Gradusta asiaa

Hyönteisruoka: hetken buumi vai osa tulevaisuuttamme?

Artikkeli perustuu Juuli Pekkisen Pro gradu -työhön, joka on luettavissa täällä. “Jännä ajatus, mutta miksei?” : Syötävät hyönteiset ruokana ja niiden mahdollisuudet kestävässä elintarvikejärjestelmässä, Pekkinen, Juuli 2018.

Entomofagia eli hyönteisten syöminen ihmisen toimesta on rantautunut lähivuosien aikana myös Suomeen. Maailmalla hyönteisiä on kuitenkin syöty eri kulttuureissa jo tuhansien vuosien ajan: esimerkiksi Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa hyönteisten syöminen on monille osa jokapäiväistä elämää ja sillä sanotaan olevan suuri potentiaali myös maailman ruokaturvan parantamisessa (van Huis ym. 2013). Länsimaissa hyönteisruokaa voidaan pitää uutena vaihtoehtoisena proteiinilähteenä, jolla voi olla mahdollisuus vähentää lihasyöntiä ja lihantuotannon ympäristövaikutuksia. Lihansyönti, ja erityisesti naudanliha, kuluttaa valtavasti luonnonvaroja ja sen kasvava kulutus lisää maapallomme kasvihuonepäästöjä (Poore & Nemecek. 2018). Ruuan osuus ilmastonmuutokseen onkin erittäin merkittävä. Sillä, mitä syömme ja miten tuotamme ruokamme, on suuri vaikutus ilmastoon ja maapallomme biodiversiteettiin. Maatalouden arvioidaan aiheuttavan noin 15 % ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä ja se kuluttaa kaiken kaikkiaan noin 70 % ihmisten käyttämästä vedestä (Worldwatch -instituutti 2011). Hyönteisruuasta puhutaan paljon sen ympäristöystävällisyyden ja trendikkyyden takia, jonka uutuus ja jopa outous näyttää kiinnostavan suomalaisia (Pekkinen 2018). Ilmastonmuutoksen voimistumisen myötä yhteiskuntamme ei enää voi kuluttaa luonnonvaroja samalla tavalla kuin ennen ja uusia ratkaisuja tarvitaan. Onko hyönteisruoka yksi näistä ratkaisuista?

Tutkin Pro gradu-tutkielmassani sitä, minkälaisia mahdollisuuksia hyönteisillä on kestävässä elintarvikejärjestelmässä etenkin Suomessa. Tutkielmassani selvitin, mitä mieltä Itä-Suomen yliopiston opiskelijat ovat hyönteisten syömisestä sekä sen toimivuudesta yliopiston lounasruokaloissa. Lisäksi tutkin, miten entomofagia sopii kestävän elintarvikejärjestelmän käsitteeseen. Käytin tutkielmani primaariaineistona toteuttamaani kyselyä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen opiskelijoille sekä asiantuntijahaastatteluja.

