Artikkelissa tarkastellaan, miten kaivannaisalan globaalit ja kansalliset tekijät sekä kaivoshankkeiden eteneminen ja niiden sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset kytkeytyvät alueellisesti ja paikallisesti kaivosasenteisiin Rovaniemellä, Kuusamossa ja erityisesti Kuusamon Käylän kylässä. Pohjois-Suomessa kaivosteollisuuden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat lisääntyneet samalla kun kansainvälisen matkailunkasvu on parantanut kuntien taloutta teollisuuden ja kaupan ollessa suurimmat toimialat. Eurooppalaisten kriittisten raaka-aineiden potentiaaliin keskittyvän AGEMERA-hankkeen tutkijaryhmän mukaan kaivosmielipiteissä korostuvat paikan, historian ja luonnonvarojen suhde globaaleihin markkinoihin.
Euroopan unionin energiamurros ja vihreä siirtymä ovat osa kestävän kehityksen ja vähähiilisen talouden tavoitteita. Vähähiilinen energiamurros näkyy muun muassa uusien ja uusiutuvien energiamuotojen, kuten aurinkosähkön ja tuulivoiman, lisääntymisenä sekä liikenteen ja lämmityksen sähköistymisenä. Energiamurroksen toteutuminen vaatii siten investointeja sähköverkkojen laajentamiseen ja uusien maa- ja merialueiden käyttöönottoon. Nykyisillä teknisillä ratkaisuilla raaka-aineiden kysyntä kasvaa voimakkaasti: kierrätys ei yksin riitä kattamaan tarvetta, vaan tarvitaan myös uusia kaivoksia ja raaka-aineita, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä. Näitä tarvitaan infrastruktuurissa ja teknologisissa välineissä, kuten puhelimissa ja sähköautoissa.
Suomi ja kunnat EU:n raaka-ainepolitiikan keskiössä
Suomen asema ulkomaisten kaivosinvestointien kohteena vahvistui EU-jäsenyyden jälkeen, kun markkinat avautuivat ja pääoman vapaa liikkuvuus lisäsi kiinnostusta maan mineraalivaroihin. 1980–1990-lukujen taitteessa ja 2000-luvun alussa tilannetta vauhditti myös kansallinen ja kansainvälinen kehitys. Outokumpu Oy vetäytyi asteittain omasta kaivostoiminnastaan ja keskittyi metallien jalostukseen, mikä avasi tilaa uusille kotimaisille ja ulkomaisille kaivosyhtiöille. Kiinan talouskasvu osaltaan lisäsi kaivannaisten kysyntää.
Metalliteollisuus ja puunjalostus ovat Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla vahvoja vientialoja. Kaivannaisalalla on Suomen taloudelle huomattava merkitys, ja erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle kaivannaisala on tärkeä alueellisen työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta. Suomessa louhitaan useita kansainvälisesti tärkeitä raaka-aineita, kuten kultaa, kuparia, nikkeliä, kromia ja litiumia. Suomen kaivannaisala vastaa noin 10–15 prosentista koko teollisuuden viennistä ja noin 2,5–3 prosentista bruttokansantuotteesta. Tulevaisuudessa Pohjois-Suomen roolin odotetaan vahvistuvan edelleen, kun kriittisten mineraalien kysyntä kasvaa.
Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2023 kaivosalan toimialaraportin mukaan vuonna 2022 noin 81 prosenttia Suomen malminetsinnästä kohdistui Lappiin. Raaka-aineista etsitään erityisesti akkumineraaleja, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä, ja jalometalleja, kuten kultaa ja kuparia. Suomen merkitys EU:lle on kasvanut erityisesti litium- ja kobolttivarantojen ansiosta, joita tarvitaan sähköautojen akkujen ja uusiutuvan energian varastointiteknologioiden valmistukseen. Suomi on ainoa koboltin tuottaja EU:ssa.
Kaivannaisalalla on Suomen taloudelle huomattava merkitys, ja erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle kaivannaisala on tärkeä alueellisen työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta.
Nykyiset vallalla olevat akkuteknologiat perustuvat pitkälti juuri koboltin ja litiumin hyödyntämiseen. Maailmanlaajuisesti näiden tuotanto keskittyy harvoihin maihin, erityisesti Chileen, Argentiinaan, Boliviaan, Australiaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Tästä syystä Euroopan omat raaka-ainelähteet ovat entistä tärkeämpiä huoltovarmuuden ja strategisen autonomian kannalta. Lapin geologia, laajat harvaan asutut alueet ja hyvä infrastruktuuri sekä maamme poliittinen vakaus tekevät Lapista erityisen houkuttelevan kohteen malminetsintä- ja kaivosyhtiöille.
Vuonna 2024 voimaan tullut EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus (Critical Raw Materials Act, CRMA) pyrkii vahvistamaan Euroopan raaka-aineomavaraisuutta ja nopeuttamaan strategisesti tärkeiden hankkeiden lupaprosesseja. Asetus on lisännyt kansainvälisten kaivosyhtiöiden kiinnostusta erityisesti Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee suuri osa maamme EU:n kannalta kriittisiksi katsotuista mineraalivaroista. Vaikka kiinnostus on kasvanut, vuoden 2024 aikana uusia kaivoksia ei kuitenkaan perustettu Suomeen. Viimeisimpien vuosikymmenten aikana Suomesta on löytynyt vain kolme merkittävää uutta esiintymää: Ikkari (kulta), Rompas-Rajapalot (kulta-koboltti) ja Sakatti (nikkeli-kupari-koboltti-platinoidit).
Huhtikuussa 2025 Euroopan unioni julkaisi ensimmäisen listan strategisista kaivos-, jalostus- ja kierrätyshankkeista, joiden tavoitteena on edistää kriittisten raaka-aineiden omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomesta strategisen aseman sai kuusi hanketta: Sakatti Sodankylässä (Anglo Americanin kaivos- ja jalostushanke), Kolmisoppi Sotkamossa (Terrafamen kaivoshankkeen laajennus), Keliber Kokkolassa ja Kaustisella (litiumkaivos- ja jalostushanke) sekä Hycamiten, Jervois’n ja Fortumin jalostus- ja kierrätyshankkeet Kokkolassa ja Harjavallassa. Uusia kaivosprojekteja ovat erityisesti Sakatti ja Keliber. Keliberin litiumprojekti Kaustisella on edennyt pisimmälle ja rakentaminen on jo käynnissä.
Näiden hankkeiden eteneminen vaatii edelleen kansallisten viranomaisten hyväksynnän ja kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin. Lopullinen päätösvalta toteutuksesta säilyy sijoituskunnilla, erityisesti kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun kautta. Asetuksen toimeenpanon yhteydessä on kuitenkin noussut esiin huolia erityisesti nopeutettujen lupaprosessien vaatiman asiantuntijaosaamisen riittävyydestä. Kuntatasolla keskustelu on keskittynyt siihen, onko paikallisilla päättäjillä ja viranhaltijoilla riittävästi asiantuntemusta arvioida monimutkaisia kaivoshankkeita osana maankäytön suunnittelua.
