratkaisua voisi olla paikallisesti ajatteleminen. Matkailija voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, että rahat menevät suoraan paikallisten toimijoiden taskuihin. Toisaalta autenttisten kokemusten arvostaminen voisi merkitä sitä, että pyritään ymmärtämään paikkoja kokonaisuudessaan, mikä voisi lieventää kausiluonteisuuden ongelmaa. Pitäisikö z-sukupolven asenteista ottaa mallia?

Poliittisen turismin sukupolvi

Kuten arvata saattaa, GenZ-hankkeen nimi viittaa z-sukupolveen. Niin sanotut zoomerit ovat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin internetin aikaansaaman teknologisen murroksen jälkeen syntynyt sukupolvi. Z-sukupolvea määrittää siis ennen kaikkea diginatiivius. Miten z-sukupolvi ja kestävä matkailu sitten liittyvät toisiinsa?

Poliittinen kuluttajuus tarkoittaa jaloilla äänestämistä. Tiedostava kuluttaja pyrkii toiminnallaan ohjaamaan markkinoita siten, että kestävämpien tuotteiden ja palveluiden tuottaminen näyttäisi kannattavammalta. Poliittisen kuluttajuuden (political consumerism) tutkijoiden mukaan poliittista kuluttajuutta toteutetaan neljällä tavalla: boikotoimalla, buykotoimalla, diskursiivisella toiminnalla sekä elämäntavoilla.

Jos boikotointi tarkoittaa tuotteiden periaatteellista ostamatta jättämistä, halutaan buykotoinnilla sitä vastoin tukea hyväksi nähtyjä tuotteita tai yrityksiä. Diskursiivisella toiminnalla pyritään viestinnällisin keinoin vaikuttamaan mielikuviin yrityksistä ja tuotteista ja sitä kautta muiden ihmisten kulutusvalintoihin. Poliittinen kuluttajuus voi muokata valintoja niin perusteellisesti, että siitä tulee elämäntapa.

Seyfin mukaan zoomerit ovat poliittisten kuluttajien sukupolvi. Tutkimusten mukaan z-sukupolvi boikotoi matkakohteita ja palveluntarjoajia selvästi aktiivisemmin kuin aiemmat sukupolvet.

Zoomerit haluavat matkaillessaan autenttisia kokemuksia ja tehdä paikallisia toimijoita tukevia matkailuvalintoja.

Väestön vanhenemisen myötä niin sanotun hopeatalouden (silver economy) merkityksen odotetaan kasvavan ja siksi sukupolvien välinen vertailu on kiinnostavaa, joskin pitää muistaa, etteivät sukupolvet missään tapauksessa muodosta homogeenisiä ryhmiä.

Keskimäärin zoomerit haluavat matkaillessaan autenttisempia kokemuksia esimerkiksi verrattuna hiustensa värin mukaan nimettyihin hopeaturisteihin, jotka suosivat enemmän all inclusive -pakettimatkoja. Pakettimatkoissa huono puoli on se, että niissä palveluntarjoaja on valitettavan harvoin paikallinen toimija vaan niin hotelli- ja ravintolaketjut kuin matkanjärjestäjätkin ovat monesti monikansallisia yrityksiä. Tällöin rahavirrat eivät hyödytä paikallista yhteisöä niin paljon kuin ne potentiaalisesti voisivat. Uuden sukupolven matkailutottumuksista voisi siis kannattaa ottaa mallia. Seyfi itse kertoo matkustaessaan välttävänsä hotelleja sekä monopoliasemassa olevia varaussivustoja, ja suosivansa paikallisia tuotteita ja palveluita.

Sosiaalisessa mediassa luodaan yhdessä

Yhteiskehittämisen teema liittyy paitsi hankkeen poikkitieteelliseen lähestymistapaan myös internet-ajan verkostomaiseen yhteisöllisyyteen. Poliittisen kuluttajuuden lisäksi toisen linkin z-sukupolven ja matkailun välille muodostaa sosiaalinen media. Sosiaalinen media on zoomereille luontainen olemisen tapa.

Sosiaaliseen mediaan julkaiseva turisti osallistuu matkakohteen imagon luomiseen, mikä merkitsee vastuuta. Siloteltuja kuvia täyteen ahdetuista paikoista on jo riittävästi, mutta tiedostava matkailija voi jakaa vinkkejä lähialueiden vähemmän tunnetuista kohteista.

Keskeistä on kunnioittava suhtautuminen kohteen ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. Onhan matkailija aina vieraana.

ALEKSI NISSILÄ

ARTIKKELIKUVA: Liikaturismia Venetsiassa. Kuva: AdobeStock.

Kuka?

Siamak Seyfi

* Syntynyt Šīrāzissa, Iranissa vuonna 1988.
* Toimii matkailumaantieteen apulaisprofessorina Oulun yliopistossa.
* Aloitti opiskelemalla Ranskan kieltä ja kirjallisuutta Mašhadissa.
* Toimi matkaoppaana mm. ranskalaisille turisteille.
* Lähti opiskelemaan Montpellier’n yliopistoon vuonna 2013.
* Teki väitöskirjan Pariisin Sorbonnen yliopistoon ja työskenteli siellä yliopistolehtorina.
* Muutti Ouluun elokuussa 2020.

GenZ

*GenZ on profilaatiohanke, jonka tavoitteena on kehittää Oulun yliopiston profiilia digitalisaation tutkimuksessa.
*Hanke tuo digitalisaation tutkimukseen ihmistieteiden näkökulman.
*Hankkeeseen osallistuu luonnotieteellisen lisäksi humanistinen, kasvatustieteiden, tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta sekä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu.
*Hankkeen rahoittavat Suomen Akatemia ja Oulun yliopisto

Lähteet

Boström, M., Micheletti, M., & Oosterveer, P. (2019). The Oxford handbook of political consumerism. Oxford Handbooks.

European Travel Commission (2020). Study on generation Z travellers. http://www.toposophy.com/files/1/ETC_REPORT_2020_vs8.pdf

Hall, C. M., & Seyfi, S. (2020). 14 COVID-19 pandemic, tourism and degrowth. Degrowth and Tourism: New Perspectives on Tourism Entrepreneurship, Destinations and Policy, 220.

Aleksi Nissilä

Kirjoittaja on Oulun yliopistossa kulttuurimaantiedettä opiskeleva
millenniaali.