Huolimatta siitä, että globalisaatio on helpottanut ja nopeuttanut kansainvälistä matkustamista monille, se ei ole mahdollistanut samaa vapautta kaikille. Viime vuosikymmenten aikana EU:n maahanmuuttopolitiikka on keskittynyt yhä enemmän muuttoliikkeiden rajoittamiseen, mikä näkyy tiukemmassa maahanmuuttopolitiikassa, resurssien keskittämisessä ulkorajojen valvontaan sekä laittoman maahanmuuton ehkäisemisessä. Vastapainona EU korostaa retoriikassaan ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamista ja sitoutuneisuutta kansainvälisen suojelun velvoitteisiin. Tapa, jolla muuttoliikettä kuvataan EU:n asiakirjoissa ja päivittäisessä poliittisessa retoriikassa, onkin usein kahtiajakoinen.
Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkapoliittisen sopimuksen (New Pact on Migration and Asylum) yhteydessä komissio on korostanut sopimuksen edustavan inhimillistä ja kestävää lähestymistapaa maahanmuuttoon. Uuden sopimuksen myötä on ajankohtaista tarkastella, miten EU:n rajavalvontatoimenpiteet ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelu kytkeytyvät toisiinsa uudessa maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa. Voiko EU yhteensovittaa nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista tavoitetta muuttoliikepolitiikassaan ilman, että toinen vaarantuu?
Maahanmuuttopolitiikan turvallistamisen tausta
EU:n turvapaikkajärjestelmä joutui koetukselle vuonna 2015, kun yli miljoona turvapaikanhakijaa saapui Euroopan rajalle. Muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka nousi yhdeksi unionin tärkeimmäksi huolenaiheeksi, sillä nopeasti kasvanut siirtolaisten määrä osoitti merkittäviä puutteita eurooppalaisen järjestelmän toiminnassa ja toi esiin jäsenvaltioiden eriäviä näkemyksiä tilanteeseen vastaamisessa. Lisäksi jo aiemmin 2000-luvulla lisääntynyt maahanmuutto sekä terroriteot Yhdysvalloissa vuonna 2001 ja myöhemmin Euroopassa ovat osaltaan nostaneet maahanmuuttokysymykset poliittisten keskustelujen ytimeen. Maahanmuutto onkin muodostunut ensisijaisesti turvallisuuskysymykseksi, mikä on johtanut tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan ja rajojen vahvistamiseen. Muuttoliikkeiden rajoittamiseen pyrkivän politiikan taustalla vaikuttaa myös Euroopassa voimistunut yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa maahanmuutto nähdään uhkana kansalliselle turvallisuudelle.
Taloustieteestä tunnettua protektionismin käsitettä voidaan hyödyntää EU:n maahanmuutto- ja rajapolitiikan tarkastelussa. Hallintaan ja rajoittamiseen keskittyvä politiikka pohjautuu tämän näkökulman mukaan suurelta osin pelkoon, joka voi liittyä esimerkiksi taloudelliseen hyvinvointiin tai turvattomuuteen. Usein pelko liittyy kuitenkin yhteisön identiteettiin: maahanmuuttajat nähdään vieraina ”toisina”, jotka erotetaan ”meistä” eurooppalaisista.
EU:n maahanmuuttopolitiikkaa on myös kritisoitu kaksinaismoraaliseksi. Rajavalvontatoimenpiteet voidaan nähdä osana prosessia, jolla EU yhtäältä pyrkii luomaan rajatun vapauden ja turvallisuuden alueen, mikä puolestaan saa EU:n ulkopuoliset alueet näyttämään entistä etäisemmiltä ja jopa uhkaavilta. Näin rajavalvonnan ja poliittisen retoriikan keinoin rakennetaan ja vahvistetaan erottelua ’meidän’ (eurooppalaisten) ja ’toisten’ (Euroopan ulkopuolisten) välillä.
Rajojen vahvistaminen ja muuttoliikkeiden rajoittaminen ei ole kuitenkaan poistanut ihmisten tarvetta ylittää rajoja. Tiukentunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut laillisten maahantuloväylien vähentymiseen, ja EU:n toiminta on saanut osakseen kritiikkiä. Erityisesti nopeutetut turvapaikkamenettelyt, maahanmuuton ulkoistaminen EU:n rajojen ulkopuolelle, ihmisten yksilöllisten tarpeiden puutteellinen tunnistaminen sekä pakkosiirrot EU:n sisällä ovat herättäneet keskustelua suhteessa kansainvälisen suojelun periaatteisiin. Esimerkiksi ulkoistamispolitiikan kautta osa Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen ”taakasta” on siirretty naapurimaihin, mikä tarkoittaa myös vastuun siirtämistä ulkopuolisille toimijoille.