Kuva: Paul-Alain Hunt / Unsplash
Suomen kaivoslain uudistus ja ympäristövaikutusten hallinta
Kaivoshankkeet ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat muun muassa sijainti, esiintymän ominaisuudet, louhintamenetelmät ja jalostusprosessit. Suomessa kaivostoimintaa säätelee kaivoslaki (KaivosL 621/2011), jota uudistettiin vuonna 2023. Lainmuutos lisäsi kuntien ja paikallisten vaikutusmahdollisuuksia, tiukensi lupaehtoja ja yhdisti kaivos- ja ympäristölupien käsittelyä.
Kuten muukin teollinen toiminta, kaivokset aiheuttavat ympäristövaikutuksia koko elinkaarensa ajan. Vaikutukset voivat ulottua yli kuntarajojen, esimerkiksi vesistöjen, liikenteen tai pölypäästöjen kautta. Näitä vaikutuksia säädellään ympäristöluvalla, joka asettaa toiminnalle päästö- ja jäterajat ja velvoittaa vaikutusten seurantaan viranomaisvalvonnassa.
Euroopan omat raaka-ainelähteet ovat entistä tärkeämpiä huoltovarmuuden ja strategisen autonomian kannalta. Lapin geologia, laajat harvaan asutut alueet ja hyvä infrastruktuuri sekä maamme poliittinen vakaus tekevät Lapista erityisen houkuttelevan kohteen malminetsintä- ja kaivosyhtiöille.
Vuoden 2024 alussa Suomessa otettiin käyttöön kaivosmineraalivero (0,6 % louhintamäärästä). Veron tuotosta 60 prosenttia ohjataan kaivosten sijaintikunnille ja 40 prosenttia valtiolle. Ensimmäisen vuoden verotuotto oli yhteensä 31,2 miljoonaa euroa, josta kunnille tilitettiin 18,7 miljoonaa euroa ja valtiolle 12,5 miljoonaa euroa. Suurimmat verotuotot saivat Sotkamo, Keminmaa ja Sodankylä. Verotuottojen määrä riippuu louhintamääristä ja voi merkittävästi vaikuttaa kuntien talouteen. Kaivosveron tasosta ja jakautumisesta on kuitenkin käyty keskustelua: veron tasoa on pidetty kansainvälisesti alhaisena, ja on esitetty, että tuottoja tulisi jakaa tasaisemmin myös naapurikunnille.
Vaikka CRMA mahdollistaa strategisten hankkeiden lupaprosessien nopeuttamisen, se ei ohita jäsenvaltioiden ja paikallisten viranomaisten päätösvaltaa. Suomessa kunnat säilyttävät vahvan roolin kaivoshankkeiden hyväksymisessä kaavoituksen kautta. Tämä tarkoittaa, että vaikka hanke olisi saanut EU:n strategisen statuksen, kaivoksen toteutuminen edellyttää kunnan hyväksyntää.
Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on vahvistettu, ja paikkakunnilla on järjestettävä avoimia yleisötilaisuuksia, jotta asukkaat voivat saada tietoa suunnitteilla olevista kaivoshankkeista ja esittää mielipiteitään asiasta. Lisäksi malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksiä on tiukennettu. Kaivos- ja malminetsintäyhtiöillä on nykyisin myös velvollisuus aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan ja järjestää yleisötilaisuuksia toiminta-alueillaan. Tämä lisää avoimuutta, ehkäisee väärinkäsityksiä ja vahvistaa paikallisten luottamusta hankkeiden etenemiseen, mutta saattaa myös lisätä kaivosvastustusta paikallisella tasolla.
Paikallisten ihmisten näkemysten kartoitus verkkokyselyllä
Rovaniemellä, Posiolla ja Kuusamossa toteutettiin vuonna 2023 Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin verkkokysely, jossa tarkasteltiin vastaajien näkemyksiä malminetsinnän ja kaivosten hyväksyttävyydestä ja kestävyydestä Suomessa ja malminetsinnän vaikutuksista paikallistasolla. (Kysely toteutettiin uudelleen keväällä 2025.) Kyselyssä selvitettiin myös asukkaiden luottamusta eri kaivostoimijoihin ja alueiden tulevaisuuden visioita. Verkkokyselyyn vastasi noin 300 henkilöä. Suurin osa oli Rovaniemeltä (107 vastaajaa) ja Kuusamosta (116 vastaajaa).
Vastauksista analysoidaan paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta erityisesti paikkakuntien väestön arvoja, asenteita ja ajatuksia kaivoksiin ja kaivannaisalaan liittyen. Kyselyssä koottiin myös kartalle annettavia vastauksia. Vuonna 2024 yliopistojen tutkijat toteuttivat henkilöhaastatteluja Kuusamon Käylän kylässä. Niiden tarkoituksena oli kerätä syvällisempää tietoa paikallisten asukkaiden asenteista kaivosalaa ja kaivostoimintaa kohtaan ja kartoittaa asukkaiden juurtuneisuutta ja alueiden tulevaisuuden näkymiä asuinpaikkakunnilla.
Vuoden 2023 verkkokysely osoittaa, miten Rovaniemellä (64 %) ja Kuusamossa (56 %) enemmistö vastaajista hyväksyy kaivostoiminnan Suomessa. Paikkakunnan tasolla hyväksyttävyys taas vaihtelee. Moni vastaaja (60 %) hyväksyy kaivostoiminnan Rovaniemellä, mutta Kuusamossa näin tekee vain 35 % vastaajista. Eniten näillä paikkakunnilla kaivostoimintaa kannattavat 40–49-vuotiaat (42 %) miehet (169 vastaajaa), joista suurin osa (69 %) suhtautuu kaivostoimintaan myönteisesti. Naisista (104 vastaajaa) osa (39 %) suhtautuu kaivoksiin kriittisesti, ja kriittisimmin kaivoksiin suhtautuvat yli 70-vuotiaat ja alle 40-vuotiaat vastaajat. Paikallisten ihmisten keskenään erilaisiin kaivosasenteisiin vaikuttavat sosioekonominen rakenne, arvomaailma ja mahdolliset aiemmat kokemukset kaivoksista ja muista luonnonvarahankkeista.
Mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen rakentamisesta kuntien alueille
Suomessa malminetsintä ja kaivos hyväksytään yleisimmin asumattomille syrjäisille alueille Rovaniemen ja Kuusamon kunnissa kaivostoiminta hyväksytään useimmiten parhaiten mineraalirikkaille alueille, joissa on suoritettu malminetsintää, louhintaa tai muuta kaivostoimintaa aiemmin. Yleisesti ottaen Pohjois-Suomessa kaivosta ei hyväksytä paikkakuntien asutus- tai matkailualueiden läheisyyteen eikä alkutuotantoon perustuville elinkeinoalueille, kuten Lapissa poronhoitoalueille ja saamelaisten kotiseutualueelle. Kaivosta ei myöskään useimmiten hyväksytä kulttuurimaisema- tai luonnonsuojelualueiden (kansallis- ja luonnonpuistojen), erämaiden tai suurten vesistöjen läheisyyteen, esimerkiksi Pallas-Ylläs tunturin, Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistojen tai Koillismaan vesistöjen kuten Kitkajärven tai Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijokien lähettyville.
