Teksti on osa Ihminen luonnossa ja luonto ihmisessä -juttusarjaa, jossa Itä-Suomen yliopiston opiskelijat ovat kirjoittaneet tekstejä ajankohtaisista ympäristöaiheista. Tähän juttusarjaan valitut tekstit ovat osa Itä-Suomen yliopiston Ihminen ja ympäristö -kurssin toteutusta. Nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä tutkiva ALL YOUTH-tutkimushanke on ollut kurssilla mukana kehittämässä klinikkaoppimista.
Useimmat meistä ovat kuulleet lauseen “luontoa pitää suojella tuleville jälkipolville”. Luonnon ja biodiversiteetin suojelua perustellaan mediassa usein tällaisilla kauaskantoisilla näkymillä. Median ja päättäjien olisi kuitenkin tehokkaampaa vedota tekijöihin, joiden myötävaikutuksella ympäristön kuormitus vähentyy ihan huomaamatta, sekä hyötyihin, joita luonnosta ja sen suojelusta on saatavilla juuri nyt. Tällainen huomaamaton luonnonsuojelu voisi olla parasta luonnonsuojelua, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei tehtäisi mitään.
Vaikka uhat, kuten puhtaan veden, puhtaan ilman tai ruoan puute, ovat järjellä ajateltuna merkittäviä ja hyviä perusteluja luonnon suojelemiselle, eivät nämä uhat välttämättä saa ihmisiä motivoitumaan muutoksen puolesta arjessaan. Perustelut voisivat olla vaikuttavampia, jos ne löytyisivät lähempää ja vaikuttaisivat ihmisten elämään juuri tässä hetkessä. Mikäli muutosta perustellaan vain tulevaisuudennäkymillä, voi luonnon suojeleminen ja kestävämpään elämäntapaan siirtyminen tuntua kansalaisista arjen kiireessä epätoivotulta vastuuttamiselta. Tämän välttämiseksi tulisi perusteluja luonnon ja biodiversiteetin suojelemiselle ja sen hyväksyttävyydelle katsoa eri näkökulmasta, tuoden ne lähemmäs tavallista kansalaista. Mahdollisimman huomaamattomasti tietenkin.
Apuna arvojen muutos
Onneksi muutoksen tuulia on ilmassa. Meneillään on murros, jossa huomio voidaan perustarpeiden tyydyttämisen sijaan siirtää aineettomiin päämääriin ja arvoihin (Salonen & Joutsenvirta 2018). Pinnalle pyrkivät universaalit arvot, joissa luonnon ja muiden ihmisten hyvinvointi asetetaan oman edun edelle, kertovat Salonen ja Joutsenvirta aiempia tutkimuksia lainaten. Tällaisten jälkimaterialististen arvojen edut ovat moninaiset: yhtäältä ne säästävät rajallisia resursseja ja toisaalta parantavat ihmisten elämänlaatua (emt.). Näiden arvojen nostaminen mediassa saa ihmiset pikkuhiljaa adoptoimaan ne omikseen, jolloin luonnosta ja sen säilyttämisestä tulee vahva itseisarvo, eikä luonnonsuojelusta tarvitse enää pyrkiä tekemään huomaamatonta. Samalla kuitenkin luonnon etujen rinnalla voivat säilyä ihmisten omat edut.
Kuva: Anne Nygård/Unsplash
Tällaiset suuret muutokset ovat usein hitaita, mutta mikäli media ja poliittinen johto kannustaisivat yhä voimakkaammin jälkimaterialistisiin arvoihin, esimerkiksi yhteisölliseen jakamistalouteen siirtymistä, voisi siirtymä tapahtua nopeastikin. Jakamistalouden hyödyt niin luonnon kuin ihmisten itsensä kannalta ovat huomattavat. Jakamistalouden myötä ihmiset keskittyvät enemmän siihen, mitä heillä jo on, jolloin materialistinen ajattelu jää taka-alalle ja ihmisten tyytyväisyys lisääntyy, mikä saa aikaan positiivisen kierteen, esittävät Salonen & Joutsenvirta (2018) Lyubomirskyn ym. (2005) tutkimusta lainaten. Kun asiaa ei markkinoida luonnonsuojelun kautta, vastuullistaminen on huomaamatonta, eikä mahdollista vastareaktiota ympäristön suojelulle synny samassa määrin. Ympäristöä säästyy kuin sivutuotteena.
