Teksti on osa Kestävä kuluttajuus -juttusarjaa, joka on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopiston kestävän kehityksen johdantojakson kanssa. Kurssin aikana opiskelijat tutustuvat luentojen ja artikkelien avulla kestävään kehitykseen eri näkökulmista. Kurssin lopputöinä laadituissa teksteissä opiskelijat yhdistelevät, soveltavat ja jalostavat luennoilta ja kurssin oheislukemistosta omaksumiaan tietoja ja näkökulmia.
Lähes jokainen meistä on lapsena kuullut kotona lauseen ”syö lautanen tyhjäksi”. Kannustaminen ruokahävikin vähentämiseen onkin sisältynyt kasvatukseemme pula-ajalla eli 1930-luvulla alkaneesta elintarvikkeiden säännöstelystä opituista käytännöistä lähtien. Omat isovanhempani hyödynsivät ilmaisia raaka-aineita kuten sieniä ja marjoja ja jalostivat niistä tuotteita talven varalle. Pienet kellarit olivat täynnä hilloja, mehuja, suolasieniä ja kurpitsapikkelssiä. Luonnonvarojen hyödyntäminen on itsellenikin tullut verenperintönä ja käytän myös muita menetelmiä sienien säilömiseen kuten sienien kuivaaminen ja pakastaminen. Suomen ympäristökeskuksen Haanpää & Laasonen (2020) tekemän kyselyn mukaan koronaviruspandemia on vaikuttanut suomalaisten luontosuhteeseen myönteisesti ja koronaepidemian myötä liikkuminen luonnossa on yleistynyt. Luonnonvaroista särkikalastuksen lisääminen on noussut lähes muoti-ilmiöksi, ja ruokateollisuuden toimijat ovat vauhdittaneet sitä erilaisilla ruokatuotannon innovaatioilla – on kalalastua, särvintä ja särkipullia. Särkikalojen hyödyntämiseen syvennytään tarkemmin Särkikala – ekologinen superfood -posterissa (Pelin & Okko 2020).
Sienestyksessä yhdistyy luonnonvarojen hyödyntäminen ja hyötyliikunta. Kuva: Mirkka Forssell.
Ruokaa hävikkiin 500 miljoonan euron arvosta
Ruokatieto ry:n (2021) mukaan ulkona syöminen ja työpaikkaruokailu alkoivat yleistyä Suomessa sotavuosien jälkeen. Elintaso nousi ja ihmisten vaurastumisen myötä kysyntä ruokaravintoloille on kasvanut näihin päiviin saakka. Korhonen ym. (2019) ovat tutkineet, että Suomessa syntyy ruokahävikkiä yhteensä 460 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikistä 30% syntyy kotitalouksissa ja 20% ravitsemuspalveluissa. Suomalaisen ruokahävikin määrä on 20-30 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Roskiin päätyvän ruoan rahallinen arvo on vuosittain 500 miljoonaa euroa. Vähentämällä ruokahävikkiä pienenee siten myös koko ruokatuotantoketjun päästöt (Salo 2016).
”Syö lautanen tyhjäksi” -ajattelutapaa kannattaisi herätellä uudestaan eloon ja lisätä ihmisten tietoutta ruokahävikkiin liittyen. Järkevällä ruokasuunnittelulla yksittäiset kotitaloudet pystyvät säästämään vuosittain rahaa niin hukkaan heitetyn ruoan kuin jätemaksujen pienenemisen myötä.
Ruokahävikkiä pienemmäksi uusien innovaatioiden avulla
Ylimääräisiä omenoita voi puristaa mehuksi mehuasemilla. Kuva: Mirkka Forssell.
