Ilmastonmuutokseen ja asumisen ilmastotoimiin suhtaudutaan Suomessa eri tavoin. Kasvavissa kaupungeissa asumisen energiaremontit ovat sijoitus tulevaisuuteen, kun taas ikääntyvillä ja harvaanasutuilla seuduilla tulevaisuus voidaan nähdä hyvin eri tavoin. Energiaremontteihin investoinnin ollessa mahdotonta tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kotitalouksien osallisuutta energiamurroksessa voisi tukea muuten.

Kansalaisten ilmastoasenteita on aiemmin tutkittu sosiodemografisiin ja psykologisiin taustatekijöihin pohjautuen. Tutkimusta, joka keskittyisi ilmastoasenteiden eroihin asuinalueiden välillä, on Suomessa tehty varsin vähän. Lisäksi aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa eroihin maaseudun ja kaupunkien välillä.

Paikallisuuden lisäksi on tärkeää tarkastella asenteiden ajallista muuttumista, sillä energia-asenteet elävät paikan lisäksi myös ajassa.

Pro gradu –tutkielmani on tehty yhteistyössä Decarbon-Home tutkimushankkeen kanssa. Tutkielmassani tarkastelin kahdella eri paikkakunnalla asuvien omakotitaloasukkaiden asenteita ilmastonmuutosta ja asumisen ilmastotoimia kohtaan. Valitsemani paikkakunnat olivat Kaakkois-Suomessa sijaitseva Imatra ja Länsi-Suomessa sijaitseva Turku. Kahden erilaisen kaupungin vertailu oli hyvin mielenkiintoista. Tutkimuskysymykset olivat samat molemmissa kaupungeissa, mutta vastauksissa nousi esille hyvin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Asenteiden sosiaalinen muodostuminen

Työtäni motivoi erityisesti kiinnostus asenteiden sosiaalisesta muodostumisesta. Tutkielmassani tarkastelin asenteita sosiaalisesti muodostuneina ja vuorovaikutuksessa muuttuvina, erityisesti paikallisuuden kontekstissa. Asuinalue on osa sosiaalista ympäristöä, josta kumpuavat sosiaaliset ärsykkeet luovat vaikutteita, jotka muokkaavat yksilöiden näkemyksiä. Paikallisuuden lisäksi on tärkeää tarkastella asenteiden ajallista muuttumista, sillä energia-asenteet elävät paikan lisäksi myös ajassa. Asenteita on aiemmin tutkittu pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin. Haastattelin yhteensä kymmentä asukasta, joista viisi asui Imatralla ja viisi Turussa.

Tutkimuksellani hain vastauksia kahteen kysymykseen. Kysyin, muodostaako jaettu tila yhteisiä asenteita ilmastonmuutosta ja asumiseen liittyviä ilmastotoimia kohtaan. Toinen kysymykseni liittyi asenteiden ajalliseen muuttumiseen, ja tarkastelin, olivatko asenteet ilmastonmuutosta ja energian säästöä kohtaan muuttuneet. Haastatteluissa pyysin vastaajia myös kuvailemaan omaa paikkakuntaansa ja sen merkitystä.

Yhtäläisyydet ja erot paikkakuntien välillä

Haastatteluissa molempien paikkakuntien vastaajat korostivat asuinalueidensa luontoa ja turvallisuutta. Vastaajat myös kokivat kuuluvansa nykyiselle paikkakunnalle, ja kuulumista vahvistivat erityisesti sosiaaliset suhteet sekä ympäristön fyysiset ominaisuudet. Molemmissa paikkakunnissa suhtauduttiin Suomen ilmastotavoitteisiin ja erityisesti päästötavoitteisiin myönteisesti, mutta epäileväisesti. Ilmastotavoitteiden pelättiin jäävän muiden ongelmien varjoon sekä vähemmälle huomiolle.

Ilmastotavoitteet kohdistuvat myös omakotitaloasukkaisiin ja aiheuttavat muutospainetta omakotitalon lämmitysjärjestelmiin. Vastaajat mainitsivat, että ilmastotavoitteiden tulisi olla realistisia toteuttaa erityisesti omakotitaloasukkaan näkökulmasta.

Imatralaisten vastauksissa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan Ukrainassa nähtiin heikentävän ilmastonmuutoksen hillintää.