Kuva 1, Kotisirkkojen ravintoarvot ovat kohdallaan. Lähde: EntoCube Oy

Opiskelijat kiinnostuneita hyönteisruuasta

Tutkielmassani kävi ilmi, että Itä-Suomen yliopiston opiskelijat ovat kiinnostuneita hyönteisruuasta ja näkevät sillä potentiaalin Suomessa. Haastattelutilanteissa näkyikin vahvasti se, että kaikilla näytti olevan mielipide asiasta, oli se sitten kiinnostunut, huvittunut tai kuvottunut. Kyselyyni vastanneista opiskelijoista suurin osa ei ollut maistanut hyönteisiä, mutta suurin osa oli halukas kokeilemaan tätä. Opiskelijat jakaantuivat selkeästi asennetyypeiltään ”kyllä”, ”ehkä” ja ”ei”-opiskelijoihin sen mukaan, olivatko he halukkaita syömään hyönteisiä vai eivät. ”Kyllä”-opiskelijat näkivät hyönteiset mielenkiintoisena vaihtoehtona muun ruuan ohella. Ne opiskelijat, jotka olivat epävarmoja tai eivät haluaisi maistaa hyönteisruokaa, sanoivat yleisesti rajoittavien tekijöiden olleen asian outous, ällötys ja hyönteisten ulkonäkö. Suurinta osaa vastanneista ei kuitenkaan ällöttänyt ajatus hyönteisten syömisestä. Opiskelijoiden vastauksista nousi esille erilaisia kriteerejä, jotka vaikuttaisivat siihen, söisikö hän hyönteisiä vai ei. Suosituimpina kriteereinä esille nousivat ruuan maku, ulkonäkö, valmistustapa sekä rakenne. Suurin osa vastanneista opiskelijoista söisi hyönteisiä mieluummin niin, että ruoka ei selkeästi näyttäisi sisältävän hyönteisiä. Tällöin hyönteiset voisivat olla esimerkiksi jauheena.

Opiskelijoista suurin osa oli sitä mieltä, että muut vaihtoehtoiset proteiinilähteet ovat hyönteisruokaa lähestyttävämpiä. Yleiseksi syyksi opiskelijat kertoivat raaka-aineiden tuttuuden. Kyselystä kävi kuitenkin ilmi, että Itä-Suomen yliopiston opiskelijat näkevät hyönteisruualla mahdollisuuden Suomessa, vaikka asiaa rajoittaakin ruokatrendien ja kulutustottumusten muutosten hitaus. Opiskelijoiden mielestä suomalaisille pitäisi muodostaa uudenlainen kuva hyönteisistä, jotta hyönteisruoka menestyisi.

Tutkielmani osoitti myös, että yliopiston lounasruokailusta vastaava Fazer Food Service oli haastatteluhetkellä kiinnostunut hyönteisruuasta ja näki sillä mahdollisuuksia myös lounasruokaloissa. Kyselyyni vastanneet opiskelijat olivat hieman epäileväisiä hyönteisten toimivuudesta opiskelijaruokaloissa, mutta näkivät sillä kuitenkin mahdollisuuden. Opiskelijat olivat myös sitä mieltä, että lounasruokala voisi olla paikkana toimiva hyönteisruuan kokeilulle ja vertasivat asiaa esimerkiksi kasvisruuan kokeiluun. Syötävien hyönteisten kasvatus voisi periaatteessa olla mahdollista yliopiston tiloissa niin, että hyönteisiä pystyttäisiin tuottaa omavaraisesti. Hyönteisiä voitaisiin esimerkiksi ruokkia lounasravintoloista syntyvällä biojätteellä. Käytännössä asian eteneminen voi kuitenkin olla hidasta ja haasteellista, resurssien ja automatisoinnin puutteellisuudesta johtuen.

Kuva 2, Hyönteisruuan tuottaminen kuluttaa vain vähän luonnonvaroja. Lähde: EntoCube Oy