Luonnossa liikkuminen edistää luonnonsuojelua
Tyytyväisyyttä lisää jakamisen lisäksi myös luonnossa liikkuminen. Ihmiset innostuvat vaatimaan luonnonsuojelun edistämistä, kun siitä on heille itselleen näkyvää, konkreettista hyötyä. Mikä voisi siis olla parempi keino saada ihmiset innostumaan luonnonsuojelun hyödyistä, kuin sen terveysvaikutusten korostaminen?
Luonnon terveyshyötyjä on tutkittu laajalti. Pasasen & Korpelan tutkimuksessa (2015) on todistettu, että luonnossa liikkumisen jälkeen mieliala ja itsetunto kohenevat. Tutkimuksessa viitataan myös aiempaan havaintoon (Michell 2013), jonka mukaan vähintään kaksi kertaa viikossa luonnossa liikkuvilla on 40 % pienempi riski sairastua mielenterveyshäiriöön, kuin niillä, jotka eivät liikkuneet luontoympäristössä lainkaan. Näiden lisäksi on yleisesti tiedossa, että liikkuminen alentaa stressiä ja kohentaa kuntoa, mikä taas vähentää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Kuva: Jon Flobrant/Unsplash
Terveyshyötyjä korostamalla ihmiset saattaisivat innostua ulkoilemaan entistä enemmän, minkä myötä luontokohteille olisi entistä enemmän kysyntää. Tämä taas viestittää, että luontoympäristöjä on järkevää säästää ja biodiversiteettiä suojella niin kaupunkiympäristössä kuin muuallakin. Osittain näin onkin jo käynyt vallalla olevan koronapandemian myötä. Viestiä tukee myös tutkimustulos, jossa 60 % ihmisistä ovat listanneet mielipaikakseen luontopaikan (Pasanen & Korpela 2015). Ihmiset ajavat näin osittain omaa etuaan, mutta voivat samalla edistää luonnonsuojelua – huomaamattaan.
vastuullistaminen voidaan tehdä innostavasti ihmisten oman hyödyn kautta
Luonnonsuojelun edistämiselle ja kestävämpään elämäntapaan siirtymiselle voi olla useita epäsuoria motiiveja. Kun asiaa lähestytään päätöksenteossa ja mediassa uudelta kantilta, se ei tunnu kansalaisista kuluneelta vastuuttamiselta, vaan vastuullistaminen voidaan tehdä innostavasti ihmisten oman hyödyn kautta. Kun uudet jälkimaterialistiset arvot integroituvat ihmisten ajatteluun, voisi luonnonsuojelukin muuttua huomaamattomasta enemmän tiedostetuksi, mutta siihen asti huomaamaton luonnonsuojelu on mielestäni parasta luonnonsuojelua.
MILLA OJALA
Otsikkokuva: Marcin Czerwinski/Unsplash
Kirjallisuus
Cieciuch, J., Davidov, E., Vecchione, M., Beierlein, C. & Schwartz, S. (2014). The Cross-National Invariance Properties of a New Scale to Measure 19 Basic Human Values: A Test Across Eight Countries. Journal of Cross-Cultural Psychology 45 (5) 764–776.
Jorgensen, A. Hitchmough, J. & Dunnett, N. 2007. Woodland as a setting for housing-appreciation and fear and the contribution to residential satisfaction and place identity in Warrington New Town, UK. Landscape and Urban Planning 79, 273–287.
Lyubomirsky, S., King, L. & Diener, E. (2005) The Benefts of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success? Psychological Bulletin 131 (6), 803–855
Mitchell, R. 2013. Is physical activity in natural environments better for mental health than physical activity in other environments? Social Science & Medicine 91, 130–134
Pasanen T. & Korpela K. (2015). Luonto liikuttaa ja elvyttää. Liikunta ja Tiede 52 (4), 4-9
Salonen A. & Joutsenvirta M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen Aikuiskasvatus 38(2), 81-101
Schwartz, Shalom, Cieciuch, J., Vecchione, M., Davidov, E., Fischer, R., Beierlein, C. & Konty, M. (2012). Refining the Theory of Basic Individual Values. Journal of Personality and Social Psychology 103, 663–688
Milla Ojala on ympäristöpolitiikan kandiopiskelija Itä-Suomen yliopistosta, joka suuntautuu ylirajaiseen yhteistyöhön ja kestävän kehityksen tukemiseen. Millan vaatimattomana toiveena on olla mukana pelastamassa maailmaa – kestävää maailmaa.