Paikkakuntien välillä nousi esille joitakin paikalliseen kontekstiin liittyviä eroja. Turkulaiset kuvailivat paikkakuntaansa eurooppalaiseksi, rauhalliseksi ja idylliseksi. Imatralaisten vastauksissa korostuivat hyvät harrastusmahdollisuudet, rakentamattoman ympäristön laajuus, alueella vallitsevan metsäteollisuuden merkitys sekä Imatran sijoittuminen maantieteellisesti Venäjän rajan välittömään tuntumaan.

Imatralla Venäjän läheisyys oli vahvasti läsnä haastateltavien puheissa. Raja, joka oli aiemmin edustanut alueella mahdollisuuksia, koettiin nyt uhkana. Lisäksi vastaajat kokivat Venäjän toiminnan ympäristön ja ilmastonmuutoksen suhteen uhkaavana tekijänä Imatran seudulla. Imatralaisten vastauksissa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan Ukrainassa nähtiin heikentävän ilmastonmuutoksen hillintää. Sodan koettiin lisäävän saasteita sekä vähentävän resursseja ympäristöstä huolehtimisesta. Turkulaisten vastauksissa Venäjää tai Venäjän käymää hyökkäyssotaa ei mainittu. Paikallisuudella on siten merkitystä asukkaiden uskoon tulevaisuudesta. Rajan läheisyydessä asuvien kokemukset asuinalueesta ja asumisen tulevaisuudesta voivat siten poiketa muista asuinalueista.

Perinteisten keinojen hyvyyttä korostettiin tilanteissa, joissa investoinnit eivät olleet mahdollisia.

Energiaremontit

Paikkakunnat erosivat tosistaan myös energiaremontteihin suhtautumisessa. Turkulaiset vastaajat olivat tehneet taloihinsa enemmän energiaremontteja verrattuna imatralaisiin vastaajiin. Turussa remontit nähtiin itsestään selvinä, kun taas Imatralla energiaremontit koettiin mahdottomina erityisesti talojen heikon arvon vuoksi. Imatran heikentyneen väestö- ja elinkeinorakenteen nähtiin lisäävän tätä haastetta. Imatralaiset vastaajat korostivatkin energiaremontteihin investoinnin sijaan perinteisiä keinoja, kuten villasukkien käyttöä ja mattojen lisäämistä lattialle vedon tunteen ehkäisyksi. Perinteisten keinojen hyvyyttä korostettiin tilanteissa, joissa investoinnit eivät olleet mahdollisia. Imatralaisten haastateltavien vastaukset nostivat esille energiamurrokseen liittyvien muutostarpeiden haasteet asunnon arvonlaskusta kärsiville kotitalouksille.

Haastatteluissa nousi esiin, että osallistuminen ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin koetaan tärkeäksi. Paikkakunnilla oli kuitenkin eroa osallistumisen tavoissa ja toimissa. Erot johtuvat erityisesti paikkakunnan väestö- ja elinkeinorakenteesta, jotka rajoittavat asukkaan mahdollisuutta investoida omakotitalon energiaremontteihin.

Keskustelukulttuuri

Paikkakuntien välillä oli myös eroja ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista puhumisessa. Erot keskustelukulttuurissa paikkakuntien välillä liittyvät erilaisiin vuorovaikutuksen paikkoihin. Imatralaisten vastauksissa ilmastonmuutoksesta puhuttiin erityisesti perhepiirissä ja vapaa-ajanviettopaikoissa, ja keskustelut liittyivät energian ja erityisesti sähkön tuottamisen tapoihin. Harrastusporukan kanssa keskusteltiin erilaisista sähkön tuottamisen vaihtoehdoista ja vertailtiin, millaisia vaihtoehtoja muilla oli. Yhteisössä tapahtuva arkinen vuorovaikutus luo yhteistä tietoisuutta energia-asioista ja ympäristöstä.

Turkulaisten vastauksissa korostui erityisesti pientaloyhdistysten merkitys asumiseen ja energiaan liittyvän tiedon välittäjänä. Turussa on vahva pientaloyhdistysten verkosto, jossa yhdistys on merkittävä asukkaiden asumiseen ja energiaan liittyvän tiedon lähde. Energiaratkaisuja oli valittu pientaloyhdistysten suositusten ja neuvojen perusteella. Pientaloyhdistyksiltä odotettiin myös tukea ja apua erityisesti energian kallistuessa.