Tutkimuksen kysely ja haastattelut osoittavat, että Suomessa kaivosmielipiteet sisältävät paikallisellakin tasolla usein vastakkaisia näkökulmia, ja malminetsintää tai kaivosta voidaan laajasti tukea tai vastustaa. Rovaniemellä ja Kuusamossa kaivosmielipiteissä korostuvat asukkaiden paikkasidonnaisuus kotipaikkakunnalla, ihmisten arvot, tunteet ja tulevaisuuden mieltymykset alueen maankäytön suunnittelussa sekä elinkeinojen jatkuvuus. Kaivosmyönteiset asukkaat korostavat kaivosteollisuuden oikeutta hyödyntää alueen resursseja ja tuottaa aluetaloudellista arvoa ja hyötyjä paikkakunnille. Moni uskoo kaivoksen työllisyysvaikutuksien edistävän asukkaille parempaa elintasoa ja hyvinvointia.
Kyselyn karttakysymyksillä selvitettiin tarkemmin näkemysten paikkasidonnaisuutta ja alueellista kohdentumista. Kuusamossa vastaajien kielteiset näkemykset malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta keskittyvät vahvasti Kitkajärven sekä Oulangan kansallispuiston ja Rukan matkailukohteen läheisyyteen. Verkkokyselyn vastaajien avoimissa mielipiteissä taas korostuvat huoli suunnitellun kaivoksen ja kaivostoimintojen aiheuttamasta vaarasta luonnonympäristölle sekä toive huomioida paikkakunnan ja luonnon kestävä kehitys. Oheinen karttakuva osoittaa, kuinka Kuusamon alueella kaivostoiminnalta haluttaisiin suojella matkailulle keskeisiä kohteita sekä arvokkaita luontokohteita.
Kuusamon alueen malmipotentiaalit, keskeisimmät maisema- ja luontokohteet sekä kaivannaistoiminnalta suojelua puoltavien karttakyselyvastausten alueellinen keskittyminen. Kuva: Ojalammi, Kotavaara ja Joutsenvaara
Paikallisten näkemysten syvempää kartoitusta haastatteluilla
Kyselytulosten johdattelemana paikallistason näkemyksiin perehdyttiin lähemmin haastattelemalla 22 asukasta Käylän kylällä ja Kuusamossa kesällä 2024. Asukkailta kysyttiin, mitä mieltä he ovat malminetsinnästä tai kaivoksesta yleensä sekä mitä mieltä he ovat näistä kylän läheisyydessä. Useat haastatelluista nostavat esiin samankaltaisia teemoja kaivoksesta ja lähiympäristön tilasta.
Melko moni haastateltava kertoo hyväksyvänsä yleisesti kaivostoiminnan, mutta ei hyväksy malminetsintää tai kaivosta Käylän kylän asuin- tai virkistysalueiden, lähivesistöjen tai metsien läheisyyteen. Heidän kaivosmielipiteissään korostuvat asuinalueiden mielekkyys, turvallisuus, juurtuminen alueelle sekä asuin- ja luonnonympäristön turvallisuus. Tästä syystä moni heistä on huolissaan luonnosta ja lähiympäristöstä sekä omista elinkeinoistaan. Virkistykselliset ja esteettiset luontoarvot ovat myös asukkaille tärkeitä: tästä esimerkkinä kylän läpi vapaasti virtaava Kitkajoki.
Kriittisesti kaivoksiin suhtautuvat maanomistajat vastustavat suunniteltua Juomasuon kaivoshanketta ja ovat huolissaan maa-, metsä- tai kiinteistöomistuksiensa hallinnasta ja arvon muutoksista. Kuusamon ja Käylän kylän luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjät sekä poromiehet kokevat pelkoa kaivoksen kielteisistä seurannaisvaikutuksista. He korostavat kaivoksen uhkaavan elinkeinojensa jatkuvuutta Kuusamossa ja Käylän kylällä. Luonnonympäristön puhtautta myös korostetaan, ja moni luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjä on huolissaan siitä, miten vesistöjen saastuminen vaikuttaisi ihmisten terveyteen tai lajikatoon Kuusamon Kitkajoessa ja Kitkajärvessä. Kuusamon luonnontuotantoalan yrittäjät ovat tämän lisäksi huolissaan mahdollisesti lisääntyvästä rekkaliikenteestä, kasvavasta melusta ja pölypäästöistä sekä näiden vaikutuksista ihmisiin ja poroihin Kuusamossa.
Erään tutkimukseen osallistuneen henkilön kaivosvastainen mielipide ilmentää luonnon arvostusta ja toivetta edistää kestävää kehitystä: ”Säästetään maat ja pidetään luonnosta huolta, eikä tuhota niitä. Luonnon kantokyky, kestävä kehitys ja kauaskantoisempi ajattelu mukaan päätöksien tekoon.” (X vastaaja, 2024).
Toisaalta osa haastatelluista paikallisista myös puoltaa kaivostoiminnan edistämistä Suomessa: “Meistä jokainen tarvitsee kaivoksista tuotettuja tuotteita ja missä muualla ne tuotetaan paremmin ja vastuullisemmin kuin meillä Suomessa.” (X vastaaja, 2024)
Paikallisten ihmisten keskenään erilaisiin kaivosasenteisiin vaikuttavat sosioekonominen rakenne, arvomaailma ja mahdolliset aiemmat kokemukset kaivoksista ja muista luonnonvarahankkeista.
Lopuksi
Rovaniemellä ja Kuusamossa asukkaiden kaivosmielipiteet nostavat esille asukkaiden tämänhetkisiä mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen hyväksynnästä. Artikkelimme osoittaa, miten malminetsinnän tai kaivoksen hyväksyttävyyteen vaikuttavat eri seikat, kuten luonnonvarojen sijainti, erilaiset elinkeinot, luontoarvot sekä asukkaiden kiinnittyneisyys asuinalueilleen ja alueiden paikka- ja luontoarvot.
Kunnissa moni verkkokyselyyn ja haastatteluun osallistunut asukas suhtautuu kriittisesti asuinalueiden läheisyyteen sijoitettujen kaivosten sosiaalisympäristöllisiin seurausvaikutuksiin. Erityisesti Käylän kylän asukkaiden mielipiteet kaivoksista osoittavat, että nykyinen energiamurros ja pyrkimys vähähiilisyyteen sekä laajempaan taloudelliseen ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen saattaa olla ristiriidassa paikallisen sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden kanssa. Kaivosten paikallinen hyväksyttävyys voi myös heikentyä, jos suunniteltu kaivos aiheuttaa ihmisille epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta ja ennakoi kielteisiä ympäristö- ja talousvaikutuksia paikkakunnan elinkeinoille.
Artikkelimme vahvistaa, miten nykyaikana luonnonvarahankkeita on tärkeää toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla, korostaen paikallistason päätöksentekoprosessiin kytkeytyviä oikeuttamisen perusteita ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuun tulisikin huomioida toiminnan hyväksyttävyys, paikallisten osallistaminen ja asukkaiden luontoon ja ympäristöön kytkeytyvät mielipiteet kaivospäätöksissä osana alueellista maankäytön suunnittelua – ei ainoastaan Kuusamossa, vaan koko Suomessa.