Kohti uutta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta
Komission vuonna 2020 esittämä uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus pyrkii uudistamaan Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja korjaamaan sen ongelmakohtia. Uudistuksen on tarkoitus tuoda selkeyttä, varmuutta ja ihmisarvoiset olosuhteet EU:hun saapuville ihmisille sekä toisaalta vahvistaa jäsenmaiden kesken yhteinen, solidaarisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva lähestymistapa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioihin. Tavoitteeksi on myös nostettu haavoittuvien turvapaikanhakijoiden, kuten alaikäisten, toimintarajoitteisten, terveysongelmista kärsivien tai väkivallan uhrien, parempi suojelu. Komissio on korostanut ulkorajojen tiukkaa, mutta oikeudenmukaista valvontaa, kriiseihin reagointia, toimivia palauttamispolitiikkoja, kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa sekä laillisten tuloväylien edistämistä.
Uusi sopimus ei kuitenkaan ole ongelmaton ja uudistus on herättänyt kysymyksiä erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti uudet unionin rajojen ulkopuolella tapahtuvat menettelyt, maahantuloa edeltävä seulonta ja rajamenettely, joilla pyritään mahdollistamaan hakemusten nopea käsittely. Lisäksi uudistus korostaa kasvavaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, mikä toimii jatkumona maahanmuuttopolitiikan ulkoistamiselle. Uuden turvapaikkasopimuksen myötä onkin tärkeä tutkia, miten EU:n rajavalvonta ja haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisten oikeudet kietoutuvat yhteen.
Ihmisoikeudet ja rajavalvonta yhdistyvät humanitaarisella rajalla
Tutkielmani keskeisinä käsitteinä toimivat haavoittuvaisuus, raja ja humanitaarinen raja. EU-lainsäädännössä turvapaikanhakijat tunnustetaan haavoittuvaisiksi, mikä käy ilmi erilaisista suojelujärjestelmistä. Lisäksi lainsäädännössä määritellään tarkemmin tietyt turvapaikanhakijoiden ryhmät, joiden kohdalla on heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi noudatettava tehostettuja velvoitteita. Kyseisiä ryhmiä ovat muun muassa alaikäiset, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tai väkivallan uhrit. Humanitaariset toimenpiteet tähtäävät haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien suojeluun. Kuitenkin kun asiaa katsotaan suhteessa unionin poliittiseen retoriikkaan, suojelunäkökulma on osin väistynyt muiden näkökohtien, kuten rajaturvallisuuden, tieltä.
”Tutkimuksessa esiin nousevat kysymykset siitä, kenet määritellään turvallisuusuhaksi, kenen halutaan saapuvan EU:hun sekä kenellä on aito tarve suojelulle.”
Rajat, sekä fyysiset että symboliset, puolestaan liittyvät lähtökohtaisesti maahanmuuton rajoittamiseen. Rajat eivät ole ainoastaan viivoja valtioiden välillä vaan ne voivat ilmetä piilotettuina esimerkiksi politiikassa, taloudessa, hallinnossa tai koulutuksessa. Rajat eivät ole luonnollisesti syntyneitä, vaan ne ovat rakentuneet yhteiskuntien sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien tuotteena. Niiden kautta myös määritellään laajempia kysymyksiä muun muassa kuulumisesta, toiseudesta, identiteetistä ja vallasta.
Voivatko humanitaarisuuden ja rajavalvonnan tavoitteet yhdistyä vai ovatko ne väistämättä ristiriidassa keskenään? Tätä kysymystä voidaan lähestyä humanitaarisen rajan käsitteen kautta. Humanitaarisella rajalla monimutkaiset muuttoliikkeiden valvonnan, humanitaaristen periaatteiden ja ihmisoikeuksien väliset suhteet yhdistyvät. Toimenpiteiden perusta on humanitaarisen suojelun velvoitteissa, mutta tuen ja suojelun tarjoaminen yhdistyvät maahanmuuttojärjestelmässä luokitteluun ansaitsevien ja epäoikeutettujen välillä. Tämän pohjalta tutkimuksessa esiin nousevat kysymykset siitä, kenet määritellään turvallisuusuhaksi, kenen halutaan saapuvan EU:hun sekä kenellä on aito tarve suojelulle.