Paikalliset ilmastoasenteet muuttuvassa kontekstissa

Asenteet ja myös ilmastoasenteet muuttuvat ajassa ja huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Toisaalta muiden ongelmien lisääntyminen niin omassa elämässä kuin yleisesti maailmassa on vienyt resursseja ilmastonmuutoksesta huolehtimisesta. Muita ongelmia ovat esimerkiksi lisääntyneet henkilökohtaiset, taloudelliset ja terveydellisetkin ongelmat sekä yleinen maailman tilanne.

Vastaajien keskuudessa nousi esille myös muutos suhtautumisessa energian säästämiseen molemmissa kaupungeissa. Vastauksissa korostui erityisesti sähkön säästäminen ja sähkön kulutuksen seuraamisen kasvu sekä muutos omassa toiminnassa esimerkiksi kodinkoneiden käytössä. Energian säästämiseen oli vaikuttanut vastaajien kohdalla erityisesti sähkön hinta ja sen nousu.

Asumiseen liittyviin ilmastotoimiin suhtaudutaan eri tavoin, esimerkiksi sen perusteella, miten mahdollisia ne ovat asukkaille asunnon arvon näkökulmasta. Energiaremonttien esteisiin liittyviä kysymyksiä sekä raja-alueille asuvien asenteita ilmastonmuutosta ja ilmastotoimia kohtaan voisi tutkia laajemminkin. Ilmastonmuutos ja sen torjumisen keinot eivät saa jäädä muiden kriisien varjoon. Tämä on tärkeää tunnistaa erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka kohtaavat monia uhkia ja haasteita esimerkiksi väestö- ja elinkeinorakenteen myötä.

Paikallisuuden ja ajallisen kontekstin huomioiminen on tärkeää ilmastoasenteiden ymmärtämisessä. Jatkossa olisi tärkeää myös kiinnittää huomiota pientalojen omistajien osallisuuden tukemiseen energiamurroksessa. Energiainvestointien lisäksi näkyväksi tulisi tehdä muutkin keinot, kuten perinteiset energiansäätötoimet, jotta pientalojen omistajien osallisuutta voisi tukea sekä toisaalta tuoda esille ilmastonmuutoksen hillinnän julkisuudessa näkyvää keinovalikoimaa.

Paikallisuudella on vaikutusta taloudellisella tasolla pientalojen arvoon sekä perusparannuksiin ja energiaremontteihin. Paikallisuutta tarkasteltaessa olisi myös hyvä nostaa esille paikallisia lämmitysmuotoja, kuten esimerkiksi maakaasua käyttävät kotitaloudet. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, kuinka paikalliset kontekstit ja olosuhteet vaikuttavat ilmastonmuutosasenteisiin eri paikkakunnilla.

TARU PYRHÖNEN

 

Artikkelikuva: Pixabay / eu1

 

Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä omaan asumistilanteeseensa. Toiveiden ja nykyisen asumisen ristiriidat tulevat esiin elämänvaiheen muutoksissa. Enää ei haluta asua isoissa omakotitaloissa kuten ennen, muttei myöskään aivan pienissä kerrostaloasunnoissa.

Asumismieltymykset ovat yhteydessä sekä asumisen sosiaaliseen että ekologiseen kestävyyteen. Riittävä asumisväljyys mahdollistaa arjen eri toiminnot asunnossa mielekkäällä tavalla. Kohtuullisena pidetty asunnon koko ja varustelu on sidoksissa myös kulttuuriin ja elintasoon. 

Asuminen muodostaa yli neljänneksen suomalaisten hiilijalanjäljestä; suuret ja hyvin varustellut asunnot kuluttavat enemmän resursseja. Asumisen ekologisen kestävyyden saavuttaminen sosiaalisesti kestävällä tavalla onkin keskeinen ilmasto- ja asuntopolitiikan pulma. 

Kuinka kestävä asuminen toteutuu tällä hetkellä Suomessa? Ovatko suomalaisten asumismieltymykset menossa kestävämpään suuntaan ja mitkä tekijät vaikuttavat asumismieltymyksiin?

Tätä selvitimme hiljattain valtakunnallisessa asumistoiveiden asukaskyselyssä. Kysely toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022, koronan ja energiakriisin välissä. Korona-aika lisäsi tilantarvetta asunnossa ja asuinympäristöltäkin toivottiin väljyyttä. Nykyisessä energiakriisissä puolestaan energiatehokkuuden merkitys ja asumiskustannukset saattaisivat korostua enemmän.