SANNA OJALAMMI, OSSI KOTAVAARA JA JARI JOUTSENVAARA
Video Kitka-joesta: Sanna Ojalammi
Tutkimus on osa Kriittisten raaka-aineiden potentiaali Euroopassa: Uudet edistykselliset malminetsintämenetelmät ja mineraalijärjestelmien mallinnus (AGEMERA) -hanketta, jota rahoittaa EU:n Horizon Europe instrumentti.
Kommentti: Kaivoskysely ja Kuusamon sosiopoliittinen geologia
TONI EEROLA Mineraalitiedon ennakointi ja hallinta, Mineraalitalouden ratkaisut, Geologian tutkimuskeskus
Ojalammin ym. ansiokas artikkeli kertoo EU:n Horizon-ohjelman rahoittaman AGEMERA-hankkeen tekemästä kyselystä kaivostoiminnasta Pohjois-Suomessa. Artikkeli keskittyy Kuusamoon ja on hyvä katsaus kaivostoiminnan talouspoliittiseen ulottuvuuteen ja sen suhteeseen muihin elinkeinoihin ja arvoihin Pohjois-Suomessa.
Kuusamolla on pitkä historia luonnonvaroihin liittyvistä kiistoista. Artikkeli tuo hyvin esiin ne sensitiiviset maankäyttökontekstit, joissa Suomen kaivoskiistat syntyvät: matkailu-, poronhoito-, luonnonsuojelu- ja mökkialueet. Kiistoja on syntynyt myös saamelaisten kotiseutu-, pohjavesi- ja uraanialueilla. Uraani on ollut herkkä asia jo uraanikiistasta lähtien, mistä Kuusamo on hyvä esimerkki kaivostoiminnan, luonnonsuojelun ja luontomatkailun välisinä ristiriitoina.
Jo uraanikiistasta lähtien Kuusamossa on väitetty matkailun kärsivän malminetsinnän ja kaivostoiminnan vuoksi. Väite kumottiin Kuusamon matkailuyhdistyksen tilastojen perusteella. Ilmiöstä ei ole myöskään näyttöä muualtakaan. Väitettä kuitenkin toistetaan kritiikittömästi. Kuusamo onkin Suomen vanhin ’not in my leisure area’ (NIMLA) -ilmiön edustaja. NIMLA:ssa matkailijat, matkailuyrittäjät ja mökkeilijät vastustavat kaivoksia, malminetsintää, tuulivoimaa, hotelleja yms. Kuusamossa matkailuyrittäjät ja poronhoitajat perustivat Pro Kuusamo -ympäristöyhdistyksen jo olemassa olevan Kitkan viisaat ry:n lisäksi.
Ojalammin ym. artikkelin karttakuva osoittaa muissakin EU-hankkeissa havaitun: asenteet kaivostoimintaa ja malminetsintää kohtaan poikkeavat Etelä- ja Pohjois-Kuusamossa; Etelä-Kuusamossa ei ole matkailun vetonauloja, kuten Rukan kvartsiittia, Oulangan vihreäkivivyöhykkeen kansallispuistoa ja Kitka-jokea ja -järveä mökkeineen. Siksi geologiaakin voi tarkastella sosiopoliittisesti; geologiset elementit ovat geosysteemipalveluja, joita yhteiskunta voi käyttää hyväkseen moniin eri tarkoituksiin. Näihin liittyvät maankäytön taloudelliset intressit ja arvot ovat ristiriidassa keskenään aiheuttaen kiistoja. Sosiopoliittisen geologian mukaisesti kallioista, malmiesiintymistä, vesistöistä ja maisemasta tulee ’sosiopoliittisia toimijoita’, jotka ’kommunikoivat’ ja ’vuorovaikuttavat’ toisiinsa ihmisten erilaisten intressien vuoksi. Tämä tulee hyvin ilmi Ojalammin ym. artikkelissa, joka osoittaa kaivostoiminnan ja malminetsinnän suurimman vastustuksen keskittyvän juuri Kitkajärven ja -joen, Rukan kvartsiitin ja Oulangan vihreäkivivyöhykkeen muodostamalle alueelle, missä Juomasuon kulta-kobolttiesiintymäkin sijaitsee. Vyöhyke on sama, jolta Kuusamon kaupunki halusi rajata kaivostoiminnan pois maankäytön suunnittelullaan (’ankkamalli’). Korkein hallinto-oikeus totesi tämän kuitenkin laittomaksi.
Uusi kaivoslaki (1.6.2023) mahdollistaa kunnan päätäntävallan kaivostoimintaan. Tällä on merkitystä mm. Kuusamon Juomasuon kulta-koboltti-kaivoshankkeelle, joka menetti vanhan kaivoslain mukaisen kaivospiirinsä ja yritys joutuu hakemaan kaivoslupaa. Saimaallakin 18 kuntaa julkisti kaivostoiminnan vastaisen julkilausumansa Savonlinnassa järjestetyssä Maamme rikkaudet -tapahtumassa syyskuussa 2023. Malminetsintää kunnat eivät voi kuitenkaan kieltää, mutta niiden kannoilla kaivostoimintaa kohtaan on merkitystä malminetsinnän investoinneille, jos kaivosta ei voi perustaa hyödynnettävän esiintymän mahdollisesti löytyessä. Kaivostoiminnan paikallinen hallinta aiheuttaa epävarmuutta malminetsintähankkeille. Kuntien kannat riippuvat vaalikausittaisista valtasuhteista. Kuten artikkelissakin todetaan, tämä langettaa kunnille ja yksittäisille kuntapäättäjille melkoisen vastuun kaivostoimintaan liittyvissä asioissa ilman että näillä olisi välttämättä tietotaitoa sen analysoimiseksi. Tämä asettaa kuntapäättäjät alttiiksi eri tahoilta tuleville vaikutusyrityksille.
Ojalammin ym. artikkeli AGEMERA-hankkeen kyselystä tarjoaa arvokasta tietoa Kuusamosta ja muista kaivostoiminnan ja malminetsinnän kannalta merkittävistä kohteista Pohjois-Suomessa. Tuloksia onkin syytä levittää suurempaan tietoisuuteen ja yritysten olisi hyvä ottaa ne huomioon malminetsintäänsä ja kaivostoimintaansa suunnitellessa.
Matkailun, mökkeilyn ja kaivostoiminnan suhde kaipaa kriittistä tarkastelua. NIMLA:n taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi Pohjois-Suomi ja Kuusamo ovatkin tähän oiva tutkimuskohde.
Kyselyjen tulokset heijastavat niiden tekohetkeä. Onkin jännittävää seurata, miten tilanne kehittyy ajan ja uusien kaivos- ja malminetsintähankkeiden myötä. Kaivostoiminnan hyväksyttävyyden alueellinen vaihtelu ansaitsee myös huomiota. Alueiden historialla, paikalliselinkeinoilla, arvoilla ja kulttuurilla on tähän oma vaikutuksensa sosiopoliittisen geologian lisäksi. Näiden geospatiaalisen tarkastelun avulla on mahdollista ymmärtää ja ennakoida kaivos- ja malminetsintäkiistoja.