Miten uudessa sopimuksessa lähestytään rajoja, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia?
Tutkielmassani tarkastelin Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan uudistusta rajavalvontatoimenpiteiden ja haavoittuvien ryhmien suojelun välisen suhteen kautta. Tätä suhdetta pyrin valottamaan tarkastelemalla, millaisia rajoihin, turvallisuuteen, turvapaikanhakijoiden suojeluun ja haavoittuvuuteen liittyviä diskursseja New Pactia koskevissa dokumenteissa esiintyy. Aineistona toimivat uudistuksen viisi keskeistä lainsäädäntöehdotusta sekä komission muuttoliikepolitiikkaa koskeva tiedonanto. Aineiston analyysi toteutettiin diskurssianalyysin keinoin, jolloin tarkoituksena on tarkastella kielenkäyttöä ja aiheille annettuja merkityksiä.
Analyysin tuloksena paikansin neljä diskurssia:
Turvallisuusdiskurssi – Euroopan unionin ulkorajojen suojelu
Oikeuksien toteutumisen diskurssi – Raja haavoittuvaisten ihmisten oikeuksien toteuttajana
Luokitteludiskurssi – Raja turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön estäjänä ja hyödyllisten kykyjen valikoijana
Analyysista ilmenee, kuinka lähtökohtaisesti ristiriidassa olevat tavoitteet yhteensovitetaan luomalla kuva, että rajojen vahvistaminen ei ole ristiriidassa turvapaikanhakijoiden suojelun kanssa, vaan se luo jopa edellytykset turvalliselle ja hallitulle turvapaikkajärjestelmälle. Diskursseissa korostetaan tarvetta suojella EU:n kansalaisia turvallisuusuhilta, kuten sääntelemättömältä muuttoliikkeeltä, mikä edellyttää tiukempaa rajapolitiikkaa. Turvallisuusnäkökulmassa mielenkiintoista on se, että se lähes poikkeuksetta keskittyy Euroopan sisäisen turvallisuuden varmistamiseen, jota vasten maahanmuutto määrittyy uhaksi. Lisäksi esiin nousee luokitteleva näkökulma: parempi hallinta ulkorajoilla edistää ”aitojen” tapausten käsittelyä EU:ssa.
Keitä humanitaarinen raja suojelee?
Yhteenvetona voidaan todeta, että New Pact -dokumenteissa rakentuu mielikuva siitä, että rajojen vahvistaminen ja turvapaikanhakijoiden suojelu ovat osa samaa kokonaisuutta, joka edistää sekä EU:n turvallisuutta että humanitaarisia arvoja. Analyysin pohjalta New Pactissa voidaan kuitenkin tunnistaa useita toimenpiteitä, jotka saattavat heikentää turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Uudistuksen seurauksena turvapaikkapäätöstä odottavien tulijoiden ei katsota olevan virallisesti EU:n alueella, jolloin heille myönnettyjä oikeuksia on mahdollista kaventaa. Lisäksi turvallisen kolmannen maan käsite, jonka avulla New Pactissa voidaan soveltaa nopeutettuja menettelyjä rajalla, saattaa heikentää suojelutarpeen arvioinnin menettelyjä.
Turvallisuusdiskurssin lisäksi aineistosta paikannettiin ihmisoikeuksien universaalius sekä haavoittuvaisten turvapaikanhakijoiden erityisasema. Diskursseissa korostetaan sitoutumista kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeussopimuksiin, mikä rakentaa kuvaa EU:sta globaalisti vastuullisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana tahona. Turvapaikanhakijoista tunnistetaan tiettyjä ryhmiä, jotka ovat haavoittuvaisempia, minkä vuoksi heille tulee taata erityisiä tukimuotoja turvapaikkamenettelyissä. Tärkeänä arvona korostetaan erityisesti lasten oikeuksien kunnioittamista ja ensisijaisuutta.