Useimmat meistä ovat kuulleet lauseen “luontoa pitää suojella tuleville jälkipolville”. Luonnon ja biodiversiteetin suojelua perustellaan mediassa usein tällaisilla kauaskantoisilla näkymillä. Median ja päättäjien olisi kuitenkin tehokkaampaa vedota tekijöihin, joiden myötävaikutuksella ympäristön kuormitus vähentyy ihan huomaamatta, sekä hyötyihin, joita luonnosta ja sen suojelusta on saatavilla juuri nyt. Tällainen huomaamaton luonnonsuojelu voisi olla parasta luonnonsuojelua, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei tehtäisi mitään.
Vaikka uhat, kuten puhtaan veden, puhtaan ilman tai ruoan puute, ovat järjellä ajateltuna merkittäviä ja hyviä perusteluja luonnon suojelemiselle, eivät nämä uhat välttämättä saa ihmisiä motivoitumaan muutoksen puolesta arjessaan. Perustelut voisivat olla vaikuttavampia, jos ne löytyisivät lähempää ja vaikuttaisivat ihmisten elämään juuri tässä hetkessä. Mikäli muutosta perustellaan vain tulevaisuudennäkymillä, voi luonnon suojeleminen ja kestävämpään elämäntapaan siirtyminen tuntua kansalaisista arjen kiireessä epätoivotulta vastuuttamiselta. Tämän välttämiseksi tulisi perusteluja luonnon ja biodiversiteetin suojelemiselle ja sen hyväksyttävyydelle katsoa eri näkökulmasta, tuoden ne lähemmäs tavallista kansalaista. Mahdollisimman huomaamattomasti tietenkin.
Apuna arvojen muutos
Onneksi muutoksen tuulia on ilmassa. Meneillään on murros, jossa huomio voidaan perustarpeiden tyydyttämisen sijaan siirtää aineettomiin päämääriin ja arvoihin (Salonen & Joutsenvirta 2018). Pinnalle pyrkivät universaalit arvot, joissa luonnon ja muiden ihmisten hyvinvointi asetetaan oman edun edelle, kertovat Salonen ja Joutsenvirta aiempia tutkimuksia lainaten. Tällaisten jälkimaterialististen arvojen edut ovat moninaiset: yhtäältä ne säästävät rajallisia resursseja ja toisaalta parantavat ihmisten elämänlaatua (emt.). Näiden arvojen nostaminen mediassa saa ihmiset pikkuhiljaa adoptoimaan ne omikseen, jolloin luonnosta ja sen säilyttämisestä tulee vahva itseisarvo, eikä luonnonsuojelusta tarvitse enää pyrkiä tekemään huomaamatonta. Samalla kuitenkin luonnon etujen rinnalla voivat säilyä ihmisten omat edut.
Tällaiset suuret muutokset ovat usein hitaita, mutta mikäli media ja poliittinen johto kannustaisivat yhä voimakkaammin jälkimaterialistisiin arvoihin, esimerkiksi yhteisölliseen jakamistalouteen siirtymistä, voisi siirtymä tapahtua nopeastikin. Jakamistalouden hyödyt niin luonnon kuin ihmisten itsensä kannalta ovat huomattavat. Jakamistalouden myötä ihmiset keskittyvät enemmän siihen, mitä heillä jo on, jolloin materialistinen ajattelu jää taka-alalle ja ihmisten tyytyväisyys lisääntyy, mikä saa aikaan positiivisen kierteen, esittävät Salonen & Joutsenvirta (2018) Lyubomirskyn ym. (2005) tutkimusta lainaten. Kun asiaa ei markkinoida luonnonsuojelun kautta, vastuullistaminen on huomaamatonta, eikä mahdollista vastareaktiota ympäristön suojelulle synny samassa määrin. Ympäristöä säästyy kuin sivutuotteena.
Luonnossa liikkuminen edistää luonnonsuojelua
Tyytyväisyyttä lisää jakamisen lisäksi myös luonnossa liikkuminen. Ihmiset innostuvat vaatimaan luonnonsuojelun edistämistä, kun siitä on heille itselleen näkyvää, konkreettista hyötyä. Mikä voisi siis olla parempi keino saada ihmiset innostumaan luonnonsuojelun hyödyistä, kuin sen terveysvaikutusten korostaminen?