Sanna Ojalammi
Sanna Ojalammi (FT) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa projektitutkijana AGEMERA-hankkeessa alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy maankäytön ja luonnonvarojen kiistoihin ja -arvoihin, ihmisten ja muun lajisten kohtaamisiin liittyviin poliittisiin, hallinnollisiin, laillisiin ja elettyihin kysymyksiin.
Ossi Kotavaara
Ossi Kotavaara (FT, Dos.) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa tutkimusjohtajana alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy paikka- ja aluetiedon analytiikkaan ja menetelmäkehittämiseen sekä alue-, liikenne- ja talousmaantieteeseen.
Jari Joutsenvaara
Jari Joutsenvaara (FM) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa kehityspäällikkönä Kerttu Saalasti Instituutissa alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy monialaisesti kaivosympäristöjen uusiokäyttöön.
Otsikkokuvassa näkymää Kuusamon Valtavaaran laelta. Kuva: Sanna Ojalammi
Euroopan unionin energiamurros ja vihreä siirtymä ovat osa kestävän kehityksen ja vähähiilisen talouden tavoitteita. Vähähiilinen energiamurros näkyy muun muassa uusien ja uusiutuvien energiamuotojen, kuten aurinkosähkön ja tuulivoiman, lisääntymisenä sekä liikenteen ja lämmityksen sähköistymisenä. Energiamurroksen toteutuminen vaatii siten investointeja sähköverkkojen laajentamiseen ja uusien maa- ja merialueiden käyttöönottoon. Nykyisillä teknisillä ratkaisuilla raaka-aineiden kysyntä kasvaa voimakkaasti: kierrätys ei yksin riitä kattamaan tarvetta, vaan tarvitaan myös uusia kaivoksia ja raaka-aineita, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä. Näitä tarvitaan infrastruktuurissa ja teknologisissa välineissä, kuten puhelimissa ja sähköautoissa.
Suomi ja kunnat EU:n raaka-ainepolitiikan keskiössä
Suomen asema ulkomaisten kaivosinvestointien kohteena vahvistui EU-jäsenyyden jälkeen, kun markkinat avautuivat ja pääoman vapaa liikkuvuus lisäsi kiinnostusta maan mineraalivaroihin. 1980–1990-lukujen taitteessa ja 2000-luvun alussa tilannetta vauhditti myös kansallinen ja kansainvälinen kehitys. Outokumpu Oy vetäytyi asteittain omasta kaivostoiminnastaan ja keskittyi metallien jalostukseen, mikä avasi tilaa uusille kotimaisille ja ulkomaisille kaivosyhtiöille. Kiinan talouskasvu osaltaan lisäsi kaivannaisten kysyntää.
Metalliteollisuus ja puunjalostus ovat Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla vahvoja vientialoja. Kaivannaisalalla on Suomen taloudelle huomattava merkitys, ja erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle kaivannaisala on tärkeä alueellisen työllisyyden ja talouden kehityksen kannalta. Suomessa louhitaan useita kansainvälisesti tärkeitä raaka-aineita, kuten kultaa, kuparia, nikkeliä, kromia ja litiumia. Suomen kaivannaisala vastaa noin 10–15 prosentista koko teollisuuden viennistä ja noin 2,5–3 prosentista bruttokansantuotteesta. Tulevaisuudessa Pohjois-Suomen roolin odotetaan vahvistuvan edelleen, kun kriittisten mineraalien kysyntä kasvaa.
Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2023 kaivosalan toimialaraportin mukaan vuonna 2022 noin 81 prosenttia Suomen malminetsinnästä kohdistui Lappiin. Raaka-aineista etsitään erityisesti akkumineraaleja, kuten litiumia, kobolttia ja nikkeliä, ja jalometalleja, kuten kultaa ja kuparia. Suomen merkitys EU:lle on kasvanut erityisesti litium- ja kobolttivarantojen ansiosta, joita tarvitaan sähköautojen akkujen ja uusiutuvan energian varastointiteknologioiden valmistukseen. Suomi on ainoa koboltin tuottaja EU:ssa.
Nykyiset vallalla olevat akkuteknologiat perustuvat pitkälti juuri koboltin ja litiumin hyödyntämiseen. Maailmanlaajuisesti näiden tuotanto keskittyy harvoihin maihin, erityisesti Chileen, Argentiinaan, Boliviaan, Australiaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Tästä syystä Euroopan omat raaka-ainelähteet ovat entistä tärkeämpiä huoltovarmuuden ja strategisen autonomian kannalta. Lapin geologia, laajat harvaan asutut alueet ja hyvä infrastruktuuri sekä maamme poliittinen vakaus tekevät Lapista erityisen houkuttelevan kohteen malminetsintä- ja kaivosyhtiöille.
Vuonna 2024 voimaan tullut EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus (Critical Raw Materials Act, CRMA) pyrkii vahvistamaan Euroopan raaka-aineomavaraisuutta ja nopeuttamaan strategisesti tärkeiden hankkeiden lupaprosesseja. Asetus on lisännyt kansainvälisten kaivosyhtiöiden kiinnostusta erityisesti Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee suuri osa maamme EU:n kannalta kriittisiksi katsotuista mineraalivaroista. Vaikka kiinnostus on kasvanut, vuoden 2024 aikana uusia kaivoksia ei kuitenkaan perustettu Suomeen. Viimeisimpien vuosikymmenten aikana Suomesta on löytynyt vain kolme merkittävää uutta esiintymää: Ikkari (kulta), Rompas-Rajapalot (kulta-koboltti) ja Sakatti (nikkeli-kupari-koboltti-platinoidit).
Huhtikuussa 2025 Euroopan unioni julkaisi ensimmäisen listan strategisista kaivos-, jalostus- ja kierrätyshankkeista, joiden tavoitteena on edistää kriittisten raaka-aineiden omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomesta strategisen aseman sai kuusi hanketta: Sakatti Sodankylässä (Anglo Americanin kaivos- ja jalostushanke), Kolmisoppi Sotkamossa (Terrafamen kaivoshankkeen laajennus), Keliber Kokkolassa ja Kaustisella (litiumkaivos- ja jalostushanke) sekä Hycamiten, Jervois’n ja Fortumin jalostus- ja kierrätyshankkeet Kokkolassa ja Harjavallassa. Uusia kaivosprojekteja ovat erityisesti Sakatti ja Keliber. Keliberin litiumprojekti Kaustisella on edennyt pisimmälle ja rakentaminen on jo käynnissä.
Näiden hankkeiden eteneminen vaatii edelleen kansallisten viranomaisten hyväksynnän ja kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin. Lopullinen päätösvalta toteutuksesta säilyy sijoituskunnilla, erityisesti kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun kautta. Asetuksen toimeenpanon yhteydessä on kuitenkin noussut esiin huolia erityisesti nopeutettujen lupaprosessien vaatiman asiantuntijaosaamisen riittävyydestä. Kuntatasolla keskustelu on keskittynyt siihen, onko paikallisilla päättäjillä ja viranhaltijoilla riittävästi asiantuntemusta arvioida monimutkaisia kaivoshankkeita osana maankäytön suunnittelua.