Ihmisoikeuksien ja rajaturvallisuuden väliset yhteydet ilmenevät analyysissa siinä, kuinka turvallisuusdiskurssi on läsnä myös muissa diskursseissa. Lisäksi vaikka humanitaarinen diskurssi ja oikeuksien toteutumisen diskurssi pohjautuvat ihmisoikeuksien ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien takaamiseen, ne samalla tunnistavat hallitun maahanmuuton tavoitteen. Rajan tehtävänä on tunnistaa ihmisistä ne, jotka saattavat olla uhka EU:n turvallisuudelle tai haluavat väärinkäyttää järjestelmää pitäen samalla rajat avoinna heille, jotka tarvitsevat suojelua tai tuovat taloudellista etua. Todellisuudessa näiden tavoitteiden väliset suhteet ovat kuitenkin jännitteisiä ja osaltaan ristiriitaisia. Keskiöön nousevat kysymykset siitä, kuka luokitellaan turvallisuusuhaksi, kenen liikkuvuutta EU:hun halutaan edistää sekä kenellä on oikeus saada suojelua tai jäädä EU:hun.
Cornelisse, G. & Reneman, M. (2021). Border procedures in the Commission’s New Pact on Migration and Asylum: A case of politics outplaying rationality? Eur Law J. 26. 181–198.
Mouzourakis M. (2021). More laws, less law: The European Union’s New Pact on Migration and Asylum and the fragmentation of ”asylum seeker” status. Eur Law J. 26. 171–180. https://doi.org/10.1111/eulj.12378
Van Houtum, H. & Pijpers, R. (2007). The European Union as a Gated Community: The Two-faced Border and Immigration Regime of the EU. Antipode 39(2). 291-309.
Walters, W. (2011). Foucault and frontiers: Notes on the birth of the humanitarian border. Governmentality: Current issues and future challenges, ed. U. Bröckling, S. Krasmann, & T. Lemke, 138–64. London: Routledge.
Noora Peltonen
Olen hallintotieteiden maisteri ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnasta Tampereen yliopistosta. Kansainväliset aiheet ovat aina kiinnostaneet minua, ja ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Haluan olla mukana luomassa oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Huolimatta siitä, että globalisaatio on helpottanut ja nopeuttanut kansainvälistä matkustamista monille, se ei ole mahdollistanut samaa vapautta kaikille. Viime vuosikymmenten aikana EU:n maahanmuuttopolitiikka on keskittynyt yhä enemmän muuttoliikkeiden rajoittamiseen, mikä näkyy tiukemmassa maahanmuuttopolitiikassa, resurssien keskittämisessä ulkorajojen valvontaan sekä laittoman maahanmuuton ehkäisemisessä. Vastapainona EU korostaa retoriikassaan ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamista ja sitoutuneisuutta kansainvälisen suojelun velvoitteisiin. Tapa, jolla muuttoliikettä kuvataan EU:n asiakirjoissa ja päivittäisessä poliittisessa retoriikassa, onkin usein kahtiajakoinen.
Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkapoliittisen sopimuksen (New Pact on Migration and Asylum) yhteydessä komissio on korostanut sopimuksen edustavan inhimillistä ja kestävää lähestymistapaa maahanmuuttoon. Uuden sopimuksen myötä on ajankohtaista tarkastella, miten EU:n rajavalvontatoimenpiteet ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelu kytkeytyvät toisiinsa uudessa maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa. Voiko EU yhteensovittaa nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista tavoitetta muuttoliikepolitiikassaan ilman, että toinen vaarantuu?
Maahanmuuttopolitiikan turvallistamisen tausta
EU:n turvapaikkajärjestelmä joutui koetukselle vuonna 2015, kun yli miljoona turvapaikanhakijaa saapui Euroopan rajalle. Muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka nousi yhdeksi unionin tärkeimmäksi huolenaiheeksi, sillä nopeasti kasvanut siirtolaisten määrä osoitti merkittäviä puutteita eurooppalaisen järjestelmän toiminnassa ja toi esiin jäsenvaltioiden eriäviä näkemyksiä tilanteeseen vastaamisessa. Lisäksi jo aiemmin 2000-luvulla lisääntynyt maahanmuutto sekä terroriteot Yhdysvalloissa vuonna 2001 ja myöhemmin Euroopassa ovat osaltaan nostaneet maahanmuuttokysymykset poliittisten keskustelujen ytimeen. Maahanmuutto onkin muodostunut ensisijaisesti turvallisuuskysymykseksi, mikä on johtanut tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan ja rajojen vahvistamiseen. Muuttoliikkeiden rajoittamiseen pyrkivän politiikan taustalla vaikuttaa myös Euroopassa voimistunut yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa maahanmuutto nähdään uhkana kansalliselle turvallisuudelle.