Hyönteisruoka ei ole automaattisesti kestävää

Hyönteisruuasta on puhuttu viimeaikoina trendikkyytensä lisäksi mullistavana keinona vähentää ruuantuotannon ilmastovaikutuksia. Syötävien hyönteisten tuottamiseen tarvitaan vain vähän maapinta-alaa, rehua ja vesivaroja, verrattuna esimerkiksi naudanlihan tuottamiseen (van Huis ym. 2013). Näin luonnonvarojen kulutus jää vähäiseksi. Tutkielmassani kävi kuitenkin ilmi, ettei asia ole niin yksinkertainen. Hyönteisten tuottaminen ihmisravinnoksi ei ole suoraan kestävää, jos sen tuotantotapa ei ole toteutettu kestävin metodein. Esimerkiksi hyönteisille syötettävän rehun pitää myös olla kestävästi tuotettua ja tuotantokontteihin saatavan energian on oltava vähäpäästöistä jos halutaan puhua nimenomaan kestävästä ruuantuotannosta. Nämä asiat on syytä ottaa hyönteiskasvatuksessa huomioon varsinkin, jos niiden tuotanto kasvaa tulevaisuudessa. Hyönteisten tuotannosta aiheutuvia kasvihuonepäästöjä ei myöskään voida vielä täysin tietää, ennen kuin tuotanto on suurempaa. Jos hyönteisruokaa verrataan lihantuotantoon, voidaan ilman muuta todeta, että hyönteisruuan tuotanto on sitä kestävämpää. Kun taas verrataan hyönteisruokaa kasvisruokaan, voidaan sanoa kasvisruuan olevan kestävämpää. Tutkimusta hyönteisruuasta on kuitenkin tehty vain vähän, eikä todellisia vaikutuksia välttämättä vielä tiedetä. On syytä miettiä miten kestävyyshaaste otetaan huomioon, jos hyönteisruuan tuottaminen kasvaa valtavaksi bisnekseksi.

Kuva 3: Kotisirkat ovat yleisimpiä Suomessa syötäviä hyönteisiä. Lähde: Olli Korhonen

Hyönteisruuan menestys jää nähtäväksi

Hyönteisruualla on suuri potentiaali maailman ruokakriisin ratkaisemisessa erityisesti kasvavissa kehitysmaissa, mutta sen tuottamisen kestävyystekijät on otettava huomioon. Kiertotaloudella voisi tulevaisuudessa olla mahdollisuus hyönteistuotannossa jos hyönteisiä pystyttäisiin kasvattamaan biojätteen avulla. Pro Gradu-tutkielmani osoitti, että suomalaiset opiskelijat ovat kiinnostuneita hyönteisruuasta ainakin Joensuussa, mutta hyönteisten menestyminen Suomessa jää myöhemmin arvioitavaksi. Hyönteisruualle löytyy runsaasti kasviperäisiä kilpailijoita – esimerkiksi Suomessa suuren suosion saavuttamaa nyhtökauraa voidaan pitää yhtenä merkittävimpänä kotimaisena kilpailijana. Hyönteisten tavoin nyhtökaura sisältää runsaasti proteiinia, kuituja ja muita ravintoaineita, jotka tekevät siitä terveellisen vaihtoehdon lihalle. Tämän lisäksi nyhtökauran valmistaminen kuluttaa lihantuotantoon verrattuna vähemmän luonnonvaroja ja sen valmistuksessa käytetyt raaka-aineet ovat suomalaisille entuudestaan tuttuja. Trendikkyydestään huolimatta hyönteisruoka taistelee edelleen inhon ja ällötyksen tunteita vastaan, joiden ylittäminen saattaa suuremman yleisön kohdalla kestää pitkään. Hyvä markkinointi ja kuluttajille tarjottava tieto ovat keinoja, joilla hyönteisruuan suosiota voitaisiin yrittää kasvattaa.

Kuluttajien siirtyminen täysin kasvisperäiseen ruokavalioon voi olla hidas ja jopa epätodennäköinen prosessi. Tämän takia hyönteisruualla voisi olla mahdollisuutensa vaihtoehtoisena proteiininlähteenä niille, jotka eivät halua syödä ainoastaan kasvisruokaa. Jos lihansyöjiä saataisiin pikkuhiljaa suosimaan hyönteisiä lihan sijasta, voisi hyönteisruualla olla suuri vaikutus ruuantuotannon ilmastovaikutuksiin. Kotimaiset kasviproteiinit näyttävät kuitenkin olevan helpommin lähestyttäviä, joten hyönteisten potentiaali voi Suomessa jäädä pieneksi. Hyönteisruoka on tällä hetkellä trendi, mutta on mahdollista, ettei se ikinä saavuta suurempaa suosiota Suomessa. Suomi voi kuitenkin toimia hyvänä esimerkkinä muulle maailmalle ja näyttää, että hyönteiset sopivat ruuaksi myös länsimaihin. Hyönteisruoka ei yksin tarjoa ratkaisua maailman nykyiseen ja tulevaan ruokakriisiin, vaan siihen tarvitaan lukuisia eri ratkaisuja. Hyönteiset voivat olla osana tätä kehitystä, vaikkakin tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää.