Suomen kaivoslain uudistus ja ympäristövaikutusten hallinta
Kaivoshankkeet ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat muun muassa sijainti, esiintymän ominaisuudet, louhintamenetelmät ja jalostusprosessit. Suomessa kaivostoimintaa säätelee kaivoslaki (KaivosL 621/2011), jota uudistettiin vuonna 2023. Lainmuutos lisäsi kuntien ja paikallisten vaikutusmahdollisuuksia, tiukensi lupaehtoja ja yhdisti kaivos- ja ympäristölupien käsittelyä.
Kuten muukin teollinen toiminta, kaivokset aiheuttavat ympäristövaikutuksia koko elinkaarensa ajan. Vaikutukset voivat ulottua yli kuntarajojen, esimerkiksi vesistöjen, liikenteen tai pölypäästöjen kautta. Näitä vaikutuksia säädellään ympäristöluvalla, joka asettaa toiminnalle päästö- ja jäterajat ja velvoittaa vaikutusten seurantaan viranomaisvalvonnassa.
Vuoden 2024 alussa Suomessa otettiin käyttöön kaivosmineraalivero (0,6 % louhintamäärästä). Veron tuotosta 60 prosenttia ohjataan kaivosten sijaintikunnille ja 40 prosenttia valtiolle. Ensimmäisen vuoden verotuotto oli yhteensä 31,2 miljoonaa euroa, josta kunnille tilitettiin 18,7 miljoonaa euroa ja valtiolle 12,5 miljoonaa euroa. Suurimmat verotuotot saivat Sotkamo, Keminmaa ja Sodankylä. Verotuottojen määrä riippuu louhintamääristä ja voi merkittävästi vaikuttaa kuntien talouteen. Kaivosveron tasosta ja jakautumisesta on kuitenkin käyty keskustelua: veron tasoa on pidetty kansainvälisesti alhaisena, ja on esitetty, että tuottoja tulisi jakaa tasaisemmin myös naapurikunnille.
Vaikka CRMA mahdollistaa strategisten hankkeiden lupaprosessien nopeuttamisen, se ei ohita jäsenvaltioiden ja paikallisten viranomaisten päätösvaltaa. Suomessa kunnat säilyttävät vahvan roolin kaivoshankkeiden hyväksymisessä kaavoituksen kautta. Tämä tarkoittaa, että vaikka hanke olisi saanut EU:n strategisen statuksen, kaivoksen toteutuminen edellyttää kunnan hyväksyntää.
Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on vahvistettu, ja paikkakunnilla on järjestettävä avoimia yleisötilaisuuksia, jotta asukkaat voivat saada tietoa suunnitteilla olevista kaivoshankkeista ja esittää mielipiteitään asiasta. Lisäksi malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksiä on tiukennettu. Kaivos- ja malminetsintäyhtiöillä on nykyisin myös velvollisuus aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan ja järjestää yleisötilaisuuksia toiminta-alueillaan. Tämä lisää avoimuutta, ehkäisee väärinkäsityksiä ja vahvistaa paikallisten luottamusta hankkeiden etenemiseen, mutta saattaa myös lisätä kaivosvastustusta paikallisella tasolla.
Paikallisten ihmisten näkemysten kartoitus verkkokyselyllä
Rovaniemellä, Posiolla ja Kuusamossa toteutettiin vuonna 2023 Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin verkkokysely, jossa tarkasteltiin vastaajien näkemyksiä malminetsinnän ja kaivosten hyväksyttävyydestä ja kestävyydestä Suomessa ja malminetsinnän vaikutuksista paikallistasolla. (Kysely toteutettiin uudelleen keväällä 2025.) Kyselyssä selvitettiin myös asukkaiden luottamusta eri kaivostoimijoihin ja alueiden tulevaisuuden visioita. Verkkokyselyyn vastasi noin 300 henkilöä. Suurin osa oli Rovaniemeltä (107 vastaajaa) ja Kuusamosta (116 vastaajaa).
Vastauksista analysoidaan paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta erityisesti paikkakuntien väestön arvoja, asenteita ja ajatuksia kaivoksiin ja kaivannaisalaan liittyen. Kyselyssä koottiin myös kartalle annettavia vastauksia. Vuonna 2024 yliopistojen tutkijat toteuttivat henkilöhaastatteluja Kuusamon Käylän kylässä. Niiden tarkoituksena oli kerätä syvällisempää tietoa paikallisten asukkaiden asenteista kaivosalaa ja kaivostoimintaa kohtaan ja kartoittaa asukkaiden juurtuneisuutta ja alueiden tulevaisuuden näkymiä asuinpaikkakunnilla.
Vuoden 2023 verkkokysely osoittaa, miten Rovaniemellä (64 %) ja Kuusamossa (56 %) enemmistö vastaajista hyväksyy kaivostoiminnan Suomessa. Paikkakunnan tasolla hyväksyttävyys taas vaihtelee. Moni vastaaja (60 %) hyväksyy kaivostoiminnan Rovaniemellä, mutta Kuusamossa näin tekee vain 35 % vastaajista. Eniten näillä paikkakunnilla kaivostoimintaa kannattavat 40–49-vuotiaat (42 %) miehet (169 vastaajaa), joista suurin osa (69 %) suhtautuu kaivostoimintaan myönteisesti. Naisista (104 vastaajaa) osa (39 %) suhtautuu kaivoksiin kriittisesti, ja kriittisimmin kaivoksiin suhtautuvat yli 70-vuotiaat ja alle 40-vuotiaat vastaajat. Paikallisten ihmisten keskenään erilaisiin kaivosasenteisiin vaikuttavat sosioekonominen rakenne, arvomaailma ja mahdolliset aiemmat kokemukset kaivoksista ja muista luonnonvarahankkeista.
Mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen rakentamisesta kuntien alueille
Suomessa malminetsintä ja kaivos hyväksytään yleisimmin asumattomille syrjäisille alueille Rovaniemen ja Kuusamon kunnissa kaivostoiminta hyväksytään useimmiten parhaiten mineraalirikkaille alueille, joissa on suoritettu malminetsintää, louhintaa tai muuta kaivostoimintaa aiemmin. Yleisesti ottaen Pohjois-Suomessa kaivosta ei hyväksytä paikkakuntien asutus- tai matkailualueiden läheisyyteen eikä alkutuotantoon perustuville elinkeinoalueille, kuten Lapissa poronhoitoalueille ja saamelaisten kotiseutualueelle. Kaivosta ei myöskään useimmiten hyväksytä kulttuurimaisema- tai luonnonsuojelualueiden (kansallis- ja luonnonpuistojen), erämaiden tai suurten vesistöjen läheisyyteen, esimerkiksi Pallas-Ylläs tunturin, Oulangan ja Riisitunturin kansallispuistojen tai Koillismaan vesistöjen kuten Kitkajärven tai Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijokien lähettyville.