Muuttohalukkuus on suurinta nuorilla aikuisilla

Kyselyn tulokset tuovat esiin suomalaisten asumismieltymyksiä kattavasti. Asumistoiveet sidottiin tiettyyn ajankohtaan, jolloin vastaukset ovat realistisempia ja toiveita pystyttiin vertailemaan sen hetkiseen asumiseen. 

Asumistoiveista kysyttiin seuraavasti: ”Kuvittele elämääsi 2–5 vuotta eteenpäin ja että olisit tuolloin valitsemassa uutta asuntoa. Miten ja missä toivoisit asuvasi tuolloin?”.

Suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä nykyiseen asuntoon ja asuinympäristöön.

Asumismieltymyksiä tarkasteltiin iän, sukupuolen ja kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Kyselyyn vastasi 1448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta suomalaista. Vastaukset on painotettu iän ja sukupuolen mukaan, jotta tulokset vastaavat suomalaisten ikä- ja sukupuolijakaumaa.

Suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä nykyiseen asuntoonsa ja asuinympäristöönsä. Keskiarvo asteikolla 1–10 on 8,3. Yli puolet antoi asumiselleen arvosanan 9 tai 10. Maaseudun asukkaat ovat keskimäärin hiukan tyytyväisempiä nykyiseen asumiseen kuin kaupunkilaiset.

Reilu puolet vastaajista haluaa asua nykyisessä asunnossaan jatkossakin seuraavat 2–5 vuotta. Noin kolmannes vastaajista kertoi haluavansa muuttaa. Muuttohalukkuus on suurimmillaan nuorilla aikuisilla, joista kolme neljästä haluaa muuttaa. Ilmiö kuitenkin laskee iän myötä. Eläkeikäisistä suurin osa haluaa pysyä nykyisessä asunnossaan.

Muuttohalukkuus on kaupungeissa merkittävästi korkeampi kuin maaseudulla kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi kaupunkilaisista 18–24-vuotiaista nuorista aikuisista nykyisessä asunnossa haluaa pysyä vain 8 prosenttia, maaseudulla peräti 29 prosenttia. Naiset ovat miehiä halukkaampia muuttamaan. Ero näkyy sekä kaupungissa että maaseudulla, mutta maaseudulla ero on suhteellisesti suurempi.

Nuoret ja perheelliset toivovat enemmän omakotitaloasumista, ikääntyneet kerrostaloasumista

Suomalaiset toivovat omakotitaloja jonkin verran enemmän ja kerrostaloja vähemmän nykyiseen asumiseen verrattuna. Omakotitaloja toivotaan lisää sekä kaupunkeihin että maaseututaajamiin. Rivitaloja toivotaan lisää kaupunkikeskustoihin ja kaupunkiseutujen pientaloalueille.

	Nykyinen	Toiveet
Kerrostalo	37 %	29 %
Omakotitalo	45 %	52 %
Paritalo	4 %	4 %
Rivitalo	12 %	14 %
Hoivakoti tai palvelutalo	0 %	1 %
Muu, mikä?	1 %	1 %

Kyselyyn vastanneiden nykyinen asumismuoto ja toiveet.

Nuoret aikuiset (25–34-vuotiaiden ryhmä) toivovat eniten omakotitaloasumista nykyiseen asumiseen verrattuna. Heillä nykyinen asumismuoto on tyypillisesti kerrostalo- ja vuokra-asuntovaltaista. Omakotitaloon pyritään keskimäärin 50 ikävuoteen asti ja ikääntymisen myötä kerrostalotoiveet alkavat jälleen lisääntyä. 

Tyytyväisimpiä nykyiseen asuntoon ja asuinympäristöön ovat omakotitalossa asuvat. Omakotitalossa asutaankin usein pisin elämänvaihe, nuoresta perheestä vanhuuteen. Kerrostaloasunnoissa keskimääräinen asumisaika on lyhyempi.

Omakotitalossa asuvat ovat kaikkein tyytyväisimpiä.

Kerrostaloissa ja rivitaloissa asuvat olivat suunnilleen yhtä tyytyväisiä nykyiseen asumiseensa. Rivitaloista vaihtohalukkuus toiseen talotyyppiin on korkeampaa. Toisaalta nykyiseen asuntokantaan verrattuna rivitaloasuntoja toivotaan lisää.