JUULI PEKKINEN

Lähteet:

Helsingin Sanomat 7.9.2018 Hyönteisruoka on tulevaisuuden ilmiö, jota ei enää tarvitset kätkeä muiden raaka-aineiden joukkoon – Sirkkoja saa nyt huippuravintoloista ja ruotsinlaivoilta

Helsingin Sanomat 27.12.2016 Tutkimus: Puolet suomalaisista voisi ostaa hyönteisruokaa kaupasta – suhtautuminen myönteisempää kuin ruotsalaisilla.

Pekkinen J. 2018 “Jännä ajatus, mutta miksei?” : Syötävät hyönteiset ruokana ja niiden mahdollisuudet kestävässä elintarvikejärjestelmässä

Poore J., Nemecek T. 2018 Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers, Science Vol 360 Issue 6392 pp. 987-992

van Huis A., Joost Van Itterbeeck J., Klunder H., Mertens E., Halloran A., Muir G. & Vantomme P. 2013 Edible Insects – Future prospects for food and feed security, Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome

Worldwatch –instituutti 2011: Maailman tila 2011: Kuinka maailma ruokitaan – Raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa, Gaudeamus

Otsikon kuvituskuva: Wikimedia Commons (cropped) Lisenssi: CC BY-SA 3.0

Juuli Pekkinen

Juuli Pekkinen on vuoden 2018 alussa valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri ympäristöpolitiikan pääaineesta. Hän asuu Helsingissä ja työskentelee vapaaehtoistöissä hävikkiruokakauppa WeFoodissa, etsien samalla vakituisempaa ympäristöalan työpaikkaa. Häntä kiinnostaa erityisesti kestävä ruokajärjestelmä sekä urbaani kestävyys.


Jonas Aaltio

Jonas Aaltio on EntoCuben markkinointipäällikkö. EntoCube on suomalainen ruokahyönteisten tuotantoon erikoistunut teknologiayritys. Yritys kehittää laitteita ja käytäntöjä ruokahyönteisten tuotantoon, sekä myy ja markkinoi hyönteisruokaa brändillään Samu.

Hyönteisruoka tulee lyömään läpi 2020-luvulla

Juuli Pekkisen Pro gradu -tutkielma ja siihen pohjaava artikkeli johdattelevat lukijan eurooppalaisittain uuden ruokakulttuurin, syötävien hyönteisten, äärelle. Ihmiset ovat syöneet hyönteisiä metsästäjä-keräilijä-ajoista lähtien, mutta nykyään hyönteisiä syödään vain tietyissä kulttuureissa. YK:n maatalous- ja ruokajärjestön FAO:n vuonna 2013 julkaisema tutkimus Edible Insects – Future prospects for food and feed security herätti erityisesti länsimaissa kasvavaa kiinnostusta ruokahyönteisten tuotantoa ja kulutusta kohtaan. Kuuden vuoden aikana hyönteiset eivät ole vielä löytäneet tietään osaksi ruokalautasiamme ja Pekkinen pyrkii tutkimaan tekijöitä asenteidemme takana.