Tutkimuksen kysely ja haastattelut osoittavat, että Suomessa kaivosmielipiteet sisältävät paikallisellakin tasolla usein vastakkaisia näkökulmia, ja malminetsintää tai kaivosta voidaan laajasti tukea tai vastustaa. Rovaniemellä ja Kuusamossa kaivosmielipiteissä korostuvat asukkaiden paikkasidonnaisuus kotipaikkakunnalla, ihmisten arvot, tunteet ja tulevaisuuden mieltymykset alueen maankäytön suunnittelussa sekä elinkeinojen jatkuvuus. Kaivosmyönteiset asukkaat korostavat kaivosteollisuuden oikeutta hyödyntää alueen resursseja ja tuottaa aluetaloudellista arvoa ja hyötyjä paikkakunnille. Moni uskoo kaivoksen työllisyysvaikutuksien edistävän asukkaille parempaa elintasoa ja hyvinvointia.
Kyselyn karttakysymyksillä selvitettiin tarkemmin näkemysten paikkasidonnaisuutta ja alueellista kohdentumista. Kuusamossa vastaajien kielteiset näkemykset malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta keskittyvät vahvasti Kitkajärven sekä Oulangan kansallispuiston ja Rukan matkailukohteen läheisyyteen. Verkkokyselyn vastaajien avoimissa mielipiteissä taas korostuvat huoli suunnitellun kaivoksen ja kaivostoimintojen aiheuttamasta vaarasta luonnonympäristölle sekä toive huomioida paikkakunnan ja luonnon kestävä kehitys. Oheinen karttakuva osoittaa, kuinka Kuusamon alueella kaivostoiminnalta haluttaisiin suojella matkailulle keskeisiä kohteita sekä arvokkaita luontokohteita.
Paikallisten näkemysten syvempää kartoitusta haastatteluilla
Kyselytulosten johdattelemana paikallistason näkemyksiin perehdyttiin lähemmin haastattelemalla 22 asukasta Käylän kylällä ja Kuusamossa kesällä 2024. Asukkailta kysyttiin, mitä mieltä he ovat malminetsinnästä tai kaivoksesta yleensä sekä mitä mieltä he ovat näistä kylän läheisyydessä. Useat haastatelluista nostavat esiin samankaltaisia teemoja kaivoksesta ja lähiympäristön tilasta.
Melko moni haastateltava kertoo hyväksyvänsä yleisesti kaivostoiminnan, mutta ei hyväksy malminetsintää tai kaivosta Käylän kylän asuin- tai virkistysalueiden, lähivesistöjen tai metsien läheisyyteen. Heidän kaivosmielipiteissään korostuvat asuinalueiden mielekkyys, turvallisuus, juurtuminen alueelle sekä asuin- ja luonnonympäristön turvallisuus. Tästä syystä moni heistä on huolissaan luonnosta ja lähiympäristöstä sekä omista elinkeinoistaan. Virkistykselliset ja esteettiset luontoarvot ovat myös asukkaille tärkeitä: tästä esimerkkinä kylän läpi vapaasti virtaava Kitkajoki.
Kriittisesti kaivoksiin suhtautuvat maanomistajat vastustavat suunniteltua Juomasuon kaivoshanketta ja ovat huolissaan maa-, metsä- tai kiinteistöomistuksiensa hallinnasta ja arvon muutoksista. Kuusamon ja Käylän kylän luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjät sekä poromiehet kokevat pelkoa kaivoksen kielteisistä seurannaisvaikutuksista. He korostavat kaivoksen uhkaavan elinkeinojensa jatkuvuutta Kuusamossa ja Käylän kylällä. Luonnonympäristön puhtautta myös korostetaan, ja moni luonto-, matkailu- ja luonnontuotantoalan yrittäjä on huolissaan siitä, miten vesistöjen saastuminen vaikuttaisi ihmisten terveyteen tai lajikatoon Kuusamon Kitkajoessa ja Kitkajärvessä. Kuusamon luonnontuotantoalan yrittäjät ovat tämän lisäksi huolissaan mahdollisesti lisääntyvästä rekkaliikenteestä, kasvavasta melusta ja pölypäästöistä sekä näiden vaikutuksista ihmisiin ja poroihin Kuusamossa.
Erään tutkimukseen osallistuneen henkilön kaivosvastainen mielipide ilmentää luonnon arvostusta ja toivetta edistää kestävää kehitystä:
”Säästetään maat ja pidetään luonnosta huolta, eikä tuhota niitä. Luonnon kantokyky, kestävä kehitys ja kauaskantoisempi ajattelu mukaan päätöksien tekoon.” (X vastaaja, 2024).
Toisaalta osa haastatelluista paikallisista myös puoltaa kaivostoiminnan edistämistä Suomessa:
“Meistä jokainen tarvitsee kaivoksista tuotettuja tuotteita ja missä muualla ne tuotetaan paremmin ja vastuullisemmin kuin meillä Suomessa.” (X vastaaja, 2024)
Lopuksi
Rovaniemellä ja Kuusamossa asukkaiden kaivosmielipiteet nostavat esille asukkaiden tämänhetkisiä mielipiteitä malminetsinnästä ja mahdollisen kaivoksen hyväksynnästä. Artikkelimme osoittaa, miten malminetsinnän tai kaivoksen hyväksyttävyyteen vaikuttavat eri seikat, kuten luonnonvarojen sijainti, erilaiset elinkeinot, luontoarvot sekä asukkaiden kiinnittyneisyys asuinalueilleen ja alueiden paikka- ja luontoarvot.
Kunnissa moni verkkokyselyyn ja haastatteluun osallistunut asukas suhtautuu kriittisesti asuinalueiden läheisyyteen sijoitettujen kaivosten sosiaalisympäristöllisiin seurausvaikutuksiin. Erityisesti Käylän kylän asukkaiden mielipiteet kaivoksista osoittavat, että nykyinen energiamurros ja pyrkimys vähähiilisyyteen sekä laajempaan taloudelliseen ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen saattaa olla ristiriidassa paikallisen sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden kanssa. Kaivosten paikallinen hyväksyttävyys voi myös heikentyä, jos suunniteltu kaivos aiheuttaa ihmisille epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta ja ennakoi kielteisiä ympäristö- ja talousvaikutuksia paikkakunnan elinkeinoille.
Artikkelimme vahvistaa, miten nykyaikana luonnonvarahankkeita on tärkeää toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla, korostaen paikallistason päätöksentekoprosessiin kytkeytyviä oikeuttamisen perusteita ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuun tulisikin huomioida toiminnan hyväksyttävyys, paikallisten osallistaminen ja asukkaiden luontoon ja ympäristöön kytkeytyvät mielipiteet kaivospäätöksissä osana alueellista maankäytön suunnittelua – ei ainoastaan Kuusamossa, vaan koko Suomessa.
SANNA OJALAMMI, OSSI KOTAVAARA JA JARI JOUTSENVAARA
Video Kitka-joesta: Sanna Ojalammi
Kommentti: Kaivoskysely ja Kuusamon sosiopoliittinen geologia
TONI EEROLA
Mineraalitiedon ennakointi ja hallinta, Mineraalitalouden ratkaisut, Geologian tutkimuskeskus
Ojalammin ym. ansiokas artikkeli kertoo EU:n Horizon-ohjelman rahoittaman AGEMERA-hankkeen tekemästä kyselystä kaivostoiminnasta Pohjois-Suomessa. Artikkeli keskittyy Kuusamoon ja on hyvä katsaus kaivostoiminnan talouspoliittiseen ulottuvuuteen ja sen suhteeseen muihin elinkeinoihin ja arvoihin Pohjois-Suomessa.