Asumistyytyväisyys on yhteydessä myös asunnon hallintamuotoon, lähes kaikki omakotitaloasujat ovat omistusasujia. Omistusasuminen on toivotuin hallintamuoto kaikissa ikäluokissa ja se lisää asumistyytyväisyyttä.

Keskikokoisia asuntoja halutaan enemmän, äärikokoja vähemmän

Vastaajien nykyisen ja toivotun asunnon keskikoko on sama, mutta asuntojen kokojakauma eri. Pieniä alle 40 neliömetrin kokoisia asuntoja toivotaan nykyistä vähemmän, mutta niin myös suuria yli 170 m² kokoisia asuntoja. Enemmän toivotaan sen sijaan keskikokoisia, 60–140 m² asuntoja, ja erityisesti 80–110 m² asuntoja.

Kerrostaloasunnoissa yleisin kokoluokka on tällä hetkellä 40–60 neliötä, mutta toivotuin koko on 60–80 neliötä. Omakotitaloissa toivottu koko on nykyistä pienempi: yli 140 neliön omakotitaloja toivotaan selvästi vähemmän ja 80–110 neliön kokoisia omakotitaloja enemmän. Myös rivitaloissa suuntaus on kohti pienempää: yleisin kokoluokka on tällä hetkellä 80–110 neliötä, mutta toivotuin 60–80 neliötä.

Suomalaiset haluaisivat asua maaseudulla tai maaseututaajamissa hiukan useammin nykyiseen verrattuna.

Nykyistä selvästi suurempaa asuntoa toivotaan 25–34-vuotiaiden ikäluokassa. Tämän ikäluokan elämänvaihetta leimaavat muun muassa opintojen päättyminen, työllistyminen, perheellistyminen, elämäntapojen ja asumismieltymysten vakiintuminen sekä muuttoliike pientaloalueille ja väljempiin asuinympäristöihin.

Yli 50-vuotiaiden ikäluokat taas toivovat keskimäärin nykyistä pienempää asuntoa. Kaikissa ikäluokissa toivotaan kuitenkin nykyistä vähemmän hyvin suuria, yli 200 neliömetrin kokoisia asuntoja. Korkeakoulutetut sekä ahtaammin asuvat haluavat todennäköisemmin nykyistä suuremman asunnon.

Maaseutuasumista toivotaan enemmän 50 ikävuoteen saakka

Suomalaiset haluaisivat asua maaseudulla tai maaseututaajamissa hiukan useammin nykyiseen verrattuna. Kaupunkiseuduilla keskusta-asuminen ja pientalovaltaisella alueella asuminen vastaavat pääosin toiveita. Kaupunkien kerrostalovaltaisella alueella asumista toivotaan kuitenkin nykyistä vähemmän. 

Maaseutuasumista toivovat nykyistä enemmän 18–50-vuotiaat. Yli 50-vuotiaat asuvat kaikista ikäluokista useimmin maaseudulla. Osa heistä haluaisi kuitenkin asua kaupungissa, etenkin kaupunkikeskustassa tai kerrostalovaltaisella alueella. 

Naisten ja miesten välillä ei ole merkittävää eroa kaupunki- ja maaseututoiveissa. Mutta kaupunkiseudulla naiset asuvat ja haluavat asua useammin keskustoissa, miehet vastaavasti pientaloalueilla.

	Nykyinen	Toiveet
Kaupungin keskusta	14 %	14 %
Kerrostalovaltainen alue kaupunkiseudulla	22 %	17 %
Pientalovaltainen alue kaupunkiseudulla	35 %	35 %
Taajama maaseudulla	11 %	13 %
Haja-asutusalueella maaseudulla	18 %	19 %
Ulkomailla	0 %	1 %
Jokin muu	1 %	1 %

Kyselyyn vastanneiden nykyinen asumisympäristö ja toiveet.

Toiveissa toimiva pohjaratkaisu ja rauhallinen asuinalue

Asunnon tärkeimpiä valintatekijöitä ovat toimiva pohjaratkaisu ja edulliset asumiskustannukset. Näiden lisäksi visuaaliset tekijät, kuten runsas luonnonvalo, miellyttävät näkymät ulos sekä asunnon ja asuinrakennuksen miellyttävä ulkonäkö, ovat keskeisiä. Näitä tekijöitä tärkeinä tai erittäin tärkeinä pitää yli 70 prosenttia vastanneista.