Kiinnostus ruokahyönteisiä kohtaan on globaalissa kasvussa. Uutiset kertovat tasaisesti kasvavista signaaleista idässä, lännessä ja etelässä. Yhdysvaltalainen Global Market Insights ennustaa hyönteisruokamarkkinoiden ylittävän 740 $M (652 €M) vuoteen 2024 mennessä kun vuoden 2017 markkinoiden on arveltu olevan 55 $M (46 €M) suuruinen. Kasvupotentiaali on eksponentiaalinen, ja toimijoilla on tilaa erikoistua sekä vaikuttaa kehittyvään alaan merkittävästi omalla työpanoksellaan. Turun Yliopiston vuonna 2016 teettämässä tutkimuksessa selvisi, että Suomessa 2/3 kansasta suhtautuu positiivisesti hyönteisruokaa kohtaan. Yksikin trendiksi muodostuva ruokahyönteistuote tai -resepti voi mullistaa koko suomalaisen hyönteistuotantoalan, sillä suomalaisten kotisirkkojen kilohinta on tänä päivänä alempi kuin kotimaisen siian. Kun ottaa huomioon, että kotimaisten sirkkojen kilohinta on tippunut n. 60% yhden vuoden aikana, ei hinta pian enää hidasta ruokahyönteisten käytön yleistymistä laitoskeittiöissä ja elintarviketeollisuudessa.

Suomesta uuden sukupolven suunnannäyttäjä.

Suomi ja sen suuret kaupungit, kuten Turku, Helsinki ja Tampere, eivät lähtökohtaisesti ole paikkoja, joita pidetään ravintolamaailmassa suunnannäyttäjinä. Viime keväänä ruokamaailman katseet kuitenkin suuntautuivat hetkeksi Suomeen kun Fazerin lanseeraama sirkkaleipä rikkoi globaalin uutiskynnyksen. Yhtäkkiä hyönteisruokatuotteet eivät olleetkaan vain erikoisia tupaantuliaislahjoja, vaan hyönteisperäinen raaka-aine normalisoitiin käyttämällä sitä yhdessä tutuimmista peruselintarvikkeista: leivässä. Kenties tänä vuonna nostetaan katseita sumentavia kärpäslaseja ja huomataan, että hyönteispohjaiset raaka-aineet ovat puhtaita, terveellisiä ja maistuvia. Ennakkoluulottomat suomalaiset ravintolat voivat toimia hyönteisruokareseptiikan suunnannäyttäjinä ja nostaa suomalaisen ravintolakulttuurin statusta maailmalla. Helsingissä sijaitseva Ravintola Ultima on tästä hieno esimerkki, ja se onkin jo saanut ansaitsemaansa kansainvälistä huomiota.

Uusi kestävälle pohjalle rakentuva ruoantuotantoketju

Vuoden 2018 lopulla perustettiin Tuotantohyönteiset ry. Yhdistys on kotimaisen ruoka- ja rehuhyönteisalan toimijoiden järjestäytymistä varten, ja sen tarkoitus on luoda mutkaton viestintäkanava viranomaisten, alkutuottajien, elintarvikevalmistajien ja tutkijoiden välille. Tämä on askel oikeaan suuntaan, sillä ruokahyönteisten tuotantoala on vielä hyvin nuori ja kehittymätön – monet alalla vertaavat sitä kanojen kasvatukseen 60-luvulla. Kehittymättömälle alalle on mahdollista luoda eettisesti ja ekologisesti kestäviä käytäntöjä, jotka toimivat esimerkkinä tulevaisuuden ruoantuotannolle. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen, puhtaat rehut ja juomavedet, antibioottivapaus ja eettinen lopetus pakastamalla ovat tärkeitä käytäntöjä, joiden nojalla suomalainen ruokahyönteistuotantoala voi toimia globaalina esimerkkinä. Myös kiertotalousmalleihin pyrkiminen, farmivierailuiden järjestäminen ja tuotantolaitosten ovien avaaminen on hyvä pitää mielessä tällä kehittyvällä alalla. Nämä asiat lisäävät läpinäkyvyyttä, tuovat ruoan alkuperää lähemmäksi kuluttajaa ja madaltavat kynnystä laajemmalle hyväksynnälle.

JONAS AALTIO

Takaisin ylös ↑