Monet yritykset ovat alkaneet tukea asiakkaiden kestäviä kulutusvalintoja, ja jotkut yritykset ovat jalostaneet ruokahävikin vähentämisen toimivaksi liikeideaksi. Ruokahävikin vähentämistä varten on luotu monia erilaisia mobiilisovelluksia ja palveluja, joissa kiteytyy tunnetun hävikkiruokapalvelu ResQ-Clubin iskulause ”älä heitä hyvää ruokaa hukkaan!”. ResQ-Club on sovellus, jonka avulla kaupat ja ravintolat voivat myydä muuten hävikkiin menevää ruokaa kuluttajille edullisesti. Joukko K-ruokakauppoja on ottanut palvelun käyttöön, ja sovelluksen kautta voi ostaa yhteistyössä mukana olevista K-ruokakaupoista ruokakasseja alennuksella. Ruokakasseihin on valikoitu monipuolisia tuotteita, joiden päiväys on menossa vanhaksi. Muita ruokahävikin vähentämiseen pyrkiviä palveluita ovat muun muassa Matsmart.fi ja fiksuruoka.fi.
Kotitalouksien ruokasuunnittelua varten on olemassa myös Satokausi – suosi sesonkia! -mobiiliapplikaatio, joka perehdyttää ihmisiä syömään eri sesonkien mukaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ruokasuunnitteluun, kestävien ruokatuotteiden ostamiseen liittyviä mobiiliapplikaatioita on paljon käytössä ulkomailla, jotka eivät ole vielä rantautuneet Suomeen. Esimerkiksi englantilaisen Kitche.co-sovelluksen avulla asiakas voi skannata kuitissa olevat ruokatuotteet. Sovellus seuraa ostettuja elintarvikkeita ja lähettää eräpäivämuistutuksia ruoan vanhenemisesta sekä auttaa löytämään sopivia ruokareseptejä ostoksiin liittyen.
Järkevällä ruokasuunnittelulla yksittäiset kotitaloudet pystyvät säästämään vuosittain rahaa niin hukkaan heitetyn ruoan kuin jätemaksujen pienenemisen myötä.
Ammattikeittiöitä varten on luotu useita ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia, kuten Lukeloki ja Hukka AI. Lukeloki on Luonnonvarakeskus Luken kehittämä sovellus ravitsemuspalveluyrityksille ruokahävikin mittaamista varten. Ohjelma laskee hävikin valmistettua ruokamäärää kohti, asiakasta kohti ja tulosten perusteella voidaan arvioida missä hävikkiä syntyy eniten. Hukka AI sovellus, hävikin mittaamisen lisäksi, lisää myös ruokailevien asiakkaiden tietoisuutta palvelua käyttävän ammattikeittiön syntyneestä ruokahävikistä. Asiakkaat pystyvät siis itse omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan viikoittaisen lautashävikin määrään.
Sivuvirtoja ja mikrosieniä
Sivuvirrat ovat elintarvikkeiden valmistuksessa yli jääviä ravintopitoisia aineita, joiden hyötykäyttö on yksi kiertotalouden muoto (ETL 2016). Tiedostava kuluttaminen on kasvava trendi, jossa ihmiset haluavat ostoskoreihinsa enemmän tavaraa, joka on tuotettu sivuvirtoja hyödyntämällä. Hävikin hyödyntäminen vastaa myös monen kauppiaan kestävän kehityksen arvoja, ja ruoantuottajat ovat heränneet hyödyntämään sivuvirtoja hävikin vähentämiseksi. Hävikkiin menevistä raaka-aineista valmistetaankin monessa yrityksessä innovatiivisia tuotteita.
Imatralainen yritys THRSTY puristaa Keskon keskusvarastolta saaduista raaka-aineista Hyvis-hedelmämehuja, joita on saatavissa K-kaupoista. Suomen Jäätelö Oy hyödyntää appelsiinimehukoneista syntyneet biomassat, sekä myynnistä poistetut banaanit ja valmistaa niistä jäätelöä.
Vihannesten kasvattaminen itse on osa kestävää kehitystä. Kuva: Mirkka Forssell.
Kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden myötä eläinproteiinien käyttö vähenee Euroopassa asukasta kohden 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. VTT tekee elintarvikkeisiin ja juomiin liittyvää jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Tutkimuksen ydin on kasvimateriaalien ja innovatiivisten bio- ja prosessiteknologioiden hyödyntämisessä ruokaprosessien uudistamiseksi. Esimerkkinä sivuvirtatuotteesta VTT Oy on kehittänyt rypsin puristekakusta uuden ja merkittävän proteiininlähteen (Teknologian tutkimuskeskus Oy 2020).
Espoossa perustettu startup-yritys EniferBio tuottaa biojalostamojen sivuvirroista saatavan yksisoluproteiinin eli pekilosienen avulla kalanrehuksi soveltuvaa proteiinia. Pekilo-mikrosienikannan (Paecilomyces varioti) eristi metsäteollisuuden yhteinen tutkimuslaboratorio Keskuslaboratorio Oy 1970-luvulla. Kyseisellä proteiinilla on tarkoitus korvata kokonaan ulkomailla tuotettu soija (Ikonen Päivi 2020). Soijan tuottamisesta aiheutuu maanlaajuisesti yleisiä ongelmia, kuten sademetsäalueiden metsäkatoa, ilmastopäästöjä, eroosiota sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä (Ruokatieto Ry:n 2021).
Kohti ruokahävikitöntä tulevaisuutta?
Kansainvälinen tiedeyhteisö on yksimielinen siitä, että luonnonvaramme ovat ehtymässä ja maapallon saastuminen aiheuttaa todellisia ongelmia. Hyvärisen (2019) mukaan 19-29 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä johtuu ruokatuotannosta, johon sisältyvät eläintuotanto, maanviljely, maankäyttö, prosessointi ja kuljetus. Ruokatuotanto kuluttaa myös valtaosan makean veden varannoista. Niemenmaan ja Perkisen (2021) mukaan EU maat ovat sitoutuneet kestävän kehityksen strategiaan, jossa koko EU:n alueen on tarkoitus olla hiilineutraali vuonna 2050. Tämä tavoite antaa varmasti pontta tuotekehittelijöille ruokahävikin minimoimiseksi.
Ruokahävikkiin liittyvien mobiilisovellusten kehittämisessä on päästy jo hyvään alkuun. Seuraavana kehittelyn kohteena tulee luultavasti olemaan älyjääkaapit. Ostaako jääkaappi tulevaisuudessa ruokasi? Jo nyt olemassa olevissa älyjääkaapeissa on toimintoja, joilla voi tehdä ostoslistoja älyjääkaappiin ja jakaa siitä kännykkään. Älyjääkaapeissa on myös kamerat, joiden avulla kuluttaja voi esimerkiksi kaupassa tarkistaa kaapin sisällön. Lisäksi ruokatavarat voi merkitä niin, että käyttäjä saa muistutuksia niiden viimeisestä käyttöpäivästä. Jääkaappi tarjoaa myös ruokaohjeita jääkaapissa olevien ruokatarvikkeiden perusteella. Uusimmat innovaatiot ovat loistava apu kohti kestävää tulevaisuutta ja monen yrityksen elinehto. Teknologian lisääntyessä tulee kuitenkin vääjäämättä eteen uusia haasteita tietoturvan suhteen, kun yksinkertaiset kodinkoneet ovat yhdistettynä internettiin. Tietotulva ja asioiden jatkuva mittaaminen ihmisten arjessa sovelluksien avulla, kuormittaa sekä saa aikaan stressiä. Matkamme jatkuu kohti hiilineutraalia arkea, joka takaa meille vastaisuudessakin luonnossa liikkumisen ilon ja puhtaiden luonnonvarojen hyödyntämisen. Toivottavasti olemme vuoteen 2050 mennessä löytäneet tavan hyödyntää teknologiaa kestävästi ja läpinäkyvästi tavoilla, jotka eivät kuormita aivojamme.