Taloustieteestä tunnettua protektionismin käsitettä voidaan hyödyntää EU:n maahanmuutto- ja rajapolitiikan tarkastelussa. Hallintaan ja rajoittamiseen keskittyvä politiikka pohjautuu tämän näkökulman mukaan suurelta osin pelkoon, joka voi liittyä esimerkiksi taloudelliseen hyvinvointiin tai turvattomuuteen. Usein pelko liittyy kuitenkin yhteisön identiteettiin: maahanmuuttajat nähdään vieraina ”toisina”, jotka erotetaan ”meistä” eurooppalaisista.
EU:n maahanmuuttopolitiikkaa on myös kritisoitu kaksinaismoraaliseksi. Rajavalvontatoimenpiteet voidaan nähdä osana prosessia, jolla EU yhtäältä pyrkii luomaan rajatun vapauden ja turvallisuuden alueen, mikä puolestaan saa EU:n ulkopuoliset alueet näyttämään entistä etäisemmiltä ja jopa uhkaavilta. Näin rajavalvonnan ja poliittisen retoriikan keinoin rakennetaan ja vahvistetaan erottelua ’meidän’ (eurooppalaisten) ja ’toisten’ (Euroopan ulkopuolisten) välillä.
Rajojen vahvistaminen ja muuttoliikkeiden rajoittaminen ei ole kuitenkaan poistanut ihmisten tarvetta ylittää rajoja. Tiukentunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut laillisten maahantuloväylien vähentymiseen, ja EU:n toiminta on saanut osakseen kritiikkiä. Erityisesti nopeutetut turvapaikkamenettelyt, maahanmuuton ulkoistaminen EU:n rajojen ulkopuolelle, ihmisten yksilöllisten tarpeiden puutteellinen tunnistaminen sekä pakkosiirrot EU:n sisällä ovat herättäneet keskustelua suhteessa kansainvälisen suojelun periaatteisiin. Esimerkiksi ulkoistamispolitiikan kautta osa Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen ”taakasta” on siirretty naapurimaihin, mikä tarkoittaa myös vastuun siirtämistä ulkopuolisille toimijoille.
Kohti uutta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta
Komission vuonna 2020 esittämä uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus pyrkii uudistamaan Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja korjaamaan sen ongelmakohtia. Uudistuksen on tarkoitus tuoda selkeyttä, varmuutta ja ihmisarvoiset olosuhteet EU:hun saapuville ihmisille sekä toisaalta vahvistaa jäsenmaiden kesken yhteinen, solidaarisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva lähestymistapa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioihin. Tavoitteeksi on myös nostettu haavoittuvien turvapaikanhakijoiden, kuten alaikäisten, toimintarajoitteisten, terveysongelmista kärsivien tai väkivallan uhrien, parempi suojelu. Komissio on korostanut ulkorajojen tiukkaa, mutta oikeudenmukaista valvontaa, kriiseihin reagointia, toimivia palauttamispolitiikkoja, kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa sekä laillisten tuloväylien edistämistä.
Uusi sopimus ei kuitenkaan ole ongelmaton ja uudistus on herättänyt kysymyksiä erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti uudet unionin rajojen ulkopuolella tapahtuvat menettelyt, maahantuloa edeltävä seulonta ja rajamenettely, joilla pyritään mahdollistamaan hakemusten nopea käsittely. Lisäksi uudistus korostaa kasvavaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, mikä toimii jatkumona maahanmuuttopolitiikan ulkoistamiselle. Uuden turvapaikkasopimuksen myötä onkin tärkeä tutkia, miten EU:n rajavalvonta ja haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisten oikeudet kietoutuvat yhteen.