Luonnon terveyshyötyjä on tutkittu laajalti. Pasasen & Korpelan tutkimuksessa (2015) on todistettu, että luonnossa liikkumisen jälkeen mieliala ja itsetunto kohenevat. Tutkimuksessa viitataan myös aiempaan havaintoon (Michell 2013), jonka mukaan vähintään kaksi kertaa viikossa luonnossa liikkuvilla on 40 % pienempi riski sairastua mielenterveyshäiriöön, kuin niillä, jotka eivät liikkuneet luontoympäristössä lainkaan. Näiden lisäksi on yleisesti tiedossa, että liikkuminen alentaa stressiä ja kohentaa kuntoa, mikä taas vähentää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Terveyshyötyjä korostamalla ihmiset saattaisivat innostua ulkoilemaan entistä enemmän, minkä myötä luontokohteille olisi entistä enemmän kysyntää. Tämä taas viestittää, että luontoympäristöjä on järkevää säästää ja biodiversiteettiä suojella niin kaupunkiympäristössä kuin muuallakin. Osittain näin onkin jo käynyt vallalla olevan koronapandemian myötä. Viestiä tukee myös tutkimustulos, jossa 60 % ihmisistä ovat listanneet mielipaikakseen luontopaikan (Pasanen & Korpela 2015). Ihmiset ajavat näin osittain omaa etuaan, mutta voivat samalla edistää luonnonsuojelua – huomaamattaan.
Luonnonsuojelun edistämiselle ja kestävämpään elämäntapaan siirtymiselle voi olla useita epäsuoria motiiveja. Kun asiaa lähestytään päätöksenteossa ja mediassa uudelta kantilta, se ei tunnu kansalaisista kuluneelta vastuuttamiselta, vaan vastuullistaminen voidaan tehdä innostavasti ihmisten oman hyödyn kautta. Kun uudet jälkimaterialistiset arvot integroituvat ihmisten ajatteluun, voisi luonnonsuojelukin muuttua huomaamattomasta enemmän tiedostetuksi, mutta siihen asti huomaamaton luonnonsuojelu on mielestäni parasta luonnonsuojelua.
MILLA OJALA
Otsikkokuva: Marcin Czerwinski/Unsplash
Kirjallisuus
Cieciuch, J., Davidov, E., Vecchione, M., Beierlein, C. & Schwartz, S. (2014). The Cross-National Invariance Properties of a New Scale to Measure 19 Basic Human Values: A Test Across Eight Countries. Journal of Cross-Cultural Psychology 45 (5) 764–776.
Jorgensen, A. Hitchmough, J. & Dunnett, N. 2007. Woodland as a setting for housing-appreciation and fear and the contribution to residential satisfaction and place identity in Warrington New Town, UK. Landscape and Urban Planning 79, 273–287.
Lyubomirsky, S., King, L. & Diener, E. (2005) The Benefts of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success? Psychological Bulletin 131 (6), 803–855
Mitchell, R. 2013. Is physical activity in natural environments better for mental health than physical activity in other environments? Social Science & Medicine 91, 130–134
Pasanen T. & Korpela K. (2015). Luonto liikuttaa ja elvyttää. Liikunta ja Tiede 52 (4), 4-9
Salonen A. & Joutsenvirta M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen Aikuiskasvatus 38(2), 81-101
Schwartz, Shalom, Cieciuch, J., Vecchione, M., Davidov, E., Fischer, R., Beierlein, C. & Konty, M. (2012). Refining the Theory of Basic Individual Values. Journal of Personality and Social Psychology 103, 663–688
Voiko Natura-suojelun romuttaa reilusti? Oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksia maankäytön ristipaineissa
Inarin metsäkonfliktia voidaan tarkastella ”maapolitiikkana”
Turvekiista paljastaa demokratian puutteita
Milla Ojala
Milla Ojala on ympäristöpolitiikan kandiopiskelija Itä-Suomen yliopistosta, joka suuntautuu ylirajaiseen yhteistyöhön ja kestävän kehityksen tukemiseen. Millan vaatimattomana toiveena on olla mukana pelastamassa maailmaa – kestävää maailmaa.