Kitche-sovellus. Kitche it, don´t ditch it. www.kitche.co. Luettu 23.3.2021.
Korhonen, K., Hietala, S., Välimaa, A-L., Loikkanen, T. & Muilu, T. (2019). Ruokahävikin vähentäminen Pohjois-Pohjanmaalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 50/2019.
Kirjoittaja opiskelee vuorovaikutteisen teknologian tohtoriohjelmassa Tampereen yliopistossa. Mirkka on ammatillinen opettaja ja hänellä on MBA-tutkinto Laurea-ammattikorkeakoulusta. Mirkkaa kiinnostavat erityisesti liiketalous, ihmisen ja teknologian vuorovaikutus, käyttäjäkokemus, asiakaskokemus, robotiikka, uudet teknologian innovaatiot, digitalisaatio ja kestävä kehitys.
Lähes jokainen meistä on lapsena kuullut kotona lauseen ”syö lautanen tyhjäksi”. Kannustaminen ruokahävikin vähentämiseen onkin sisältynyt kasvatukseemme pula-ajalla eli 1930-luvulla alkaneesta elintarvikkeiden säännöstelystä opituista käytännöistä lähtien. Omat isovanhempani hyödynsivät ilmaisia raaka-aineita kuten sieniä ja marjoja ja jalostivat niistä tuotteita talven varalle. Pienet kellarit olivat täynnä hilloja, mehuja, suolasieniä ja kurpitsapikkelssiä. Luonnonvarojen hyödyntäminen on itsellenikin tullut verenperintönä ja käytän myös muita menetelmiä sienien säilömiseen kuten sienien kuivaaminen ja pakastaminen. Suomen ympäristökeskuksen Haanpää & Laasonen (2020) tekemän kyselyn mukaan koronaviruspandemia on vaikuttanut suomalaisten luontosuhteeseen myönteisesti ja koronaepidemian myötä liikkuminen luonnossa on yleistynyt. Luonnonvaroista särkikalastuksen lisääminen on noussut lähes muoti-ilmiöksi, ja ruokateollisuuden toimijat ovat vauhdittaneet sitä erilaisilla ruokatuotannon innovaatioilla – on kalalastua, särvintä ja särkipullia. Särkikalojen hyödyntämiseen syvennytään tarkemmin Särkikala – ekologinen superfood -posterissa (Pelin & Okko 2020).
Ruokaa hävikkiin 500 miljoonan euron arvosta
Ruokatieto ry:n (2021) mukaan ulkona syöminen ja työpaikkaruokailu alkoivat yleistyä Suomessa sotavuosien jälkeen. Elintaso nousi ja ihmisten vaurastumisen myötä kysyntä ruokaravintoloille on kasvanut näihin päiviin saakka. Korhonen ym. (2019) ovat tutkineet, että Suomessa syntyy ruokahävikkiä yhteensä 460 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikistä 30% syntyy kotitalouksissa ja 20% ravitsemuspalveluissa. Suomalaisen ruokahävikin määrä on 20-30 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Roskiin päätyvän ruoan rahallinen arvo on vuosittain 500 miljoonaa euroa. Vähentämällä ruokahävikkiä pienenee siten myös koko ruokatuotantoketjun päästöt (Salo 2016).
”Syö lautanen tyhjäksi” -ajattelutapaa kannattaisi herätellä uudestaan eloon ja lisätä ihmisten tietoutta ruokahävikkiin liittyen. Järkevällä ruokasuunnittelulla yksittäiset kotitaloudet pystyvät säästämään vuosittain rahaa niin hukkaan heitetyn ruoan kuin jätemaksujen pienenemisen myötä.