Ihmisoikeudet ja rajavalvonta yhdistyvät humanitaarisella rajalla
Tutkielmani keskeisinä käsitteinä toimivat haavoittuvaisuus, raja ja humanitaarinen raja. EU-lainsäädännössä turvapaikanhakijat tunnustetaan haavoittuvaisiksi, mikä käy ilmi erilaisista suojelujärjestelmistä. Lisäksi lainsäädännössä määritellään tarkemmin tietyt turvapaikanhakijoiden ryhmät, joiden kohdalla on heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi noudatettava tehostettuja velvoitteita. Kyseisiä ryhmiä ovat muun muassa alaikäiset, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tai väkivallan uhrit. Humanitaariset toimenpiteet tähtäävät haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien suojeluun. Kuitenkin kun asiaa katsotaan suhteessa unionin poliittiseen retoriikkaan, suojelunäkökulma on osin väistynyt muiden näkökohtien, kuten rajaturvallisuuden, tieltä.
Rajat, sekä fyysiset että symboliset, puolestaan liittyvät lähtökohtaisesti maahanmuuton rajoittamiseen. Rajat eivät ole ainoastaan viivoja valtioiden välillä vaan ne voivat ilmetä piilotettuina esimerkiksi politiikassa, taloudessa, hallinnossa tai koulutuksessa. Rajat eivät ole luonnollisesti syntyneitä, vaan ne ovat rakentuneet yhteiskuntien sosiaalisten ja kulttuuristen prosessien tuotteena. Niiden kautta myös määritellään laajempia kysymyksiä muun muassa kuulumisesta, toiseudesta, identiteetistä ja vallasta.
Voivatko humanitaarisuuden ja rajavalvonnan tavoitteet yhdistyä vai ovatko ne väistämättä ristiriidassa keskenään? Tätä kysymystä voidaan lähestyä humanitaarisen rajan käsitteen kautta. Humanitaarisella rajalla monimutkaiset muuttoliikkeiden valvonnan, humanitaaristen periaatteiden ja ihmisoikeuksien väliset suhteet yhdistyvät. Toimenpiteiden perusta on humanitaarisen suojelun velvoitteissa, mutta tuen ja suojelun tarjoaminen yhdistyvät maahanmuuttojärjestelmässä luokitteluun ansaitsevien ja epäoikeutettujen välillä. Tämän pohjalta tutkimuksessa esiin nousevat kysymykset siitä, kenet määritellään turvallisuusuhaksi, kenen halutaan saapuvan EU:hun sekä kenellä on aito tarve suojelulle.
Miten uudessa sopimuksessa lähestytään rajoja, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia?
Tutkielmassani tarkastelin Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan uudistusta rajavalvontatoimenpiteiden ja haavoittuvien ryhmien suojelun välisen suhteen kautta. Tätä suhdetta pyrin valottamaan tarkastelemalla, millaisia rajoihin, turvallisuuteen, turvapaikanhakijoiden suojeluun ja haavoittuvuuteen liittyviä diskursseja New Pactia koskevissa dokumenteissa esiintyy. Aineistona toimivat uudistuksen viisi keskeistä lainsäädäntöehdotusta sekä komission muuttoliikepolitiikkaa koskeva tiedonanto. Aineiston analyysi toteutettiin diskurssianalyysin keinoin, jolloin tarkoituksena on tarkastella kielenkäyttöä ja aiheille annettuja merkityksiä.
Analyysin tuloksena paikansin neljä diskurssia:
Analyysista ilmenee, kuinka lähtökohtaisesti ristiriidassa olevat tavoitteet yhteensovitetaan luomalla kuva, että rajojen vahvistaminen ei ole ristiriidassa turvapaikanhakijoiden suojelun kanssa, vaan se luo jopa edellytykset turvalliselle ja hallitulle turvapaikkajärjestelmälle. Diskursseissa korostetaan tarvetta suojella EU:n kansalaisia turvallisuusuhilta, kuten sääntelemättömältä muuttoliikkeeltä, mikä edellyttää tiukempaa rajapolitiikkaa. Turvallisuusnäkökulmassa mielenkiintoista on se, että se lähes poikkeuksetta keskittyy Euroopan sisäisen turvallisuuden varmistamiseen, jota vasten maahanmuutto määrittyy uhaksi. Lisäksi esiin nousee luokitteleva näkökulma: parempi hallinta ulkorajoilla edistää ”aitojen” tapausten käsittelyä EU:ssa.
Keitä humanitaarinen raja suojelee?