Kuusamolla on pitkä historia luonnonvaroihin liittyvistä kiistoista. Artikkeli tuo hyvin esiin ne sensitiiviset maankäyttökontekstit, joissa Suomen kaivoskiistat syntyvät: matkailu-, poronhoito-, luonnonsuojelu- ja mökkialueet. Kiistoja on syntynyt myös saamelaisten kotiseutu-, pohjavesi- ja uraanialueilla. Uraani on ollut herkkä asia jo uraanikiistasta lähtien, mistä Kuusamo on hyvä esimerkki kaivostoiminnan, luonnonsuojelun ja luontomatkailun välisinä ristiriitoina.
Jo uraanikiistasta lähtien Kuusamossa on väitetty matkailun kärsivän malminetsinnän ja kaivostoiminnan vuoksi. Väite kumottiin Kuusamon matkailuyhdistyksen tilastojen perusteella. Ilmiöstä ei ole myöskään näyttöä muualtakaan. Väitettä kuitenkin toistetaan kritiikittömästi. Kuusamo onkin Suomen vanhin ’not in my leisure area’ (NIMLA) -ilmiön edustaja. NIMLA:ssa matkailijat, matkailuyrittäjät ja mökkeilijät vastustavat kaivoksia, malminetsintää, tuulivoimaa, hotelleja yms. Kuusamossa matkailuyrittäjät ja poronhoitajat perustivat Pro Kuusamo -ympäristöyhdistyksen jo olemassa olevan Kitkan viisaat ry:n lisäksi.
Ojalammin ym. artikkelin karttakuva osoittaa muissakin EU-hankkeissa havaitun: asenteet kaivostoimintaa ja malminetsintää kohtaan poikkeavat Etelä- ja Pohjois-Kuusamossa; Etelä-Kuusamossa ei ole matkailun vetonauloja, kuten Rukan kvartsiittia, Oulangan vihreäkivivyöhykkeen kansallispuistoa ja Kitka-jokea ja -järveä mökkeineen. Siksi geologiaakin voi tarkastella sosiopoliittisesti; geologiset elementit ovat geosysteemipalveluja, joita yhteiskunta voi käyttää hyväkseen moniin eri tarkoituksiin. Näihin liittyvät maankäytön taloudelliset intressit ja arvot ovat ristiriidassa keskenään aiheuttaen kiistoja. Sosiopoliittisen geologian mukaisesti kallioista, malmiesiintymistä, vesistöistä ja maisemasta tulee ’sosiopoliittisia toimijoita’, jotka ’kommunikoivat’ ja ’vuorovaikuttavat’ toisiinsa ihmisten erilaisten intressien vuoksi. Tämä tulee hyvin ilmi Ojalammin ym. artikkelissa, joka osoittaa kaivostoiminnan ja malminetsinnän suurimman vastustuksen keskittyvän juuri Kitkajärven ja -joen, Rukan kvartsiitin ja Oulangan vihreäkivivyöhykkeen muodostamalle alueelle, missä Juomasuon kulta-kobolttiesiintymäkin sijaitsee. Vyöhyke on sama, jolta Kuusamon kaupunki halusi rajata kaivostoiminnan pois maankäytön suunnittelullaan (’ankkamalli’). Korkein hallinto-oikeus totesi tämän kuitenkin laittomaksi.
Uusi kaivoslaki (1.6.2023) mahdollistaa kunnan päätäntävallan kaivostoimintaan. Tällä on merkitystä mm. Kuusamon Juomasuon kulta-koboltti-kaivoshankkeelle, joka menetti vanhan kaivoslain mukaisen kaivospiirinsä ja yritys joutuu hakemaan kaivoslupaa. Saimaallakin 18 kuntaa julkisti kaivostoiminnan vastaisen julkilausumansa Savonlinnassa järjestetyssä Maamme rikkaudet -tapahtumassa syyskuussa 2023. Malminetsintää kunnat eivät voi kuitenkaan kieltää, mutta niiden kannoilla kaivostoimintaa kohtaan on merkitystä malminetsinnän investoinneille, jos kaivosta ei voi perustaa hyödynnettävän esiintymän mahdollisesti löytyessä. Kaivostoiminnan paikallinen hallinta aiheuttaa epävarmuutta malminetsintähankkeille. Kuntien kannat riippuvat vaalikausittaisista valtasuhteista. Kuten artikkelissakin todetaan, tämä langettaa kunnille ja yksittäisille kuntapäättäjille melkoisen vastuun kaivostoimintaan liittyvissä asioissa ilman että näillä olisi välttämättä tietotaitoa sen analysoimiseksi. Tämä asettaa kuntapäättäjät alttiiksi eri tahoilta tuleville vaikutusyrityksille.
Ojalammin ym. artikkeli AGEMERA-hankkeen kyselystä tarjoaa arvokasta tietoa Kuusamosta ja muista kaivostoiminnan ja malminetsinnän kannalta merkittävistä kohteista Pohjois-Suomessa. Tuloksia onkin syytä levittää suurempaan tietoisuuteen ja yritysten olisi hyvä ottaa ne huomioon malminetsintäänsä ja kaivostoimintaansa suunnitellessa.
Matkailun, mökkeilyn ja kaivostoiminnan suhde kaipaa kriittistä tarkastelua. NIMLA:n taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi Pohjois-Suomi ja Kuusamo ovatkin tähän oiva tutkimuskohde.
Kyselyjen tulokset heijastavat niiden tekohetkeä. Onkin jännittävää seurata, miten tilanne kehittyy ajan ja uusien kaivos- ja malminetsintähankkeiden myötä. Kaivostoiminnan hyväksyttävyyden alueellinen vaihtelu ansaitsee myös huomiota. Alueiden historialla, paikalliselinkeinoilla, arvoilla ja kulttuurilla on tähän oma vaikutuksensa sosiopoliittisen geologian lisäksi. Näiden geospatiaalisen tarkastelun avulla on mahdollista ymmärtää ja ennakoida kaivos- ja malminetsintäkiistoja.
Sanna Ojalammi
Sanna Ojalammi (FT) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa projektitutkijana AGEMERA-hankkeessa alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy maankäytön ja luonnonvarojen kiistoihin ja -arvoihin, ihmisten ja muun lajisten kohtaamisiin liittyviin poliittisiin, hallinnollisiin, laillisiin ja elettyihin kysymyksiin.
Ossi Kotavaara
Ossi Kotavaara (FT, Dos.) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa tutkimusjohtajana alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy paikka- ja aluetiedon analytiikkaan ja menetelmäkehittämiseen sekä alue-, liikenne- ja talousmaantieteeseen.
Jari Joutsenvaara
Jari Joutsenvaara (FM) toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa kehityspäällikkönä Kerttu Saalasti Instituutissa alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy monialaisesti kaivosympäristöjen uusiokäyttöön.