Ruokahävikkiä pienemmäksi uusien innovaatioiden avulla
Monet yritykset ovat alkaneet tukea asiakkaiden kestäviä kulutusvalintoja, ja jotkut yritykset ovat jalostaneet ruokahävikin vähentämisen toimivaksi liikeideaksi. Ruokahävikin vähentämistä varten on luotu monia erilaisia mobiilisovelluksia ja palveluja, joissa kiteytyy tunnetun hävikkiruokapalvelu ResQ-Clubin iskulause ”älä heitä hyvää ruokaa hukkaan!”. ResQ-Club on sovellus, jonka avulla kaupat ja ravintolat voivat myydä muuten hävikkiin menevää ruokaa kuluttajille edullisesti. Joukko K-ruokakauppoja on ottanut palvelun käyttöön, ja sovelluksen kautta voi ostaa yhteistyössä mukana olevista K-ruokakaupoista ruokakasseja alennuksella. Ruokakasseihin on valikoitu monipuolisia tuotteita, joiden päiväys on menossa vanhaksi. Muita ruokahävikin vähentämiseen pyrkiviä palveluita ovat muun muassa Matsmart.fi ja fiksuruoka.fi.
Kotitalouksien ruokasuunnittelua varten on olemassa myös Satokausi – suosi sesonkia! -mobiiliapplikaatio, joka perehdyttää ihmisiä syömään eri sesonkien mukaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ruokasuunnitteluun, kestävien ruokatuotteiden ostamiseen liittyviä mobiiliapplikaatioita on paljon käytössä ulkomailla, jotka eivät ole vielä rantautuneet Suomeen. Esimerkiksi englantilaisen Kitche.co-sovelluksen avulla asiakas voi skannata kuitissa olevat ruokatuotteet. Sovellus seuraa ostettuja elintarvikkeita ja lähettää eräpäivämuistutuksia ruoan vanhenemisesta sekä auttaa löytämään sopivia ruokareseptejä ostoksiin liittyen.
Ammattikeittiöitä varten on luotu useita ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia, kuten Lukeloki ja Hukka AI. Lukeloki on Luonnonvarakeskus Luken kehittämä sovellus ravitsemuspalveluyrityksille ruokahävikin mittaamista varten. Ohjelma laskee hävikin valmistettua ruokamäärää kohti, asiakasta kohti ja tulosten perusteella voidaan arvioida missä hävikkiä syntyy eniten. Hukka AI sovellus, hävikin mittaamisen lisäksi, lisää myös ruokailevien asiakkaiden tietoisuutta palvelua käyttävän ammattikeittiön syntyneestä ruokahävikistä. Asiakkaat pystyvät siis itse omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan viikoittaisen lautashävikin määrään.
Sivuvirtoja ja mikrosieniä
Sivuvirrat ovat elintarvikkeiden valmistuksessa yli jääviä ravintopitoisia aineita, joiden hyötykäyttö on yksi kiertotalouden muoto (ETL 2016). Tiedostava kuluttaminen on kasvava trendi, jossa ihmiset haluavat ostoskoreihinsa enemmän tavaraa, joka on tuotettu sivuvirtoja hyödyntämällä. Hävikin hyödyntäminen vastaa myös monen kauppiaan kestävän kehityksen arvoja, ja ruoantuottajat ovat heränneet hyödyntämään sivuvirtoja hävikin vähentämiseksi. Hävikkiin menevistä raaka-aineista valmistetaankin monessa yrityksessä innovatiivisia tuotteita.
Imatralainen yritys THRSTY puristaa Keskon keskusvarastolta saaduista raaka-aineista Hyvis-hedelmämehuja, joita on saatavissa K-kaupoista. Suomen Jäätelö Oy hyödyntää appelsiinimehukoneista syntyneet biomassat, sekä myynnistä poistetut banaanit ja valmistaa niistä jäätelöä.
Kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden myötä eläinproteiinien käyttö vähenee Euroopassa asukasta kohden 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. VTT tekee elintarvikkeisiin ja juomiin liittyvää jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Tutkimuksen ydin on kasvimateriaalien ja innovatiivisten bio- ja prosessiteknologioiden hyödyntämisessä ruokaprosessien uudistamiseksi. Esimerkkinä sivuvirtatuotteesta VTT Oy on kehittänyt rypsin puristekakusta uuden ja merkittävän proteiininlähteen (Teknologian tutkimuskeskus Oy 2020).
Espoossa perustettu startup-yritys EniferBio tuottaa biojalostamojen sivuvirroista saatavan yksisoluproteiinin eli pekilosienen avulla kalanrehuksi soveltuvaa proteiinia. Pekilo-mikrosienikannan (Paecilomyces varioti) eristi metsäteollisuuden yhteinen tutkimuslaboratorio Keskuslaboratorio Oy 1970-luvulla. Kyseisellä proteiinilla on tarkoitus korvata kokonaan ulkomailla tuotettu soija (Ikonen Päivi 2020). Soijan tuottamisesta aiheutuu maanlaajuisesti yleisiä ongelmia, kuten sademetsäalueiden metsäkatoa, ilmastopäästöjä, eroosiota sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä (Ruokatieto Ry:n 2021).
Kohti ruokahävikitöntä tulevaisuutta?
Kansainvälinen tiedeyhteisö on yksimielinen siitä, että luonnonvaramme ovat ehtymässä ja maapallon saastuminen aiheuttaa todellisia ongelmia. Hyvärisen (2019) mukaan 19-29 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä johtuu ruokatuotannosta, johon sisältyvät eläintuotanto, maanviljely, maankäyttö, prosessointi ja kuljetus. Ruokatuotanto kuluttaa myös valtaosan makean veden varannoista. Niemenmaan ja Perkisen (2021) mukaan EU maat ovat sitoutuneet kestävän kehityksen strategiaan, jossa koko EU:n alueen on tarkoitus olla hiilineutraali vuonna 2050. Tämä tavoite antaa varmasti pontta tuotekehittelijöille ruokahävikin minimoimiseksi.
Ruokahävikkiin liittyvien mobiilisovellusten kehittämisessä on päästy jo hyvään alkuun. Seuraavana kehittelyn kohteena tulee luultavasti olemaan älyjääkaapit. Ostaako jääkaappi tulevaisuudessa ruokasi? Jo nyt olemassa olevissa älyjääkaapeissa on toimintoja, joilla voi tehdä ostoslistoja älyjääkaappiin ja jakaa siitä kännykkään. Älyjääkaapeissa on myös kamerat, joiden avulla kuluttaja voi esimerkiksi kaupassa tarkistaa kaapin sisällön. Lisäksi ruokatavarat voi merkitä niin, että käyttäjä saa muistutuksia niiden viimeisestä käyttöpäivästä. Jääkaappi tarjoaa myös ruokaohjeita jääkaapissa olevien ruokatarvikkeiden perusteella. Uusimmat innovaatiot ovat loistava apu kohti kestävää tulevaisuutta ja monen yrityksen elinehto. Teknologian lisääntyessä tulee kuitenkin vääjäämättä eteen uusia haasteita tietoturvan suhteen, kun yksinkertaiset kodinkoneet ovat yhdistettynä internettiin. Tietotulva ja asioiden jatkuva mittaaminen ihmisten arjessa sovelluksien avulla, kuormittaa sekä saa aikaan stressiä. Matkamme jatkuu kohti hiilineutraalia arkea, joka takaa meille vastaisuudessakin luonnossa liikkumisen ilon ja puhtaiden luonnonvarojen hyödyntämisen. Toivottavasti olemme vuoteen 2050 mennessä löytäneet tavan hyödyntää teknologiaa kestävästi ja läpinäkyvästi tavoilla, jotka eivät kuormita aivojamme.
MIRKKA FORSSELL
Artikkelikuva: Mirkka Forssell
Elintarviketeollisuusliitto ETL (2016). Elintarviketeollisuudessa osataan hyödyntää sivuvirrat. Uutiskattaus 4/2016.