Kaupunkiasunnon valinnassa korostuvat toimiva pohjaratkaisu, miellyttävä ääniympäristö ja akustiikka, asunnon vaivaton ylläpito sekä sähköauton latauspiste. Kaupungissa pohditaan myös enemmän asunnon jälleenmyyntiarvoa kuin maaseudulla. Maaseudulla asunnon valinnassa painottuvat lemmikkiystävällisyys ja miellyttävät näkymät ulos.

Tärkeimpiä asuinympäristön valintatekijöitä ovat alueen rauhallisuus, helppo pääsy luontoon sekä ruokakauppaan ja peruspalvelujen läheisyys.

Suomalaiset arvostavat kohtuullista elämää.

Kaupungeissa asuinympäristön valinnassa korostuvat palveluiden läheisyys, mahdollisuus pärjätä ilman omaa autoa, julkiset liikenneyhteydet, harrastusten ja työ- tai opiskelupaikan läheisyys sekä alueen hyvämaineisuus. Maaseudulla asuinympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen sijaan rauhallisuus, helppo pääsy luontoon sekä se ettei välittömässä läheisyydessä ole naapureita.

Suomalaisten asumismieltymykset ovat länsimaisittain kohtuullisia – globaalisti tilanne on toinen

Suomalaiset arvostavat kohtuullista elämää. Asuntoon ei haluta turhaa tilaa, mutta ei liian ahdastakaan. Valtavat omakotitalot eivät enää houkuttele kuten ennen, ja valmistuneiden uusien omakotitalojen keskikoko on laskenut. Toisaalta nykyinen asuntojen keskikoon pienenemiskehitys kaupunkien kerrostaloissa ei vastaa toiveita.

Kun mietimme, mikä on kohtuullista asumista, joudumme jatkossa yhteensovittamaan yhä enemmän asuinpinta-alan aiheuttamaa energian ja materiaalin kulutusta asuinpinta-alan tuottamaan hyvinvointiin. 

Asumisväljyytemme asukasta kohti on yli kaksinkertaistunut 50 vuodessa ollen nyt 41,5 neliötä tai 1,9 huonetta henkeä kohden. Suomi sijoittuu länsimaisessa vertailussa hiukan keskiarvon yläpuolelle sekä asumisväljyydessä että omakotitaloasumisen yleisyydessä. Sen sijaan Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa asutaan huomattavasti suuremmissa asunnoissa ja useimmiten omakotitaloissa. Yhdysvalloissa huoneita on keskimäärin 2,4 asukasta kohti. 

Hyvän asumistason kriteerit länsimaissa poikkeavat huomattavasti globaalista, joka on noin 10–15 neliömetriä henkeä kohti. Asumisen sosiaaliset normit, kuten negatiivinen suhtautuminen sisarusten huoneenjakamiseen tai useat kylpyhuone- ja wc-tilat nostavat koettua asuinpinta-alan tarvetta. Asunnon tilavaatimukset kasvavat myös, jos asuinympäristö ei tarjoa palveluita. Esimerkiksi kuntoilulaitteet kotona vievät tilaa. 

Mahdollisuutta kestävämpään ja kohtuulliseen asumiseen voidaan edistää monin tavoin.  Saksassa on mietitty, että kunnat ja valtio voisivat tukea pienempään asuntoon muuttoa asumisen energiankulutuksen vähentämiseksi. Kunnat voivat tarjota asumisneuvontaa, käytännön muuttotukea ja taloudellista tukea. Näistä olisi etua etenkin ikääntyneille, jotka haluaisivat muuttaa helppohoitoisempaan asuntoon. Myös yhteisöllisiä asumismuotoja voidaan tukea taloudellisin kannustimin. 

Tutkimukset osoittavat, että asuinpinta-alan oikeudenmukainen jakautuminen on sosiaalisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta jopa tärkeämpää kuin absoluuttinen pinta-alan määrä. Ihmiset ovat siis tyytyväisiä pienempäänkin asuntoon, jos muutkin naapurustossa elävät samoin. 

Kaiken kaikkiaan koti on paljon enemmän kuin pelkät asuinneliöt.

ANNA STRANDELL, ENNI RUOKAMO & JOUNI RÄIHÄ

Artikkelikuva: Unsplash/Tom Rumble