Yhteenvetona voidaan todeta, että New Pact -dokumenteissa rakentuu mielikuva siitä, että rajojen vahvistaminen ja turvapaikanhakijoiden suojelu ovat osa samaa kokonaisuutta, joka edistää sekä EU:n turvallisuutta että humanitaarisia arvoja. Analyysin pohjalta New Pactissa voidaan kuitenkin tunnistaa useita toimenpiteitä, jotka saattavat heikentää turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Uudistuksen seurauksena turvapaikkapäätöstä odottavien tulijoiden ei katsota olevan virallisesti EU:n alueella, jolloin heille myönnettyjä oikeuksia on mahdollista kaventaa. Lisäksi turvallisen kolmannen maan käsite, jonka avulla New Pactissa voidaan soveltaa nopeutettuja menettelyjä rajalla, saattaa heikentää suojelutarpeen arvioinnin menettelyjä.
Turvallisuusdiskurssin lisäksi aineistosta paikannettiin ihmisoikeuksien universaalius sekä haavoittuvaisten turvapaikanhakijoiden erityisasema. Diskursseissa korostetaan sitoutumista kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeussopimuksiin, mikä rakentaa kuvaa EU:sta globaalisti vastuullisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana tahona. Turvapaikanhakijoista tunnistetaan tiettyjä ryhmiä, jotka ovat haavoittuvaisempia, minkä vuoksi heille tulee taata erityisiä tukimuotoja turvapaikkamenettelyissä. Tärkeänä arvona korostetaan erityisesti lasten oikeuksien kunnioittamista ja ensisijaisuutta.
Ihmisoikeuksien ja rajaturvallisuuden väliset yhteydet ilmenevät analyysissa siinä, kuinka turvallisuusdiskurssi on läsnä myös muissa diskursseissa. Lisäksi vaikka humanitaarinen diskurssi ja oikeuksien toteutumisen diskurssi pohjautuvat ihmisoikeuksien ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien takaamiseen, ne samalla tunnistavat hallitun maahanmuuton tavoitteen. Rajan tehtävänä on tunnistaa ihmisistä ne, jotka saattavat olla uhka EU:n turvallisuudelle tai haluavat väärinkäyttää järjestelmää pitäen samalla rajat avoinna heille, jotka tarvitsevat suojelua tai tuovat taloudellista etua. Todellisuudessa näiden tavoitteiden väliset suhteet ovat kuitenkin jännitteisiä ja osaltaan ristiriitaisia. Keskiöön nousevat kysymykset siitä, kuka luokitellaan turvallisuusuhaksi, kenen liikkuvuutta EU:hun halutaan edistää sekä kenellä on oikeus saada suojelua tai jäädä EU:hun.
NOORA PELTONEN
Artikkelikuva: Unsplash/Julie Ricard
Lisälukemisto
Cornelisse, G. & Reneman, M. (2021). Border procedures in the Commission’s New Pact on Migration and Asylum: A case of politics outplaying rationality? Eur Law J. 26. 181–198.
European Council. (2023). The Council and the European Parliament reach breakthrough in reform of EU asylum and migration system. Council of the EU. Press release. https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2023/12/20/the-council-and-the-european-parliament-reach-breakthrough-in-reform-of-eu-asylum-and-migration-system/
Mouzourakis M. (2021). More laws, less law: The European Union’s New Pact on Migration and Asylum and the fragmentation of ”asylum seeker” status. Eur Law J. 26. 171–180. https://doi.org/10.1111/eulj.12378
Van Houtum, H. & Pijpers, R. (2007). The European Union as a Gated Community: The Two-faced Border and Immigration Regime of the EU. Antipode 39(2). 291-309.
Walters, W. (2011). Foucault and frontiers: Notes on the birth of the humanitarian border. Governmentality: Current issues and future challenges, ed. U. Bröckling, S. Krasmann, & T. Lemke, 138–64. London: Routledge.
Noora Peltonen
Olen hallintotieteiden maisteri ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnasta Tampereen yliopistosta. Kansainväliset aiheet ovat aina kiinnostaneet minua, ja ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Haluan olla mukana luomassa oikeudenmukaisempaa maailmaa.
EU:n uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus: ratkaisu rajavalvonnan ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumisen yhdistämiseen?
Humanitaarinen raja – poliittisen kamppailun areena
Kriisitutkimus muutosvoimana