Haanpää, S. & Laasonen, V. (2020). Kysely suomalaisten luontosuhteesta. MDI Aluekehittämisen konsulttitoimisto. Ympäristöministeriö 2020.
Hukka Ai. Älykästä ruokahävikin hallintaa. www.hukka.ai. Luettu 23.3.2021.
Hyvärinen, P. (2019). Monitahoinen ruoka ja ruokatuotannon kestävyys. Kestävän kehityksen johdantokurssi, Tampereen yliopisto.
Ikonen, P. (2020). Biojalostamojen sivuvirrat jalostuvat kalanrehuksi. Kemia-lehti.fi 5.11.2020.
Kesko (2020). Bananasajäämä ylijäämäbanaanijäätelö K-ruokakauppoihin. kesko.fi 10.3.2020.
Kitche-sovellus. Kitche it, don´t ditch it. www.kitche.co. Luettu 23.3.2021.
Korhonen, K., Hietala, S., Välimaa, A-L., Loikkanen, T. & Muilu, T. (2019). Ruokahävikin vähentäminen Pohjois-Pohjanmaalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 50/2019.
Luonnonvarakeskus Luke (2021). Haluatko vähentää ruokahävikkiä? Nyt se onnistuu Lukelokilla!. Luke.fi. Luettu 23.3.2021.
Pelin, M. & Okko, L. (2020). Särkikala – ekologinen superfood. Artikkelissa Kulutustottumusten kyseenalaistaminen tie yksilötason muutoksiin – kestävän kehityksen posterinäyttely. Versus-verkkojulkaisu 26.10.2021. Luettu 23.3.2021.
ResQ-Club. Älä heitä hyvää ruokaa hukkaan! www.resq-club.fi. Luettu 23.3.2021.
Ruokatietoyhdistys ry (2013). WWF:n selvitys: Vasta neljäsosa Suomeen tuodusta soijasta tuotetaan vastuullisesti. www.ruokatieto.fi. Luettu 23.3.2021.
Ruokatietoyhdistys ry (2021). Ulkona syömisen uusi nousu. www.ruokatieto.fi. Luettu 23.3.2021.
Salminen, H. (2020). Ruoka- ja juomaratkaisut. VTT.fi. Luettu 23.3.2021.
Salo, H. (2016). Vähemmästä viisaammin. Ympäristöministeriön raportteja 26/2016.
Samsung. Family Hub – Kodin uusi keskus. Samsung.fi. Luettu 23.3.2021.
Sözer, N. (2021). Rypsin puristekakusta kehitettiin uusi ja merkittävä proteiininlähde. Lehdistötiedote 5.1.2021. VTT.fi. Luettu 23.3.2021.
THRSTY. Pullollinen parempaa huomista. www.thrsty.fi. Luettu 23.3.2021.
Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV (2021). Miten yhdistää kestävä kehitys, tulevat sukupolvet ja hallinnon syklit?. Vtv.fi. Luettu 23.3.2021.
Missä on kaupunkiviljelyn koti?
Paikallisia ruokajärjestelmiä kehitetään nyt vahvemman talouden ja turvallisuuden toivossa
Ruokajärjestelmää ohjaavien vallitsevien ajattelutapojen ravistelu auttaa näkemään toisin
Mirkka Forssell
Kirjoittaja opiskelee vuorovaikutteisen teknologian tohtoriohjelmassa Tampereen yliopistossa. Mirkka on ammatillinen opettaja ja hänellä on MBA-tutkinto Laurea-ammattikorkeakoulusta. Mirkkaa kiinnostavat erityisesti liiketalous, ihmisen ja teknologian vuorovaikutus, käyttäjäkokemus, asiakaskokemus, robotiikka, uudet teknologian innovaatiot, digitalisaatio ja kestävä kehitys.